Kaarnan kynästä: Muutamia työkaluja aavikkouskonnosta irtautumiseen

Juha Kaarna Kettunen kirjoittaa tämän kuun kolumnissaan Partisaaniin kansallismielisyyteen ja hengellisyyteen liittyvistä teemoista.

Kolumnit

Kansallismielinen ajattelija ja kulttuurivaikuttaja Juha Kaarna Kettunen kirjoittaa tämän kuun kolumnissaan Partisaaniin kansallismielisyyteen ja hengellisyyteen liittyvistä teemoista. Partisaani on uskonnollisesti neutraali julkaisu, joten artikkelissa esitetyt argumentit edustavat kirjoittajansa, eivät välttämättä julkaisun, näkemyksiä.

Jatkan tällä kertaa aiheesta, josta olen kirjoittanut jo pariin kertaan. Kansallismielinen kristinusko sisältää ristiriidan, jonka ymmärtäminen on itselleen rehelliselle kansallismieliselle hyvä alku sandaalikansojen uskonnosta irtautumisen tielle. Oman kulttuurin puolesta paasaaminen vieraan kulttuurin uskonto- ja filosofiakäsityksen linssit silmillä on irvokasta ja väärin. En väitä, että tehtävä olisi helppo henkilökohtaisella tai yhteiskunnallisella tasolla. Asian vaikeus ja suuruus ei kuitenkaan poista sitä monelta kantilta tässä ja toisissa kirjoituksissani esittämääni tosiasiaa, että suomalainen kansallismielisyys ja aavikon jumalien palvonta ovat keskenään ristiriidassa. Aitosuomalaisen järven vedet ei Mooseksen edessä jakaudu. 

Mutta miksi sitten paatuneen pakanan sydän läpättää vibraton tahtiin Pavarotin kajauttaessa Cantique de Noël:in parhaat nuotit? Miksi tulisieluinen kristinuskon vastustaja tuntee olonsa kotoisaksi ja rauhalliseksi istuessaan lyijylasien läpi pehmeänä sirottuvassa aamupäivän auringossa määriläisen katedraalin penkillä, vaikka edellinen ilta ja yö olisi palvottu päihteitä ja paholaisia, ja tehty syntejä todeten nämä kaikki erinomaisiksi oikein annosteltuna? Se johtuu siitä, että kyseessä on eurooppalaisen kulttuurin sukupolvien takaa säihkyvä hehku. Tämä aikain takaa nykykokijaa kohti kurkottava katedraalien ja virsien voima ei ole vahva kristinuskon vuoksi, vaan siitä huolimatta. Kristinusko on aitojen tammisten, petäjäisten ja visakoivuisten traditioidemme päälle siroteltua kaukomaiden askartelukimalletta, joka olisi jo pyyhittävä pois. Mutta kuinka se onnistuisi?

* * *

Suomen kansallismieliset puhuvat Suomen puolesta. Kukaan muu ei puhu. Ei ulkomaan kansallismieliset, eivätkä suomalaiset sosialistit tai marxistit, jotka vähät välittävät koko Suomen kansasta, kielestä, kulttuurista tai valtiosta ja sen rajoista. Se, etteivät he välitä maastamme, vaikka ovat sen järjestelmistä riippuvaisia, on kuin kusipäisten teini-ikäisten kiukuttelua ja vähättelyä perheen äidin heidän eteensä tarjoilemasta ruuasta. Mutta heidän kiittämättömyyden tilansa ja Suomen kauneuden halveksuntansa on järkipuheen ja avun ulottumattomissa, joten on syytä keskittyä muihin tahoihin. Olisi erittäin tärkeää, että kansallismielinen keskustelu ja keskustelijat pysyisivät mahdollisimman kansallismielisinä ilman, että sitä laimentaisi liika kumartelu itään tai länteen, saati kohti savanneja ja aavikkoja. Maailmanlaajuisen kansallismielisen keskustelun on toki syytä ymmärtää ja juhlistaa kansojen välisiä eroja ja pitää huolta, että kansojen luonne säilyy mahdollisimman omintakeisena. Kristinusko on myös maailmanlaajuinen, mutta eri tavoin. Se on globalistinen ideologia ja uskonto. Ylikansallisena ajatuksena se ymmärtää kaikki kulttuurit alisteisena omalle johtavalle jumalkuvan idealleen. Kaikki kulttuurien omintakeiset piirteet ovat kristittyjen mielestä vain mielenkiintoisia pikkueroja laulutavassa, ihonvärissä, maustekaapin sisällössä, äidinkielessä tai tavassa viettää joulua, mutta kaikkihan nyt Jeesuksen tietää ja häntä kumartaa, vai? 

Kristinuskon doktriinin tunnustavat haluaisivat koko planeetan olevan saman uskontokäsityksen alla. Että kaikki pelastuisivat ikuiselta kidutukselta. On myös tärkeää huomata, kuinka nykypäivän kirkon vuosikymmeniä tekemä lähetystyö jatkaa monoteististen uskontojen perinnettä, eli systemaattista kulttuurien tuhoamista. Entisaikojen miekkalähetys on muuttanut muotoaan ja tapahtuu nykyään hienovaraisemmin, vaikka päämäärä on sama. Kristillinen oppijärjestelmä toimii on-off kytkimellä ja sen ainoa mittapuu on kristillinen usko. Muut piirteet ovat heille sivuseikkoja. Aivan kuin vaikkapa Nepalissa muutama vuosi sitten olisi ollut luonnonkatastrofin hetkellä tarvetta lisäjumalille tai ulkopuolelta tulevalle henkisen elämän täytteelle, joten kirkollisverorahoilla matkustetaan sinne rääsyjen keskelle telttaan keittämään puuroa ja kertomaan että Jeesus se oli kuule kunnon mies. Eli sitä samaa karmeaa opportunistista oman doktriinin pakottamista, ujuttamista ja muiden kulttuurin tallaamista, mitä on riittänyt vuosisadat.

Kristinuskossa kahtiajako tehdään siis vain ja ainoastaan yhdellä tavalla: Jeesuksen joukkoihin ja niihin, jotka eivät ole niissä joukoissa. Kuten sanottua, asiassa ei ole mitään kansallismielistä, päinvastoin. Kansan omintakeiset piirteet, juuri ne jotka erottavat oman kansan muista kansoista, ovat kristillisen ajatusmallin mukaan uskolle alisteisia, ala-arvoisempia kuin se, että onko ihminen uskossa vai ei. Kielitaidoton yönmusta angolalainen myöhäisherännäinen luterilainen kristitty värikkäässä pillerihatussa voi odottaa kristillisen taivaan porttien aukeavan kuollessaan, totta kai. Hänet voidaan haudata vaikka Lapinlahden hautausmaalle, jos hän on asunut siellä kahdeksastakymmenestä elinvuodestaan viimeiset viisi paikallisen seurakunnan jäsenenä. Toisin käy saman kylän luontomystiikkaan kallellaan olevalle kirkkoon kuulumattomalle kantasuomalaiselle, joka on raatanut työikänsä yhteiskunnan puolesta osallistumalla verovaroin ja mahdollisesti myös muilla tavoin ympäröivän kotimaansa rakentamiseen ja kunnossa pitämiseen. Tulihehkuinen Helvetti odottaa! Ikuisuus itkua ja hammasten kiristelyä on kristityn maailmankuvassa oikeus ja kohtuus. Miten tämä perikristillinen tärkein ihmisten jakolinja uskoviin ja ei-uskoviin voisi olla missään mielessä kristillisen lisäksi kansallismielinen? Vastaus on ilmiselvä: ei sitten mitenkään.

Kansallismielisyyden ja kristinuskon yhtymäkohdasta keskusteltaessa on kristillisten kansallismielisten tapana vedota menneiden aikojen kristittyihin kansallismielisiin. Sotilaiden tapauksessa heidän tuliseen uskoonsa, joka johdatti kuolemaa pelkäämättömiin urotöihin ja myös muihin kurinalaisiin elämäntapoihinsa. Sitten vaikkapa Kalevalan kerääjän Lönnrotin tai muiden vanhan ajan lukeneiden miesten tapauksessa luvassa on ihan vaan yleistä kristillisestä perinteestä muistuttelua. Tämä argumentti on kieroine sisaruksineen kautta linjan joko päättelykyvyn puutetta tai älyllistä epärehellisyyttä. Simojoen ja Lönnrotin aikoihin Suomessa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla kristitty, jos aioit olla mukana missään yhteiskunnallisessa asemassa. 

Koulut ja valtion virat niin politiikassa kuin armeijassakin olivat lävistettyjä lukuisilla tapakristillisyyden ja kiihkouskovaisuuden harmaasävyillä tavoin, joista ollaan pääsemässä eroon vasta näinä päivinä. Jos koit vahvaa hengen johdatusta Suomi-neidon puolesta ja uskoa ja vakaumusta, joka läpäisi pelottomuudessaan kuolemankin mustan verhon, oli aina kyse ”Uskosta” eli siitä ainoasta ja oikeasta uskosta mitä oli tarjolla. En siis pidä menneiden aikojen kansallismielisten, kansallistuntoisten tai kulttuuristamme kiinnostuneiden suurmiesten sen aikaista kristinuskoa minkäänlaisena argumenttina. Kristinusko oli tuotu näihin pitäjiin väkisin ja väkivalloin, ja vaihtoehdot oli hakattu kirveellä poikki. Kun tässä väkisin kastetussa ilmapiirissä kasvoi ”hengen mieheksi”, eli minkäänlaiseksi hiukan enemmän ajatustyötä tekeväksi filosofiluonteeksi, oli tarjolla vain yksi tie. Yksi tie, yksi totuus, yksi Jumala. Muuta ei ollut, koska muuta ei saanut olla. 

Aikalaisensa pakanat ja muut jumalattomat olivat syrjäpirttien asukkeja muutamaa kaupungeissa majailevaa salaseuralaista lukuun ottamatta. Jos tätä ei oteta huomioon puhuttaessa menneistä suurmiehistä ja heidän uskonnollisista aatoksistaan, jätetään olennainen sanomatta. Suoremmin sanottuna: se, että kristitty ruotsinkielinen akateemikko ei kyennyt parempaan teosta koostaessa – vaikkapa huomioiden, että kansalliskirjastamme uupuu edelleen kaikki panojutut ja suuri osa muualle tallennetuista loitsuista ja magiasta –  ja että häntä todennäköisesti myös älyytettiin ilkikuristen kylänmiesten toimesta tekemään kummallisia muistiinpanoja, ei poista sitä että meillä todellakin on oma rikas ja viisautta mystiikkaa tihkuva mytologia, vaikkakin suurelta osin kirkkomaahan tallattu. Sivuhuomautuksena voisikin kysyä, että joko olisi aika alkaa käyttämään veroina kerättyä ja kulttuuriin osoitettua rahaa siihen, että tätä omaa mytologiaa kaivettaisiin sieltä kirkkomaasta esiin ja laitettaisiin näkyville sinne, minne se kuuluu? Eli kaikkialle halki valtakunnan.

* * *

Kävin taannoisen tyttöystäväni houkuttelemana Tampereen isossa kirkossa kuuntelemassa jouluvirsiä kymmenisen vuotta sitten. Komea kirkko, komeita biisejä. Kuuntelen tulevana pääsiäisenä tapani mukaan Bachin Matteus-passion pari kertaa. Olen aina jollain tasolla pitänyt joistain virsistä, paitsi muutaman hetken ajan teininä, kun oli kristinuskosta irrottautumisen repäisyn aika. Se oli lyhyt ja ohimenevä aikakausi, jolloin en tätä itselleni myöntänyt. Mielestäni kansallismielisen pakanankin on aivan hyvä ymmärtää kristillisenä pidetyn musiikin arvo, oli kyse vaikkapa klassisesta musiikista, keskiajan musiikista tai virsistä. Nykyajan kristillinen musiikki taas nojaa joko näihin vanhoihin hyviin ideoihin tai hengettömiin nykyaikaisiin musiikkityyleihin ja on siten kaikilla tavoin arvotonta – siitä ei sen enempää. Kun puhun kristillisestä musiikista näiden kolumnien kontekstissa, tarkoitan nimenomaan klassisen musiikin kristillisiä aiheita koskevia teoksia ja virsiä. 

Kuten ensimmäisessä kappaleessa jo aloittelin, virsistä voi huoletta nauttia ja kirkon arkkitehtuuria ihastella, pakanakin. On vain pidettävä mielessä muutama asia. On ymmärrettävä, että nämä kappaleet on tehty aikana, jolloin kristinusko oli ottanut koko rakkaan Eurooppamme kuristusotteeseen muutamaa maurien pesäkettä lukuun ottamatta. Kristinuskolla oli monopoli kaikkeen – renessanssista huolimatta. Kaikki mikä oli hyvää, kaunista ja hienoa, oli Jumalasta, loput oli Saatanasta. Jos leipä kohosi huonosti, oli todennäköistä, että sarvipää oli pieraissut sitä kohti kulkiessaan epätasaista käyntiään ohi ikkunan. Lapsen kuolema, isännän vahvat kädet heikentävä sairaus, viljapeltojen kato… kaikki saattoi johtua paholaisen kanssa sopimuksen tehneestä noidasta. Entä sitten onnistumiset? Ne olivat ”siunattuja”. Jumalan mandaatilla meni hommat hyvin. Kalaa tuli, riistaa tuli, satokausi oli pulska ja myös taide nousi uusiin korkeuksiin. Säveltäjän tehdessä teoksen, joka nostatti niskavilloja pystyyn halki hiippakuntien, oli syyn oltava tietenkin kaiken hyvän lähde. Muita syitä ei voinut olla, koska ihminen oli vain mitään mistään ymmärtämätön syntinen kurja eläin, joista joillekin annettiin jumalallinen siunaus onnistua joskus jossain. 

Eurooppalainen ja muu länsimainen klassinen musiikki ja virret kuulostavat siltä miltä kuulostavat johtuen eurooppalaisen ihmisen halki länsimaiden levinneestä omintakeisesta musiikkikäsityksestä. Kristinuskon halpatuonti on ollut pelkkää kiiltokuvien liimaamista tämän massiivisen taiteellisen voiman päälle. Siis sen saman voiman, joka on synnyttänyt klassisen musiikin perinteen ohella muut länsimaiset ideat millä ollaan saatettu yhteiskuntia halki historian sellaiselle tolalle, että hämmentävän suuri osa muusta planeetasta jonottaa ovella sisäänpääsyä hyvän äärelle. Kun mustien amerikkalaisten eteen laittaa paatosta tihkuvaa Jeesuksen palvontaa, he ottavat viestin vastaan mutta kääntävät sen erilaiseksi. Oman kansan kuuloiseksi. Jos ette ole kuulleet hetkeäkään negrospirituaalimusiikkia, on nyt hyvä aika testata miltä se kuulostaa, että pysytte jutun juonessa kiinni. Jos siis vertaatte afrikkalaista ja eurooppalaista tapaa palvoa kristittyä kolmiyhteyttä laulun kautta on tulos kuin yö ja päivä. Tai kesä ja talvi. Tai musta ja valkoinen. Mustien perinteisiin helpommin osuva kehoa tanssittava tempo, polveileva laulutyyli sekä erilaiset luontaisesti mukaan sovituksiin soljuvat mielenkiintoiset polyrytmiset kuviot toistuvat tavanomaisien aiheiden lisäksi myös heidän laulaessaan kiitosta Betlehemin anarkistille. Eurooppalainen melodiantaju sekä länsimainen yhteisymmärrys juhlavasta kadenssista on taas meille länsimaalaisille eurooppalaisille suomalaisille itsestäänselvyys. 

Tässä onkin koko kupletin juoni. On nimittäin erittäin huomionarvoista, että afrikkalainen tai afroamerikkalainen musiikki on ensisijaisesti mustien musiikkia, vaikka he taivaaseen pääsyn lupauksien sumentamana laulaisivatkin Lähi-idän lammaspaimenesta. Samoin kuin saksalainen kirkkomusiikki on ensisijaisesti eurooppalaista musiikkia, vaikka oltaisiin laulun keinoin murheissaan siitä, että Golgatalla lähti vähän hommat laukalle ja Getsemanen diili oli hätäisesti kyhätty. Tämän pitäisi olla ilmiselvää. Jos vaan kristillisessä musiikissa ympäri maapallon olisikin joku tietty luonteenomainen musiikillinen piirre? Sitä ei ole. Kristillinen sanoman kimallepöly kulkee miekkalähettäjän taskussa kylästä ja kulttuurista toiseen ja sitä sirotellaan sen kylän tai kulttuurin päälle mitä ollaan seuraavaksi käännyttämässä. Eurooppalainen musiikki kuulostaa eurooppalaiselta ja afrikkalainen afrikkalaiselta. Sitä ei muuta se, laulaako sadekaudesta vai hangista korkeista nietoksista, tai Niebelungin sormuksesta vai Lasaruksen encoresta. Toistan vielä: vanhemman ajan eurooppalainen musiikki käsittelee niitä aiheita mitä käsittelee, koska se oli ajan henki. 

Pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta henkisyyden monopoli oli kristinuskolla, joten kaikki oli joko sen puolesta tai ei ollenkaan. Renessanssin musiikin, keskiajan paatoksellisten virsien ja nykypäivän Pohjoisen pakanallisen metallimusiikin välillä on enemmän musiikillisia yhtymäkohtia kuin Amerikan ja Afrikan mustien ja Euroopan valkoisten Jeesuksen palvonnalla. Ja on muistutettava, että vaikka osa Jeesuksen ja kristinuskon myytistä tai historiasta olisikin totta – oli kyseessä sitten taikuudet, filosofia, tapahtumat, kristuksen henkilökohtaiset tempaukset, opetuslasten puuhastelut ja matkat tai mitä tahansa muuta – on se silti edelleen muiden kansojen myyttiä ja historiaa. Ei meidän, suomalaisten, vaan sellaisten kansojen, joihin meillä on tuhansien kilometrien ja tuhansien vuosien ero. He puhuvat eri kieltä, heillä on eri elämäntavat, arvot ja kulttuuri. Me olemme yhteiskuntana lähempänä jopa vaikkapa Japania tai Chileä, kuin niitä seutuja missä kristinusko on saanut alkunsa.

Mitä tulee kirkkojen arkkitehtuuriin, on länsimaisten vanhojen kirkkojen vaikuttavuus vertaansa vailla. Nykyiset luterilaiset kammottavat betoni- ja tiililaatikot ovat vaikuttavia lähinnä kokonsa vuoksi, mutta niissä on muuten aika paska meininki. Rumia ovat. Joissain on hieno kaiku sisätiloissa, mutta se johtunee enemmän funkkismeininkien tasaisista pinnoista, kuin tarkoituksenmukaisesta ja hallitusta ideasta korostaa äänimaisemaa. Vanhoissa katedraaleissa on erityisen vaikuttavaa isot sisätilat ja jonkinlainen atavistinen turvallisuuden tunne yhdistettynä alitajuiseen ymmärrykseen voimasta, älystä ja energiamääristä mitä on tarvittu rakennuksen pystyttämiseen. Norjalainen nykyfilosofi Varg Vikernes luonnehti mielestäni mielenkiintoisella tavalla ideaa, jossa katedraalien pylväät olisivat toisintoja pyhien lehtojen korkeille puille. Lasimaalausten läpi sirottuva auringon valo luo myös omaa tunnelmaansa, ehkä kuin lehvien läpi suodattuva auringonvalo? 

Samalla tavalla kuin toismaallista hienoutta tihkuvat katedraalit, on länsimaissa rakennettu myös tuhansittain rautatieasemia, kouluja, sairaaloita ja muita valtiollisten instanssien käytössä olevia rakennuksia, joten pyhä jylhyys ei ole ainoastaan vanhojen katedraalien ominaispiirre. Se on tietyn ajan ja tietyn perinteen rakentamistyyli, kristinusko on jälleen kerran läsnä vain pappien päälle sirottelemana. Prahan juhlava ja ylevyyttä kaikuva päärautatieasema voittaa pyhällä eurooppalaisella olemuksellaan kaikki pohjoismaiden funkkisaikana rakennetut evlut-laatikot, jotka näyttävät lähes aina legoja harrastavan betoniraudoittajan krapulaisilta painajaisilta. Funkkislaatikoitten rumuus, oli kyse koulurakennuksesta, kirjastosta tai seurakuntatalosta, on liitoksissa yhteiskunnan muihin virtauksiin enemmän kuin mihinkään uskonasiaan. Niin katedraalien arkkitehtoniset tai koristeelliset ratkaisut kuin virsienkään hienous ei kumpua Jumalan sanasta – Raamatusta. Ei siellä mitään sellaisista asioista lue. Ne ovat eurooppalaisen sielun kehittelemää ja kultivoimaa kulttuuria ja taidetta.

Jotkut foliohatut väittävät muutamin aika mielenkiintoisien perusteluin maustettuna, että emme osaisi enää rakentaa samanlaisia rakennuksia, kuin mitä valtavat ja koristellut menneiden aikojen katedraalit ovat. Esimerkiksi betonin valutekniikat olivat ilmeisesti äärimmäisen kehittyneitä jopa nykystandardeihin verrattuna. Puhukoon näistä joku paremmin tietävä enemmän. Sitten on vielä sitäkin porukkaa, joiden tuuman paksuisen foliohatun alta kuuluu viestiä, että osa näistä katedraaleista ja muista valtavista korkeahuoneisista rakennuksista olisikin paljon vanhempia kuin on annettu virallisessa kirkon hyväksymässä historiankirjoituksessamme ymmärtää ja että niitä olisi jo ammoin käytetty muilla tavoin ja muihin tarkoituksiin kuin Jeesuksen palvontaan. Mutta, pysytään tästä huru-ukkojen salaliitto-kaninkolosta nyt kaukana ja taivasalla. Tai, ehkä sen verran vielä näistä hörhömmistä teorioista mainitsen, että useassa vanhoissa katedraaleissa tehdyt tutkimukset osoittavat mielenkiintoisia tuloksia äänen käyttäytymisessä mainituissa sisätiloissa. Jotkut jopa väittävät, että rakennuksien sisätiloja olisi suunniteltu ikuisten geometristen ideoiden mukaisesti oikealla, pyhällä tavalla kaikuvan ja resonoivan äänen parantavaa ja elähdyttävää vaikutusta silmällä- ja korvallapitäen. Mene ja tiedä, mutta siitä olen varma, että osa vanhoista kirkoista ja erityisesti katedraaleista soundaa kyllä hyvältä, kun kanttori polkaisee jotain jylhää maa-on-niin-kaunista kunnon uruilla ilmoille ja pahimmilta nuotin vierestä huutolaulajilta vältytään. 

Kun kirkkoelämän pyhyyskokemusta miettii, on hyvä huomioida nykyajan yltäkylläisen ajan helppous verrattuna vain muutama vuosikymmen sitten loppuneeseen lähes koko yhteiskunnan kattaneeseen ruumiillisen työn raatamiseen. Edelliset sukupolvet elivät suljetussa ja ahdasmielisessä, jopa putkimaisessa maailmassa. Rahvaan elämä oli pitkälti itsensä ja lähipiirin hengissä pitämistä. Siinä välissä kirkonmenot osoittautuivat ymmärretysti äärimmäisen arvokkaana lepohetkenä. Hetken sai istua vain ja kuunnella kauniisti kaikuvaa laulua, katsella tuohuksia ja komeita kuvia korkeakattoisessa palvontapaikassa. Se oli tarvittua vaihtelua päivittäiseen kuluttavaan repimiseen. Kuusipäiväiset työviikot köyhyyden keskellä; sitä voi vain 38h/vko miehenä kuvitella kuinka euforinen olo oli, kun sai istua puhtaissa vaatteissa hetken paikallaan, katsella kynttilänvalossa säihkyviä koristeita ja olla valtion ja yhteisön luvalla hetken ihan rauhassa. On helppo uskoa, että kokemus oli pyhä. Samalla voi myös muistaa, että suurimmassa osassa Suomessa ”aika ennen kristinuskoa” oli vain muutamia sukupolvia sitten. Kirkko sai jalansijaa hyvin eri tahtia eri heimokansojen alueella ja lännestä ja etelästä leviävä mätä valui itään ja pohjoiseen hitaammin ja vaihtelevilla voimilla.

Kun kirkoista ja niiden pystytyksistä on puhe, on syytä aina muistuttaa tavasta, joilla suuri osa tämänkin hetken kirkoista on alkunsa saanut. Se, että tämä on jo nykyään mitään mistään tietävälle itsestäänselvyys ei poista sitä tosiasiaa, että kristinuskoiset kansallismieliset vähättelevät ja vaikenevat asian merkityksestä edelleen. Kyse on tietenkin monokulttuurisen kristinuskon mustasukkaisesta tavasta hakata pyhät puut ja pyhät lehdot maan tasalle ja pystyttää oma palvontapaikka näiden jäänteiden päälle. Kuinka joku kansallismielinen voisi vielä väittää, että Jeesuksen palvojat kunnioittaisivat muita kulttuureita? Samoin, kuin kristittyjä juhlapäiviä on repäisty hiipasta ja päälle liimattu vanhojen juhlapäiviemme päälle, on myös palvontapaikoille tehty samaa. Satoja vuosia vanha tusinoittain suomalaisia sukupolvia ja näiden elämää todistanut vanha pyhä puu voitiin kaataa kirkonmiehen käskystä surutta pois, että saadaan kylä paremmin Lähi-idästä tuodun uskonnon piiriin. Missä kohtaa tässä näkyy se kristinuskon kansallismielisyys ja muiden kulttuurien kunnioittaminen, joista vieläkin näinäkin päivinä kuulee huhupuheita ja väitteitä? Näitä hirmutekoja ja uskontoonsa pakottamista tehneet kirkonmiehet tiesivät itsekin, ettei suomalainen uskonelämä ja perinne ole yhteensopiva aavikolta Pohjolaan kannetun ideologian ja uskonnon kanssa. Siksi toista oli siivottava oveluudella ja väkivalloin pois alta. Melkein onnistuivat. 

* * *

Kiihkoavamman kristillisyyden ohella, on nykyään jonkinlainen tapakristillinen tylsämielisyys vallannut kansallismielisten piirien lisäksi myös suuren osan ns. tavallisesta kansasta. Eli niitä joulukirkkoon joskus vaivautuvilta toropaisista, saarisista, bergeistä ja hokkasista, jotka eivät ole oikein mistään mitään mieltä niin kauan kuin Pauligia, Koffia, Saarioista, Oululaista, Nikeä, Levi’siä, Steamia ja C‑Morea riittää. Tämä tapakristillisyys aiheuttaa tylsämielisen puolivillaisen anteeksiannon, ymmärryksen, hyväksynnän tai kohteliaan sivulle katsomisen muidenkin Lähi-idän uskontojen kieroille perinteille, vaikka nämä uskonnot sotivatkin kaikin tavoin toisiaan ja jopa itsejään vastaan. Ne koetaan silti jollain tavalla samaksi paketiksi, joka kuuluisi nykyään länsimaihin. Toisin kuin vaikka mikään muu uskonto maailmassa, joka ei ole monoteistinen. Sama laput silmillä kulkeva tapakristitty väki joka ihmettelee television äärellä YLE:n dokumenttiohjelman afrikkalaisia joilla on tehty rituaaliarpia kasvoihin, ei tiedä että MTV3 uutisissa esillä olevan toisen afrikkalaisen kulttuurin tyttöjä ympärileikataan edelleen, tai että samaan aikaan TV7:lla tulevan rahankeräysohjelman uskonnon edustajat puoltavat edelleen sitä traditiota, että poikavauvan esinahan poikki silpaisun lisäksi rituaalin vetäjämies imaisee vertavuotavan sukuelimen päästä enimmät veret pois. Tai jos tietää, se ei kiinnosta, koska ”ei se minulle kuulu”. 

Olen äärimmäisen kiinnostunut kulttuureista, niiden erityispiirteistä ja perinteistä, mutta se ei estä minua pitämästä joitain perinteiden tapoja täysin halveksuttavana. Ensimmäiseksi mainitut afrikkalaiset rituaaliarvet paikallisen kansan keskuudessa on melkeinpä helppo ymmärtää estetiikan, yhteenkuuluvuuden ja omintakeisen perinteen kautta. Ympärileikkaus Suomessa nykypäivänä ei. Ja vaikka kyse on näinkin makaaberista uskonnonharjoittamisesta, menee jopa kansanedustajatasolla maan asioista päättävillä suu suppuun, kun ym. asioita otetaan esille. Näin eduskuntavaalien ehtoona tuli nimittäin mieleen, että sen lisäksi, että näiden käytäntöjen voimassa olo ja laillisuus on täysin käsittämätöntä kenelle tahansa sydäntään kuuntelevalle selväjärkiselle suomalaiselle, kertoo jotain yhteiskuntamme tilasta myös se, ettei edes kaksisataapäinen lauma kansanedustajiammekaan saa suutansa auki kun näitä asioita otetaan silloin tällöin esille. Vasemmisto vaikenee tietyistä asioista ja tahoista ja oikeisto muutamasta muusta. 

Lähi-idän ja Afrikan kulttien rituaalien mukainen lasten sukupuolielinten silpominen on asia, johon puuttuminen on ilmeisesti sekin jotenkin liian moniselitteistä, tulenarkaa tai monimutkaista tälle kuukausipalkkansa, kokouspalkkioidensa, hyväveli-piirin hyötysuhteiden ja ilmaisten pullakahvien puolesta pelkäävälle nahjuslaumalle, jotka lakejamme säätävät ja joita kansanedustajiksi kutsutaan. Poikkeuksia on muutama, niin harva ettei niillä ole ollut ikävä kyllä mitään merkitystä. En tiedä pitäisikö jatkossa valtiolla olla tavallisten kansanedustajien lisäksi myös vaikka joku erikoisosasto, vaikka nimeltään ”Suomen kansan edustajat”, jonka tehtävä olisi edustaa nimenomaan Suomen kansaa, näyttää nimittäin tuo ydintehtävä olevan sen verran hakoteillä nykyään. Jonkinlainen arvorelativismi on lävistänyt siis myös uskonasioissa koko yhteiskunnan ja sen kaikki kerrokset tavan tallaajista kansan kärkipoliitikkoihin. Jokainen väestönosa vaikenee, vaikkakin eri syistä. Toiset tylsämielisyyttään ja tietämättömyyttään, toiset pelkuruuttaan.

* * *

Mikäli työkaluja aavikkouskonnosta irtautumiseen ei ole vielä tarttunut matkaan tekstiä lukiessa riveiltä tai niiden väleistä, olisi lienee loppuun pieni helppo ja ajankohtainen kooste paikallaan. Työkaluista tärkeimpiä on siis monelta kannalta huomattu ymmärrys siitä, ettei kristinusko tänne kuulu, eikä sitä täällä mihinkään tarvita. Sen kaikki muodot kiihkouskovaisuudesta tapakristillisyyteen ovat pahimmillaan todella haitallisia ja parhaimmillaankin turhia. Pääsiäinen on tulossa. Sen ruuista nauttimiseen, keväiseen sitruunankeltaiseen auringonpalvontaan tai edes vanhoista klassisen musiikin pääsiäisteemaisista teoksista tai virsistä nauttimiseen ei tarvitse kristinuskoa Suomessa enää näinä päivinä. Raamatustasi et pashaohjeita löydä, eikä siellä keltaiset tiput ilakoi orjantappurapaatoksen säkeiden väleissä. Perinteet munien maalauksista, virpomisista, simasta, mielenkiintoisen raskaista pääsiäisruuista ja muista mukavista kelpo kevätmetkuista olivat näillä mannuilla voimissaan paljon ennen tuontitavarana keskelle pihaa raahattuja juttuja orjantappurakruunuista, ristiinnaulitsemisista ja haudasta nousemisista. 

Aivan kuten kiduttamalla saatu todistajan lausunto, ei pakottamalla aikaansaatu henkinen ilmapiiri ole kelvollinen. Vanhoina aikoina tehdyt pääsiäismusiikit olivat väkisinkin kristittyä tavaraa, koska mitään muuta ei kerta kaikkiaan sallittu. Tätä voi verrata nykyajan maailmaan, jossa vallitsevan yhteiskunnan toimesta tiettyjä aiheita palvotaan ja tietyt maailmanhistorian skaalalla katsottuna aivan normaalit aiheet ovat täysin tabuja. Aikaansa seuraavat kansallistietoiset kyllä tietävät mitä tarkoitan, oli kyse loivemmasta päästä tai karkeamman koulukunnan miehistä. Jos haluaa käydä kirkossa tai katedraalissa nauttimassa pääsiäisen sävelistä, niin mikäs siinä. Muistaa vain sen oikean alkulähteen ja tyylin juuren. Nautit siis ehkä silloin myös eurooppalaisen ja suomalaisen arkkitehtuurin taidonnäytteestä ja eurooppalaisen musiikin muinaisesta hengestä sulassa sovussa. Seisot samalla myös hyvin mahdollisesti ympäröivän kylän entisen pyhän lehdon jäänteiden päällä. 

Kuten olen useaan kertaan todennut, kristinusko on eurooppalaisten ja suomalaisten traditioiden päällä vain heppoisena kiiltävänä kuorena, joka kyllä irtoaa helposti, kun sen vain huomaa ja rapsuttaa pois. Katedraalit ja kirkot olisivat muutenkin vain muutamaa sisustusratkaisua vaille valmiit ottamaan vastaan aidon suomalaisen uskonelämän. Siis sen, mikä niille tonteille ja näille maille alun perin kuuluukin. Valtiota ja yhteiskuntaa kähmivän kristinuskon laiha perinne on viimein irrotettava täysin valtiostamme, säädöksistämme ja yhteiskunnastamme. Se joutaa samaan nyky-yhteiskuntamme roskakoriin esimerkiksi pakkoruotsin kanssa. Emme ole enää kummankaan näiden meitä riistäneiden kulttuurien orjia. Kristinusko voisi toki jäädä tulevaisuuden itsetietoisessa Suomessa elämään rikkaaseen kulttuurihistoriaamme kuuluvana pienenä vähemmistön kuriositeettina, kuten ruotsinkielisyyskin. Nämä molemmat ovat osa monivaiheista historiaamme, mutta molemmille olisi myös korkea aika näyttää kaapin paikka. 

Lue myös kirjoittajan aiemmat tekstit Partisaanista:

Kaarnan kynästä: Himmeneekö Runo-Suomen kimallus?

Kaarnan kynästä: Mestari Linkolan erehdykset (2 kappaletta)

Sananen kansallismielisyydestä ja kristinuskosta

Toinen sananen kansallismielisyydestä ja kristinuskosta

Haastattelussa Ukraina-tukilevyn julkaissut Juha Kaarna Kettunen

Filosofia Historia Juha Kaarna Kettunen Kaarna Kansallismielinen kulttuuri Kansallismielisyys Kirkko Kolumnit Kotimaa Kristinusko Kulttuuri Maailmankatsomus Muinaisusko Mytologia Perinteiset arvot Suomalaisuus Traditionalismi Yhteiskunta

Keskustelu

19 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • Pave

    Vastaa

    Ihan hyvä teksti. Toimii varmasti maallisesta näkökulmasta asioita pohtivaan kansallismieliseen, joka ”vertailee” kristinuskoa ja uuspakanallisuutta toisiinsa kansallismielisen ”vaihtoehtoina”. Ja ihan oikeita huomioita siitä miten sama uskonto ilmenee erilaisina eri kansojen keskuudessa.
    Mutta ei tuohon kristittynä voi muuta vastata kuin että it is what it is. On vain yksi Jumala, on vain yksi tie pelastukseen, ja kaikki muu tosiaan kulkee sille alisteisena. En ala hylkäämään totuutta sen vuoksi ettei se ollutkaan riittävän rasistista. Turha luetella maallisia argumentteja kansallismielisen kristillisyyden puolesta kun lopulta kyse on vain uskosta.
    Suomen esihistoriallinen uskonto on mielenkiintoinen, mutta esoteria ja epämääräiset rituaalit eivät tarjoa kenellekään tyydytystä, vaan se on kuin sipuli johon pureutuessaan paljastuu aina vaan uusia kerroksia ja sisällä ei olekaan muuta kuin tyhjyys. En voisi kuvitella uskovani mihinkään irtonaisista palasista yhteenkurottuun, puoliksi keksittyyn ”suomenuskoon” jossa moraalikäsitys riippuu siitä keneltä kysyy ja pää pannaan pyörälle kovilla äänillä ja päihteillä.

    • Konservatiivi

      Vastaa

      Paven kanssa samaa mieltä. Olen kristitty kansallismielinen, enkä koe tässä mitään ristiriitaa. Täytyy muistaa, ettei mokutus ja muu hulluus ole kristillistä. vaan humanistista. Toki ”marssi halki instituutioiden” on mädättänyt kirkkoa. Mutta ei ole mitenkään mahdotonta, että tulevaisuudessa olisi toisin. 

      MInulla ei ole mitään erityistä mustia ihmisiä vastaan. Ovat ihan OK, jos pysyvät kotimaissaan ja yrittävät siellä kehittää yhteiskuntaa. Ei ole missään mielessä perusteltua siirtää afrikkalaisia tänne, pois kodeistaan. Ei Kristus koskaan niin sanonut, että täyttäkää Eurooppa afrikkalaisilla. 

      Itselleni usko on jotain paljon enemmän kuin vain tapakristillisyyttä. Siihen liittyvät kokemukset, joita en tässä ala avata, mutta ne ovat olleet tosia. 

      Usein facessa näen jonkun kaverin toivottavan hyvää Thorin päivää torstaisin. Mietin, että näkyykö tuo aasa-usko heidän elämässään millään muulla tavoin? Kaulassa kannetaan Thorin vasaraa, mutta rukoilevatko nämä ihmiset? Miten he ovat ”odinisteja”? Mitä taas tulee Suomen muinaisuskoon, niin siitä on niin vähän kirjallisia lähteitä, että sitä on mahdotonta lähteä rekonstruoimaan. Aikaisimmat kirjalliset lähteet ovat 1500-luvulta, ne ovat hyvin niukkoja, eikä niistä kirjoittanutta voi pitää muinaisuskoon hyvin suhtautuvana henkilönä. 

      Toivoisin, etteivät kansallimieliset keskenään ajautuisi riitoihin esim. uskonnon vuoksi. Meitä kaikkia tarvitaan. MInulle on ihan OK, jos joku tahtoo fiilistellä odinismia, tai yrittää synnyttää uudestaan suomalaista muinaisuskoa jossain uudessa muodossa. Mutta kunnioitetaan toistemme vakaumuksia, eikä suljeta ketään niiden perusteella pois.

  • TT

    Vastaa

    Onko tässä käynyt niin, että rappeutuneesta kristinuskosta on tehty olkiukko, jota vastaan hyökätään? Itse lopetin Adam Greenin seuraamisen, joka on ollut sentään yksi parhaita juutalaisuuden ja juutalaisvaikutteisuuden kriitikoita. Miehen asenteellinen ja alati kasvava inho kristinuskoa kohtaan alkoi kyllästyttää. Kristinuskon rappeumia on olemassa vaikka kuinka paljon, joten kriitikoilla ei ole pulaa aineistosta. 

    Perusasenne jotain ilmiötä kohtaan ratkaisee kaiken ja tämän jälkeen argumenteista huolehtii vahvistusharha eli tartutaan kaikkeen sellaiseen tietoon, joka vahvistaa omaa ennakkokäsitystä. Kristinuskon päteviä puolustajia on nykyisin vain vähän. Parhaista mainittakoon mm. Tapio Puolimatka tai Dr. E. Michael Jones.

  • 666

    Vastaa

    hyvää pohdintaa. Mutta raamattu on portti, kun luet sitä se opettaa kärsivällisyyttä, et ensin usko sitä ja pidät sitä hölyn pölynä. mutta kun yhdistät sen fyysiikkaan ja biologiaan , niin huomaatkin että etsitkin sitä suurinta lain säätäjää joka kaikki luonnonlait sääti. tartut taas raamattuun ja huomaatkin valon.

  • Kyynikko

    Vastaa

    En lähde ”Ihmisoikeusliittoa” sen enempää mainostamaan, mutta tässä he ovat oikealla asialla.
    https://ihmisoikeusliitto.fi/tyomme/fgm-ja-klv/silpomisen-vastainen-tyo/

  • Teme

    Vastaa

    Kannattaa pysyä erossa meidän mädättäjäkirkosta. Kuningas tulee vielä takaisin ja potkii rahanvaihtajat helvettiin temppelistä.

  • Olavi Koskela

    Vastaa

    Hiukan ihmetyttää, kuinka jaksat suoltaa itsestään selvyyksistä tuollaisen ylipitkän pläjäyksen. Mieleen kyllä tulevat erinäisten kreationistien todistukset uskostaan tälläkin sivustolla. Sen sorttiset täyden järjen kommentit, että jos jokin asia määritellään uskon asiaksi, niin johdonmukaista olisi, ettei siitä voisi sen enempää sanoa – uskoahan voi toki mitä ikinä haluaa – eivät koskaan tunnu menevän perille. Ilmeisesti se pätee myös siihen suuntaan, että os jokin asia määritellään ei-uskon-asiaksi, jne.

  • Herra Puhu

    Vastaa

    moi

    En jokaiseen kohtaa ota kantaa, mutta jotain sieltä täältä: Pohojantähen alta eli sen ”Avaruuden” paikka jonka ympäri koko meidän maailma pyörii!
    Sen voi jokainen tarkistaa omilla silmillä, tai sitten etsiä videon joka näyttää esim miten Otavan tähtikuvion ”kauha” pyöriin oman akselinsa ympäri ja joku galaksi taas samassa ”tahdissa”, eli Pohjan tähden alla on erikoinen merkitys ja juuri ”rakastamassani” Raamatussa.

    ”Kristinusko on aitojen tammisten, petäjäisten ja visakoivuisten traditioidemme päälle siroteltua kaukomaiden askartelukimalletta, joka olisi jo pyyhittävä pois. Mutta kuinka se onnistuisi?”

    On mahdollista että, ME, Suomalaiset olemme olleet täällä jo ennen Aabrahamia aina baabelin kielten sekoitusten ajalta.
    se että tästä on paljon asiaa, en sitä kirjoita mutta esim, Japanin eräs tärkein uskonto on Suomalaista perää, joka me olimme siellä tahi he täällä, monet seikat puhuvat että me olimme siellä ja he kiinnostuivat Suomalaisesta luonnon, uskosta, joka on ollut ”puhdas” ennen ruottalaasten eli lännen pilaamista.

    Meillä on Ukko eli Pappa ja heillä on Ukkosen Jumala, ja sen ääni eli puhe ja sitten Isä eli Vanhanikäinen eli Abba.
    no se siitä, eli me saatamme olla jopa Intiaanien, Usassa, esi-isiä !

    ”kaukomaiden askartelukimalletta” he askartelevat meidän malleja 🙂

    ”Suomen kansallismieliset puhuvat Suomen puolesta. Kukaan muu ei puhu.”
    Ainaskin yksi puhuu:
    Jumalan Henki LEPÄÄ pohjoisessa maassa! ja Jobi kovien kärsimysten todistaja, joku enkeli, sanoo:
    Job 33:
    23 Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,
    24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: ’Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun’.
    25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.

    ja HUOKM. lupaus: palaa takaisin nuoruuden voimaan ja kunniaa ja vanhurskauteen, oikeanmukaisuuteen.
    Suomalaisen rehllisyys oli ennen 99,99% ja pelkkä käden puristus, luja sopimus jota ei rikottu.

    Varmaan tiedät että, me Suomalaiset olemme ihan eri-ryhmää ja ”kansaa” mitä missään on eli ei ole!
    kuin taivaalta pudonnut tahi erittäin tarkaan suojeltu 🙂
    Isien perimä, dna on ihan omaa luokkaansa, 60–80% Suomalaisista, erikoisesti itä-suomesta on paljon, ja sitä ei löydy mistään muualta, joten vielä sananen.

    Miksi mäitä, nyt pyritään hävittämään, koko maailman taholta:
    Jos me olemme, kuten on paljon viiteitä, Efraim, Israelin ESIKOINEN niin tulee tapahtumaan se mitä on Kirjoitettu:
    Jumala pelastaa meidät kaikesta kuten ”Mooses” pelasti Jaakobin jälkeläiset Egyptistä ja samalla tavalla, KOVALLA kädellä!
    tästä tarkemmin, Jeremias, 16, 23 ja 31 luku.

    Joten, KUN tämä tapahtuu, meitä vastaan olevat, saavat kovaa kyytiä: ”Hakkaa päälle”!

    ”Kristinusko oli tuotu näihin pitäjiin väkisin ja väkivalloin, ja vaihtoehdot oli hakattu kirveellä poikki. Kun tässä väkisin kastetussa ilmapiirissä kasvoi ”hengen mieheksi”, eli minkäänlaiseksi hiukan enemmän ajatustyötä tekeväksi filosofiluonteeksi, oli tarjolla vain yksi tie. Yksi tie, yksi totuus, yksi Jumala. Muuta ei ollut, koska muuta ei saanut olla.” 

    Tämä on totta, valitettavasti, mutta miksi näin on:
    Herra Jeesus, eikä sitten Apostoli Paavali, kannattut, miekkalähetystä, ja ”kunnoitti” toisia uskontoja sekä maantapoja, eikä vaatinut että niistä tulee luopua.

    Kuten Paavali:
    Ap. t. 17:22

    22 Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: ”Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.
    23 Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: ’Tuntemattomalle jumalalle’. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.

    Joten Paavali, kuten Herra opetti, tarjosi vaihto-ehdon joka tulee vapaaehtoisesti itse päättää, ilman pakkoa ja pelkoa että jos ei ota kasteetta menettää hengensä.

    Tosin se että, sitten ottaa uuuden ”uskonnon” eli opin ja tahtoo sen mukaan tehdä tulee sitten muuttaa tapoja sekä aivoituksia eli, tehdä kuten sitten RAAMATTU opettaa:
    Ja itse tutkia KAIKKI ja mitä opetetaan että se on Jumalan omien Sanojen ja opetuksen mukainen.

    nyt tästä tuli liian pitkä petkä, joten kuka on sen ja kaiken paha ja juuri?
    cabal! se on ollut alusta asti, jopa ennen Moosesta olemassa ja tulee olemaan aina aikojen loppuun (maailman loppu-ilmestyskirja).

    joten se on vihamies tehnty ja kylvänty pahan lusteen joka kasvaa vieressä loppuun asti, eikä ihmiset edes tiedä mitä kaikkea se on ja missä se on:
    Matt. 13:

    24 Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
    25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.

    koko opetuksen voi lukea jos on kiinnostavaa.

    eli tämä luste on osaksi sitä mitä itse ajattelen, cabal. aina baabelin tornista asti.
    ja varsikin Egyptistä ja sitten Salomosta!
    jopa mahdollisesti Daavid!

    Nyt tämä muodon mikä on salassa ja nyt esillä se sai kun oli pakkosiirtolaisena, Babylonissa 79 vuotta, ja sen aikana:
    Jer. 27:20
    ja joita Nebukadnessar, Baabelin kuningas, ei ottanut mukaansa, kun hän vei Jekonjan, Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, sekä kaikki Juudan ja Jerusalemin ylimykset Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. 

    Nyt Israelin alue oli tyhjä joten se tuli täyttää SIIRTOLAISILLA ja ne otettiin tästä kansasta eli

    Est. 8:9
    Niin kutsuttiin kuninkaan kirjurit silloin, kolmannessa kuussa, se on siivan-kuussa, sen kahdentenakymmenentenä kolmantena päivänä, ja kirjoitettiin, aivan niinkuin Mordokai käski, määräys juutalaisille sekä satraapeille, käskynhaltijoille ja maaherroille sataan kahteenkymmeneen seitsemään maakuntaan, Intiasta Etiopiaan saakka, kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä; myös juutalaisille heidän kirjoituksellaan ja kielellään. 

    127 maakuntaa, Intiasta Etiopiaan!
    eli KÄÄNNYNNÄISET sekä sitten etiopia, Salomo! ja sen vaikutus, eli Salomo oli syy pää miksi he vietiin pakkosiirtolaisuuteen, ja
    Apostolien teot antaa osan vastauksen:
    Ap. t. 7:
    42 Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin on kirjoitettu profeettain kirjassa: ’Toitteko te teurasuhreja ja muita uhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin heimo?
    43 Ette; vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa jumalan tähteä, niitä kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne. Sentähden minä siirrän teidät toiselle puolelle Babylonin.’

    Erämaaasta, Mooseksen ja Joosaun aikana ja sieltä LÄHTIEN sitten palveltiin: Molokia ja Romfa jumalaa (lapsi uhrit, ja kuus-kantainen synboli- Daavidin tähti joka taas on yhdeydesssä SAlomin sinetti-sormukseen jolla voi ottaa hengiä vangiksi ja pakottaa toimimaan!)

    eli, käännynnäiset, Babylonista, INTIASTA ja siellä sitten oli paljon oikeita Jaakobin jälkeläisiä että käännynnäisiä jotka eivät ole Jaakobin jälkeläisiä
    ja Historia sanoo ‚että DNA että he ovat Haamin että Jaafetin jälkeläisiä!
    joten nyt oleva Israel on heistä! ei Seemistä ja sitten Aabrahamista ja viimein Joosefista.

    Joten tämä on eräs tausta mitä edes uskovat eivät voi sulattaa!
    eli, esim nyt oleva, Isrealin Pääministeri on Haamin suvun askenat juutalainen eli Spanis root, espajalaista juurta joka taas on monilta osin, nyky-lähi-aikana ukrainasta!

    no tästä on paljon mutta tuskin jaksatte lukea.

    Musiikista ja muusta, maan tavoista en mitään sano enkä kirkko-rakennuksista.

    nyt, monessa olen samaa miltä ja monessa erimieltä.

    eli tämän päivn Kirkko, mitä on ollut vuodesta 300 ei ole se mitä Paavali teki eikä varmasti mitä Jumala tahtoo, vaan
    Herran Seurakunta ei ENÄÄ ole kirkko tahi temppeli eli rakennus vaan, ne uskovat jotka ovat uudesti syntyneet ja sitä kutsutaan esim Herran Huoneeksi, ja kylläkin temppeliksi, mutta se on tehty, elävistä kivistä, eli uskovista jotka noudattavat Jumalan oppeja.

    nyky kirkkko ei, varsinkaan Roomalais-katolinen, se on perkeleestä vaikka sielläkin sisällä on ”oikeita” uskovia, mutta suurin osa, vain tapa-uskovia.

    Joten Herran Seurakunta ja maailman kirkot, ovat kuin päivä ja yö: Valo ja Pimeys.
    Suomen kirkko oli ja on osaksi vieläkin ”ainaka” puhdas mutta länsimainen hapatus on sen tuhonnutm sen takia että Efrain eli ME Suomalaiset, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja sen jälkeen Joosefin ja Efraimin jälkeläiset 🙂

    Joten, Jumala on laittanut MERKIN ihmisen lihaa, eli ”sisälle”, DNA!
    5. Moos. 28:
    46 Ne jäävät merkkeinä ja ihmeinä sinuun ja sinun jälkeläisiisi iankaikkisesti.

    eli pahan ja synnin tekeminen vaikuttaa itsestään, sairautta ja Jumala vaikuttaa joissakin tapauksissa sairautta(?)
    ja niistä jaa merkki, isältä pojille ja tyttärille!

    eli mikä merkki?

    Nyt jossain on, ellei käännynnäiset ole tuhonneet. Jaakob ja Joosef, eli luut!
    eli DNA!
    1. Moos. 50:2
    Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä,(Jaabok) ja lääkärit balsamoivat Israelin.
    ja
    1. Moos. 50:26
    Ja Joosef kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana. Ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä. 

    Nyt kuten tiedätte, täämä on mahdollisesti, 100% varma ”mittari” kuka on Jaakobin ja sitten ERIKSEEN kuka on Joosefin eli Efraimin ja Manassen jälkeläiset,
    Jos he, Jaakob ja Joosefin luut ovat balsamoitu, on mahdollista toteen näyttää kuka on kenen poika ja kuka ei ole.
    eli miksi ihmeessä, Suomi on maailman huipulla esim, geeni-pankkien kohdalla ja kOKO maailma tahtoo meidän tiedot ja me annamme ne ilmaiseksi, vaikka ei tulisi antaa ollenkaa.

    eli pahan eräs kavala juoni on kuten Mooseksen aikana, nyt tuhota vain sen pää eli ESIKOINEN, Joosef, joita me olemme!

    Mutta, Jumala ei salli sitä!
    Dan. 12:
    1 Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.

    Onhan meillä Mikkeli ja https://fi.wikipedia.org/wiki/Arkangeli
    jossa Juuri tätä enkeli voittaa pahan, kuten on sen vaakuna!

    Nyt vielä, tämän päivän uutisia:
    Lue, 1 Moos 10 sukuluettelo ja loppu-sodan osalliset Hesekiel 38ja 39!
    ja vielä, Venäläiset, eli Rus on suurella toden näköisyydellä, meidän lapsia eli jälkeläsiä, jopa PUTIN itse!

    joten lyhytkäisesti olen teille kirjoittanut 🙂

    • Markku Heksamakkara

      Vastaa

      Lääkkeet.

  • Joonas Jonne

    Vastaa

    Itse kyllä pidän mielenterveysongelmien ahdistuksen, pelkojen taustalla ihan jotakin mutta kuin kristinuskoa tai jotain muuta aavikkouskontoa. Olisiko vaikka ahneus, luonnon raiskaaminen, vieraantuminen omista tunteista, suorittaminen, elintasokilpailu, riittämättömyys, ahneus, itsekkyys, alussa mainitsemien ongelmien taustalla. Ehkä se parta-Jesse antaa paremman helpotuksen kuin huumeet, joita lääkärit ensiksi syöttävät länsimaisesta ahdistuksesta kärsiville.

    • Teme

      Vastaa

      Lisää huumeita suomalaisille. Sitten voi kokea jänniä säväreitä ja vänkiä hallusinaatioita, kun katselee multaan hautaamaansa jauhelihapihviä. Jokainen meistä kuitenkin rakentaa sen oman versionsa totuudesta oman pienen päänsä sisällä. Eihän täällä muutoin tarvitsisi tapella kenenkään.

  • A

    Vastaa

    Kulttuuri, kun se ymmärretään: kansan älyllisinä ja luovina kykyinä (eikä muoti-ilmiönä), on vain kaikista puhtain ja todenmukaisin kun se saa rauhassa tulla esille, ja se on vapaa kansalle vieraista ajatusmalleista ja käytännöistä. 

    Synkretismi (vieraan hengellisyyden ja vieraiden käytäntöjen sekoittaminen) johtaa universaaliin suvaitsevuuteen ja värisokeaan globalismiin tukahduttamalla kansan rodullista henkeä ja repii yhteyden vereen ja maahan.

    Valitettavasti myös traditionalistiset muinaisuskonnolliset yhteisöt ovat uhattuna, koska aina on olemassa pahantahtoisia soluttautujia jotka haluavat sekoittaa seemiläisiä aavikkouskoja ja seemiläistä moraalia syystä tai toisesta Roomalaisen tai Germaanisten heimojen muinaisuskojen kanssa.

  • Neula ja laakeri

    Vastaa

    Mietteitä uskosta ja uskonnosta
    Mielestäni uskonnot ovat oman evoluutionsa lainalaisuuksien alaista toimintaa kuten moni muukin ihmisen harjoittama toiminta. Ei kristinusko yli kaksituhatta vuotta kestäneen evoluution jälkeen voi olla niin huono uskonto kuin jotkut kriitikot antavat ymmärtää.

    Samasta syystä johtuen tuskin on sattumaa että alkuperäiset muinaisuskonnot ovat kuolleet sukupuuttoon ihmisuhreineen ja ihmissyönteineen ja muine kuvotuksineen!.

    Luettuani Richard Dawkinsin kirjan ”Jumalharha”, odotukset oli korkealla, mutta kirja oli loppujen lopuksi aikamoinen pettymys. Kirjan filosofinen anti oli yhtä matalatasoista kuin kotoisten kriitikkojemme Esko Valtaojan ja Kari Enqvistin tuotokset.

    Nykyinen kirkkomme on yleisistä syistä johtuen sosiaalidemokraattien versio kirkosta, joka on normalisoinut suurinpiirtein kaiken mahdollisen kuvotuksen ja saastan mitä ihmismieli voi tuottaa, mutta onko se pysyvää?. Kristinusko on selvinnyt tähän asti pahemmastakin ja uskon
    että se varmasti selviää nykyisestä alennustilastakin.

    ON TÄYSIN MERKITYKSETÖN
    sivuseikka onko uskonto oikeassa vai väärässä, mutta jos usko on vahvaa ja jos se yhdistää kansan yhteen, se tekee silloin KANSAKUNNASTA VAHVAN, ja sillä on merkitystä. Katsokaa Israelia ja sen kansaa tai Japania. Suomen kansa puolestaan on uskonnollisesti levällään ja
    osittain siitä syystä Suomen kansa on heikko ja eripurainen. Puolueiden määrä on hyvä indikaattori tässä asiassa, sillä jos eduskuntaan tulevissa vaaleissa pyrkii lähemmäs kaksikymmentä puoluetta niin se kertoo pahasti hajallaan olevasta kansakunnasta. Terveessä
    ja vahvassa Suomessa olisi korkeintaan kaksi puoluetta!.

  • kreetta thuunperi

    Vastaa

    olkiukkoja vastaan mätkiminen. Olisit edes käyttänyt rehellisiä argumentteja ja kritisoinut kristinuskoa sen omista lähtökohdista käsin ja vaikka eritellyt sen suuntauksia joita kritisoida eri tavalla, nyt vain mätkit ja mätkit olkiukkoa jota kukaan ei tunnista omakseen. t: kristitty

  • Nimetön

    Vastaa

    Osanotot kirjoittajalle, kun hyvän kirjoituksen kommentit tulevat näemmä vain kristityiltä.

    Suomalainen fasismikin on historiallisesti verrattain vähän kiinnostavaa sen ääriuskonnollisen elementin vuoksi. Juutalaista maailmanjärjestystä vastaan ei voi kamppailla juutalaisella maailmankatsomuksella.

    • Kommentti

      Vastaa

      Kirjoittaja osoittaa sivistymättömyytensä vetoamalla tyypilliseen aavikkouskonto-korttiin vaikka DNA tutkimus, arkeologiset löydökset ja itse pyhät kirjoitukset ja sekulaari historiankirjoitus vahvistavat heprelaisten ja isrealilaisten olleen kaukaasialaista sukua. Myös Mannerheim puhutteli suomalaisia sotilaita Isaskarin poikina. Joten heitäkin täältä löytyy vaikka on toki esi Aabrahamilaisiakin. 

      https://www.magneettimedia.com/jeesus-ei-syntynyt-nykyjuutalaisten-esi-isille-vaan-heprealaisille/

      http://esau.today/100-reasons-israelites-are-white/

      Pakanallisella näkemyksellä on arvoa jos se tunnustaa pyhän absoluutin tai absoluuttisen totuuden konseptin. Mutta kun käydään aiemmissa kommenteissa mainitun olkiukon kimppuun juuri sellaisin argumentein joilla paljastaa itsensä juuri stereotyyppisen pimeyden leirin edustajaksi. Tarkoitan viittaukset panoleikkeihin ja salaseuroihin ja mustaan magiaan jotenkin aitona ja alkuperäisenä. Tuo on juuri sitä juutalaisuutta ja vapaamuurariutta joka on maailman tuhon ja rappion takana. Se tulee Baabelista ja sen porton hengestä ja alunperin Kainin kirouksesta. Ilman Raamattua oltaisiin ihan hukassa sen suhteen mitä juutalaisuus on ja mistä se tulee ja miksi ne toimii niin kuin toimii, Ja miten sen vaikutus voidaan torjua. Yksikään pakanallinen legenda ei kerro sitä.

      Kalevalassa ja muinaisuomalaisissa traditioissa on paljon ammennettavaa, mutta henget tulee testata. Jos ne kieltävät kristuksen hengen niin ovat pahasta, mutta jos ovat linjassa niin on ok. Synkretismi on toiminut hyvin.

      Kristinuskon pointti on siinä transsendenssissä joka tarjoaa tien todellisuuteen jossa luonnollinen brutaalius ja raakuus eivät päde. Se selittää miksi näin langenneessa maailman ajassa yleensä hyvää tekevät ovat näennäisesti luusereita eivätkä ”menesty” kun taas pahat ihmiset ”menestyvät”. Eli jos tekee hyvää täällä, tulee rangaistuksi, mutta palkituksi tuon puoleisessa, kun taas jos tekee pahaa täällä tulee palkituksi, mutta rangaistuksi tuonpuoleisessa. Miksi maailmaa hallitsevat pedofiilit ja lasten uhraajat ja Moolokin ja Baalin palvojat.

      https://www.youtube.com/watch?v=16sLyRd2gPc

      Eikä tekstissä mainittu mitään Veedisestä traditiosta eli Varnashrama Dharmasta jonka Jumala käsitys on aika lähellä Raamatullista, ollen absoluuttinen totuus. vrt. juutalais-vapaamuurarilainen pakanallinen relativismi eli suhteellisuus. Kun antaa langenneelle ihmiselle vapauden valita omien alhaisten halujensa mukaan niin tulos on tässä minkä näemme ympärillämme. Tarvitaan siis jumalallinen ihanne jollainen on kyllä tietty ollut myös esi-kristillisessä suomalaisessa tarditiossa. Kuten Raamatussakin mainitaan niin jopa Kreikkalaislla, olivathan hekin heprealaisten jälkeäläisiä ja omasivat siksi vielä tuon käsityksen.

      https://www.bitchute.com/video/PuXaHi2fcq1C/
      https://www.bitchute.com/video/zSXYjESeWfhh/
      https://www.bitchute.com/video/efDH5vslPa7x/
      https://rumble.com/vw7tej-god-is-real-heres-the-proof-james-perloff.html?mref=6zof&mrefc=2

  • 666

    Vastaa

    Uskonto on uskontoa niin pitkään, kun olet päässyt sille tasolle että olet varma korkeamman voiman läsnä olosta. Jumala on vain lyhenne tälle voimalle. Voit kutsua sitä aivan hyvin vaikka odiniksi tai pertiksi. Kun saavutat tämän pisteen sinua ei voi aivopestä kukaan

  • tymä

    Vastaa

    En usko että ”aavikkouskonnoista” päästään eroon meidän elinaikana. No mikä auttaisi palaamaan takaisin siihen vanhaan kotouskontoon, yksinkertaisesti siitä puhuminen rehellisesti ja traditionalistisesti.
    Kristinuskon vaikutusta kumminkaan ei saa pois yhteiskunnastamme ainakaan väkipakolla, se pitää hyväksyä. Kirkko kyllä teki pahaa jälkeä muinaisuskonnollemme, sitä ei voi kieltää. sinänsä hassua koska Jeesus ei puhunut kirkosta ja ristiretkistä.
    Nykyisin tämä tuho jatkuu mutta uskonnot ja agendat hiukan eri.
    Raamatussa ei ole mainintaa ainakaan uudessa testamentissa minkälaista musiikkia ja arkkitehtuuria pitäisi olla, toisin kuin koraanissa. Joten tässäkin asiassa mitä tehtiin: pöllitäänpä pakanoilta! Hyvä tapa myös saada pakanat manipuloitua hyväksymään kristinusko paremmin.
    Ehkä tämä uskonto ei ole itsessään ongelma vaan sen harjottajat, monesti ns ”kristityt” valikoivat pyhästä kirjastaan kaikki itselleen kivoimmat kohdat ja jättävät hiukan kiistellymmät osiot huomiotta, jopa ns fundamentalistit jotka niin mukamas noudattavat Raamattua kannesta kanteen.
    Puritanistiset kristityt ovat sitten semmosta sakkia saa itselläkin joskus veren kiehumaan esim jehovantodistajat, joita ei oikeastaan lasketa kristillisiksi, näiden mukaan pitäisi taide kieltää, samoin tietyt musiikkilajit koska Saatana ja epäjumalain palvonta. Lapset ei saisi leikkiä koska sekin tekemisissä Saatanan kanssa. En kyllä itse kestäisi tollasta.
    Hengellinen saa olla, mutta ei se vaadi juoksemista ympäriinsä kuin päätön kana huudellen ”Jessus pelastaa ”Jeesus pelastaa”

  • TT

    Vastaa

    Ao. videon tekijä on kaivanut paljon todisteita siitä, että Adolf Hitlerin suhde kristinuskoon ja Saksan suuriin kirkkokuntiin on ollut suopea: 

    https://www.bitchute.com/video/ZIodcY64rQKT/

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Lue seuraavaksi