Lgbt-lobbaajat olivat vielä muutama vuosi sitten näkyvästi esillä tiedotusvälineissä vaatimassa erityiskohtelua ihmisoikeuksiinsa vedoten. Medianäkyvyyden kannalta korona-hysteria ja Ukrainan sota muutti tämän tilanteen ja ensimmäisen maailman ”ongelmat” jouduttiin laittamaan väliaikaisesti naftaliiniin. Massojen hallinnassa kun on tärkeää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Sittemmin Ukrainan sodan juututtua pattitilanteeseen kontrolloidussa valtamediassa on alkanut jälleen tulla tilaa itsekkäille valittajaeturyhmille.
Muutos näkyy mm. Yle TV 1:n Perjantai-ohjelman viimeisimmässä jaksossa ”Mikä homoudessa pelottaa?” (1.12. klo 21.05). Ohjelmaa on pohjustettu Ylen verkkosivujen jutuilla Kaapista kotiin ja ”Pohjanmaalaiset pojat” hyökkäsivät somessa Eino Nurmiston kimppuun: ”Meille tungetaan tätä homoseksuaalista agendaa”, joissa haastatellaan tv-jaksossa esiintyviä homoja. Koska nykyään kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki liitetään kaikkeen, ohjelmaryöpsähdyksen takana lienee Venäjän pitkään valmistelema laki, josta kertoo tuore Ylen uutinen Venäjä aikoo kieltää ”kansainvälisen LGBT-liikkeen” äärijärjestönä.
Ylessä on tiedetty lain valmistelemisesta jo hyvissä ajoin, joten se odotti vain hetkeä jolloin se virallistetaan, jotta sen vastineeksi voitiin nopeasti esittää Perjantai-ohjelman homofanitus-jakso. Silti yksipuolinen ja suorastaan progandistinen ”keskusteluohjelma” ei ollut niinkään näpäytys Venäjälle, vaan valtionmedian täysin arkipäiväinen suomalaisyleisöön kohdistunut hybridivaikuttaminen. Tietenkin mukana oli myös tyypillistä länsimaisten nykyarvojen itseriittoista peilaamista ”barbaarisiin” maihin ja kulttuureihin, jotka eivät ota ilolla vastaan geneettisen umpikujan ilosanomaa. Tämä taas noudattaa sitä yleisempää suuntausta, jonka suomalaiset mediatalot ovat omaksuneet liittyttyään Mediapooliin. Yhdysvaltain viranomaisten aloitteesta ja ohjauksessa vuonna 2014 aloittaneen median sisäisen ohjausjärjestelmän tarkoituksena on ollut luoda uutisointikulttuuri, jossa objektiivisuudesta piittaamatta kaikki Venäjästä kerrottu esitetään poikkeuksetta negatiivisella kierteellä.
Mitään uutta näkökulmaa Perjantai-ohjelman homouden valkopyykkäysjakso ei luonnollisestikaan tuonut esiin, vaan keskustelijat jatkoivat samaa muita syyttävää uhritarinaa ja ihmisoikeusjargonia, jolla politisoituneet yliopistot ovat syövyttäneet yhteiskuntaa jo vuosikausia. Jo se, että ohjelman nimellä viitataan täysin ideologiseen ja epälääketieteelliseen käsitteeseen kuin homofobia, kertoo siitä, kuinka perinpohjaisesti ”julkinen keskustelu” on omaksunut vasemmiston dekonstruktiivisen diskurssin. Pellemaailmassamme monet todennetut tosiasiat vääristetään, jonka vuoksi esimerkisi faktojen kertominen homoseksuaalinen elämäntavasta käännetäänkin väitteen esittäjän pelkotilaksi. Pelkoa toki esiintyy, mutta sitä näkyy lähinnä vain julkisen homo- ja lgbt-keskustelun portinvartijoissa, jotka ovat kauhuissaan mikäli mediassa joku pääsisi kertomaan näiden ilmiöiden vaietuista puolista.
Lgbt-aktivistit ovat viimeisen vuosikymmenen aikana pelanneet korttinsa taktisesti oikein liittämällä poikkeukselliset seksuaalitavat ja niihin kuuluvat piittaamattomat alakulttuurit ihmisoikeuskysymykseksi. Tämä taas kytkeytyy olennaisesti tasa-arvoon, joka on käytännössä länsimaisen sekulaarin elämätavan virallinen uskontunnustus. Riippumatta tasa-arvon empiirisestä totuudesta tai sen monomaanisen pyrkimisen järkevyydestä, kyse on yksisuuntaisesta peruuttamattomasta ilmiöstä (ratchet effect) sen päästyä kerran hallitsevaksi sivilisaatiomme alkuasetuksissa. Lgbt-aktivistit ovat vähintään tiedostamattomalla tasolla tästä tietoisia, jonka vuoksi he ovat voineet kiivetä savijaloilla seisovan lännen tasa-arvo-jättiläisen hartioille ja viitoittaa sieltä käsin meidät ”historian oikealla puolelle” itsetuhoon.
Vuosikymmeniä jatkunut homojen pitkä marssi läpi instituutioiden on ollut vain alkusoitto kohti jyrkänteen reunaa. Kun vauhtiin on päästy mukaan on tullut lgbt-hulluus, joka saa julkisuudessa yhä irvokkaampia ilmenemismuotoa. Tästä huolimatta kollektiivinen vastustus kulttuuria alasajaville perversioille on kansalaisten keskuudessa heikkoa, koska silloin jouduttaisiin arvioimaan uudelleen nykykulttuurimme keskeinen periaate tasa-arvo. Arvojen uudelleen arviointi vaatisi kansalaisrohkeutta laittaa itsensä likoon ja uhmata vallitsevaa hegemoniaa. Tässä pelissä riski menettää työpaikka ja mukava materialistinen elämäntapa ovat niin suuria, että kansalaiset ovat valmiita hyväksymään minkä tahansa mielettömyyden kunhan se ei välittömästi uhkaa omaa hyvinvointia. Konformistisen tolkun kansalaisen ajan hengen motto onkin perin raamatullinen: meidän jälkeemme vedenpaisumus.
Länsimaisen tasa-arvon juuret löytyvät juutalaistaustaisen Paavalin radikaaleista opeista parin tuhannen vuoden takaa. Hänen kristillisessä tulkinnassaan jokainen ihminen on tasa-arvoinen Jumalan edessä. Jo Paavalin eläessä hän ulotti tämän teologisen uskonkappaleen maalliseen elämään luomalla alkukristillisyydestä eräänlaista uskonnollista bolshevismia. On hämmästyttävää, että tämän ilmiön toi kirjallisessa muodossa ensimmäistä kertaa näkyvästi esiin Friedrich Nietzsche (1844−1900) vasta 150 vuotta sitten. Hänen esittämänsä kysymys modernille ihmiselle kuului vapaamuotoisesti seuraavasti: koska Jumala on kuollut modernille viimeiselle ihmiselle, niin miksi hän noudattaa edelleen kristillistä moraalia, joka on johdettu Jumalan olemassaolosta?
Mitään empiiristä näyttöä ihmisten tasa-arvosta ei löydy. Edes moderni luonnonoikeusteoria ”ihmisen luovuttamattomista oikeuksista” ja universaaleista ihmisoikeuksista ei perustu ihmislajin moninaisuuden tosiasioihin, vaan se pohjaa transsendenttiseen oletukseen kaikille kuuluvasta yhtäläisestä ”ihmisen sielullisesta olemuksesta”. Vaikka modernissa ihmisoikeus- ja tasa-arvoajattelussa kristinopin käsitys ”sielujen yhteismitallisuudesta” onkin häivytetty pois, se ei voisi kuitenkaan toimia ilman tätä irrationaalista ja transsendenttista perusoletusta. Toisin sanoen tasa-arvo puheen peruskivi ei lepää sen enempää empiirisellä kuin rationaalisellakaan pohjalla. Silti tasa-arvosta saarnaavilla Lgbt-ideologian kannattajilla on julkeutta vedota retoriikassaan ”tieteelliseen” rationalismiin ja syyttää kristittyjä irrationalismiin perustuvasta uskonnollisesta argumentoinnista. Tosiasiassa molemmat perustavat näkemyksensä Paavalin oppiin ”ihmissielujen” tasa-arvoisuudesta Luojan edessä, mutta sillä erotuksella, että konservatiivikristityt eivät jaa varauksetta apostolin sosiaalisen tasa-arvon agendaa.
Liberaalin maailmanjärjestyksen ateistiset tasa-arvouskovaiset eivät ole tähän päivään mennessä kyenneet vastaamaan Nietzschen esittämään kysymykseen, joten he ovat mieluummin siitä kokonaan vaiti. Koska tilanne on tämä, silloin on syytä kuulla lisää mitä Nietzchellä oli sanottavana arvokeskustelusta. Lyhyesti sanottuna hän katsoi ”edistyksellisen” liberalismin ja sen radikaalimuodon sosialismin olevan oireita ns. viimeisen ihmisen nihilismistä. Hänestä pyrkimys yhteiskunnalliseen tasa-arvoon on ilmaus maallistuneesta kristillisyydestä, joka menetettyään transsendenttisen ankkurinsa, rappeutui väistämättä nihilismiksi. Tässä ajattelussa tasa-arvo on kaikkien arvojen tyhjentämistä niiden sisäisestä arvosta. Nietzscheä vapaasti lainaten: ”Jotta arvoja ylipäätään voi olla olemassa, niiden on perustuttava epätasa-arvoon”.
Nietzschen mukaan luonnolliseen hierarkiaan perustuvassa yhteiskunnassa jako tehtiin Hyvään (vahva, kaunis jne.) ja Huonoon (heikko, ruma jne.), mutta parempiinsa kaunaisesti suhtautuneet kristityt muuttivat tämän periaatteen niin, että Hyvää onkin heikkous, nöyryys ja viallisuus kun taas Pahuutta edustaa kaikki vahva ja elinvoimainen. Moderni asenne Lgbt-agendaa kohtaan heijastelee tätä samaa parituhatvuotista jakoa: geneettistä itsetuhoa ajavat degeneraatit nostetaan kuvitellusta uhriasemasta käsin jalustalle, kun taas aikalaishulluuden vastustajat kirotaan kerettiläisiksi ”äärioikeistolaisiksi”. Omahyväisyyteensä pakahtuvalle läpisosiaalistetulle kansalaiselle tämä jako sopii hyvin, koska hegemonista mantraa toistamalla ei tarvitse riskeerata mitään.
Suurin tyytyväisyys länsimaista itsetuhoisuutta manifestoivaa sateenkaarisirkusta kohtaan löytyy hallitsevasta Globohomosta. Tässä on syytä muistaa, että yhdyssanaa Globohomo ei pidä käsittää siten kuin persuilevat salaliittohörhöt tai sitä ironisesti käyttävät liberaalinokkelikot sen ymmärtävät. Etymologisesti kaksiosaisella termillä viitataan ensisijaisesti globalisaatioon ja homogeenisyyteen (yhdenmukaisuuteen, samanlaisuuteen). Länsimaista yhdenmukaistavaa globalismia ajava ”eliitti”, Globohomo, haluaa myös homokulttuurista ja Lgbt-agendasta valtavirtaa joka ikiseen maailmankolkkaan. Tässä mielessä termi on enemmän kuin osuva. On selvää, että ilman Globohomoa nämä haitalliset ilmiöt eivät olisi koskaan saavuttaneet hallitsevaa asemaa länsimaissa.
Lähde: Yle Watch
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Juha
Ydinperhe jossa on normaalit valkoiset heterovanhemmat on kommunismille uhka, jota vastaan jatkuvasti hyökätään. Mutta täytyy muistaa että kommunismi on yhteiskunnan syöpä joka täytyy leikata pois, jotta yhteiskunta paranee.
Jotenkin omituista että 99 %a hölmöläisistä kannattaa kommunismia ja haluaa Suomesta Neuvostoliiton. Suomi soti 3 sotaa kommunismia vastaan ja ansaitsi vapauden. Nyt tämä idiootti sukupolvi haluaa luopua vapaudestaan, omaisuudestaan ja lopulta hengestään, sillä kommunismi päättyy aina tuhoon kaaokseen ja kuolemaan.
Konservatiivi
Perhe on yhteiskunnan perussolu. Se on vanhempien tilaisuus siirtää omaa arvomaailmaansa lapsille. Juuri siksi turmeltuneet yhteiskunnat pyrkivät mahdollisimman pian siirtämään lapsen vanhemmiltaan ”laadukkaaseen varhaiskasvatukseen”, eli tautisiiin, ylikansoitettuihin päiväkoteihin kireiden ja ylityöllistettyjen hoitajien huomaan. Siellä sitten puhutaan lapsille ”erilaisista perhemalleista”, eli aletaan syöttää homopropagandaa.
Satun tietämään – älä kysy miksi – että moni muslimitaustainen jättää juuri tämän vuoksi laittamatta lapsensa päivähoitoon! He mieluummin tekevät niin, että toinen vanhemmista (eli äiti) jää kotiin hoitamaan lasta. Vaikka kuinka tekisi mieli enemmän rahaa, niin he arvostavat oikein kasvatettua lasta enemmän kuin hunningolle joutuvaa. Suomessa valitetaan, että muslimiäidit eivät tee töitä. No ei totta vieköön kukaan tervejärkinen mene töihin ja jätä lastaan homottajien kasvatettavaksi!
Suuri tuntematon
Muslimit Suomessa tekevät hienoa työtä lastensa kasvattamiseksi… Ja sitten muihin aiheisiin: irakilaisista, afgaaneista, somaleista ymv. 99,9% naisista on työttömiä Suomessa. Tämäkin on hienoa; tulla kotiäidiksi Suomeen. Näitä me tarvitsemme. Näitä pitää saada lisää. Jokainen ulkomaalainen nainen Suomessa, jolla on 7‑vuotias tai nuorempi lapsi, ei ole työtön. Pizzaa ja kebapia ihmisten oville betonieläintarhoissa eli kaupungeissa raahusteleva ulkomaalainen ei ole työtön vaan yrittäjä. Nyt repeää kyllä jännät paikat, kun PAM alkaa neuvotella näille samoja työehtoja ja liksoja kuin muille ko. liitossa. Jäämme odottamaan innolla. Jokainen Suomessa ”suomea opiskeleva” ulkomaalainen ei myöskään ole työtön. Tämä kaikki on hienoa ja minä rakastan Suomea.
Konservatiivi
Kyllä minä olen samaa mieltä siitä, että ei tänne tarvitsisi ottaa kotiäitejä muualta, vaan antaa suomalaisille naisille se mahdollisuus olla kotona ja kasvattaa lapsensa. Uskon, että siten saisimme paljon tervehenkisempää porukkaa. On jotain sairasta siinä, kuinka jo päiväkoteihin alkaa hiipiä SETAn agenda. Lasten on saatava olla lapsia! Ja muuten: pride-marssille pitäisi olla laitonta viedä lapsia!
Suuri tuntematon
Suomessa on 600 000 ulkomaalaista, maahanmuuttajaa ja niiden jälkeläistä. Kun katsoo rikostilastoja, niin eivät todellakaan tee hyvää työtä yhtään missään. Eikä yhdenkään heistä kuuluisi edes Suomessa olla.
Konservatiivi
Paavalia voi syyttää monesta asiasta, mutta ainakaan hän ei kannattanut homoseksualismia. Sen voi jokainen lukea roomalaiskirjeestä.
”He väittävät olevansa viisaita, mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan, sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvoneet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista, mikä ei sovi.” (Room. 1: 22–28).
Suuri tuntematon
Hakekaa Raamatusta ”voi teitä, fariseukset!” Siinä Kuningas tykittää. Evankeliumin loppu kannattaa myös katsoa tarkkaan, kun Ilosanomaa lueskelette tässä Joulun saapuessa. Raamattu on mielenkiintoinen kirja ja historiallinen dokumentti, jos ei nyt aivan vesien jakamisesta ym. yliluonnollisesta vakuuttuisikaan vallan. Kaikki on historiaa ja siitä voi oppia. Puhutaan kuitenkin suhteen tuoreestakin historiasta vielä. Kannataa kaikki muistiin kirjoitettu lukea, jos vain suinkin pystyy, niin ei ole pelkkien luomismyyttien varassa, partaansa palmikoidessaan.
Konservatiivi
Näin se on, lukeminen kannattaa aina. 😉
Varsinkin Raamattua kannattaa lukea itse, ettei ole ihan sen varassa mitä Suomen läpihomotettu ”kirkko” asiasta opettaa. Siellä kyllä osataan selittää vaikka musta valkoiseksi!
pää määrää
Joitakin filosofeja arvostetaan ja heidän ajatuksistaan puhutaan. Nämäkin ihmiset Paavalista Nietzcheen ovat olleet poikkeuksellisia aikakautensa aatteiden levittäjiä ja sellaisina heitä pitää ajatella. Nykyajan aatteiden levittäjät ovat kaukana rehellistä ajattelijoista ja muodostavat läntisessä kulttuurissa haitallisen pohjan rehelliselle filosofialle. Jopa tuhoavaksi tällaisen ajattelun saattaa korkea teknologia, joka levittää ajatukset välittömästi suurelle joukolle, mikä aikaisemmin kesti jopa vuosisatoja levitä laajalle joukolle. Ennen korkeaa teknologiaa haitallisten aatteiden leviäminen sammui yleensä ennen kuin tulivat laajan joukon tieteisuuteen.
Homoseksuaalit eläkööt elämäänsä kuten haluavat, mutta eivät saa tuoda haittaa ja vahinkoa heteroseksuaaleille ja vielä lapsuuden ajassa eläville, joille seksuaalisuus on vasta kehittymässä, ja toivottavasti terveeseen suuntaan ilman sairauteen viittaavia häiriöitä. Homoja ei voi pitää tasa-arvoisina, eiväthän nämä pysty lisääntymään keskenään.
Kaikki homoseksuaalinen toimita julkisuudessa tulee kieltää, koska se ei ole luonnollista. Yksityisessä elämässä homous voidaan sallia, kuten sallitaan heteroseksuaalisuus. Sitäkään ei sallita julkisuudessa, koska se on henkilöiden yksityisasia.
TT
Hyvä havaintoja massoihin kohdistettavasta propagandasta, jossa sovelletaan yhden pääaiheen junttaamista kerrallaan. Jälkikristillinen tasa-arvo-oppi voidaan nähdä eräänä tekijänä, joka on vääristynyt länsimaissa vallitsevaa ajattelua siten, että kaikenlainen pervoilu on suotavaa lopulta aina sen härskeimpiin muotoihin asti. Yksilöllinen vapaus tai suorastaan velvollisuus pervoilla vääristyneen sukupuolivietin voimalla heikentää kansan moraalista yhtenäisyyttä ja voimaa kuten myös lisääntymiskykyä ja ‑halua perhe- ja sukuinstituutioiden heikentymisen myötä. Näin vallitseva eliitti voi helposti hallita hajanaista joukkoa ja käyttää sitä hyväkseen älyttömissä projekteissaan.
Topi
Holokausti=kaikki poltetaan. Homofobia=homojenpelko. Eihän kumpikaan noista ole alkujaankaan mitenkään määritelmällisesti edes korrekti termi. Tämä koko talo on rakennettu kusiselle hiekalle. Minulla on sellainen fiilinki, että kaikki on väärin Suomessa. Siinä onkin meille työnsarkaa ja parantamisen aihetta.