Radikaali arkisto: Länsimainen sukupuolitauti

Mikä yhdistää RFSU:n uutta sukupuolivalistusvideota ja tällä viikolla otsikoihin noussutta maahanmuuttajataustaisten joukkoraiskaustapausta? Molemmat ovat toki olleet kovia puheenaiheita suomalaisten kansallismielisten joukossa. Ennen kaikkea ne ovat kuitenkin esimerkkejä länsimaiden uudesta jakomielitautisesta sukupuolikulttuurista. Se on outo sekoitus primitiivisimpien siirtolaiskansojen seksuaaliväkivaltaa ja amerikkalaisten yliopistojen kaunopuheista mutta mielivaltaista epäbiologista sukupuolitutkimusta. Pinnallisista eroistaan huolimatta molempia yhdistää niiden ei-eurooppalainen alkuperä sekä erityisen negatiivinen vaikutus rodun hyvinvoinnille ja valkoisten ihmissuhdekulttuurille.

Pakkomonikulttuurisuutta ja hedonistista homokulttuuria markkinoiva länsimainen järjestelmä pitää perinteisiä pohjoismaisia sukupuoliarvoja auttamattomasti vanhentuneina ja ahdasmielisinä. Kouluissa ja televisiossa annettu ”sukupuolivalistus” riistää valkoisilta nuorilta omanarvontunteen ja terveen itsesuojeluvaiston, joita ilman he ovat äärimmäisen alttiita hyväksikäytölle ja väkivallalle. Koska elämme liberaalissa kapitalismissa, on myös seksuaalisuudesta tehty kertakäyttörihkamaa. Irtosuhteet, sinkkuelämä ja ennakkoluulottomuus ovat kovaa valuuttaa. Muotilehdet ja viihdemaailma yllyttävät etenkin nuoria naisia kokeilemaan kaikkea ja etsimään itselleen parhaiten sopivan sukupuolisuuden. Mitään standardia ei seksuaalikäytökselle enää ole – aivan kaikki on sallittua. Ei siis ihme, että alaikäiset suomalaistytötkin ovat lähteneet epäilyttävien miesten mukaan hyväuskoisuuttaan joutuakseen lopulta raiskatuiksi. Yhteiskunta on pakottanut heidät hautaamaan luonnolliset epäluulonsa rodullisilta ominaisuuksiltaan vähintäänkin arvaamattomista ihmisistä; pahintahan olisi leimautua rasistiksi. Pohjaton suvaitsevaisuus kostautuu lopulta traagisesti.

Mitä RFSU:n Ruotsissa tuotettu propagandavideo “Kartalla seksistä” sitten sanoo? Se esittää joukon erilaisia pariskuntia ja väittää, että jokainen parisuhde on yhtä arvokas. Irvokas video johdattaa kouluikäiset suomalaislapset esimerkiksi rodunsekoittamisen ja homoparien äärelle. Sen tärkeimpiin pyrkimyksiin kuuluu epäilemättä popularisoida koululaisten keskuudessa ajatus, ettei mustan ja valkoisen nuoren välisessä seurustelussa ole mitään vastenmielistä. RFSU:n oman tiedotteen mukaan erityisen tärkeää on uudelleenohjelmoida peruskoulujen opettajien heteronormatiiviset käsitykset 2000-lukulaisiksi ja sukupuolivähemmistöille suosiollisiksi. Nelosen TV-uutisissa suomalaiset elovena-tytöt kiittelivät videota sen suorasukaisesta ja modernista näkökulmasta aiheeseen.

Jopa joidenkin isänmaallisina itseään pitävien mukaan homokulttuurin ja rodunsekoittamisen vastustaminen ei kuulu kansallismielisten tehtäviin. He ovat omaksuneet liberaalien valheen, jonka mukaan sukupuolikäyttäytyminen on jokaisen oma päätös, eikä kansalaisten parinmuodostuksella ole merkittävää yhteiskunnallista merkitystä. Käsitys on naiivi ja biologisesti kestämätön. Esimerkiksi rodunsekoittaminen vaikuttaa suoraan suomalaisten perinnöllisten ominaisuuksien heikentymiseen. Rodunsekoittamista onkin kutsuttu osuvasti matalan intensiteetin kansanmurhaksi, sillä se tuhoaa suomalaisuudelta sen perimmäisen olemassaoloedellytyksen – valkoisen geeniperimän.

Myös homoseksuaalisuuden valtavirtaistamisella on suoria ja äärimmäisen vaarallisia vaikutuksia suomalaisuudelle. Jokainen meistä tietää Setan ja Pride-instituution arvomaailman. Niiden sukupuoliajattelu on aktiivista, poliittista ja hyökkäävää. Homojen painostusjärjestöt ajavat yltiöpäistä individualismia. Ne vastustavat ajatusta, että terveet kansalaiset rotunsa edustajina ovat velvoitettuja perustamaan perheen ja jatkamaan perimäänsä. Homokulttuuri on räävitöntä, pinnallista ja itsekeskeistä – se tarjoaa ainoastaan epäterveitä ja epäisänmaallisia ajattelumalleja nuorisolle. Homojen lobbausjärjestöt vaativat lisäksi sateenkaaripareille adoptio-oikeutta. Jokainen lukija ajatelkoot skenaarion omalle kohdalleen! Länsimaisen homoliikkeen aatteelliset juuret ovat Yhdysvalloissa ja sen kansalaisoikeusliikkeessä. Monet sen avainhenkilöistä ovat juutalaistaustaisia liberaaliaktivisteja. Kun tunnettu amerikkalainen juutalaisen kulttuurin tutkija Kevin McDonald seurasi senaatissa homoavioliittokeskustelua, joutui hän kuuntelemaan 18 senaattorin koskettavat tarinat heidän ”holokaustista” selvinneistä sukulaisistaan. Sionistisenaattoreiden mukaan homot ja juutalaiset jakavat saman kohtalon valkoisten vainoamina vähemmistöinä, joiden on viimein aika ottaa yhteiskunnallinen valta käsiinsä. Ja siinä he ovatkin onnistuneet. Amerikanjuutalainen kirjailija Charles Silberman totesi, että juutalaisten on ajettava aktiivisesti homojen oikeuksia kaikissa valkoisissa valtioissa, sillä juutalaisten oma selusta on turvattu ainoastaan läpeensä suvaitsevaisissa kulttuureissa. Ja homousko ei siis ole yhteiskunnallinen kysymys?

Suomessa korkein valtiojohto on jo vuosia edustanut sukupuolikysymyksissä kansalle vihamielistä kantaa. Stubbin Pride-tausta ja Haaviston gallup-menestys ovat jäävuoren huippu. Kun jonkin puolueen pikkupoliitikko uskaltaa ottaa kantaa suomalaisen perimän säilyttämisen tai heteroperheiden puolesta, hiljentää puoluejohto tai viimeistään tuomioistuin hänen äänensä.