Vieraskynä: Koronarajoitukset hyödyllisenä työkaluna

Viimeisen kahden vuoden aikana koronatoimet ovat kurjistaneet satojen tuhansien suomalaisten elämän lähes ylitsepääsemättömän uuvuttavaksi. Enkä tällä viittaa vain niihin tuhansiin ihmisiin, jotka aktiivisesti vastustavat koronarajoituksia, enkä niihin kymmeniin tuhansiin, jotka aktiivisesti kirjoittavat sosiaalisessa mediassa koronarajoituksia vastaan. Vaan viittaan tällä siihen yleiseen mielialan näivettymiseen, mikä on havaittavissa jokaisen omissa arjen ympyröissä – lukioissa, korkeakouluissa, työpaikoilla, harrastuksissa. Koronarajoitukset ovat eittämättä vaikuttaneet ainakin miljoonan suomalaisen mielenterveyteen negatiivisesti. Kun elämä pyörii sieluttoman työpaikan, taikka ylitsepursuavan kuormittavan opinahjon, ja yksinäisen kotisohvan välillä, on elämästä itse elämänmaku niin kaukana, ettei lisääntynyt mielenterveysoireilu ole tullut kenellekään yllätyksenä. Ikävä, stressaava, hektinen, henkisesti palkitsematon raataminen vie valtaosan päivästä, kotona odottaa vain yksinäisyys, päivästä ja viikosta toiseen. Arjesta on muuttunut ahdistava, masentava, uuvuttava, turhauttava, raivostuttava, tuhansille itsemurhaan houkutteleva, tuhansille kapinaan houkutteleva.

Kun yhteiskunta liioiteltujen koronatoimien myötä riisti hetkittäin jokaiselta, hetkittäin vain rokottamattomilta, yleiset viihdykkeet kuten kuntosalit, ravintolat, elokuvateatterit, taidenäyttelyt ja jääkiekko-ottelut, joutuivat sadat tuhannet suomalaiset kukin vuorollaan ensimmäistä kertaa kasvokkain täysin alastoman oman itsensä ja oman elämänsä kanssa. Näky ei ollut monillekaan mieluisa, horisontissa ei maata näkyvissä. Lukuisat ihmiset, joille koronarajoitukset ovat aiheuttaneet elämänilon katoamista, ovat kuitenkin viilanneet itseään linssiin ja katsoneet väärään suuntaan etsiessään syypäätä tuskaansa ja kurjistettuun elämäänsä, rokotetut ovat heristelleet sormeaan rokottamattomille, rokottamattomat heristelleet sormeaan valtiovallalle. Molemmissa osapuolissa yhdistyy kuvitelma, että rajoitukset olisivat itse sairaus henkisten oireiden takana, kun totuus onkin paljon vaikeammin nieltävissä, sekä vaikeammin korjattavissa, sairaus onkin oma elämä.

Kuntosalit, ravintolat, elokuvateatterit, jääkiekko-ottelut ja konsertit, yleisesti ottaen kaikki rajoitetut aktiviteetit, ovat vain länsimaisen yhteiskunnan luomia savuverhoja, joiden tarkoitus on naamioida se henkinen konkurssi, merkityksettömyys ja stressi, minkä länsimainen kulutusyhteiskunta meille pakkosyöttää. Nämä yhteiskunnan tarjoamat huvitukset ovat vain ovelasti naamioitu ”buusterishotti”, joka tarjotaan sinulle, jotta jaksat kantaa kortesi kekoon, tehdä puuduttavaa työtäsi ja kuluttaa kestämättömän talouskasvun moottorina, kunnes eläkeiän kynnyksellä kuolet mahahaavaan. Kun tämä yhteiskunnan tarjoamien huvitusten savuverho vedettiin pois satojen miljoonien eurooppalaisten silmien edestä, on monien elämästä paljastunut merkityksettömyys, ahdistus ja tuska. Elämä länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa on hälyttävän suurelle osalle ihmisistä hämäävien pintakerrosten alla tuskaa. Sinua ei ole suunniteltu nykyiseen urbaaniin tai puoliurbaaniin muurahaiselämään mitättömillä lomilla, tehden kolmasosan vuodesta pidempää työpäivää kuin aurinko. Merkityksettömästä työstäsi kaiken kukkuraksi aidon hyödyn korjaa vain marginaalin marginaalissa oleva taskulaskinkapitalisti.

* * *

Koronarajoitusten vastainen liikehdintä on vallannut koko Euroopan, yhä kasvaen. 22.1.2022 koronarajoitusten vastaiseen mielenosoitukseen Helsingissä osallistui yli 4 000 ihmistä, ollen Suomessa jättimäinen mielenosoitus valtavirta-agendan vastaiseksi. Meidän kaikkien, jotka ymmärrämme toisen maailmansodan jälkeen länsimaiden yli pyyhkäisseen yhteiskuntamuodon vievän meidät perikatoon niin ekologisesti, henkisesti, kulttuurillisesti kuin rodullisesti, tulisi nähdä koronarajoituksia seuraavassa epätoivossa ja sen luomassa liikehdinnässä toivon kipinä. Meidän tulee myös ymmärtää, että kun rajoitukset poistuvat ja massat palaavat kahviloihin, kuppiloihin ja elokuviin, heidän kapinahenkensä kuolee ja heissä kimmeltänyt kipinä sammuu, luonnon, kulttuurin ja rodun, mutta myös heidän oman elämänlaatunsa tappioksi. Pelkistettynä, meidän tulee nähdä koronarajoituksissa toivon kipinä, joka elää juuri niin kauan kuin rajoitusten vastainen kapinahenki elää.

Ei ole mieltä olla tavan konservatiivi yhteiskunnassa, joka ei nykymuotoisenaan sisällä juurikaan mitään konservoitavan arvoista. Länsimaisen kulutusyhteiskunnan tärkeimpänä kulttuurisena rakennuskivenä on käytetty juutalaisuutta ja sen antroposentrismia. Kun kivijalan ensimmäinen rakennuskivi on asetettu täysin vinoon, ei auta kuin purkaa koko talo ja rakentaa kaikki uudestaan, tällä kertaa kunnolla ja oikein. Länsimainen yhteiskunta on täysin korjauskelvoton, kestämätön, väärille arvoille ja mahdottomuuksien varaan rakennettu rodullinen, kulttuurillinen ja ekologinen talouskasvulle ja halpatyövoimalle perustuva itsemurhayhteiskunta. Yhteiskunnan reformi on mahdoton, kaikki toisen maailmansodan (paikoitellen myös ennen toista maailmansotaa) jälkeen omaksutut arvot on heitettävä historian romukoppaan, jätettävä ne sinne, ja luotava yhteiskuntamme uusi perusta täysin tyhjin olettamuksin, terveiden ja merkityksellisten arvojen, kuten luontoyhteyden, perheinstituution, yhteisöllisyyden, kestävyyden ja merkityksellisen työn ympärille.

On utooppinen ajatus saada koronarajoituksia vastustavat massat tajuamaan massoina länsimaisen kulutusyhteiskunnan destruktiivisuus ja liittymään rintamaan länsimaista yhteiskuntaa vastaan, sillä ensinnäkin syyt vastustaa rajoituksia pohjautuvat useimmiten omiin elämänlaadullisiin pyrkimyksiin ennemmin kuin ideologiseen motivaatioon, toiseksi, koska askel rajoitevastaisuudesta koko länsimaisen yhteiskunnan henkiseen hylkäämiseen on valtaisan suuri. Kuitenkin meille kaikille, jotka kokonaisvaltaisen maailmankatsomuksen vuoksi haluamme päästä eroon koko länsimaisesta kulutusyhteiskunnasta, kaikki yhteiskuntajärjestelmää horjuttavat liikehdinnät ovat suotavia, olivat ne itsessään liikehdintänä meidän maailmankatsomuksemme mukaisia tai ei. On realismia, että omien elämänlaadullisten pyrkimystensä vuoksi kamppailevat ryhmät voivat todennäköisimmin radikalisoitua suurimmaksi yhteiskunnalliseksi oppositioksi – sitä todennäköisempää mitä kauemmin rajoitukset jatkuvat ja mitä aggressiivisempia ne ovat – ja täten edistää tietämättään myös koko länsimaisen kulutusyhteiskunnan kieltävien ainesten pyrkimyksiä.

* * *

On myös realismia, että pieni osa koronarajoituksia vastustavista tulee ymmärtämään kytkennät länsimaisen kulutusyhteiskunnan ja henkisen ahdinkonsa (ja koko yhteiskunnan alennustilan) välillä – sitä todennäköisempää mitä kauemmin rajoitukset jatkuvat ja mitä aggressiivisempia ne ovat – ja täten omaksuu kokonaisvaltaisen ajatuksen länsimaisen kulutusyhteiskunnan hylkäämisen välttämättömyydestä. Jokainen uusi ”oivaltaja” kiihdyttää länsimaisen kulutusyhteiskunnan vastaisten ajatusten leviämistä, puhaltaa vallankumouksen kipinään, sillä vaikuttaminen omien läheisten välillä on aina tehokkain elämänkatsomuksellisten ajatusten leviämisen muoto. Myös laajoihin rajoitusvastaisten aktivistien keskusteluryhmiin pesiytyessään yhteiskuntavastaiset ajatukset ovat otollisella kasvualustalla.

Näin ollen koronarajoitukset voivat toimia vallankumouksellisuuden työkaluna. Vaikkei poliittisen vastavirran ole viisasta ääneen lobata koronarajoituksia asian äärettömän epäsuosion vuoksi, on kaikkien länsimaista kulutusyhteiskuntaa vastustavien tärkeää tiedostaa koronarajoitusten tuomat mahdollisuudet – ja salaa toivoa yhteiskunnan yhä kaivavan itse maata jalkojensa alta ylimitoitettuine koronatoimineen.

Sinulle, joka ymmärrät länsimaisen kulutusyhteiskunnan ja elämänlaadullisen kurjuutesi yhteyden

Minusta sinun pitää henkilökohtaisessa elämässäsi lyödä käärmeen pää poikki – ei enää yhteiskunnan sirkushuveja oli ne saatavilla tai ei. Ei elokuvateattereita, ei jääkiekko-otteluita, ei baari-iltoja. Ota askel pidemmälle, ei enää aivotonta massaviihdettä suoltavia suoratoistopalveluita. On tullut aika irtisanoutua yhteiskunnan lumelääkkeistä ja halvoista hämäyksistä. Älä enää turruta itseäsi yhteiskunnan tarjoamilla savuverhoilla, kohtaa länsimaisen kulutusyhteiskunnan alaston kauheus juuri niin kauheana kuin se on. Kun kohtaat länsimaisen kulutusyhteiskunnan täyden kauheuden, löydät motivaation tavoitella oikeita asioita elämässäsi. Ne löytyvät kulutusyhteiskunnan ulkopuolelta. Irtaudu sinulle kulutusyhteiskunnan systemaattisesti pakkosyöttämistä elämäntavoista, tavoittele jokaisella elämänalalla omavaraista rinnakkaisyhteiskuntaa, pelasta itsesi, luontomme, kulttuurimme ja rotumme. Länsimaisen kulutusyhteiskunnan luomissa puitteissa se ei ole mahdollista.

Rokotuspakko?

On tärkeää huomioida, että tämä kirjoitus käsittelee vain koronarajoituksia, ei pakkorokotuksia. Joku voisi argumentoida, että koronarajoitukset ja pakkorokotus on saman janan kaksi eri päätä, ei ole toista ilman toista, jolloin koronarajoituksetkin ovat vain avain pahuuteen. Toisaalta joku voisi yhtä hyvin argumentoida, että mikään ei aiheuttaisi yhtä monen yksilön täyttä irtautumista yhteiskunnasta, ei radikalisoisi yhtä monta yksilöä, kuin pakkorokotukset. 

Itse en osaa yhtyä kumpaankaan argumenttiin, sillä en ole toistaiseksi osannut käsitellä ajatuksiani pakkorokotuksista, sillä ajatuskin pakkorokottamisesta on liian järkyttävä.