Nordean tietoturva-asiantuntijana työskentelevä ammattihakkeri Benjamin Särkkä ei asentaisi omaan puhelimeensa koronasovellusta vakoiluriskin vuoksi. Poliitikot, valtamedia ja jopa monet teknologia-alan ammattilaiset ovat lobanneet sovelluksen puolesta viime viikkoina.
Sovelluksen tehtävä on seurata puhelimen sijaintia hetki hetkeltä varmistaakseen, ettei omistaja mene alueelle, jossa on “koronatartuntariski”. Sovelluksen väitetään olevan anonyymi, mutta “tietoturvallisiksi” kutsutut sovellukset ja verkkosivut ovat perinteisesti lopulta paljastuneet vakoilutyökaluiksi.
Valvonnan lisäämisellä on aina negatiiviset seuraukset
Särkkä on myös hakkeritapahtuma Disobeyn perustaja. Hän painotti Yleisradion haastattelussa, että todellisuudessa koronasovelluksesta on saatu vasta hyvin vähän tietoa. Särkkä kannusti suomalaisia myös vaalimaan yksityisyydensuojaansa nykyistä kärkevämmin aina, kun valtiovalta pyrkii lisäämään kansalaisiin kohdistuvaa seurantaa.
“Pitäisi melkein järjestää protesti, että ‘älkää viekö meidän oikeuksiamme’ – Olemme valmiita luopumaan asioista, joista pitäisi ainakin käydä keskustelua”, Särkkä tiivisti. Hänen mukaansa valvonnan lisääminen on “aina ja poikkeuksetta” negatiivinen uutinen.
Lähde: Yle
Lue lisää:
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Pappa Betalar
Informaatioteknologian Villi Länsi
Informaatiotuotannon voitot tehdään samalla periaatteella kuin lääkemyynnin voitot pari sataa vuotta sitten “villissä lännessä”. Snake Oil ‑kauppa se on mikä kannattaa. Nyt lääkkeellisen “käärmeöljyn” tilalle on tullut informaatio, mutta periaate on sama: ihmisten huijaaminen.
Uusia tuotteita vedetään hatusta, keksitään tyhjästä. Narrataan kuluttaja uskomaan lupauksiin, ja sillä todellakaan ei ole mitään väliä, mitä lupaa, kunhan saa kalasteltua “asiakkaan” käyttäjäksi, siis uhriksi.
Voittaja tässä pelissä on se, joka eniten varastaa tietoa käyttäjästä. Tähän Kooklen menestys perustuu.
Pappa Betalar
Loppujen lopuksi kyse on ilmaisen elämän myymisestä. – Joku toinen maksaa kustannukset. – Onko ihmisen ikuinen toive ilmaisesta elämästä lopultakin toteutunut? Auto korjataan “vakuutusyhtiön piikkiin”, terveys hoidatetaan “rikkailta otetuilla rahoilla” ja niin edelleen.
Eihän huijaamisessa sinänsä mitään uutta ole. Jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten metsästäjä piiloutui pensaan taakse, naamioitui, siis huijasi jänistä, jonka sitten pisti poskeensa. Ihmiset laajasti pohtivat sitä, onko moraalisesti oikein ottaa luonnosta mitä tahansa antamatta jotain muuta tilalle määrää, siis käyttää yksipuolisesti hyväksi. Ratkaisua ei löytynyt. Piti vain keksiä moraalinen sääntö, että se on hyväksyttävää. Piste. Ei mitään perusteluja. Se on “elämän aksiooma”.
Suuri enemmistö todella luulee saavansa sähköpostit nettipalvelut ja muut informaatioyhteiskunnan palvelut ilmaiseksi. Se luulee olevansa kuluttaja, mutta se ei näe olevansa tuon teollisuuden tuote, jota ostetaan ja myydään informaation markkinoilla.
Ilmaista elämää eivät myy vain suuryritykset. Monen poliittisen puolueen ohjelmassa on ilmainen elämä, jonka maksaa joku toinen.
– Jos me kaikki voisimme vapaasti varastaa naapuriltamme, jokaisen elämä muuttuisi ilmaiseksi!
(Tämä kommentti.)