Partisaani selvitti: Ukrainalaispakolaisten määrä Helsingissä kasvoi – mutta niin myös afrikkalaisten ja arabien määrä

Uutisoimme viikko sitten, että merkittävä osa muihin Euroopan maihin pyrkivistä ”Ukrainan pakolaisista” on sittenkin afrikkalaisia ja arabitaustaisia miehiä, jotka oleskelivat Ukrainassa turvapaikanhakijoina ennen sotaa. Nyt, kun tunkeutujien tulisi maksaa velkansa ukrainalaisille ja osallistua maan puolustamiseen, ovat he kuitenkin ensimmäisinä pakenemassa paikalta.

Valtamedia ja poliitikot ovat parhaansa mukaan ruokkineet eurooppalaisten empatiaa Ukrainan sotaa pakenevia siviilejä kohtaan. Uutiskuvissa on esiintynyt vaaleahiuksisia naisia ja lapsia, mutta totuus on huomattavasti rumempi, kuten muun muassa yllä olevalta videolta voit nähdä.

Ukrainan konfliktia onkin käytetty savuverhona useiden globalististen hankkeiden edistämiseen, kuten olemme sodan alusta lähtien kirjoittaneet. Yksi hankkeista on väestönvaihtopolitiikka, jossa Euroopan valkoinen väestö pyritään korvaamaan mustilla ja ruskeilla siirtolaismassoilla.

Tietopyyntöjä vastaanottokeskuksille

Partisaani päätti selvittää, kuinka maahanmuuttaja-aines on muuttunut Suomen vastaanottokeskuksissa vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Lähetimme useille vastaanottokeskuksille tietopyyntöjä, joissa kysyimme, mitä kieltä puhuvia turvapaikanhakijoita vastaanottokeskukseen on rekisteröity 1) aikavälillä 15.2.–22.3.2022 ja 2) aikavälillä 15.2.–22.3.2021 eli vuotta aiemmin samalla aikavälillä. Ukrainan konflikti alkoi virallisesti 24.2.2022, ja tietopyynnöt lähetettiin 22.3.2022.

Tutkimalla turvapaikanhakijoiden äidinkieltä näiden lähtömaan sijaan pyrimme selvittämään, tuoko Ukrainan sodan synnyttämä siirtolaisaalto Suomeen vain ukrainalaisia vai myös Ukrainassa aikaansa viettäneitä mustia ja arabeja. Suurin osa tietopyynnöistä on edelleen byrokratian rattaissa, mutta Helsingin vastaanottokeskuksen Punavuoren toimipiste vastasi meille ilahduttavan nopeasti.

Vastaanottokeskus oli hiljattain jo määrä lakkauttaa, mutta viime kesänä sen toiminta pelastettiin, kun se siirrettiin Helsingin kaupungin omistuksesta Maahanmuuttoviraston omistukseen. 2015 pakolaiskriisin yhteydessä vastaanottokeskuksella oli useita toimipisteitä, mutta nykyään tiloja on enää kaksi – Punavuoren ja Metsälän palvelupisteet. Näistä Punavuoren asiakaskunta on mielenkiintoisempi, sillä nämä ovat juuri Suomeen saapuneita ihmisiä. Punavuoren keskus on myös niin sanottu transit-piste, josta siirtolaiset lähetetään edelleen muihin vastaanottokeskuksiin eri puolille Suomea.

Siirtolaisten määrä kasvoi radikaalisti

Ero tämän vuoden ja viime vuoden kevättalvien siirtolaismäärien välillä on valtava, vaikka koronan vuoksi asetetut liikkumisrajoitukset voivat hankaloittaa vertailua. Viime vuonna turvapaikanhakijoita rekisteröitiin tutkitulla aikavälillä Punavuoren keskukseen 29 henkeä, kun taas tänä vuonna määrä oli 299 henkeä. Viime vuonna vastaanottokeskus ei rekisteröinyt ensimmäistäkään ukrainankielistä. Venäjänkielisiä puolestaan rekisteröitiin vain 2. Tänä vuonna ukrainankieliset olivat selkeä enemmistö: 188 henkeä. Toiseksi yleisin kieli oli venäjä: 32 henkeä.

Molempina vuosina hakijoiden joukossa oli hyvin pieniä määriä euraasialaisia ja aasialaisia siirtolaisia, joiden äidinkieliä olivat esimerkiksi uzbekki, georgia, bengali ja pandžabi. Ukrainan ohella suuret siirtolaismassat ovat kuitenkin selkeästi peräisin Afrikasta ja arabimaista.

Kun viime vuonna arabiankielisten määrä oli 5, tänä vuonna luku oli kasvanut 15:een. Muita samalta alueelta peräisin olevia kieliryhmiä olivat amhara (1), azeri (4), dari (6), edo (1), farsi (3), ibo (1), esan (2), kurdi (2), kurmanji (2), mandingo (3), ruanda (3), somalia (1), sorani (3) ja turkki (5).

Afrikkalaisten ja arabien määrä 390 prosenttia viime vuoden lukuihin verrattuna

Mielenkiintoisen ryhmän muodostavat englannin‑, espanjan- ja italiankieliset turvapaikanhakijat, joita Helsinkiin tuli yhteensä 22 tämän vuoden tutkimusaikavälillä. Kyseessä ovat mitä ilmeisimmin entisistä siirtomaista tulleet ja/tai jo jonkin aikaa Euroopassa oleskelleet ja kieltä oppineet afrikkalaiset ja arabitunkeutujat. Todelliset englantilaiset, italialaiset ja espanjalaiset voisivat paeta Suomen sijaan kotimaahansa, mikäli nämä ovat oleskelleet esimerkiksi Ukrainassa juuri sodan syttymishetkellä.

Yksinkertaistuksen vuoksi luemme esimerkiksi kurdit ja farsinkieliset maantieteellisesti arabeiksi, vaikka he eivät teknisesti ottaen olekaan arabeja. Espanjankielisten joukossa voi olla myös onnenonkijoita Etelä-Amerikasta.

Yhteensä tänä vuonna Helsinkiin saapui siis tutkitulla aikavälillä reilussa kuukaudessa 74 afrikkalais- ja arabitunkeutujaa, kun mukaan luetaan myös hämäräperäiset ”englannin‑, italian- ja espanjankieliset” turvapaikanhakijat. Viime vuonna luku oli 19. Tänä vuonna afrikkalais- ja arabitunkeutujien määrä on siis 390 prosenttia viime vuoden määrään verrattuna. Mikäli englannin‑, italian- ja espanjankielisiä ei lasketa mukaan, on luku silti 274 prosenttia.

Kaikki Ukrainasta saapuvat eivät siis ole valtamedian lööpeistä tuttuja pellavapäitä. Kyse on vain sodan ensimmäisistä viikoista, joten ei-valkoisten tunkeutujien määrä on sittemmin kasvanut ja tulee kasvamaan edelleen, mikäli Suomi ei ala käännyttämään näitä.

Lähteet: Helsingin Sanomat, Helsingin Punavuoren vastaanottokeskus