Radikaali arkisto: Marxilaisuus – juutalaisten suojelu- ja taistelujärjestö

Kun juutalaisten pyrkimys maailmanvaltaan ei onnistunut yksinomaan rahamarkkinain valtaamisen avulla, käsittivät he, että oli välttämätöntä kaataa koko nykyinen maailmanjärjestys. He ymmärsivät pian, että kansallisella pohjalla toimiva yhteiskuntarakenne olisi heille alituisena kompastuskivenä. Ollen vieraina kaikissa maissa he huomasivat, että heidän isäntiensä isänmaanrakkaus oli se vahva muuri, joka täytyi kaataa, jotta he saisivat suuremman vaikutusvallan eri valtioiden sisäpoliittisessa elämässä.

Saadakseen itse riittävät kansalaisoikeudet, juutalaisten täytyi pienen lukumääränsä takia hankkia itselleen suojelus- ja iskujoukkoja, jotka pitivät velvollisuutenaan tukea auttajiaan. He alkoivat selittää työläisille, että heidän työnantajansa olivat ainoastaan verenimijöitä, jotka olivat rikastuneet yksinomaan työläistensä hiestä ja vaivasta. Heidän valistusohjelmansa mukaan johtavat henkilöt olivat vain tyranneja, joitten orjia työläiset olivat. He levittivät huhuja työnantajien loistoisasta ja hekumallisesta elämästä ja miten nämä halveksivat alaisiaan, eivätkä antaneet heille mitään ihmisarvoa. Joskus nämä vehkeilijät tosin saattoivat osua oikeaan, mutta vaikka he tiesivät useissa tapauksissa levittävänsä vääriä huhuja, eivät he siitä välittäneet, sillä pääasia oli tyytymättömyyden lietsominen.

Saadakseen lietsottua tämän tyytymättömyyden kyllin suureksi ja petollisen pelinsä tehokkaammaksi, valitsivat he keskuudestaan epäonnistuneita yksilöitä, joiden ei tarvinnut esiintyä näyttelijöinä saadakseen työläiset saamaan työnantajistaan epäedullisen käsityksen. Etevimpinä asiamiehinään juutalaiset käyttivät kiihkeitä, verenjanoisia olentoja, jotka ymmärsivät riittävän hyvin joukkojen psykologiaa, voidakseen käyttää hyväkseen alhaisella sivistysasteella olevien ihmisten inhottavimpia ja alhaisimpia vaistoja. Hellittämättömällä julkeudella he levittivät agitaattoreina sitä myrkkykylvöä, joka nyt on kansoihin juurtunut, ja jonka kasvannaiset muodostavat eri kansojen elämässä tähän asti vaarallisimman rikkaruohon.

Nämä aatteet saivat nimensä Karl Marxista, josta tuli marxilaisuuden uranuurtaja. Karl Marx syntyi v. 1818 Trierin kaupungissa Saksassa juutalaisista vanhemmista, joiden sukunimi aikaisemmin oli Mordechai. Isä siirtyi näennäisesti kristinuskoon, saadakseen suuremman vaikutusvallan kristittyjen parissa. Tämä on tavallinen juutalainen juoni, sillä todelliseksi kristityksi ei juutalainen koskaan tule. Karl Marx oli luonteeltaan selkärangaton, epäjohdonmukaisin ja sekavin sekä kavalin ihminen, mitä ajatella saattaa. Hänen isänsä ja äitinsä polveutuivat molemmat rabbiini-suvuista.

Samalla kuin isä oli valekristitty, hän oli myöskin korkean asteen vapaamuurarin Voltairen yhteiskuntaa kumoavien oppien innokas esitaistelija. Kun Karl Marxin henkinen ympäristö oli kaikin tavoin sopiva luomaan sekaannusta käsitteihin, voidaan ymmärtää, että se kasvatus, jonka hän sai, johdonmukaisesti päätti luoda hänestä suurimman kansanpettäjän, minkä historia tuntee. Keskustelut kodissa isän ja pojan välillä opettivat Karl Marxia uusilla aatteilla villitsemään ihmisiä mahdollisimman suuressa määrässä, ja hänen onnistuikin suunnattoman suuressa mittakaavassa luoda eripuraisuutta ja taistelua maailmaan. Hänen vihansa Saksaa vastaan, jossa hän oli syntynyt, oli sammumaton ja hänen vallannälkänsä oli rajaton. 

Salaliittojen pääksi ja johtajaksi Marx oli sopiva henkilö. Hänen juonittelukykynsä ilmeni yksinpä omia aateveljiäänkin vastaan. Hän oli ehdoton hallitsija puolueessaan eikä kärsinyt mitään vastaanhangoittelua. Kuten juutalaiset yleensä, hän usein yliarvioi omat mahdollisuutensa, eikä sen johdosta koskaan saanut nähdä toimintansa suuria tuloksia, vaikka hän eli 65 vuoden ikäiseksi. Hän kuoli nimittäin v. 1885. Hänen jälkeenjättämänsä teokset loivat kuitenkin marxilaisen koulun ja hänen seuraajansa ovat sittemmin kehittäneet siitä yhteiskuntavastaisimman opin, mikä koskaan on luotu ihmiskunnan tuhoksi.

Niiden juutalaisten huomattavan suuri määrä, jotka aikojen kuluessa ovat johtaneet marxilaisia ihmisjoukkoja maailmassa, todentaa vain tämän kirjoituksen otsikossa mainitun asiaintilan, että marxilaiset ovat juutalaisten suojelus- ja taistelujärjestö. Julmimmat sosialistit ja kommunistit ovat aina olleet juutalaisia, kuten verenhimoiset ja myrkkyäsylkevät paholaiset Venäjällä:
Bronstein-Trotski, Rodomyslsky-Sinovjew, Vallakh-Litvinow, Brilliante-Sokolnikow, Sobelsohn-Radek, Rosenfeld-Kameneff, Jurowsky-Unschlicht ja Jankel Jurowsky (tsaariperheen murhaaja). Julmimmat Saksan vallankumouksen aikana olivat seuraavat juutalaiset: Kurt Eisner, Karl Liebknecht, Rosa Luxemburg, Tobias Axelrod, Leviné-Nissen ja Max Levien. Unkarin vallankumouksessa olivat pahimmat pyövelit juutalaiset Bela-Kuhn ja Szamuelly. — Tärkeimpien sosialidemokratian ja kommunismin opinkappaleiden käsikirjain tekijät ovat useimmissa tapauksissa juutalaisia.

Juutalaiset Bernstein ja Kautsky ovat julkaisseet kokoelman kaikkein jyrkimpiä kyhäelmiä marxilaisuudesta puoluevirallisessa hengessä; sitä toistetaan usein meidän sosialidemokratisessa lehdistössämme. Useimmat lainaukset painetaan lihavilla kirjaimilla ja esiintyvät ne melkein päivittäin ”Suomen Sosialidemokraatissa”, kuten jonkunlaisina raamatunlauseina. Kaksi suurta juutalaista nimeä marxilaisessa maailmassa ovat Lassalle ja Engel. 

Muista huomattavista juutalaisista marxilaisuuden johtajista mainittakoon vielä Viktor Adler, Max Adler, Br. Borchart, P. Hirsch, C. Legien, H. Mehner, M. Schippel, Leon Blum, Otto Landsberg, Alfred Deutsch, Klara Zetkin, Grünfeld-Bienstok, Paul Singer ja Viktor Tschernow-Lieberman. Heitä voitaisiin luetella useita satoja, mutta riittäköön tässä vain huomattavimmat. Unohtaa ei kuitenkaan saata, että Espanjan vapaamuurarivallankumouksen puhkeamisen jälkeen, jonka pääasiassa juutalaisperäiset korkean asteen vapaamuurarit järjestivät, lähetettiin Moskovasta Espanjaan kuuluisa venäläinen kommunistijuutalainen Jakob Goldstein. Kun hän saapui Espanjaan, koetettiin siellä parastaikaa kumous tehdä niin verettömästi kuin suinkin, mutta senjälkeen ovat terrorin aallot vyöryneet korkeina.

Mihin marxilaisuus on johtanut Venäjällä, on yleisesti tunnettua. Nälänhätä ja työttömyys, murhat ja ryöstöt sekä hirveä orjuus ovat tuloksina. Ihmeellisintä asiassa on, että muun maailman työläiset jatkuvasti nukkuvat, vaikka on olemassa valistuneita työläisiä, jotka tietävät, mihin edellä mainitunlainen komento johtaa. Tästä huolimatta tyydytään asiain nykyiseen tilaan ja uskotaan, että kaikki on niin kuin pitääkin olla. Sanomalehdistö joka myöskin on juutalaisen suurfinanssin puserruksen alaisena, uskaltaa harvoin tai ei koskaan käsitellä juutalaiskysymystä. Näyttää siltä, myöskin meidän maassamme, kuin pelko pidättäisi niitä, joilla olisi mahdollisuuksia antaa kansalle valistusta nykyajan polttavimmissa kysymyksissä.

Marxilaisuutta ei voida voittaa ennen, kun rehelliset työläisemme oppivat käsittämään, että heidän marxilaiset puolue-elämänsä johtajat eivät ole muita kuin tietoisesti tai itsetiedottomasti juutalaisuuden asiamiehiä. Kansainvälisen marxilaisuuden korkein johto välittää viis siitä, miten suomalaisen työläisen käy. Viimemainittu sortukoon, kunhan vain juutalaisfinanssi saa olla lainanantajana ja koronkiskojana Suomen kansan kustannuksella.

Ainoa mahdollinen pelastus tästä kurjuudesta on se, että niin työnantajat kuin työläiset sopivat keskenään ja työskentelevät yhtenäisellä kansallisella perustalla koko kansan hyvinvoinnin hyväksi. Tämän päämäärän saavuttamiseksi tarvitaan valistusta, ja kun sitä on saatu, tarvitaan rehellistä tahtoa vaikeuksien voittamiseksi. Mikään valistus ei kuitenkaan auta, jollei valtiovalta käsitä, että työväenkysymyksen ratkaisu on välttämätön. Niin kauan, kun hallitusviranomaiset eivät käsitä, että marxilaisten johtajat, isänmaankavaltajat, täytyy tuomita lain määräämiin seuraamuksiin ja samanaikaisesti antaa harhautuneille joukoille jotain parempaa, niin kauan saamme huokailla juutalaisen suurfinanssin ikeen alla ja tyytyä siihen, että sosialidemokraattimme, vasemmistomieliset porvarimme ja oikeistomiehet, jotka ovat tuijottaneet itsensä sokeiksi vapaamuurariuden autuuteen, pakottavat maamme ottamaan valtiobudjetin vajauksen peittämiseksi kansainvälisistä juutalaispankeista lainoja kansamme lopulliseksi tuhoksi.

Lähde: Tapparamies 1/1931