Olemme tienneet ammoisista ajattomista Kalevan ajoista lähtien, että sanan mahti on voimaa. Kuka tietää minkäkin asian syntysanat, kuka tietää kuinka maailma toimii ja kuinka hän sen ilmaisee, heimolleen, viholliselleen, maailmankatsomukselleen – sen voima on voimakas ja valta valtava. Joissain mytologioissa on olennaista tietää asian, paikan, ihmisen tai esineen oikea nimi. Ainoastaan tällä tavoin on mahdollista synnyttää vaikutus tai kontakti. Mytologioista ja saduista kuulemme kaikuja mahtisanoista ja taikasanoista. Ne sanat ovat usein salaisia tai vaikeita, siis saavuttamattomissa asiasta tietämättömille. Ne voivat olla sellaisia sanoja, joita emme tienneet olevan olemassakaan. Tai ne voivat olla sanoja jotka moni tietää, mutta ne saavat lopullisen voimansa vasta kun niiden takana oleva persoona ja sen voima valjastaa ne käyttöönsä oikealla tavalla. Sanoja voi käyttää myös symbolien tavoin tuomaan julki esineen takana oleva voima. Saduista tai muinaisista kertomuksista piittaamatonkin kävelee taikasanojen vilinän läpi päivittäin myös nykypäivän Suomessa.
”Vaka vanha Wäinämöinen, Kun ei saanunna sanoja
Tuolta Tuonelan koista, Manalan iki-majoista,
Ain’ yhä ajattelevi, Pitkin päätänsä pitävi,
Mistäpä sanoja saisi, Loisi lempi-luottehia.
Paimen vastahan tulevi, Hänpä tuon sanoiksi virkki:
’Saat tuolta sata sanoa, Tuhat virren tutkelmusta
Suusta Antero Wipusen, Vatsasta vara-väkevän’ ”
Kalevala, Seitsämästoista runo
Kun oikea taho tuottaa kuluneeseen ja reikäiseen paitaan muotimerkkinsä nimen, paidalla onkin yhtäkkiä satoja euroja arvoa. Kun musiikinystävä huomaa levyn, tai elokuvien ystävä uuden leffan, missä on hyvää jälkeä ennen tuottaneen tahon nimi, se antaa uudelle teokselle entisten kokemusten voimaa ja nostaa teoksen edellisten joukkoon, ainakin kunnes toisin todistetaan. ”Tämä merkki takaa laadun!” voidaan todeta useammastakin hyvämaineisesta tuotemerkistä. Pelkkä nimi, sana tai sanat, voi avata mielikuvia tuotteen laadusta, sen historiasta tai käytettävyydestä, kaikesta mikä tuo sille arvoa. Vieden tätä taikasanojen luonnehdintaa hieman arkisempaan maailmaan, on taikasanojen käyttö myös modernissa kulttuurissamme valtavirtaa yllä mainittujen tuotteistusten lisäksi useammalla muulla tavalla. Pintapuolisesti katsottuna henkisyyttä halveksuvassa yhteiskunnassamme on uskonnollishenkisten taikasanojen käyttö suorastaan yleistä. On suositeltavaa tehdä ”ilmastoteko”, koska se on aina tosi hyvä homma. Se vaan on näin – kaikkihan sen tietää? Sähköauto on ilmastoteko, koska se on näin laskettu, näillä tämän yhtiön konsulttien valikoimilla laskureilla. Myös ”tasa-arvo” ja sen havittelu on eräs näistä klassikoista, jotka ovat saavuttaneet sellaisen aseman, että niitä pidetään yhteiskunnassamme yksiselitteisen hyvänä. Ainoastaan mielipuoli kritisoisi tai kyseenalaistaisi näitä totuuksia.
Myös vaikkapa kansallismielisille jo vitsiksi muodostunut turvapaikkaturistien Tornion rajalla hokema ”asylum, asylum” on oikeastaan yksi modernin valtakuntamme taikasanoista. Niillä on automaattinen voima ja niiden käyttö on rajattu tietyn ihmisryhmän pariin. Hieman irvaillen tietenkin tämän sanon, mutta saahan näillä sanoilla kuin taikaiskusta itselleen lämpimän yösijan, ruokaa ja mahdollisesti tulevaisuudessa yhtä mukavat olot kuin valtion kansalaisillakin? Eikö? Abracadabra Asylum, riippumatta kuka olen, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, olen ansainnut tulevaisuuden heimonne varoilla! Tavallista työläistä ei simsalabimit auta, kun laskujen eräpäivä lähestyy, yrittäjää vielä vähemmän, sen tiedämme kyllä.
”Vilu mulle virttä virkkoi, sae saatteli runoja.
Virttä toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat.
Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia.”
Kalevala, ensimmäinen runo
Ellei selvitä sanojen alkuperää ja sitä, missä niiden voima piilee, taitavammat voivat käyttää näitä sanoja tietämättömämpää vastaan. Voi ikään kuin laulaa toisen suohon, onnistua hiljentämään vastaväitteet, vaikka ne väitteet olisivat järkiperäisiä ja totta. Tämä ei välttämättä tarkoita mytologisten vuoria murskaavien ja metsänlämpäreitä riekaleiksi heittelevien mahtisanojen jylläystä, vaan nykypäivänä enemmänkin sanan säilän hämäysliikkeillä luotujen näköharhojen takana salavihkaisesti tehtävää puuhastelua – vaikka vuoriahan ne monikansalliset kaivosyhtiöt todellakin halkovat joidenkin hokkuspokkus-sopimusten perusteella. Väinö lauloi ylimielisen vastuksensa suohon, Jouko-pojalla ei ollut sanoja, tietoja, ymmärrystä. Ottaako tämän kirjaimellisesti vai kuvaannollisena esimerkkinä, itse taipuisin jälkimmäiseen. Suossa on moni nuori mies ajatustensa kanssa, vaikka miten olisi voittoisa mieli, vimmainen uhma ja notkea varsi. Akateemisessa maailmassa seilailleet tietävät todennäköisesti opiskelu-uraltaan esimerkin jos toisenkin, missä nuori korskea orhi on hirnahdellut aidan toiselta puolelta ylpeänä, mutta seuraavassa hetkessä joutunut painamaan päänsä häpeästä, kun vaka-vanhempi tietäjä on muutamalla sanankäänteellä ampunut ylimielisen nuorukaisen pilvilinnojen muurit sepeliksi. Kansallismielisten ohella myös marxistit kyllä sisimmässään tietävät kuinka sanoilla ja termeillä on voimaa. Jos naiseksi pukeutunut mies onkin tästä päivästä lähtien sama asia kuin nainen, ollaan jollain tasolla muutettu taikasanoin koko maailman toimimisen olemusta. Se jos mikä on voimallista sanankäyttöä. Tämän vuoksi esimerkiksi trans-aktivistit huutavat räkä pärskyen ja pää punaisena omaa totuuttaan näistä perustavanlaatuisista sanoista. Sanat kuvaavat maailmaa ja siten sanat myös muokkaavat maailmaa.
Sanojen käytön epäsuhtaa käytetään taitavasti kansallismielisten haitaksi useassa meille tärkeässä keskustelussa. Kansallismielinen toteaa, että: kun yli 10,000 nuorta miestä Lähi-idän konfliktialueilta lampsii tämän kokoiseen porstuaan sisään, se tulee aiheuttamaan ongelmia. Kansallismielettömät sanovat: ”joo‑o, mutta ihmisiä pitää auttaa” ja nostavat oikeudentunnossaan nyrpeät nenänsä niin korkealle kuin soijalattea juodessa suinkin voi. Konkreettinen mielipide onnistutaan tällä taikalauseella painamaan ikään kuin voitokkaasti maahan. Näin ollaan siirrytty konkretian maailmasta tunnepohjaisiin argumentteihin. Nämä korttipakat ovat kuin Uno-peli ja pokeripakka. Niillä ei pitäisi pelata samaa peliä, ja jos tämän epäkohdan hyväksyy ja siten häviää, on jäänyt jotain oleellista huomaamatta. Mikäli olette siis tarpeeksi rohkeita uhmaamaan henkistä hyvinvointianne ja antaudutte himppusenkaan loogisempaan sanasotaan tai väittelyyn punaisen väen kanssa, voi olla hyvä yrittää pakottaa sosialismiin kallellaan oleva vastapuoli puhumaan lukumääristä numeroilla ja vastaamaan konkretiaan konkretialla. Tai vähintään huomata ja huomauttaa, mikäli argumentti lipsuu käsinkosketeltavasta täysin yleiseksi haikailuksi. Höpöaltruistiset latteudet kuten ”ihmisiä pitää auttaa”, ”kyllä tänne voi tulla” ja ”mahtuuhan täällä asumaan” pitäisi ampua kansallistietoisen logiikan luodeilla kuoliaaksi heti tavattaessa. Valtakuntaan ja sen kansan hyvinvointiin hyvin käsinkosketeltavasti vaikuttavien mielipiteiden täytyy pohjata muuhunkin kuin yleiseen hyväntahtoiseen mielikuvaan tai omahyväisiin taikalauseisiin.
Toistan nyt hieman itseäni, mutta jos kansallismielinen puhuu konkretiaa maahanmuuttajien maksimimääristä ja hän hyväksyy vasta-argumentiksi yllä mainitun kaltaisen ”ei minua haittaa jos tänne joku tulee”, on se kuin pokerin pelaamista niin, että kansallismielinen maksaa markoilla ja vastapuoli monopolirahalla. ”Ihmisiä pitää auttaa”. Vai niin! Ketä ihmisiä, kaikkiako jotka vain ovat näköpiirissä tai rajan yli ilman passia kävelevät? Missä tilanteessa? Kenen pitää? Ihanko nimenomaan juuri pitää, ja kaikkien? Pakko on? Määrätäänkö auttamaan nekin, joita ei kerta kaikkiaan huvita tai ovat koko prosessia vastaan? Auttaa missä, kotonaan, täällä, pakolaisleirillä, sinun kodissasi? Auttaa millä tavoin, antaa yösija, soppakulho ja huopa, vai keskustakolmio, tila-Toyota ja kansaneläke?
”Silloin virsikäs Wipunen, Tuo vanha vara-väkevä,
Jonk’ oli suussa suuri tieto, Mahti ponnetoin povessa,
Aukaisi sanaisen arkun, Virsi-lippahan levitti,
Lauloaksensa hyviä, Parahia pannaksensa,
Noita syntyjä syviä, Ajan alku-luottehia,
Joit’ ei laula kaikki lapset, Ymmärrä yhet urohot
Tällä inhalla iällä, Katovalla kannikalla.
Lauloi synnyt syitä myöten, Luottehet lomia myöten,
Kuinka luojansa luvalla, Kaikkivallan vaatimalla
Itsestänsä ilma syntyi, Ilmasta vesi erosi,
Veestä manner maatelihe, Manterelle kasvut kaikki.
Lauloi kuun kuvoannasta, Auringon asetannasta,
Ilman pielten pistännästä, Taivosen tähytännästä.
Siinä virsikäs Wipunen, Kyllä lauloi ja osasi,
Ei ole kuultu, eikä nähty Sinä ilmoisna ikänä
Parempata laulajata, Tarkempata taitajata;
Suu se syyteli sanoja, Kieli laski lausehia,
Kuin on sälkö sääriänsä, Ratsu jalkoja jaloja.”
Kalevala, Seitsämästoista runo
Olen aiemmissa teksteissäni ruotinut itänaapuriamme ja sen tapaa manipuloida suomalaista yhteiskuntaa. Eräänlaista sanamagiaa sekin, kun kaikki kasakkajuonien kehdot ovat olleet ”Rauhanyhdistyksiä”, ”Ystävyysseuroja”, YYA-sopimuksia jne. Leimaamalla hanke näillä nimenomaisilla kukkaissanoilla on tuotettu helppo vipuvarsi niitä puolustaville. Oletkos oikeasti rauhaa vastaan olemalla Rauhanyhdistyksen lakkauttamisen kannalla, eli hullu mieshän siinä sotaa lietsoo! Tärkeitä maailmaa ja yhteiskuntaamme muuttavia sanoja ja termejä pitää katsoa ja lukea niin kauan, että niiden läpi näkee. Niitä pitää märehtiä niin kauan, että tietää mitä ne todella tarkoittavat. Männävuosina muuan margariinisekoitteen nimi oli Voimariini ja mehuksi sai sanoa kaikkia kemikaaleilla värjättyjä sokeriesanssilillettejä mitä vain suinkin kehtasi. Ajat muuttuvat ja käsitteiden pitää nykyään vastata paremmin todellisuutta. Ymmärrämme tämän tällä pienellä päivittäistavaratuotteiden tasolla, voisimme alkaa ymmärtää tämän myös yhteiskunnallisella tasolla. Valtiotamme veistävien termien on vastattava todellisuutta. Kieltä pitää saada käyttää vastaamaan todellisuutta niin tarkasti kuin halu ja tarve on. Rikosten yhteydessä tuntomerkkejä annettaessa pitää saman tien pystyä sanomaan, että etsittävä on afrikkalaista rotua tai vaaleatukkainen; nykyiset luonnehdinnat ”noin 180cm, tummat vaatteet, ehkä pipo” ovat naurettavan lisäksi häpeällisiä, hyödyttömiä ja vaarallisia. Kielen tahallinen rampauttaminen epätarkaksi jonkin sateenkaarihaihattelun vuoksi on yllä mainittujen lisäksi poliittisesti värittynyttä.
Persian prinssien ja Afrikan sarven heimopäälliköiden yllätysseksitemppuja ja muita väkivaltaisuuksia kuitattaessa ”ehdollisella vankeudella” ei voi olla miettimättä, kuinka toisesta kulttuurista katsottuna selvittiin pälkähästä ja toisesta kulttuurista katsottuna saatiin vankeusrangaistus. Rikastukseen mieltyneet Lähi-idän ja Afrikan eri kulttuurien henkilöt ovat useaan otteeseen julkisestikin vähätelleet leuhkoissa somevideoissaan ehdollisia vankeusrangaistuksiaan ja hymy alkaa hyytyä vasta jos vankilan betonihuoneen metalliovi on pamahtanyt tiettyyn kellonaikaan nenän edessä kiinni pidemmän aikaa. Onko termin ”ehdollinen vankeus” tarkoitus kuulostaa kansanmiehen korvaan niin jämäkältä, että se siten osoittaisi kohti kansan oikeustajun mukaisia rangaistuksia näistä teoista? Itsestäänselvää on, että oikeustajua ei vastaa se, jos raiskari kulkee tekosensa jälkeen vapaalla jalalla lällättelemässä somessa yhteiskunnan varoilla hommatuissa vaatteissa ja yhteiskuntamme varoilla hommatulla älypuhelimella. ”Itä- Helsinki, mä omistan tän kaiken – Itä-Helsinki, Kela maksaa kaiken.”, kuten eräs nuori lahjakkuus runoili hittibiisissään. Tämä kuvio vituttaa niin, että suusta meinaa päästä vihapuhe paheksuttuine sanavalintoineen. Väkivaltakoneistomme taikasanojen käytön lapsellisuuden huippu, eli yritys muuntaa tämä tunne #kivapuheeksi on täysin epäonnistunut. Jotkut asiat ovat niin selkeästi väärin, ettei niitä saa muutettua oikeaksi modernilla sanamagialla. Värikkäälle ja monipuoliselle vihapuheelle on tarvetta, sen vaikutuksien lisäksi myös siksi, että termin käyttäjät pakotettaisiin viimein määrittelemään mitä koko sana tarkoittaa.
Sopimukset ovat taikasanoja täynnä. Arkisemmalla tasolla niissä sanotaan, ollaanko sinulle antamassa vakuutusrahoja, jos vesiputken pultti onkin löystynyt eikä rikkoutunut. Valtakunnallisella tasolla sopimuksissa sanotaan mitä aseita valtio saa rakentaa ja käyttää, kenet olemme velvollisia pelastamaan maailman myrskyiltä ja kenelle olemme velassa. Sanojen itsensä lisäksi sopimuksien sanamuodot, turha monisanaisuus, monimerkityksellisyydet ja muut seikat ajavat ihmiset epäuskoiseen turhautumiseen ja saavat siten itsensä validoitua silkan sopimuksen hyväksyjän perehtymisen puutteen vuoksi. Vastuuvapauslausekkeiden sekamelska on saavuttanut monessa pienessäkin sopimusasiassa lähes raamatulliset mittasuhteet. Tämä johtuu toki osittain yhteiskuntamme monimutkaisemmasta olemuksesta verrattuna vanhaan, mutta väitän että suuri osa tästä on tarkoitushakuista. Saadaan vapauduttua vastuusta tukehduttamalla tavan tallaaja silkan joutavan informaation avulla. Informaatiotulvan alle jyrätty hyväksyy ja myötäilee mitä tahansa kapulakielisiä ehtoja, että vain pääsisi jatkamaan elämäänsä ja touhujaan eteenpäin, kuin väsyttämällä kidutettu kuulusteltava.
* * *
Jatkuvasti joka puolelta toitotetut ilmastotoimet vaativat myös rinnalleen ilmastosopimuksia. Oli hiilidioksidin pahuudesta tai hallittavuudesta mitä mieltä hyvänsä, niin se on selvää, että Suomi-neito on päättäjiemme pakottamana pantu konttaamaan tämän huutokuoron edessä perse pystyssä. Antaa tulla vaan, kyllä me pahat suomalaiset maksamme häikäilemättömyydestämme mitä vain! Viitaten aiempaan Linkola-tekstiini: Suomeen tarvitaan ehdottomasti lisää luonnonvaraista metsää – mielellään paljon. Mutta täällä on silti pystyttävä kansan elämään ja olemaan, eikä näitä vaivalla rakennettuja Pohjolan elinolosuhteita ole syytä typerehtiä elinkelvottomaksi pelkästään minkään kansainvälisen ilmastokommunismipamflettien vuoksi. Kansalainen voi milloin tahansa ottaa järjen käteen ja Googlen toiseen, ja katsoa maailman kartalta mistä maista päästöjä ja saasteita tulee ja kuinka paljon. Voin paljastaa: Suomi ei ole aivan kärkipäässä pahantekijöistä. Meiltä otetaan ainoastaan siksi, koska meillä vielä jotain on ja koska meiltä pystyy ottamaan, paskahousuja kun olemme. Aivan kuin idän kasakka ottaa mitä saa, saman tekee samasta juuresta ponnistava globo-sosialisti. Ja tekonsa hän meille tarjoilee jollain punavihreän moraalin ajatuskuperkeikalla kokoon keitettynä ja taikasanoilla maustettuna.
Tässä voitaisiin taas palata aiemmin mainittuihin tapoihin puhua ylimalkaisesti asioista, jotka vaatisivat konkretiaa. Mehän puhumme ilmastosopimuksista. Eivätkö valtiota kahlitsevat sopimukset tarvitse harteikkaita ja hyvin perusteltuja konkreettisia oikeita lukuja ja numeroita ollakseen järkeviä ja ennen kaikkea millään tasolla koko kansan hyväksyttävissä? Nehän ovat pakkokeino, joka koskee koko kansaa! Jos maksan palkastani vuositasolla erinäisten ilmastomaksujen ja hiilineutralointien ja vaikka minkä punavihreän temppuilun jälkeen vaikkapa 3%, kysyn, että mitäs sillä saadaan vastineeksi? Tiedän hyvin, mitä lähimarketista ja torilta saan tällä rahalla. Mitä saan ilmastonmuutosta saarnaavilta? Synninpäästön 15tkm/v ajetun 2.0 dieselmoottorin tappavista vaikutuksista ilmastoon? Paljonko se vaikuttaisi planeetan ilmakehän hiilidioksidimäärään, jos Suomen joka ikinen henkilöauto jätettäisiin niille sijoilleen, eikä käynnistettäisi enää koskaan? No? Oliko niitä lukuja, Celsiusasteita, hiukkasmääriä? Pitäisihän tällaiset toimet, jotka vievät jo entistään köyhää ja velkaista kansaa syvemmälle kurjuuteen pystyä perustelemaan jollain konkreettisella? Vai onko, kuten edellisessä tekstissäni viittasin, myös termi ”kansanedustaja” harhaanjohtava, kun ilmastolainsäädännön kaavailijoista puhutaan? Jos kansanedustaja ei edusta ensisijaisesti kansaansa, hän edustaa jotain muuta ja on täten lähempänä lobbaria ja konsulttia. Ja se jos mikä on toimenkuvan vastaista, varsinkin jos on tullut ministerivaloja vannottua. Kansansa edun vastaisia hankkeita suunnittelevat ja toteuttavat poliitikot on heitettävä pylväspalatsista ulos. Syyksi pitäisi riittää toimenkuvan vastainen ja kansalle haitallinen toiminta.
”Pakkanen pahasukuinen, ja poika pahantapainen,
ensin tungeikse tupihin, pirtin pihtipuolisihin;
tukala tuvassa olla, läyli olla lämpimässä,
alkoi aioilla asua, veräjillä viehkuroia,
Talvet mäiski männikössä, risukoissa ripsutteli,
pelmusi petäjikössissä, kolkkaeli koivikoissa;
Yli puien pää näkyvi, läpi lehvän henki soipi.
kylmi puita ja pehuja, tasotteli tanteria,
puut puri lehettömiksi, kanervat kukittomiksi,
pilvat hongista piristi, laski lastut mäntylöistä”
Pakkasen sanoja, Lönnrot: Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Kansan selkänahasta kaavailluksi revittävät ilmastomaksut on rakennettu konsulttien ja multikansallisten tahojen imelien puheiden kuolavanan ohjaamina merkillisten marenkikehikkojen varaan. Avaamatta näitä hölmöilyitä sen enempää, jokainen tietää kuinka vapun lumisateesta huomauttelu on ilmastouskovaiselle liian lyhyen aikajanan argumentti ja jääkausien ym. kosmisemman syklin availu taas liian pitkän. Oli sitten kylmä kesä ja kylmä talvi tai lämmin talvi ja lämmin kesä, se on ilmastouskovaiselle aivan sama, ”osoittaa vain ääri-ilmiöiden kasvun”. Kaiken kaikkiaan koko kalliista ja kärsimystä kasvattavasta vihersirkuksesta on sanottava, että perustelut ontuvat, data on vajavaista, asiantuntijat puolueellisia ja koko hommaa varjostaa pahasti monikansallisten yhtiöiden ahneus. Kun koko sirkusta pyöritetään kiilusilmäisen yllä mainittuihin yhtiöihin kytköksissä olevan vihervasemmiston ja läpimädän median toimesta, pitäisi jokaisen arkijärjellä varustetun haistaa kokonaisuuden mädännäisyys.
Jos ilmastorahoille on todellinen tarve ja niiden rahojen paikka, määrä ja oikea hyöty pystytään osoittamaan, niin ok, katsotaan sitten tilannetta uudestaan. Ja katsotaan myös se kulma mitä me jo teemme ja olemme verrattuna muihin yhteiskuntiin. Turha tässä on jeesustella valtakuntamme vähäisistä hiilipäästöistä, jos on millään tavalla kartalla, mitä Kiina ja Intia tekevät. Maamme on niin pieni, että vaikka laittaisimme koko valtakunnan pääkytkimestä kiinni, sillä ei ole maapallon kokonaisuuden kannalta vaikutusta. Ilmastolobbarit tietävät tämän kyllä, siksi loitsusanansa kohdistuvat kansalaisen sisäsyntyiseen tarpeeseen suojella pyhää luontoamme. Ovelaa, toimivaa, mutta valheellista.
Jos kyse on pelkästään uskonasiasta, eli antamalla 2000EUR vuodessa tai valtion lahjoittaessa 1000,000,000EUR vuodessa, ei olla ihan varmoja mitä rahalla saatiin aikaiseksi, mutta liturgian mukaan ”jotain hyvää” tai ”ilmastoteon” tms., ei tämän päivän hiilineutralointi poikkea mekanismiltaan entisaikojen anekaupasta, jossa rahalla sai ostaa syntejään anteeksi. Tasan samanlaista asiaa, ihan ”sitä ihteesä”, kuten vanhempi kansa sanoo. Pahaa olet tehnyt tyhmä syntinen, mutta onneksi papisto tietää, että rahalla siitä selviät. Tässä uskonasiassa ei tosin sekulaari uskonnonvapaus sitten toteudukaan, vaan entisaikojen miekkalähetyksen tavoin hommaa yritetään hoitaa uhkailemalla ja väkivalloin maaliin. Kyseessä on myös – aitoon marxistityyliin – kollektiivinen vastuu, josta yksilö maksaa.
* * *
Olen ollut iloisesti yllättynyt siitä, että Neuvostoliiton kasakoiden kiväärinpiippua tuijottaessa tai vodkahuuruisten YYA-matkojen sivussa tehtyjä sopimuksia on alettu tarkastella kriittisesti. Ahvenanmaan demilitarisointisopimus on tehty sellaisen valtion kanssa, jota ei ole ollut olemassa kolmeenkymmeneen vuoteen. Koska nykyinen Venäjä on aivan eri asia kuin kaatunut kommunistinen Neuvostoliitto (kysy vaikka Venäjältä tai Suomen sosialisteilta), tämä sopimus ei ole ollut kymmeniin vuosiin minkään arvoinen. Nyt kun Heinäluoma, Halonen, Lipponen ja muu vanhemman väen sosialistinen seurakunta on Venäjän viimeaikojen hankkeiden toimesta pakotettuja istumaan aasinhattu päässä nurkassa (paitsi Tiitisen listan varmin elossa oleva poliitikko, Tuomioja, joka jostain mystisestä syystä istui vielä kotva sitten ulkoasiainvaliokunnassa!), olisi sopiva aika Suomen muiden poliittisten tahojen todeta asioiden nykytila: Ahvenanmaa on 1) strategisesti ja myös 2) itsemääräämisoikeutemme uudelleenlöytämisen kannalta liian tärkeä kivi jättää kääntämättä.
Jos olet ensimmäisestä (”strategisesti”) eri mieltä, tutki Gotlannin merkitystä Itämeren alueen turvallisuudelle ja palauta mieleen muutama vuosi sitten tehty suuroperaatio Airistolla, jossa oligarkkirahoin tehty sotilassukellusveneille käypä tukikohta oli rakennettu tietoliikennekaapelien ja rahtilaivareittien varrelle. ”Mutta laillisesti!”, sanoo venäjämielinen – ja siinäpä taas taikasana, jota ei kunnollinen rehellinen mies tarvitse eikä käytä. Tästä väitteestä tulee väkisinkin mieleen taannoinen Halla-ahon ja Heinäluoman kaasuputkiväittely, jossa jälkimmäinen änkytti varaleuka täristen projektin ”täyttä laillisuutta” asian kokonaisuudesta paremmin ymmärtävälle ja Suomen edusta kiinnostuneelle vastaväittäjälleen. Jos olet toisesta (”itsemääräämisoikeuden uudelleenlöytämisen kannalta”) eri mieltä, en voi kuin pahoitella kansallistunteesi vajavaisuutta ja toivon, että luet pikimmiten 4. joulukuuta vuonna 1917 suurmiesten allekirjoittaman itsenäisyysjulistuksen.
Emme ole tilivelvollisia kolmekymmentä vuotta sitten kuopatulle kommunistiselle painajaiselle, vaikka se valtavana ja mutatoituneena edelleen vieressämme on. Me olemme omintakeinen, muinainen, arvokas kansa ja kyvykäs eurooppalainen sivistysvaltio, ja on täyttä kansanpetturuutta ajatella tässäkään – kuten missään muussakaan asiassa – mitään muuta, kuin omaa kansallista etua ja turvallisuutta. Mikään kansainvälinen taikasanasopimus ei saa ajaa sen pyhyyden edelle missään tilanteessa.
Lue myös kirjoittajan aiemmat tekstit Partisaanista:
Kaarnan kynästä: Pohjolan pidot
Kaarnan kynästä: Himmeneekö Runo-Suomen kimallus?
Kaarnan kynästä: Mestari Linkolan erehdykset (2 kappaletta)
Sananen kansallismielisyydestä ja kristinuskosta
Toinen sananen kansallismielisyydestä ja kristinuskosta
Haastattelussa Ukraina-tukilevyn julkaissut Juha Kaarna Kettunen
Kaarnan kynästä: Muutamia työkaluja aavikkouskonnosta irtautumiseen
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Pekko
Hyvää pohdintaa. Jotta tätä maailmaa olisi helpompi ymmärtää, täytyy ymmärtää että sillä on luoja. Tämä luoja loi tämän universumin jossa asumme ja täällä on tietyt universaalit luonnonlait joita ei pysty rikkomaan tai muuttamaan. Nämä luonnonlait ymmärtääkseen täytyy hankkia tietoa ja ymmärrystä. Mitään et saa valmiina, sinun on ymmärrettävä itse. Kun ymmärät luojan lait, kukaan ei pysty sinua aivopesemään. Aika kulkee eteenpäin, kehitys kehitty, evoluutio. Kaikella on tarkoitus, se on osa luoja suunnitelmaa. Ajatelkaa itse, tai teidän puolesta ajatellaan, kuten huomaatte kun katsotte elinympäristöänne.
ValhallaX
Oma mielipiteeni.
Ei enää pienintäkään myönnytystä minkään sanan perusteella.
Päinvastoin. Vastarintaliikkeen Tukholman marssissa iskusanat olivat: ”Repatriera!”
Jos sanoja haetaan niin ”Repatriera!” on sellainen sana. Lisäksi ollaan niin syvällä Sionistisessa Helvetissä, että on tarpeen korostaa näitäkin sanoja: ”Isä, Äiti, Mies, Nainen, Poika, Tyttö”. Ei tuumaakaan periksi pervoille ja pedofiileille, ei minkäänlaista ymmärrystä, ei mitään myötätuntoa.
Repatriera!
TT
Vara-väkevä Wipunen oli kahlehdittu kallioon vihapuhelainsäännöstöllä ja Väinämöinen kävi sen tiedot vapauttamassa. Väinämöinen taisteli siis oman aikansa ”juutalaisia” ja ”suvakkeja” eli manipulaattoreita, valehtelijoita ja oikean tiedon pimittäjiä. vastaan. Kalevalan lopussa Väinämöinen lupaa palata takaisin sitten, kun häntä taas tarvitaan.
Pekka
Erinomaista, lukunautinto.
historioitsija
Semioottisessa, egyptiläisessä, babylonialaisessa, sumerilaisessa ja kreikkalais-rooomalaisessa kulttuurissa on pitkä jatkumo sanamagiaan. Esimerkiksi babylonialaisessa muinaisessa kirjallisuudessa kerrotaan ylijumala Easta, joka komensi poikansa Mardukin puolustautumaan kaiken pahan äitiruumillistumaa Tiâmatia vastaan. Tiâmat puolestaan komensi poikansa Kingun, ”kaikkien pimeyden voimien haltijan” hyökkäämään ”hyvisten” puolelle. Kun jumalat tajusivat, että itse Tiâmat oli sodassa heidän kanssaan, niin he näkivät tarpeelliseksi tehda Kingusta (sana)maagi: Jumalat tekivät kaavun näkyväksi Kingun edessä ja sanoivat tälle, että ”Joten tulisit kaikkien jumalien komentajaksi, löisit Tiâmatin, loisit luomisen uudelleen, ja se tapahtuisi…eli puhu yksi sana vain ja saa kaapu katoamaan, puhu (toinen) sana uudelleen ja saa kaapu ilmestymään uudelleen vahingoittumattomana.” Kingu teki näin, ja jumalat näkivät, että Kingu pystyy täyttämään hallitsijan tehtävän. Jumalat siis antoivat Kingulle kruunun, valtikan ja voittamattoman aseen, jolla lyödä Tiâmat.
Samoin egyptiläinen Book of Knowing the Generations of Rā kertoo jumalasta, joka oli olemassa alkumeressä vain nimessään. Sitten jollakin kuvaamattomalla magialla tämä jumala työskenteli sydämessään ja muuttui Kheperaksi tai Rāksi. Tämä sama eetos tunnetaan myos jumalatar Isiksen legendasta, jossa Isis vaati saada tietaa salatun nimen, jotta voisi hallita koko maailmaa. Jumala antoi tämän nimen Isikselle. Koska hallitsi tällaista magiaa, rakensi Isis seuraavaksi myrkyllisen matelijan, joka puri jumalaa ja tämä alkoi kuolla, jolloin jumala paljasti Isikselle salaisen nimensä. Isis lausui siten loitsun, joka pelasti jumalan.
Sanojen etymologiat taas ovat mielenkiintoinen juttu; esimerkiksi muinaisenglannissa ei ollut omaa sanaa ”miekka”-sanalle. ”Minster” on muinaisenglantia ja tarkoittaa laajasti ottaen kirkkoon liittyviä rakennuksia tai instituutioita; luostaria, kirkkoa tai katedraalia ja niin edelleen. Anglosaksien kronikasta ei löydy erillistä sanaa kirkolle tai luostarille, vaan uskontoon liittyvät rakennukset ja instituutiot olivat ”minster”. Samoin anglosakseilla oli sanoja, jotka meiltä ovat hävinneet, esimerkiksi ”fyrd” ja ”here”. ”Fyrd” tarkoitti armeijaa, joka puolusti ja ”here” armeijaa, joka hyökkäsi. Esimerkiksi Wessexin kuningas Inin laki selventää, että ”seitsemään mieheen saakka me kutsumme heitä varkaiksi, seitsemän ja kolmenkymmenenviiden välillä ”jengiksi” (huono käännös, muinaisenglanniksi ”hloð”), tämän jälkeen he ovat ”here”.”
Kokonaan toinen juttu ovat etymologisesti samaa juurta olevat sanat, joiden merkitys on kuitenkin ajan myötä vaihtunut täysin toiseksi. Niistä ehkä joskus lisää…
historioitsija
Ai niin, kiitos mielenkiintoisesta tekstistä jälleen.
Neula ja laakeri
Tuskinpa koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa valtaapitävät ovat käyttäneet sanoja niin paljon väärin kuin nykyaikana. On taikasanoja, leimasanoja ja kryptisiä kiertoilmaisuja, mutta yksi asia ei ole muuttunut. Kun sanat ja teot ovat ristiriidassa keskenään, niin TEOT PUHUU TOTTA!. Perusteellisesti höynäytetty vaalikarja täällä Suomessa saa taas jälleen kerran huomata tämän faktan kunhan uusi hallitus aloittaa toimikautensa. Sanojen ja tekojen välinen ristiriita tuli esille todella huvittavalla tavalla muutama vuosi sitten kun silloinen Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker toikkaroi Nato-huippukokouksessa kameroiden edessä koko maailman nähtävänä. Suomen valtamediat antoivat tuolloin toinen toistaan naurettavampia selityksiä tapahtuneelle vaikka kaikki näkivät että Junkkeri oli kännissä kuin sika. YouTubesta löytyy edelleen video josta kaikki näkyy selvästi, ja sekin vielä että Presidenttimme S. Niinistö osallistui juoppojunkkerin taluttamiseen.
GLGL
Pitääpä lukea tämä kirjoitus ajatuksella uudestaan viihdeajan ulkopuolella.
Olisiko ideaa kirjoittaa Kalevalasta ”nuorisoversio” nykykäyttökielellä? On ilmeistä, että valtaosa teineistä lopettaa Kalevalan lukemisen riviltä yksi, koska puolet sanoista on sellaisia neve-hööd, mitä ei kavereilta ole koskaan oppinut. Kielimuuri on haitaksi kansalliskulttuurin omaksumiselle. Kevytversio asiasta kiinnostuneille ja siitä linkit sitten lähteisiin ja alkuperäistekstiin?