Kansallissosialistinen kasvatus ja opetus Saksassa, osa 1

Luku 1: Kasvatuksen ja opetuksen tarkoitus.

Taloudellisena, sosiaalisena, poliittisena ja kansalliskulttuurillisena liikkeenä kansallissosialismi ei ole voinut olla syvällisesti vaikuttamatta myös Saksan kansan kasvatus- ja opetusoloihin. Kansallissosialistinen liike on ennen kaikkea käsittänyt, että kansallisessa nuorisossa piilee kansanyhteisyyden ja kokonaisuuden menestys ja suuruus tulevaisuudessa ja että sen vuoksi on sen kasvattamiseksi myös paljon uhrattava.

Kirjassaan Taisteluni (Mein Kampf) Adolf Hitler korostaa, että kasvatuksen tulee kokonaisuudessaan noudattaa rodun ja kansallisen olemuksen sille asettamia vaatimuksia. Tällä kansallisella pohjalla on ensiarvoisena tehtävänä fyysisesti terveiden yksilöiden kasvattaminen; toisella sijalla on henkisten ominaisuuksien kehittäminen, jolloin luonteenkasvatuksessa on kiinnitettävä erikoista huomiota tahdonlujuuden, päättäväisyyden ja vastuunilon kehkeyttämiseen. Tiedollisen koulutuksen sijaan on Hitler asettanut vasta kolmannelle sijalle hahmotellessaan uuden saksalaisen ihmisen, poliittisen sotilaan, kasvattamista.

Myöskin Alfred Baeumlerilla tavataan poliittinen ihminen nykyajan ja tulevaisuuden kasvatuksellisena ihanteena. Poliittinen tai oikeammin sanottuna sosiaalinen ihminen omaa alkuperäisen kokonaisnäkemyksen suhteessaan kansaan ja valtioon. Kasvatuksen tehtävänä on tämän poliittisen ihmisen kehkeyttäminen, hänen tietonsa ja toimintansa suuntaaminen kansa- ja valtioyhteyteen. Baeumlerin »poliittista sotilasta» elähdyttää ensimmäisen maailmansodan aikainen rintamasotilashenki, taistelutahto ja toveruus, ja hänessä tavataan uskonnollisiakin piirteitä.

Useat muutkin kansallissosialismia edustavat kasvatusmiehet ja poliitikot kuvailevat kasvatuksen tarkoitusta samansuuntaisin piirtein. Niinpä tohtori Beck toteaa, että kansankasvatuksen päämääränä on saksalainen ihminen, joka on henkisesti ja moraalisesti liittynyt kansanyhteisyyteen. Ja ministeri Frick korostaa, että saksalaisen koulun tarkoituksena on kasvattaa poliittinen ihminen, ts. sosiaalinen kansalainen, joka ajatuksin ja teoin uhrautuen ja palvellen elää kansansa keskuudessa ja joka on sisäisesti ja erottamattomasti liittynyt valtionsa historiaan ja kohtaloihin. Tohtori Benze samoin tähdentää, että kansallissosialistisen kasvatuksen tarkoituksena on kehittää terveitä ja kelpo yksilöitä sekä kansanyhteisyyden toimintakykyisiä jäseniä. Ja Troll tehostaa kasvatuksen päämääränä saksalaista siveellis-uskonnollista luonnetta, joka on lujin sitein liittynyt kansallisuuteensa.

Koska ruumiinkunto ja tiedot ovat hyödyttömiä, elleivät ne lujan tahdon avulla johda jaloihin päämääriin ja toimintaan kansankokonaisuuden hyväksi, niin kansallissosialistinen kasvatus tähdentää ennen kaikkea tahdonvoiman, päättäväisyyden ja arvokkaiden luonteenominaisuuksien kehkeyttämistä, jonka ohessa on tärkeätä elvyttää vastuuntuntoa. Yhteiskunnallisen kasvatuksen iskulauseena on: yhteinen hyöty on yksityisedun yläpuolella. Tämän takia lasten täytyy oppia syrjäyttämään omat toivomuksensa, kun kaikkien yhteinen paras on kysymyksessä. Mutta koska myötäsyntyneen egoismin kurissa pitäminen on vaikeata, tulee sitä jo lapsuudesta pitäen oppia toteuttamaan käytännössä, siis kodissa, koulussa, pienemmässä ja suuremmassa toveripiirissä, nuorisojärjestöissä, työpalvelussa jne.

Hitler korostaa, että uuden yhteiskunnan parhaana suojana eivät ole aseet ja linnoitukset, vaan sen kansalaiset, joiden mielen täyttää mitä palavin isänmaanrakkaus ja kiihkeä kansallinen innostus.
Kuten edellä sanotusta käy selville, korostaa kansallissosialismi, että yksilöitä ei ole kasvatettava vain yksilölliseen kuntoisuuteen, vaan epäitsekkääseen, uhrautuvaan palveluun kansan ja koko kansakunnan hyväksi. Individuaalisen ja sosiaalisen kasvatusihanteen suhteen pannaan siis pääpaino jälkimmäiselle.

Mutta tätä kasvatuksen sosiaalista puolta pääasiallisesti korostettaessa tähdennetään persoonallisuuteen kasvatuksessa ennen kaikkea: 1) kasvatuksen kansallista ja rodullista pohjaa, 2) terveen ja voimakkaan ruumiin kehitystä, 3) tahdonlujuuden ja päättäväisyyden sekä sellaisten luonteenominaisuuksien kuin sosiaalisen uhrautuvaisuuden, uskollisuuden, vaiteliaisuuden, itsehillinnän ja siveellisen rohkeuden kehkeyttämistä sekä samalla voimakkaan ja syvän vastuuntunnon elvyttämistä käsittämään paitsi kansankokonaisuuden myös jälkeen tulevat sukupolvet, 4) vasta viimeisellä sijalla tiedollista koulutusta. Kaikki yllä mainitut kasvatuksen ja opetuksen persoonalliset tavoitteet on kuitenkin sovellettava käytäntöön siten, että lopulliseksi tulokseksi saavutetaan terveen ruumiin ja hengen sopusuhtainen kehitys kansallisella ja rodullisella pohjalla sosiaalista työskentelyä varten kansanyhteisyyden ja kokonaisuuden palveluksessa.

Luku 2: Rodun merkitys kasvatukselle ja opetukselle.

Profesori Staemler huomauttaa rodun merkityksestä kansallisuudelle, että saksalaiset ovat usein unohtaneet yksilöllisyyden ja persoonallisuuden kehitystä korostaessaan, että kansa ei ole vain yksilöitten lukumääräinen summa, ei vain ulkonainen yhteenliittymä talouselämän ylläpitämiseksi ja henkisen elämän kehittämiseksi, vaan että kansan jäsenten suonissa virtaa yhteinen veri, joka yhdistää ne korkeammaksi yhteydeksi. Ja Hitler korostaa, että valtion ensimmäisenä tehtävänä sen palveluksessa oman kansansa hyväksi on parhaiden rodullisten ainesten säilyttäminen, vaaliminen ja kehittäminen. Ihmisaineksen hyvä rodullinen laatu on näet ylipäänsä henkisen suorituskyvyn edellytyksenä, sillä suurin piirtein katsoen voi terve, voimakas henki asua ainoastaan terveessä ja voimakkaassa ruumiissa.

Myöskin valtion — jota ei voida pitää itsetarkoitusperänä, vaan keinona — korkeimpana tehtävänä on Hitlerin mukaan rodun säilyttäminen ja kohottaminen, siis päin vastoin kuin marxilaiset internatsionaaliset opit korostavat. Valtio on kaiken korkeamman inhimillisen kulttuurikehityksen edellytys ja perusehto, mutta ei sen aihe eikä syy, jona on yksinomaan kulttuurikykyisen rodun olemassaolo. Näin ollen valtio on muoto, astia, rotu taasen sisällys. Astialla on vain siinä tapauksessa arvoa ja merkitystä, että se pystyy turvaamaan sisällön, ts. kansan olemassaolon ja säilymisen, sekä edelleen kehittämään kansan henkisiä ja aatteellisia kykyjä ja johtamaan sen korkeimpaan vapauteen. Siten siis kansallisen valtion suurin ja ylevin tarkoitus on huolehtiminen niiden rodullisten alkuainesten säilyttämisestä, jotka kulttuuria lahjoittavina luovat korkeamman ihmiskunnan kauneuden ja arvon.

Saksan kansan veriyhteyteen perustuvien kansallisten ominaisuuksien tehostamiseksi on koulujen oppisuunnitelmaan sijoitettu sellaisia oppiaineita kuin rotu ja perinnöllisyysoppi sekä rodun hoito, jotka ovat merkityksellisiä sekä yksilön että koko kansan tulevaisuudelle. Oppilaat saavat oppia tuntemaan eri rotujen myös juutalaisten henkiset ja ruumiilliset tunnusmerkit. Tietenkin opetusta voidaan havainnollistuttaa viittauksilla eri koira- ja hevosrotuihin ja niiden jalostamiseen ja puhtaana säilyttämiseen. Mutta kaiken opetuksen tulee tapahtua aiheuttamatta minkäänlaista minkään rodun halveksumista, joskin opetuksessa selvitellään rodun arvokkaitten ominaisuuksien ohessa myös vähemmän arvokkaita ja haitallisia piirteitä ja samalla eritoten korostetaan pohjoisen rodun suurta merkitystä inhimilliselle sekä aineelliselle että henkiselle kulttuurille.

Oppilaat saavat myös tietää, miksi jokaisella kansalla on oma ominainen kulttuurinsa, että kansan myötäsyntynyt omalaatuinen tapa ajatella, puhua ja toimia periytyy sukupolvesta sukupolveen ja että vain samaan rotuun kuuluvat yksilöt voivat syvällisesti ymmärtää niitä voimia, jotka ovat aikaansaaneet jonkin kansan kulttuurin, ja siten tunkeutua sen sisäisimpään olemukseen ja perusjuuriin. Täten jouduttiin myös korostamaan juutalaisten vahingollista vaikutusta saksalaiseen kulttuuriin, ennen kaikkea sen kansallisesti arvokkaisiin omalaatuisiin piirteisiin. Opetuksen avulla joudutaan siis korostamaan oman rodun arvoa ja merkitystä sekä rodun säilyttämistä mahdollisimman puhtaana vieraiden rotujen välityksellä tapahtuvasta sekoituksesta. Koska kansalle luonteenomaiset tunnusmerkit häviävät rotusekoituksen vaikutuksesta ja koska paitsi ruumiilliset myöskin henkiset ominaisuudet ovat perinnöllisiä — kuten useat roduntutkijat kuten Lenz, Fischer, Lange, Stumpfl ovat osoittaneet — on oppilaat saatettava opetuksen avulla tietoisiksi siitä suuresta edesvastuusta, joka nykypolvella on tulevien sukupolvien suhteen.

On korostettava, miten vastuuntuntoa vailla olevat yksilöt voivat epäsuotuisan avioliittonsa kautta aiheuttaa tautien ja kärsimysten ja vieläpä rikollisten taipumusten periytymistä ja lisääntymistä, kun taasen eläinmaailmassa heikko ja ala-arvoinen aines estyy luonnollisen valikoinnin kautta jatkamasta sukua. Hitler korostaa eritoten, että se yksilö, joka ei ole ruumiillisesti ja henkisesti terve ja täysikuntoinen, ei saa ikuistaa omaa vaivaansa tai sairauttaan oman lapsensa ruumiissa ja että on rikos ja lisäksi häpeä, jos oman onnettomuutensa häpäisee omalla itsekkyydellään sälyttämällä sen vuorostaan syyttömien olentojen kannettavaksi. Ruumiillisesti ja samalla myös henkisesti rappeutuneen kurjaliston poistamiseksi on kansallisen valtion asetettava rotu yleisen elämän keskipisteeseen ja pidettävä huoli sen säilymisestä puhtaana. Valtion on julistettava kaikki, jotka ovat ilmeisesti sairaita ja joita vaivaa sukurasitus, siittämiseen kelpaamattomiksi ja tämä myös toteutettava käytännössä, sekä toisaalta taas pidettävä huoli siitä, ettei terveiden naisten hedelmällisyyttä rajoiteta.

Täten tietoisen suunnitelmallisen kasvatuksen ja sosiaalisen lainlaadinnan avulla pyritään saattamaan koko kansa osalliseksi jalostetun korkealaatuisen rotuomaisuuden tuottamasta siunauksesta. Lopullisena päämääränä on ihmisten itsensä kohottaminen sellaiselle asteelle, että toiset asian ymmärtäen äänettöminä kieltäytyvät, toiset taas ilomielin uhraavat ja antavat. Tässä tarkoituksessa on biologian ja osaksi myös historian opetuksen avulla pyrittävä nousevassa polvessa herättämään eloon hehkuvaa rakkautta rotua ja kansallisia perinteitä kohtaan sekä harrastusta puhtaan ja terveen rodun suojelemiseen vierailta vaikutuksilta.

Tietenkään ei jätetä huomioon ottamatta, että ihmiskunnassa myöskin epäsuotuisa ja epäsiveellinen ympäristö sekä puutteellinen ja virheellinen kasvatuskin voivat saada aikaan rikollisuuden lisääntymistä. Ja useinhan perinnöllisyys ja ympäristö ovat yhdessä vaikuttamassa kuten esim. perhe-elämässä lasten rikollisuuden kehkeytymiseen. Tämän asianhaaran huomioon ottaen sovellutetaankin alaikäisten rikollisten tutkimusmenetelmä sellaiseksi, ettei tärkeimmäksi kysymykseksi muodostu »mitä olet tehnyt?», vaan »kuka sinä olet?» Sen mukaisesti tutkitaan lapsen vanhempien ja esivanhempien sekä muitten läheisten sukulaisten elämä, jotta tämän sukutaulun avulla voitaisiin todeta, onko lapsella sukurasitusta. Täten saadaan uusia näkökohtia rikollisen lapsen vastaista käsittelyä ja kasvatusta varten.

Kansallissosialismi on siis kiinnittänyt erikoista huomiota rodullisiin tekijöihin ruumiillisesti ja henkisesti terveen sukupolven kehittämiseksi ja samalla herkistänyt nuorison vastuuntuntoa perheen perustamisen ja jälkeläisten kasvattamisen suhteen. Rodun suuren merkityksen terveen sukupolven kehitykselle osoittavat mm. valkoisten ja värillisten rotujen sekoitukset useissa eri maissa. Niinpä ne esim. Etelä-Amerikassa selvästi osoittavat, että rotuhygieenisillä tekijöillä on hyvin tärkeä merkitys rodun hyvien ominaisuuksien säilymiselle ja että sen vuoksi myöskin lainsäännökset tässä suhteessa ovat tarpeenvaatimia. Ja joskin varsinainen rotuhygieeninen opetus tapahtuu ammatti- ja oppikoulussa sekä työleireillä, niin tulee lasten jo kansakoulun ylimmällä luokalla saada tietoja niistä uusista laeista, joita on laadittu estämään huonojen perinnöllisten taipumusten lisääntymistä tulevissa sukupolvissa.

Kaikesta yllä sanotusta käy selville se periaate, että Saksan kansallinen yhteys ja omalaatuinen arvokas kulttuuri on suojeltava muun ohessa juutalaiselta vaikutukselta, huolimatta kaikesta anglosaksilais-amerikkalaisen sanomalehdistön vihamielisestä kannanotosta tähän menettelyyn. Saksalaiset ovat kuitenkin jo vanhastaan saaneet kokea tätä yleismaailmallista juutalaispropagandaa, kuten esim. osoittavat Bismarckin tunnetut sanat: »Käypä vain käsiksi yhteenkin juutalaiseen, niin huudetaan kohta maailman kaikilla suunnilla ja kaikissa nurkissa.»

Mutta koska juutalaiset ranskalaisine, englantilaisine ja amerikkalaisine heimolaisineen omistivat Saksassa Weimarilaistasavallan aikaisen demokratian ja marksilaisuuden tukemina suurimman osan Saksan teollisuudesta, kaupasta ja rahataloudesta ja olivat ainakin määräävinä näiden laitosten johdossa, niin on kansallissosialistisen liikkeen omaksuma asenne juutalaisiin nähden hyvin ymmärrettävissä. Sitä paitsi Hitler tähdentää, että nykymaailman mullistuksessa on kysymys siitä, päättyykö se arjalaisen ihmiskunnan hyväksi vai ikuisen juutalaisen hyödyksi.

Myöhemmät osat artikkelisarjasta julkaistaan lähiaikoina Partisaanissa!