Kaarnan kynästä: Mestari Linkolan erehdykset (2 kappaletta)

"Linkola puki rohkeasti ajatuksiaan sanoiksi maassa, jossa on totuttu hyssyttelemään, vaikenemaan ja marisemaan yksin tai hyvässä seurassa."

Kolumnit

Kansallismielinen ajattelija ja kulttuurivaikuttaja Juha Kaarna Kettunen aloittaa kerran kuussa ilmestyvän kolumnin Partisaanissa. Ensimmäinen kirjoitus käsittelee syväekologi Pentti Linkolaa. Artikkeleissa esitetyt näkemykset edustavat kirjoittajansa, eivät välttämättä Partisaanin, näkemyksiä.

Suuresti kunnioitettu suurmies Pentti Linkola poistui tästä maailmasta pari vuotta sitten jättäen jälkeensä valtavat luonnonsuojelijan saappaansa ja satoja sivuja syvänvihreää sydänverellä kirjoitettua tekstiä. Suuresti kunnioitettuna toisinajattelijana hän oli myös maan tapojen mukaisesti vastustettu ja jopa pilkattu. Hän puki rohkeasti ajatuksiaan sanoiksi maassa, jossa on totuttu hyssyttelemään, vaikenemaan ja marisemaan yksin tai hyvässä seurassa.

Ulostulot tapahtuivat ennen nettiajan anonymiteettiä ja sen tuomaa lietetulvaa. Rohkeilla ja graniitin järkähtämättömyydellä perustelluilla mielipiteillä oli kasvot, nimi, historia, ja jopa ammatti ja asuinpaikka. Arvostan tätä miestä enemmän kuin ketään aikalaistaan ajattelijaa. Silti, mielestäni hän teki ajatustyössään pari virhettä. Toisen paljasti yhteiskuntamme muuntumisen mullistuksien tuomat aallot Suomen Evlut-kirkossa ja toisen Venäjän viime vuoden kevättalven suurhyökkäys Ukrainaan.

Ensimmäinen erehdys

Ensiksi mainittu virhe oli kirkkoon liittyminen olettaen, että kirkko puolustaisi vanhakantaisia arvoja ja olisi kauttaaltaan konservatiivinen. Tietynlainen harrasmielisyys ja kohtuullisuuden ymmärtäminen on aika lailla ainoita piirteitä mitä kirkossa ja sen ympärillä hääräävissä tahoissa itse arvostan, muutaman taiteellisen aspektin ohella. Taitaa ollakin niin, että suhteeni kirkkoon on hyvinkin linkolalainen? Linkolan kirkkoon liittymisestä meni muutamia vuosia ja yhtäkkiä papit kulkivat Pride-kulkueissa ja ylpeilivät majoittavansa karkotuksen saaneita pakolaisia kirkollisveroilla maksettuihin tiloihinsa.

Linkola ei ollut uskovainen sanan kristillisessä merkityksessä. Päinvastoin, hän koki pyhyyttä luonnossa. Pohjoisessa, koskemattomassa sellaisessa. Hän ei uskonut persoonalliseen Jumalaan poikineen, ei pyhään henkeen. Hän suorastaan korosti vuoden 1997 haastattelussaan kuinka ei usko ”mihinkään yliluonnolliseen”. Kun hän toteaa myöhemmin samaisessa haastattelussa kirkonmiehelle, ettei ymmärrä eikä hyväksy armon sakramenttia ja anteeksiantoa, on tuohuksen sytyttäneellä haastattelijalla työhymyssä pitelemistä. Yleinen vakavuus ja ankaruus, jonkinlainen harrasmielisyys ja lähipiiristä ja maailmasta välittäminen sillä syvemmällä ja hankalammin perusteltavalla äärivihreällä tavalla mikä hänelle oli ominaista, oli niitä asioita joita Linkola kirkkoon liittymisellään haki.

Hän luuli pääsevänsä näissä asioissa kaltaistensa seuraan ja oli valmis siis liittymään kirkkoon. Ei siis kristinuskon takia, vaan siitä huolimatta. Nämähän ovatkin monella tavoin ihailtavia arvoja ja piirteitä ja korostuneesti läsnä varsinkin kansallismielisissä piireissä. Tosin, kirkko on kaikkea muuta kuin harras ja vanhoillinen. Kirkko on nimittäin räväkkä ja uudistunut.

Evlut-kirkolla näyttää riittävän maahanmuuttajien ja pakolaisten erilaisia tukitoimia, piirejä ja kerhoja. Tämä ei ole mitään valtavan uutta, muistan itsekin lapsuuden ajoilta monikulttuurisuutta korostavaa kristinuskon kuvastoa. Ensimmäisenä mieleen palaa seurakuntatalon seinän värikkäiden julisteiden maailmaa syleilevät ihmisjoukot seisomassa käsi kädessä pitkänä, pitkänä, piiiiiitkänä rivinä halki maiden ja mantujen, ja kaikki niin mahdottoman onnellisina ja eri värisinä. Tietenkin jo arvasitte, että Jeesushan se oli siellä koko planeetan yhdistänyt ryhmähaliin ja kaikki erovaisuudet oli sulassa sovussa unohdettu.

Kirkko ei suinkaan jäänyt vain kasvottomaksi yhteiskunnalliseksi entiteetiksi, kun Lähi-idän aallot löivät Suomen rannoille muutamia vuosia sitten. Nimittäin itse arkkipiispa Kari Mäkinen kohautti valtakuntaa puheillaan pakolaisten ylitsevuotavasta auttamisesta. Pakolaisia voitaisiin hänen mukaansa ottaa vastaan tuhansia ja taas tuhansia ja ihmisten vaan pitäisi heidät majoittaa koska ”hädässä olevia pitää auttaa”. Tämä siis vuonna 2015 muukalaisjoukkojen vyöryessä Tornion rajan yli sellaisella volyymilla, että armeija piti kutsua apuun. Laukkujen kantoon, nimittäin. Tämä arkkipiispan ulostulo aiheutti pienehkön piikin kirkosta eroavien tasaisessa virrassa.

Eroakirkosta.fi-sivuston mukaan siinä rytäkässä eronneet ihmiset saivat tarpeekseen erityisesti ”islamisaation edesauttamisesta”, eli he siis näkivät kuten kuka tahansa tavallisella käytännön järjellä varustettu, että pakolaisvyöry muslimimaista tulee tuottamaan ongelmia ja kirkko ei tee osaansa ongelman ratkaisemiseksi, vaan päinvastoin pettää seurakuntansa ja maansa. Pitänee sanoa tähän väliin kuin edesmennyt urheilija-filosofi Tony Halme, että ”mähän sanoin, että mitäs mä sanoin”, nimittäin ilmeisesti joillekin ihmisille kirkkonsa arvojen mutatoituminen oli tapahtunut jotenkin äkkiarvaamatta, mutta kenellekään joka asialle oli ajatuksia tai huomiota uhrannut ei tämä mokutuksen kiihdytys voinut mitenkään olla yllätys.

Luulisin, että yllättyneitä oli siis melko vähän, mutta niitä joille tämä oli viimeinen pisara, oli paljon. Nykykirkon päämäärätöntä ja kansallemme haitallista toilailua epäuskoisen naurun ryydittämänä seuraten muistelen aikaa 80- ja 90-luvulla, jolloin seurakunnan sisäiseen totaaliseen shokkiin riitti kanttorineidin leijonan tassuja muistuttavat tohvelit ja avioliiton ulkopuolinen panoreissu. Nykyään on trans-ihmisiä pappeina ja miespappikin saa meikata, että kyllä on seurakuntien takakireys löystynyt modernin maailman virtausten rassaamana.

Kun Linkola luonnehtii yllä mainitussa vuoden ‑97 haastattelussa ihmisoikeuksia hänelle ”todella punaiseksi vaatteeksi” ja huokaisee samaan hengenvetoon väestöräjähdyksestä, joka saattaisi maapallon piakkoin kuuden miljardin ihmisen asuinpaikaksi muistuu mieleen hänen mielipiteensä maahanmuutosta: Suomea köyhemmistä maista ei yhtään ihmistä tänne parempaan elintasoon. Ei yhtään. Kiintiöpakolaisia nolla kpl, siirtolaisia ei ollenkaan, maahanmuuttajia… zero, nada, nil. Jos olet saapumassa köyhemmästä maasta Suomeen paremman elintason perässä, laittaisi siis Linkola portin edestäsi säppiin. Vaikuttaisi siltä, että Linkolan lähipiirin uskovaiset olivat saaneet hänet liittymään seurakuntaansa kuvailemalla sellaisen vanhoillisen kirkon arvopohjaa, josta ei ollut enää 90-luvullakaan kuin muruset muistoista jäljellä.

Toinen erehdys

Toinen, vakavampi ja monimutkaisemmin ratkaistavissa ja käsiteltävissä oleva virhe on Suomen elintason ja asukasmäärän laskeminen jyrkästi alas samaan aikaan kun itänaapurimme karhulla ratsastaja pullistelee sotavoimillaan. Mittaamattoman arvokkaan, puhtaan ja monimuotoisen luontomme säilyttäminen on omintakeisen kulttuurin ja historian säilyttämisen ohella tärkein asia Suomen säilyttämiseksi. Kuitenkin, kansan totaalinen köyhdyttäminen ja ihmisten vähälukuisuus johtaisi siihen että meillä ei olisi kunnollista sotateknologiaa, eikä tarpeeksi sotilaita. Se, että haavekuvien Runo-Suomi on ikuisesti saavuttamaton vanhan vihollisemme läsnäolon ja väkivaltaisen käytöksen vuoksi, on todella kivuliasta.

Linkola oli, kuten kaikki muutkin, aikansa lapsi. Nuorena aikuisena hän näki liitoksissaan natisevan Neuvostoliiton ja hän oli lähestymässä kuudettakymmenettä ikävuotta, kun Neuvostoliitto romahti. Se, mitä hän ei itänaapurissa nähnyt, oli sen raunioissa kytevä uhka. Linkolan umpikultainen ja leinomainen fantasia luonnonläheisestä ympäristönsä kanssa tasapainoista elämää elävästä terveestä ja ylväästä kansasta on aate ja ajatus, jonka olen ilomielin ja toiveikkaana jakanut sen reilun parikymmentä vuotta mitä olen Linkolan ajatuksia lukenut ja niille innokkaana nyökkäillyt. Ja myönnettävä on, kun vuosituhannen vaihteessa kirjoituksiinsa tutustuin, oli väkivalloin ja kepulikonstein paisunut Neuvostoliitto jo musertunut mädäntyneen tukirakenteensa alle ja Venäjän uhkasta eivät puhuneet kuin harvat. Ja ketkä puhuivat, heitä ei kuunneltu, kuten en minäkään tuolloin kuunnellut.

Toivottavasti kansamme tulevat polvet, silmät, korvat, sydämet ja nyrkit muistavat, että totta on se, mitä kaukonäköinen Eino Leino runoili jo vuosisata sitten: ”…Moskova pettää, on pettänyt ennen, ja pettävi tuhanten vuosien mennen!”. Itänaapurimme on aina ollut meille uhka, enemmän tai vähemmän. Historian luvun ja viime aikojen tapahtumien valossa on todettava, että joinain aikoina idästä tuleva uhka on ollut vähäistä ainoastaan siitä syystä, että itänaapurin kyky aiheuttaa uhkaa on ollut vähäinen. Heti, kun naapurin elintaso on alkanut kohoamaan ja armeija vahvistumaan, nyrkin heristely ja kaunainen muistelu imperiumin suurimpia rajoja kohti on noussut äänekkäämmäksi.

Vaikka se meitä impivaaralaisia Runo-Suomen haikailijoita sydämestä viiltääkin, on asiaa nimeltä ”Suomen selviäminen itäisen hirmuvallan naapurina” lähestyttävä myös erityisesti kylmän analyyttisesti logiikan ja matematiikan järkähtämättömiä totuuksia silmällä pitäen. Mikäli Suomi ei ylläpidä korkeahkon BKT:n länsimaista standardia ja taantuisikin autuaana selinmakuulle kauralyhteeseen pitkän heinäntekopäivän päätteeksi yhden miljoonan kokoisena kädestä suuhun elävänä kansana, olisi naapurimme kasakka oven takana seuraavana aamuna. Voi katsoa kuinka Venäjä on kohdellut ja edelleen kohtelee köyhiä ja kauniita naapurimaitaan.

Kreml antaa vasallimaidensa ymmärtää ehdan imperiumin tavoin, että tavallaan samassa veneessä ollaan mutta päällystö on meidän miehiä, joten me annamme käskyt ja näytämme suunnan, te pidätte turvat kiinni ja soudatte. Viimeisin ja näkyvin esimerkki tästä on Venäjän mobilisoimat sotajoukot – lähinnä köyhien alueiden miehiä kun taas paljon vähemmän kutsuntalapun saaneita Kremlin käärmeenpesän ympäriltä, Moskovasta ja Pietarista. Noin sadan vuoden sisällä käydyt sotamme kertovat, että meille olisi voinut käydä aivan täysin samoin. Kaupallinen yhteistyö, Suomen ja itänaapurin kulttuurierot tai jokin yleinen hyväntahtoisuus meitä kohtaan – kun olemme niin mahdottoman kohteliaita ja hyvätapaisia, että maailmalla meistä pidetään – ei olisi painanut itänaapurimme vallanhimoisessa vaakakupissa kuivaneen pettuleivän palan vertaa. Ainoa syy, miksi meitä ei ole napattu Kremlin satelliittivaltioksi on se, että he eivät yrittämisestä huolimatta onnistuneet. Yrittämisestä ei todellakaan ollut puutetta, kauheuksia ja ketkuilua on tämä kansa saanut nähdä.

Tämä ei Suomen sodanjälkeisiä 50‑, 60‑, 70‑, 80‑, 90‑, 00- ja 10- lukujen venäjämielisiä, sosialisteja, stalinisteja, kommunisteja ja rauhanliikkeiden kieroilijoita haitannut. Ottakaa vaikka tähän väliin hetki ja miettikää vielä, kuinka monta vuosikymmentä tätä itsetuhoista nöyristelyä on jatkunut. Suomalaisille virkamiehille kiikutetut ruskeat kirjekuoret ilmeisesti lämmittivät sen verran hyvin, että viileät suhteet ja epäilevä asenne meidät rammaksi ja traumatisoituneeksi raadelleeseen itänaapuriimme saatiin näyttämään jotenkin epäkohteliailta ja epäasiallisilta. Venäjämielisille ja lapatossuille hyssyttelijöille riitti, että asiat olivat päällisin puolin kunnossa ja koko virkakoneistomme veisasi median uskollisella taustalaululla itänaapurimme totuutta kaiken maailman rauhanyhdistyksistä ja yhteistyöstä ja avunannosta, aivan kuin tuhannet suomalaiset miehet eivät olisi maanneet silmät sameina molemmin puolin itärajaa kivijalkaan poltetut kodit vieläkin ympärillään savuten, aivan kuin Karjalan evakkojen kyyneleet olisivat kuivaneet heti kun niihin osui ensimmäisen rauhan kesän tuuli.

Kukapa kehtaisikaan olla Rauhaa, Yhteistyötä ja Avunantoa vastaan! Ainoastaan sydämetön idiootti, sotahullu, taantunut impivaaralainen tai mahdollinen fasisti! Venäjämielisten ei tarvinnut kuin pintamaalata propagandan punaruskea pökäle ja iso osa kansaa hotkaisi valheen niin että huivi vaan heilahti. Ja mikä tärkeintä: he joille asia ei mennytkään läpi, vaikenivat. He olivat sen ajan suuri enemmistö. Suuri ja hiljainen enemmistö. Ja vaikeneminen oli valinta, josta olisi syytä kantaa vastuuta. Niin oli silloin, niin on tänäänkin.

Nyt, vuonna 2023, ollaan jälleen samanlaisten hirveyksien äärellä ja viimein jopa kasakoiden hännystelijät eivät enää pysty itänaapurin toimia puolustelemaan, eikä kuoliaaksi vaikenemisen mahdollisuus ole informaatiotulvan ja yleisen mielipiteen jyrkkyyden vuoksi enää käytettävissä. He joutuvat nyt järjen ja oikeamielisyyden painostuksen alla vähitellen myöntämään, ettei tuo itäinen mahti vieressämme olekaan sittenkään ehkä aivan kokonaan rehti, hyödyllinen ja upea naapuri, jonka kanssa kaupanteko kannattaa ja muusta ei tarvitse huolehtia. Vaikkei suurin osa Suomen kansasta Venäjän ja Neuvostoliiton meiningeistä koskaan pitänytkään, oli sotien jälkeen näihin päiviin asti jatkunut mielipidemanipuloinnin avulla aikaansaatu karmea virhe pitää tuota langennutta suurvaltaa vaarattomana. Tämän virheen ovat tehneet monet suomalaiset kasvottomat instanssit mediasta yhteiskunnan muihin toimijoihin ja myös lukuisat persoonallaan esiin tulevat yksilöt.

Moni suht’ selväjärkinenkin ajattelija joko kapeakatseisuuttaan tai ajan hengen sokeuttamana, esimerkkinä vaikkapa mestari Linkola, tai silkan elämänkokemuksen puutteen ja lapsellisen näkemyksen vuoksi, kuten esimerkiksi minä parikymmentä vuotta sitten. On todettava jotenkin ylimalkaisesti ja silti selkeästi, että linkolalainen ihanne on tavoiteltava ja mielen pakahduttavan kaunis, mutta se sisältää liikaa haavemaailmaa ollakseen kestävä tänä ohjusten, fosforipommien, kyberhyökkäysten ja kauko-ohjattujen dronejen aikakautena. Linkolalainen kansan omaan napaan tuijottava tunnelmointi ei riitä ja liioiteltuna on jopa vaarallista haihattelua, ikävä kyllä. Nykyteknologian ja naapurisuhteiden vallitessa tarvitsemme tietyn runsaan määrän reippaita kansalaisia, vaurautta ja rautaa, ettei kasakan saapas potkaise ulko-oveamme auki.

Mikäli suomalaisia olisi vain miljoona tai pari ja eläisimme haaveiden kultaisessa impivaaralaisessa korvessa, meidän pitäisi olla täysin itsenäinen, järkähtämättömän kansallistietoisesti oman maan etua ajavien selkeämielisten miesten johtama ydinasevalta. Tästä ollaan kaukana. Hyvinvoiva keskiluokka on kansallistunteen ja puolustustahdon kulmakivi. Vaaran uhatessa kansalla pitää olla mitä puolustaa, konkreettisesti, aineettomasti ja ideologisesti, muuten taistelutahtoa ei ole.

Näyttää siltä, että Suomen ja Euroopan ohjaksissa hääräävät globalistit ja sosialistit tietävät tämän erittäin hyvin, joten tavallisen kansan oikeuksiin ja omistuksiin puuttumalla saadaan ajettua myös kansan tahtoa laimeammaksi. Tämä pelaa kaikkien niiden ulkoisten tahojenpussiin, joilla on halu lisätä valta-asemaansa Suomessa. On jälleen nähty, miten mikään määrä itänaapurin kanssa tehtyä yhteistyötä ei lisää turvallisuutta, oli kyse mistä maasta vain. Toivoisin, että leinomainen ja linkolalainen Runo-Suomi olisi lähempänä kansamme luonnonläheisyyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia kohti kurkottavaa kättä, mutta todellisuuden kertomuksia on luettava vakavasti ja selkein mielin sellaisena kun ne edessämme avautuvat.

Filosofia Historia Itsenäisyys Juha Kaarna Kettunen Kaarna Kirkko Kolumnit Kotimaa Kulttuuri Luonnonsuojelu Maahanmuutto Maailmankatsomus Pentti Linkola Politiikka Sota Syväekologia Talous Talousromahdus Tiede & luonto Ukraina Venäjä Yhteiskunta

Keskustelu

19 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • TT

    Vastaa

    Joo, paahdetaan vaan länsiglobojen oravanpyörässä, jotta saadaan Venäjän uhka torjuttua. Nämä nuoret eivät ole eläneet suomettumisen aikaa, joka oli Suomelle hyvää aikaa. Nyt on uusi aika, puikoissa uudet ihmiset ja menneisyys on leimattava hirveäksi taantumukseksi. Niitä ei kuunnella, jotka ovat eläneet sen ajan ja muistelevat sen hyväksi. Tämä pilaisi uuden ajan narratiivin, jossa Venäjä on hirveä peikko ja yksinomainen uhka Suomen tulevaisuudelle. Kirjoituksen loppuosassa viljellään rasitukseen asti menneitä, taitavaa ulkopolitiikkaa harjoittaneita sukupolvia syyllistävää kielenkäyttöä. Nyt on siis uusi aika, asetehtaat käyntiin lännen pääomien avulla ja kaikki marssimaan kohti itää. Mestari Linkolasta ei edes puhuta paljon, vaan kirjoittaja käyttää suhteettomasti palstatilaa Venäjän mustamaalaukseen ja siitä viholliskuvan luomiseen ja niiden pilkkaamiseen, jotka eivät halua vastakkainasettelua suurvallan kanssa.

    • Tapani K.

      Vastaa

      Aivan aiheellista kritiikkiä Venäjää ja sen imperialismia kohtaan. Ottaen huomioon meidän geopoliittisen aseman, ei täällä ole varaa minkäänlaiseen sinisilmäisyyteen. Eikä kriittisyys Venäjää kohtaan poissulje millään tavalla kriittisyyttä rappeutunutta länttä kohtaan.

      Putinistit sekä lännen globohomot – kolikon kaksi puolta.

      • TT

        Vastaa

        Suomettuminen Suomessa oli samanlaista poliittisten pintaliitäjien ja irtopisteiden kerääjien touhua kuin esim. WEF:in agendoihin suostuminen nykyisin. Tavallinen kansa ei lähtenyt koskaan suomettumisen henkeen mukaan aivan samalla tavalla kuin se nykyisin torjuu woken, mamutuksen ynnä muut suvakkien ja manageriaalisen luokan hömpötykset. Kyllä Suomessa tiedettiin millaiset ovat olot Neukkulassa. On totta, että virallisissa medioissa ei vahvaa kritiikkiä sallittu.

        Suomettumisen aikaan Suomen puolustusdoktriini oli osa yleistä ulkopoliittista linjaa. Se ei suhtautunut sinisilmäisesti Venäjään lainkaan, vaan kaikki lähti silloinkin idästä päin tulevasta uhasta. Maa pidetään niin vahvasti varustautuneena mm. koko miesväestön sotilaskoulutuksen avulla, ettei edes Venäjä viitsi huvikseen tulla tänne. Samalla pidetään kuitenkin puolueettomuus-politiikasta niin tiukasti kiinni, ettei Venäjä (silloinen Neukkula) tunne uhkaa ja joudu suunnittelemaan tosissaan Suomen tai sen osan miehittämistä tai neutralointia esim. infraan iskemällä. Suomen puolustuksessa noudatettin aluepuolustus-doktriinia, jossa koko maa tehdään ”kalliisti” miehitettäväksi suhteellisen vaatimattomalla kalustolla ja suurta miehistömäärää ja sen liikkuvuutta hyväksikäyttäen. Naton/natotuksen myötä tuosta doktriinista on luovuttu ja tilalle tullut aseellisen varustelun ja iskuvoiman ja ‑kapasiteetin korostaminen Tämäkin on sotilaallisesti mielekästä, mutta ulkopoliittisesti varsin epäviisasta ja alentaa Venäjän kynnystä ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimiin.

        Mutta näen tämän sukupolvikysymyksenä. Nuoriso halua sotaa ja tulee sen kenties saamaan. Provokaatiot ja vihanlietsonta kohti itää ainakin osataan.

        • Topi

          Vastaa

          Voin kuvitella suomalaiset pikkuhintit ja ‑tytöt ”hienoissa” kurkkupuvuissaan kotkanenäisten NATO-transujen komentamina lähdössä ”antamaan turpaan ryssälle niinkuin 70 vuotta sitten”. Uho on varmasti kova Hollywoodin sotaelokuvien ja ‑pelien jälkeen. No, minkäs ihminen luonnolleen voi. Epäonnistunut laji, kuten Linkola sanoi. Ei siis virhe tai vahinko luomakunnalta, vaan omiin nerokkuuden henkseleihinsä (vapaaseen tahtoon) seonnut, epäonnistunut laji.

    • Bill The Butcher

      Vastaa

      Globogloboglobo… Vaihtakaa jo levyä, arvon toverit. Mahtaa olla rankkaa nähdä homosatanistonatottajia joka nurkalla.

      Ja jos mielestäsi se oli hienoa aikaa kun kun Suomen sankarit joutuivat herjojen kohteeksi kaupungilla ja kansallismielinen kirjallisuus, aktivismi ja muu toiminta ajettiin maan alle jotta ryssät ei hermostu… Noh, en sano enempää…

  • Janne Suvanto

    Vastaa

    En jaksanut lukea ajatuksella loppuun asti, mutta silmäilin kyllä koko tekstin läpi ylimalkaisesti.

    Se on kuitenkin pakko sanoa, että Linkolan ajattelussa jollain Suomen valtion itsenäisyydellä ei ole mitään suurta painoarvoa. Pikemminkin päinvastoin: Linkola on esim. joissain 80–90-luvun kirjoituksillaan ylistänyt sitä, miten Karjalan luonnon säilymisen kannalta oli niin paljon parempi, että se alue päätyi Neuvostoliiton/Venäjän haltuun. Koska se alue on suurvallan sisällä periferiaa, on se jäänyt alikäyttöön keskusjohtoisessa imperiumissa ja tämän vuoksi luonto ja ihmiset siellä elivät vielä 90-luvullakin paremmassa harmoniassa kuin jos alue olisi säilynyt Suomen hallussa nykypäiviin saakka. Linkola korosti sitä, miten koko Karjala metsineen olisi Suomen alaisuudessa uhrattu 50-luvulta eteenpäin metsäteollisuuden ja kasvavan elintason tarpeisiin. 

    Linkolan ajattelussa vain luonnonsuojelulla on todellista merkitystä, ei millään suomalaisen kansan olemassaolon säilyttämisellä, ei sillä että puhutaanko täällä suomea vai venäjää tai edes sillä, että minkä värisiä ihmisiä täällä asuu tai harjoitetaanko täällä kristinuskoa vai islamia.

    Linkolan ajattelussa vain se merkitsee, että ihmiset eläisivät mahdollisimman vähän luontoa ja luonnon monimuotoisuutta kuormittavasti. Tämän vuoksi Linkolan maahanmuuttokriittisyyteenkään ei liity mitään etnosentrismiä vaan kyse on pelkästä ekologisesta kestävyydestä.

    • Linkola=Agenda 2030

      Vastaa

      Hyvin sanottu. Linkola sai ihmeen paljon mediatilaa valtavirrassa. Se tekee ja teki hänen ajattelustaan sopivaa alustusta nykykehitykselle joka pyrkii tuhoamaan sielulliset arvot ja ihmisyyden. Hän ammensi juutalais-rappari-vetoisilta ajatushautomoilta kuten Rooman Klubilta maailmanlopun ilmasto- ja ylikansoitusalarmismia joka sopii täysin kommunistiseen vihreän siirtymän agendaan ja nykyiseen rokotemyrkyttämiseen. Eli aika kaukana Hitleriläisestä kansallissosialismista. Hänen muutama natsimyönteinen heittonsa oli lähinnä tahallista provoilua ja trollausta jolla kontrolloitu vastapuoli voi liittää hänet siihenkin. Kuten Mikko Paunion artikkelit osoittavat. 

      Jos hän olisi aktiivisesti hyökännyt juutalaisuutta ja vapaamuurariutta kohtaan (ja tietty holokaustivalhetta), niin tuskin olisi saanut mediassa yhtään tilaa. Mutta kun syytti tavallista ihmistä niin meni läpi. ”Ihminen sitä ja ihminen tätä”.

      • Olli

        Vastaa

        Agenda ei ole mikään iso juttu. Tyypillistä kestävän kehityksen jargonia jota Linkola vastusti, mutta nyky-yhteiskunnan ongelmat ovat paljon syvemmällä kuin jossain YK:n yksittäisessä paperissa.

    • Topi

      Vastaa

      Linkola tekee kyllä eron ihmiseen ja kissaan. Ihminen on ihminen, kissa on kissa. Jokainen sen ymmärtää. Linkola sanoi että kissakin voi olla kaunis on sympaattinen otus, aivan kuten neekerikin, mutta kumpikaan ei kuulu Suomeen. Eli Linkola tietysti vastusti vieraslajeja. Sen verran korjaan tuota väitettäsi, ettei Linkolalle ole väliä minkä värisiä ihmisiä Suomenniemellä elää. Kyllä sillä oli väliä, sillä se pääperkele eli ihminen itse roudaa neekereitä Suomeen. Kyllä tämä holtiton maahanmuuttopolitiikka korpesi Linkolaa. Aasialaisen, lähi-itäläisen tai neekerin CO₂ päästöt voivat jopa 200-kertaistua täällä Suomen kerskakulutushelvetissä; ikuisen kasvun utopiassa. Tuo, että Karjalan metsät ovat paremmissa käsissä Venäjän käsissä, on hieno poiminta ja pointti; Linkolaa parhaimmillaan.

  • Olavi Koskela

    Vastaa

    Tapasin kerran Linkolan. Muistaakseni 1995 Porissa Jazz hotellissa. Siellä sai puhua ja Linkola kohteli minua kunniakansalaisena kun oli musta paita ja hakaristilaatta. Vihreät taistolaiset ja laulajamustalainen Friman mulkoili kuin sonnimullikat. Linkola oli erimieltä kun sanoin että Suomessa syntyvyys pitää saadaa nousuun.

    • Teemu

      Vastaa

      Somalit, irakilaiset, afgaanit, intialaiset, vietnamilaiset, venäläiset, ukrainalaiset, thaimaalaiset, nigerialaiset, eritrealaiset, ugandalaiset ymv. pois Suomesta kokonaan. Ei suomalaisten väkiluvun tarvitse nousta. Alle viisi miljoonaa on enemmän kuin tarpeeksi. Sen verran meitä oli vielä (maan kokonaisväkiluku) vielä 30 vuotta sitten. Jos tahdot 10 miljoonaa suomalaista, niin tahdot selvästikin tuon määrän palvelevan ikuisen talouskasvun utopiaa. Vai tahdotko niin ison suomalaisporukan sotajoukoillaan pullistelemaan? Sota on valtavaa bisnestä. Ei meidän tulisi olla olemassa kansainvälisten pankkiirien sodan ja jälleenrakentamisen projektien takia. Elämän tulisi olla itseisarvo.

      Maassamme on 0–19-vuotiaita eli kypsymässä olevia tulevaisuuden työläisiä 1,157 miljoonaa. Tuossa on tietysti valtavasti afrikkalaisia, aasialaisia ja lähi-itäläisiä, jotka eivät vanhempiensa ja isovanhempiensa tavoin tule koskaan päivääkään työtä Suomessa tekemään. 20–44-vuotiaita eli niitä jotka ovat työikäisiä nyt ja yhä 20 vuoden päästä meillä on 1,734 miljoonaa. Yhteensä siis 0–44-vuotiaita maassamme on nyt 2,891 miljoonaa. Kokonaisväkilukumme on ihan pian 5,6 miljoonaa eli 0–44-vuotiaita on yhtä paljon kuin 45+ ‑vuotiaita. Tuota sietää jokaisen miettiä hetki. Kymmenen vuoden päästä meillä on 60+ ‑vuotiaita jo yli reilusti kaksi miljoonaa. Tuota voitte myös hetken miettiä: mikä tuon vaikutus tulee kansantaloudellemme olemaan. Eli nostetaanko eläkeikä 70 vuoteen? Otetaanko lisää hurjaa tahtia sikiäviä afrikkalaisia maahamme vai miten tämä on meinattu ”ratkaista”? EKP:n ikuiseen korkovankeuteen pohjatenhan tätä ei koskaan voi ratkaista ja sehän se kupletin juoni onkin täällä EU-Suomessa.

  • ValhallaX

    Vastaa

    Venäjä ei ole Neuvostoliitto ja Neuvostoliitto ei ole Venäjä.

    Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja Neuvostoliittoa voi parhaiten kuvat sanoilla ”juutalaisten rakentama kommunistinen keskitysleiri valkoisille venäläisille”. Neuvostoliitto oli nykyisen Globohomolännen edeltäjä ja siinä juutalainen sai ensimmäisen kerran vapaat kädet toteuttaa unelmaansa: Tappaa kymmeniä miljoonia valkoisia sodissa ja vankileireillä ja erilaisissa kidutruskeskuksissa.

    Mannerheimilta kysyttiin sodan jälkeen: ”Mitä mieltä olette venäläisistä?” Hän vastasi: ”Minä pidän venäläisistä, mutta kommunismista en pidä”. Oliko Mannerheim siis putinisti?

    Nykyiset NATO-kiihkoilijat ovat polvillaan sionismin edessä huulet punattuina, valmiina antamaan tyydytyksen samalle tappajalle, joka lähetti sionismin ja kommunismin nimissä ukrainalaisiakin kuolemaan Talvisodan suomalaisiin metsiin. Nyt Te sionismin edessä matelevat lähetätte kohta valkoisia ihmisiä kuolemaan sionismin puolesta. Itse asiassa NATO-demonit siinä valkoisten veressä kahlaavatkin jo nyt.

    On yksi vihollinen suoraan Helvetistä ja yksi ismi suoraan Helvetistä.

    • Plääh

      Vastaa

      Mannerheimin oli oltava kekkoslainen sodan jälkeen. Tähän maailmanaikaan olisi siis putinisti, jos kannattaisi vastaava alistumispolitiikkaa.

      Mannerheimia epäiltiin kyllä aktivistipiireissä venäläismieliseksi, koska oli palvellut Venäjää. Ilmeisesti hänessä oli vähän tätä sairautta eli liian ruusuinen kuva Venäjästä.

      Mannerheimista on liian postitiivinen kuva nationalisteilla, koska mies ei pitänyt kansallissosialismista ja laittoi juutalaisen yhdysmieheksi Saksan suuntaan ihan vain tyydyttääkseen jotain antifasismiaan

  • Schlageter

    Vastaa

    Ensimmäiseen ”erehdykseen” en nyt puutu.
    Toinen ”erehdys” ei ollut erehdys, se on ehkäpä Linkolan tärkeimpiä ajatuksia, ja hän oli oikeassa. Juuri väkiluvun väheneminen on väistämätöntä, jos haluamme saavuttaa elinkelpoisen Suomen.
    Tähän luonnollisesti kuuluu vieraan väen karkottaminen. Väkiluvun väheneminen johtaa myös epäkansallisten yrittäjien (keinottelijoiden!) lähtöön maasta, kun esimerkiksi asuntojen hinnat romahtavat. Asiaan kuuluu myös turhien – nimenomaan turhien – sosiaalietuuksien poistaminen, joka sekin vie maasta sekä vierasta väkeä että työhalutonta omaa väkeä. Linkola asetti ihanteeksi muistaakseni n. 400 000 suomalaisen asukkaan Suomen. Laatu korvaa aina määrän, näin myös maanpuolustuksessa.
    Linkola oli oikeassa. Ainakin tässä asiassa arvoisa Juha Kaarna Kettunen on valitettavasti se, joka erehtyy.

  • Janne Suvanto

    Vastaa

    Siis nimenomaan niiden kohonneiden CO2-päästöjen takia Linkola vastusti afrikkalaisten ja aasialaisten siirtolaisuutta korkeamman elintason maihin eli länsimaihin. 

    Mutta ei Linkolalle joku suomalaisten rotupuhtaus tai olemassaolo kansakuntana ollut mikään sellainen itseisarvo, jota hänen mielestään olisi tullut puolustaa viimeiseen saakka. Eli mikään suomalainen nationalisti Linkola ei varsinaisesti ollut, vaan hänen maahanmuuttokriittisyytensä syyt olivat ihan toisenlaisia.

    Esim. jos suomalaiset olisi voinut korvata Suomenniemellä jollain elintavoiltaan ekologisesti vähemmän kuormittavalla etnisellä aineksella, niin Linkola olisi varmasti tätä varauksetta kannattanut.

  • Saatanan synagooga

    Vastaa

    Joopa joo, Venäjähän se on suuri saatana kun se ainoana merkittävän isona kristittynä valtiona pistää kampoihin näille globalisteille. Rotta-Jacobin mukaan Putin on uuden maailman järjestyksen petturi. Venäjä hyökkää ja tekee pahaa, mutta rotta-jacobin ja muiden kaltaistensa paskiaisten omistama USA vain levittää demokratiaa kun se varastaa ympäri maailmaa luonnonvarat, sytyttää sotia ja murhaa siviilejä surutta. Suomikin on tulossa kohta sotatantereeksi kun natoon mennään, sillä niiden operaatio atlanttinen ratkaisu merkitsee hyökkäystä Venäjälle sen maailman suurimpien öljy ja kaasuvarojen varastamiseksi rotta-jacobin klaanin omaisuudeksi. Sen takia ostettiin usalaisia sotakoneitakin vaikkei niillä ole mitään puolustuksellista käyttöä ne on tehty hyökkäämistä varten. Kuinkahan kauan tätäkin kansakuntaa vielä voidaan viilata linssiin ja käymään sotia näiden globalistikusipäiden tavoitteiden hyväksi? Ukrainassa se on ainakin onnistunut, sen kaapanneet jutkut ovat saaneet valkoiset jälleen kerran tappamaan toisiaan.

  • Olli

    Vastaa

    Köyhä Afganistan pystyi puolustautumaan sekä Neuvostoliittoa että Yhdysvaltoja vastaan. Rikas Yhdysvallat ei pysty puolustautumaan latinalaista Amerikkaa vastaan vaikka on sitä paljon rikkaampi ja väestöäkin on ollut pitkään enemmän kuin yhdessäkään latinalaisen Amerikan maassa. Myös Rooman valtakunta hävisi lopulta väestöllisesti ja joissain suhteissa teknisesti alivoimaisille saksalaisille.

    Linkola toki kannatti voimakasta ja teknisesti kehittynyttä armeijaa, vaikka suosikin yleisesti paluuta maatalousyhteiskuntaan. Syväkologinen Suomi olisi tietysti kommunisteista ja kapitalisteista muka valtava käyttämätön resurssivarasto, joten maanpuolustus olisi erityisen tärkeää.

    Kirkosta sen verran ettei Linkola ollut erityisen huolissaan homosaatiosta. Hän toivoi, että rappeurunutkin kirkko voisi toimia vastavoimana kaikkialta tunkevalle materialistiselle ajattelutavalle. Hänhän pääsi muistaakseni puhumaan kirkon ympäristöpäiville eli pystyi vaikuttamaa myös jossain määrin kirkkoon.

  • nato-suomi

    Vastaa

    ”Suomettumisen” aika oli parasta aikaa Suomen historiassa. Suomen talous nousi, ei ollut Euta, ei natoa, ei homoja, ei mädätystä eikä muutakaan. Kyllä mieluummiin eläisin tossa ”suomettuneessa” suomessa kun nykyajan homo suomessa

  • Plääh

    Vastaa

    Mutta suomettumisessa oli riskinsä tai oikeastaan siinä luisuttiin koko ajan itään. Ja miksi Suomi saisi edes sen mukavan kauden nyt uudelleen? Ai kun naapuri on niin kiva? Ennemmin se johtui suurvaltasuhteista eli Länsi suojeli SUomea ja oikeastaan Suomesta tehtiin yhdessä tuumin mädätyksen ja vastaavien prosessien laboratorio.

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Lue seuraavaksi