Radikaali arkisto: Juutalaisuuden kasvava valta – kansojen turmio

Vapaamielisten aatteiden päästyä valtaan on juutalaisuus viime vuosisadalla kyennyt melkeinpä rajattomasti lujittamaan asemaansa ja vaikutusvaltaansa kaikissa sivistysmaissa. Kun tämän isänmaattoman, ahneen ja vallanhimoisen rodun jäsenet keskiajalla ja vielä uudella ajallakin aina 17:nnen vuosisadan loppupuolelle saakka pieninä, arkoina ja nöyrinä siirtokuntina saivat oleskeluluvan Europan ylpeiden ruhtinasten maissa, ei silloin voitu aavistaa, että tämä hyljeksitty ja halveksittu Juudaksen suku — joka silloin kuten kaikkina aikoina kantoi ”Kainin merkkiä” otsassaan, ennen pitkää kohoaisi sellaiseen arvoon ja asemaan, jossa eri maiden varsinaiset asukkaat joutuisivat heistä tavalla taikka toisella riippuvaisiksi. 

Tätä ei osattu aavistaa vielä silloinkaan, kun tälle kiertävälle nurkkakuntalaiselle annettiin kaikissa maissa täydet kansalaisoikeudet.

Meidän maassamme juutalainen siirtokunta on siksi pieni, ettei sen vaikutus ole päässyt vielä yhteiskunnallisessa elämässämme suurestikaan näkymään. Juutalaiset, mooseksenuskolaiset, saivat meillä kansalaisoikeudet vasta vapaussodan jälkeen. Mutta merkkejä on ollut sittenkin havaittavissa, kuinka pienen juutalaisvähemmistön itsetunto meilläkin on sen jälkeen kasvanut ja kuinka se liike-elämän piirissä on pyrkinyt röyhistämään rintaansa – miltei ainoa ala muuten, jossa juutalaisia Suomessa on tähän asti siedetty. Mutta niin on asia aluksi ollut niissäkin maissa, joissa juutalaisuus on nyttemmin päässyt valta-asemaan.

Liike-elämän ja varsinaisesti kaupan alalla he ovat alkaneet ja saavuttaneet siinä vähitellen sellaisen aseman, että ovat kyenneet levittämään vaikutusvaltaansa sivistyselämän kaikille aloille. Niin on käynyt Ranskassa ja Englannissa ja ennen kaikkea Saksassa, joka parhaillaan taistelee katkerasti olemassaolostaan juutalaisvallan kouristuksissa. Niin on käynyt myös Skandinavian maissa, varsinkin Ruotsissa. Nämä maat ja kansat ovat liian myöhään huomanneet, ottaessaan hyvinä päivinä vastaan ”Juudaksen suudelman”, mitä se on tullut niille myöhemmin maksamaan. Nyt ne saavat tuntea sen kirouksen ja häpeän painon kaikessa alastomuudessaan. Salaisuuksista perillä olevilla juutalaisilla ei ole koskaan ollut rehellisiä aikomuksia niitä kansoja ja valtakuntia kohtaan, jotka ovat heille suojeluksensa suoneet.

Kun juutalaisuuden tarkoitus ja perusolemus kertakaikkiaan on toisten kansallisuuksien orjuuttaminen ja suoranainen tuhoaminen niin pitkälle kuin se heidän käytettävissään olevin keinoin on suinkin mahdollista, on aivan luonnollista, että nyt, vaikkakin myöhäisellä hetkellä, kansakunnille tahdotaan osoittaa se vaara, mikä niiden olemassaoloa juutalaisuuden taholta uhkaa. Tällaista valistustyötä tehdään voimakkaasti kaikissa sivistysmaissa, ja sellaisissa maissa, joissa juutalaisuuden valta tuntuu raskaimpana, on syntynyt voimakkaita kansallisia, juutalaisvastaisia liikkeitä.

Kun juutalaisuus on meidänkin yhteiskuntaamme päässyt käenmunansa munimaan ja siitä syntynyt poikanen yleisestä, ”kansainvälisestä kutsumuksestaan” tietoisena pyrkii täälläkin vaikutusvaltaansa laajentamaan, on oikeus ja kohtuus, että suomalaisellekin yleisölle tulee tiedoksi, mitä juutalaisuus on ja millä perusteilla sen pyrkimykset lepäävät.

Juudan kansan köyhempi ja sivistymättömämpikin osa Israelin heimoa eristäytyy täydellisesti toisista kansoista, joita se pitää itseään paljon ala-arvoisempina ja halveksii niitä syvästi. Sen sijaan se pitää ankarasti kiinni oman heimonsa yhteydestä, elää tarkasti vanhojen juutalaisten lakien ja säännösten mukaan, joiden noudattamista heidän rabbininsa ja kirjanoppineensa ovat vuosisadasta vuosisataan valvoneet ja yhä edelleen valvovat. Heidän pyhä kirjansa ”Talmud” opettaa, että heidän jumalansa on luvannut Juudan kansalle koko maailman valtiuden, niin että kaikki kansat tulevat sen alamaisiksi ja palvelijoiksi.

Tämä on juutalaisen uskonopin ydinajatus. Tuon suuren lupauksen täyttyminen on ollut ja yhä edelleen on sen elämän ja toiminnan korkein päämäärä, jonka saavuttamiseksi salaisuuksista perillä oleville juutalaisille ovat kaikki keinot luvallisia. Taistelussa päämääränsä saavuttamiseksi salaisuuksista perillä olevilla juutalaisilla ja jesuiitoilla on sama historialliseksi tullut ohjelmalause: ”Tarkoitus pyhittää keinot”. 

Mutta saadaksemme elävämmän kuvan ja selvemmän käsityksen juutalaisuuden päämääristä ja toimintatavoista, annamme sananvuoron Juudan kansan suurille miehille ja oppi-isille itselleen. Näin nämä ”Siionin viisaat” puhuvat:

” – Ei ole mitään rotua, joka olisi varustettu siinä määrin itsepintaisuudella ja järjestelykyvyllä kuin juutalaiset. Nämä ominaisuudet ovat varmistaneet heille ennenkuulumattomia omaisuuksia ja luottoa. – Kieli ja uskonto eivät muodosta mitään rotua – sen tekee veri.”
Benjamin Disraeli (Lordi Beaconsfield).

”Kaste ja jopa sekautuminenkaan eivät hyödytä mitään. Me pysymme sadannessakin polvessa juutalaisina kuten 3000 vuotta sitten. Me emme kadota rotumme tuntoa kymmenkertaisenkaan sekautumisen kautta. Sekautuessamme minkä muun rotuisen vaimon kanssa hyvänsä, on meidän rotumme vallitseva; jälkeläisistä tulee nuoria juutalaisia.”
Prof. Eduard Gans.

”Israel on kansallisuus –. Israelilaisuuden leima painetaan meihin syntymässämme, emmekä me voi tätä leimaa koskaan hävittää, emme koskaan sitä poistaa. Jopa sellainenkaan israelilainen, joka kieltää uskontonsa ja antaa kastaa itsensä, ei lakkaa olemasta israelilainen, ja israelilaisen kaikki velvollisuudet kuuluvat hänelle jatkuvasti.”
Archives Israelites (Paris 1864).

”Omituinen näky! Saksalaisen elämän keskellä eriskummallinen, vierasperäinen kansanheimo: loistavasti ja silmiinpistävästi kaunistettuja, kuumaverisiä, vilkkaita olentoja. Aasialainen lauma hedelmällisellä tasangolla – Kiinteässä yhteydessä keskenään, ankarasti eristäytyneenä ulospäin. Niin he elävät puoleksi vapaaehtoisessa, näkymättömässä vankeudessa, ei minään maan varsinaisen kansan elävänä osana, vaan vieraana elimenä sen ruumiissa.”
Walter Rathenau, (Impressionen, Leipzig 1902).

”Sitä tosiasiaa, että voimakas juutalaisuus on vaarallinen kaikelle ei-juutalaiselle elämälle, ei mikään voi järkyttää. Määrättyjen juutalaisten piirien kaikki yritykset koettaa todistaa päinvastaista ovat merkittävät yhtä pelkurimaisiksi kuin huvittaviksikin! Onko meillä valtaa tai ei, se on ainoa kysymys, joka meitä kiinnostaa, ja siksi meidän on ponnisteltava sekä olemaan että pysymään valtatekijänä.”
Cheskel zur Klötzel, (”Das grosse Hassen”, Janus N:o 2, 1912.)

”Älkäämme etsikö juutalaisten salaisuutta heidän uskonnostaan, vaan etsikäämme uskonnon salaisuutta todellisista juutalaisista. Mikä on juutalaisuuden maailmallinen perustus? Käytännöllinen tarve, itsekkyys. Mikä on juutalaisten maailmallinen jumalanpalvelus? Kaupustelu. Mikä on heidän maailmallinen jumalansa? Raha. Sellainen järjestö, joka poistaisi kaupustelun edellytykset, siis kaupustelijain mahdollisuudet, tekisi juutalaiset mahdottomiksi. Juutalaiset ovat vapauttaneet itsensä juutalaiseen tapaan, ei ainoastaan siten, että he ovat omistautuneet palvelemaan rahavaltaa, vaan siten, että raha on tullut heidän kauttaan maailmanvallaksi ja käytännöllinen juutalaishenki kristittyjen kansojen käytännölliseksi hengeksi. Juutalaiset ovat saavuttaneet jopa siinä määrin voittoja vapaudelleen, että kristityt ovat tulleet juutalaisiksi. Juutalaisten jumala on maailmallistunut ja tullut maailmanjumalaksi. Juutalaisten todellinen jumala on vekseli. —Juutalaisuus ei voi uskontona kehittyä edelleen, koska juutalaisten luonteen käytännöllisen tarpeen mukainen maailmankatsomus on typerä ja muutamin piirtein väsähtänyt.”
Karl Marx, (Urteil über die Juden, 1844.)

”Kastetut juutalaiset jäävät juutalaisenkin käsityskannan mukaan juutalaisiksi, koska juutalaisuus ei koskaan tunnusta mitään uskonnon vaihtoa ja pitää kastetuita juutalaisia edelleenkin juutalaisina kuten ennenkin – tosin sellaisina, jotka ovat poikenneet uskonnon määräyksistä ja herättäneet pahennusta. Jos kastettu juutalainen tuntee tämän takia tunnonvaivoja, voi hän sitä sovittaa siten, että hän vilpittömästi katuu tekoaan ja elää muuten juutalaisten tavoin. Muodollinen takaisinottaminen juutalaisuuteen voi tapahtua myöhemmin.”
Tri S. Bernfeld. (Allg. Isr. Wochenschrift, 1895.)

Heinrich Heine kirjoitti päiväkirjaansa heti kastamisensa jälkeen:
”Ja sa ryömit ristin luokse,
jota äsken halveksit,
jota muudan viikko sitten
sa tomuun tallasit.”

Eräälle ystävälleen hän kirjoitti: ”Mieleni olisi kovin paha, jos minun oma kastetuksi tulemiseni osoittautuisi Sinulle edullisessa valossa, ja minä kadun kovasti, että olen kastattanut itseni.”

Eräälle toiselle ystävälleen Heine lausui: ”Minä en pidä juutalaisuuttani ollenkaan salassa, enkä ole siihen kääntynyt takaisin siitä syystä, etten ole sitä koskaan hyljännyt.”

”Me elämme kristillisessä valtiossa, mutta se ei sovi yhteen juutalaisuuden etujen kanssa; kristillisen valtion täytyy väistyä syrjään.”
Asianajaja Loeb. (Versammlung der gesetzestreuen Juden, 1912.)

”Ei mikään ole valtiolle sortuessaan tai kruunulle pudotessaan niin vaarallinen kuin juutalaiset. Vuosi 1848 on siitä selvä esimerkki. Sellaisia luonnonlahjoja kuin juutalaisilla kapinan nostamiseen ja lietsomiseen on kristityillä harvoin, ja vaikka juutalaiset ovatkin lukumäärältään pienemmät, he ovat valtiolle kuitenkin hyvin vaarallisia.”
Rabbi A. M. Levin, (”Vertrauliche Mitteilungen eines Patrioten”, Berlin 1856.)

”Juutalaiset eivät ole vielä tuottaneet siunausta millekään puolueelle, johon he ovat ehdottomasti ja täydellä antaumuksella liittyneet. Kehittäkäämme vain sosialidemokratiaa parhaan mukaan, mutta olkaamme siinä kuitenkin varovaisia, etteivät suuret laumat huomaisi, että sosialidemokratia on ainoastaan juutalaisten suojavarustus, ja ettei vastustajilla olisi aihetta leimata puheenalaista puoluetta juutalaisten orjien puolueeksi tai nimittää sitä muilla sen tapaisilla rakastettavilla nimityksillä.”
”Judisches Volksblatt” (Wien 1899.)

”Valkoisten orjatarten häpeälliseen myyntiin ja kaupankäyntiin ottavat suuressa määrin osaa Galitsian juutalaiset. Melkein jokainen oikeudenkäynti, joka nostetaan tällä synkällä alalla, todistaa sen.”
”Israelitische Wochenschrift”, 1899.

”… että tytöt muodostavat meidän, juutalaisten, kauppatavaran maailman markkinoilla ja että näistä kauppiaista ja kaupustelijattarista, välikäsistä ja asiamiehistä on tavattoman suuri määrä juutalaisia miehiä ja naisia.”
Bertha Pappenheim (”Ost und West”, illustrierte Monatsschrift für das gesamte Judentum, August, 1913.)

”Erästä oikeusjuttua käsiteltäessä Lembergin maaoikeudessa juutalainen asianajaja, tri Alexander Klaften selitti syyttömästi syytettyjen talonpoikain asiamiehenä juutalaisia vastaan, joita syytettiin väärästä valasta, että juutalaisten uskonto ja juutalaisten yhteisen vastuunalaisuuden velvoitus hyväksyvät väärän valan silloin, kun on kysymys jonkin juutalaisen pelastamisesta.”
”Jüdische Rundschau”, (Nov. 1913.)

Nämä muutamat otteet huomattavien juutalaisten omista lausunnoista puhuvat selvää ja lahjomatonta kieltä. Niidenkin perusteella voidaan huomata, mikä ”arvo” juutalaisilla yksilöinä ja sitä suuremmalla syyllä heidän muodostamillaan yhteisöillä ja järjestöillä on valtiossa tai yhteiskunnassa, joka vielä toden teolla aikoo kantaa valistuneen kristillisen valtion tai yhteiskunnan nimeä. 

Maamme pohjoinen asema ja kansamme suoramielisyys ja haluttomuus kaikenmoiseen kaupantekoon ovat pysyttäneet juutalaiset ainakin näennäisesti terveellisen välimatkan päässä julkisesta elämästämme, vaikka heidän ulkomailta suuntautunut henkinen ja taloudellinen vaikutusvaltansa on meilläkin suunnaton. 

Suomen tervevaistoinen kansa ei ole koskaan kyennyt tätä ”luomakunnan kukkasta” keskuudessaan ruumiillistuneena oikein sietämään, sen edustajat ovat aina pysyneet kansan silmissä narinkkatasolla, olipa heillä ulkokuori millainen hyvänsä. Sanottu tähänastinen käsityksemme on kuitenkin aivan liian pinnallinen, sillä juutalaisuuden vaikutusvalta on todellisuudessa meidänkin oloissamme paljoa suurempi ja vaarallisempi.

Lähde: Tapparamies