Yle lietsoo taas rasismia suomalaisten säilymistä vastaan

Alkuviikon agendauutisia seuratessa on ollut selvää, että Yle käy edelleen väsymättömän kieroutunutta rotusotaansa suomalaisten etnistä itsesäilytystä vastaan. Alustavana uutisena oli Ylen teettämä tendenssitutkimus, josta kertoo uutisjuttu Perussuomalaisten kannattajat suhtautuvat rasismiin selvästi eri tavalla kuin muut – Ylen kysely paljastaa suomalaisten tuntemukset rasismista. 

Jutussa mainitaan kymmeniä kertoja sana rasismi, mutta käsitettä ei avata tutkimuksessa eikä uutisessa mitenkään. Koska rasismia ei määritellä, sillä ilmaistaan lausumattomasti vain valkoisen etnomasokistien ja värillisten etnosentristien tulkinta, joka on jo itsessään rasistinen, koska siinä moraalinen moite kohdistuu vain ja ainoastaan valkoisiin. Kun rasismi tulkitaan sentimentalistisen Hollywood-agendan mukaan siten, että näkemyksen takana voi olla vain valkoinen ja uhrina ainoastaan värillinen, ei ole ihme, että suomalaiset alamaiset antavat vastauksia, joissa etninen itseinho sekoittuu kuvitteelliseen moraaliseen hyveellisyyteen.

Sanomattakin on selvää, että tällaisissa ”tutkimuksissa” kysymykset ovat johdattelevia, jotta saadaan haluttu lopputulos. Ylen kyselyssä ei esimerkiksi löytynyt vaihtoehtoa, jossa ”rasismiin suhtaudutaan liian vakavasti”, joten hatarasta gallupista ei voi vetää sellaista johtopäätöstä, että ”puolet vastaajista pitää nykyistä tilannetta hyvänä”. Tutkimuksen poliittisesti korrekteille laatijoille tuli tuskin edes mieleen, että jatkuvasti jankutettuun valkoisten rasismiin voitaisiin suhtautua monien mielestä myös liian vakavasti.

Liberaalin hegemonisen luokan käsitys rasismista vain valkoisten ”ongelmana” ei ole ainoastaan rotuvihamielinen vaan ennen kaikkea törkeän valheellinen. Kun Yhdysvalloissa alettiin vasemmistoliberaalien vaatimuksesta 1980-luvulla tilastoida orwellilaista rikostyyppiä nimeltä ”viharikos”, sillä toivottiin edistettävän ”progressiivisille” hyödyllistä valkoista syyllisyyttä. Turvaporttien takana elävät valkoisen keskiluokan liberaalit kuvittelivat tuolloin aidosti, että viharikokset koskevat vain valkoisia, koska mediassa asiaa tällä tavoin rummutettiin. Totuus kuitenkin on, että juuri Yhdysvalloissa suhteellisesti suurin viharikosten tekijöiden joukko on mustia miehiä, jotka kohdistavat rasisminsa etenkin vakavissa väkivaltarikoksissa juutalaisiin, aasialaisiin ja valkoisiin naisiin. Pelkissä tavallisiksi luokitelluissa rikoksissa rodullinen komponentti vain korostuu, sillä esimerkiksi raiskauksissa, väkivaltarikoksissa ja ryöstöissä mustat kohdistavat jo pelkin absoluuttisin luvuin rikoksensa valkoisiin moninkertaisesti enemmän kuin vastakkaisissa tapauksissa, joissa tekijät ovat valkoisia. 

Vahingollista rasismia esiintyy vain siellä, minne on pystytetty tietoisesti monikultuurisia yhteiskuntia. Tervettä rotutietoisuutta edustava hyvä ”rasismi” näkee puolestaan etnisen diversiteetin rikkautena ja vaalimisen arvoisena asiana. Tällaisessa yhteiskunnassa ei ole rasismia, koska rasismin alkusyy eli sille välttämättömänä ehtona olevat vieraat populaatiot samalla rajatulla maantieteellisellä alueella puuttuvat. 

Todellista rasismia onkin anti-rasismi, koska siinä haluataan tuhota rodullinen moninaisuus. Tässä kaunaideologiassa rotujen olemassaolon katsotaan olevan suurin este antirasistiselle, etnisesti ja kultuurisesti yhtenäiselle maailmanvaltiolle, jossa ei ole rotuja ja eri etniteettejä vaalivien kansakuntien rajoja. Jäljellä jää vain helposti hallittavien juurettomien ja persoonattomien kuluttajamassojen ankea globaalikommunismi teknojohtoisella kapitalismilla.

Jos Suomesta löytyy rasismia, niin se on pääasiassa antirasistien synnyttämää huonolaatuista rasismia. Määrittelemättömille lännen intresseille uskollinen petoksellinen eliittimme on jo vuosikymmeniä edistänyt suomalaisivihamielistä uuskolonialismia kehitysmaista. Kansalaisilta ei ole koskaan kysytty maahanmuutosta demokraattisen prosessin kautta, sillä jos olisi, äänestäjät olisivat hylänneet elittin valmisteleman matalan intensiteetin kansanmurhan ylivoimaisella enemmistöllä. Silti hallitseva poliittinen luokka vain päätti tehdä kansalaisilta kysymättä peruuttamattoman demografisen muutoksen. 

Eikä minkä tahansa muutoksen, sillä uudet tulijat eivät ole olleet 105:n äo-pisteen lakia kunnioittavia saksalaisia, vaan kognitiivisesti haasteellisia kleptoparasiitteja Afrikasta. Tämä populaatio on raiskannut, ryöstänyt ja murhannut suomalaisia ja samalla loisinut verorahoillamme vuosikymmeniä. Katsotaanpa asiaa mistä tilastollisesta tai kultuurisesta näkökulmasta tahansa, kansalaisilta kysymättömässä maahanmuutossa suomalaiset ovat petoksellinen luokan antirasistisen oikofobian ja loppumattoman ahneiden mutta muutoin tietotaidollisesti kyvyttömien vieraspopulaatioiden uhreja. 

Median ja poliitikkojen jatkuva sönkötys rasismista tuo mieleen jiddišinkielisen Chuzpah-käsitteen, jota kuvaa tilanne miehestä, joka tapettuaan ensin vanhempansa, anoo tuomioistuinta armahtamaan itsensä, koska on orpo. Tosielämässä tämä Chutzpah näkyi tiistain (25.7.2023) TV1:n pääuutislähetyksessä, jossa THL:n afrikkalaistaustainen tutkimuspäällikkö (sic) Shadia Rask hieroo rasismia Yle-veroa maksavien suomalaiskatsojien naamaan. Raskin mukaan ”Rasismi on ajatusmalli, jossa ihmisiä määritellään alempiarvoisiksi esimerkiksi ihonvärin tai uskonnon perusteella”, mikä on kummallinen väite viimeikaisten rasismikohujen perusteella, koska niissä missään ei ole ollut kyse ”ihonvärin tai uskonnon määrittelystä alempiarvoiseksi”. 

Ei haukku haavaa tee, varsinkin jos se perustuu totuuteen, mutta Raskin kaltaisille ”kriittisen rotuteorian” evankelistoille valkoisten puhe on väkivaltaa, kun taas meidän väkivaltamme on puhetta. Toisin sanoen puheripulin lisääntyminen rasismista ei ole muuta kuin projektio maassamme notkuvien värillisten rasistisesta väkivallasta, mustien katujengeistä, arabien raiskausringeistä ja suomalaisten verorahojen kuppaamisesta. 

Kun kansalaisten mitta alkaa täyttyä päättäjien maahan päästämien lemmikkiensä sikailuun, jää kansanvihollisten ainoaksi vastakeinoksi kiristää psykologista rasismiruuvia. Valitettavasti tämä valheen mestareilta tuttu temppu toimii hämmästyttävän hyvin auktoriteettiuskoisiin suomilampaisiin. Päättäjien ja median ainoa todellinen huoli ovat ne itsenäisesti ajattelevat kansalaiset, jotka nähdessään Ylen propagandaa käsi alkaa puristua nyrkkiin ja mielessä liikkua sopivan kestäviä lyhtypylväitä pöhöttyneille kansanvihollisille. 

Ylen kyselyn kyytipojaksi oli sepustettu vielä sopiva tendenssiuutinen Tutkija: Suomessa pitäisi puuttua rasismiin, mutta sen sijaan kiistellään koko ilmiön olemassaolosta, jossa ilmeistä viidakkokuumetta poteva rastatukkainen THL:n ”tutkimuspäällikkö” Anu Castaneda lietsoo vihaa omaa alkuperäiskulttuuria ja kansaansa vastaan.

Jo se, että maahanmuuton ja kulttuuriseen moninaisuuden parissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella työskentelevä Castaneda saa palkkanssa veronmaksajilta, on sietämätöntä. Tässä on siis virassa nainen, joka taistelee suomalaisten rahoilla suomalaisten intressiä vastaan!

Surkealla humanistin koulutuksella on sentään opittu Marxin synteesiteoriaa, joka käy selväksi haastattelun alussa:

Polarisoitunut ilmapiiri voi jossain määrin olla myös hyväksi, Castaneda pohtii.

– Joskus yhteiskunnallinen muutos tarvitsee sitä, että pitää konfliktoitua, jotta syntyy tilaa sille, että nähdään joku yhteiskunnallinen ongelma olemassa olevana.

Historian roskakoriin päätyneellä marxilaisella logiikalla Castaneda kuvittelee edelleen olevansa ”historian oikealla puolella”, jossa viimeinenkin valkoinen on metsästetty tai roturutsattu sukupuuttoon romahtaneen sivilisaation savimajojen nurkilla.

Rakenteellinen rasismi näyttää olevan etuoikeutettujen monikultturistien viimeinen turvapaikka. Kun Occamin partaveitsellä selitetään kirkkaasti kehitysmaiden vieraspopulaatioiden häiriökäytös ja menestyksettömyys, jälkimarxilaiset alkavat hädissään kyhäillä ad hoc ‑selityksiä, joista suosituin on ”rakenteellinen rasismi”. Kun kulttuuriset syyt, yleisälykkyys, temperamentti ja väkivalta-alttius rajataan pois epäkorrekteina, voidaan rotumuukalaisten impulsiivinen geeneröinti selittää pois taikasanoilla ”rakenteellinen rasismi”:

Suomessakin on rakenteellista rasismia, Castaneda muistuttaa.

– Silti keskustellaan, onko ilmiötä olemassa, ikään kuin se olisi mielipidekysymys, vaikka meillä on faktaa kertomaan siitä.

Rakenteellinen rasismi on piilossa olevaa, instituutioissa tai yhteiskunnan rakenteissa olevia toimintakäytäntöjä ja säädöksiä, jotka kohtelevat ihmisiä syrjivästi ja eriarvoisesti. Useimmiten rakenteellinen rasismi kohdistuu tiettyihin ihmisryhmiin, kuten esimerkiksi afrikkalaistaustaisiin tai romaneihin.

Roskaa. Kaikkien tuntema fakta on, että valkoinen vähemmistö nimenomaan suosii maailman globaaliin enemmistöön kuuluvia rotumuukalaisia maissaan. Yhdysvalloissa tämä tunnetaan positiviisena syrjintänä ja myös Suomessa ollaan mallia seuraten etenemässä samaan mielettömyyteen. Oma lukunsa on värillisten maassamme saama uhrihierarkinen status-asema, joka nostaa heidät monissa asioissa suomalaisten yläpuolelle. 

Näistä tosiasiasta huolimatta on jo lähtökohtaisesti nyrjähtänyttä vaatia, että valkoisilla kansakunnilla olisi velvollisuus levittää punainen matto maahantunkeutujille jonkun puujumalan virkaa hoitavan abstraktin ”tasa-arvon” vuoksi. Jos muukalaisia on pakko haalia maahan (ei ole), mikään ei estä Antiikin Kreikan kaupunkivaltioiden tapaan järjestämästä asiaa niin, että kansalaisuus siihen kuuluvine velvollisuuksineen ja oikeuksineen erotetaan muukalaisista ym. vierastyöläisistä. 

Jutun toinen haastateltu, Erätauko-säätiön toimitusjohtaja ja ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen Laura Arikka, puolestaan vaatii, että symbolinen rasismista irtisanoutuminen ei vielä riitä, vaan tarvitaan tekoja. Tämähän sopii Arikan kaltaisten itsekkääseen utopiaan: lisää valtaa suomalaisvihamielisille marginaalijärjestöille sekä valtiokoneiston avulla käyntiin kunnon totalitarismi, jotta suomalainen veronmaksaja nöyrtyy Uudelle uljaalle maailmalle. 

– Politiikassa ja päätöksenteossa on tärkeä kuulla eri ihmisoikeustoimijoita ja olla vuoropuhelussa heidän kanssaan, jotka kokevat arjessa rasismia ja syrjintää.

– Rasismin torjunnassa ja ehkäisyssä tarvitaan koko yhteiskunnan tekoja niin politiikassa, kasvatuksessa, harrastuksissa kuin työpaikoillakin, Arikka muistuttaa.

Vastaavasti Castaneda ylläpitää vasemmistoliberaalien hellimään tarinaa, jossa rasismin uhri on aina joku muu kuin valkoinen:

– On tärkeää, ettei olla kiinni vain meidän omassa näkökulmassa, vaan asetutaan kuuntelemaan ihmistä, joka sanoo kokevansa rasismia Suomessa. Mitä hänellä on sanottavaa, miten hän sen kokee. Vaikka en voi itse sitä kokea, miten voin kuulla sitä toista ihmistä, jolla se kokemus on, Castaneda sanoo.

Castaneda voisi kuunnella vaikka niitä suomalaisia tyttöjä, jotka ovat joutuneet Lähi-idän saalistavien joukkoraiskaajien uhreiksi. Tai sitten niitä poikia, joita ulkomaalaisten katujengit ovat hakkaneet ja ryöstäneet. Näin aluksi.

(Kuvalainat Henry Laasasen Facebook-sivulta)

                                               *****************************

TV1, tiistaina 19.00, Prisma: Nollasta äärettömyyteen

Matemaatikko Talithia Williams johdattelee matematiikan historiaan ja suurimpiin matemaattisiin oivalluksiin. Onko nolla numero ja mikä on äärettömyyden merkitys? Tuotanto: Big House Production/WGBH, Yhdysvallat 2022 54 min. Linkki ohjelmaan.

Nykyiset tiedeohjelmatkin ovat menneet tunnetusti Woke-tärviölle. Ne näyttäytyvät värillisten ja naisten mannekiininäytöksinä, jossa tieteen todelliset merkkihahmot, valkoiset miehet, on jätetty pelkiksi kulisseiksi. 

Koska matematiikan historia on kuitenkin par excellance miesten historiaa, ohjelmassa on pakko vilauttaa välillä kuolleiden valkoisten miesten kuvia ikävänä muistutuksena ajasta, jolloin yliopistoon ei päässyt vielä värillisten rotukiintiöllä. 

Muutoin ohjelma on täynnä mustan naisjuontajan pulputusta peruskoulutason matematiikasta, jota hän höystää muiden värillisten naisten asiantuntijahaastatteluilla. Yleä seuraavat demariläkeläiset tuskin huomaavat ohjelmassa mitään idelogis-propagandista vaikutusyritystä, sen verran aivonussittuja alamaisia he näyttävät kaikessa muutoinkin olevan.

TV 1, torstai 20.7.2023 klo 21.05, Sisäpiirissä

¹⁄₅. ”Tuo mies olin minä!” Brexit-huuman aikana valkoinen äärioikeisto nousi poterostaan uhkaamaan yhteiskuntarauhaa. Hope Not Hate ‑järjestö kampanjoi vihaa vastaan omilla kasvoillaan. Matthew Collins tiesi mistä puhui. Linkki ohjelmaan.

Sarjan insertti antaa ymmärtää, että kantaväestön puolustajat olisivat yhteisön ulkopuolisia uhkaajia toisin kun petturipoliitikkojen päästämät maahantunkeutujat, jotka ovat koko ongelmavyyhdin alkusyy heti maansa myyneiden luopioiden jälkeen.

Välittömästi sarjan ensimmäisen jakson jälkeen lyhyissä uutisissa kerrottiin Lahden äärioikeiston terroriepäilystä. Uutisvalinta oli tuskin sattumaa, vaan tietoista keskiluokkaisen liberaalikatsojan pelottelua ja ajattelun ohjaamista yhteiskunnallisen hysterian lietsomiseksi. Siinä kaikenlainen muukalaisinvaasion arvosteleminen on silkkaa ääriajattelua, terrorismia, natsismia. 

Jo ohjelmaa aiemmin puoli yhdeksän pääuutislähetyksessä oli peräti kolme väkisin väkerrettyä rasismi-uutista: ”kansalaiset” so. äärivasemmistolaiset haluavat eroon hallituksesta sen ”rasismin” vuoksi, Lahden leikkiaseporukan tutkinta ja Nokia pääjohtajan totalitaristinen vaatimus nollatoleranssista rasismille, koska se ”uhkaa yhtiön työntekijöitä”.

TV2, torstaina 27.7.2023 klo 10.20, FIFAn jalkapallon MM 2023: POR – VIE 

E‑lohkon ottelu Portugali – Vietnam. Hamilton, Uusi-Seelanti. Selostus Mikko Aaltonen. Ruotsinkielinen selostus Kristian Karlsson. 2 h 5 min.

Jahas, jalkapallon MM-kisat käynnissä! Mutta mitä ihmettä, miksi normaalia pienemmiltä näyttävät pelaajat liikkuvat hitaammin ja pallottelevat kömpelömmin kuin tavallisesti? Aivan, nämähän ovatkin NAISTEN MM-kisat! 

Miksi naisten jalkapallon MM-kisoja kutsutaan kaikissa yhteyksissä tietoisen harhauttavasti pelkiksi jalkapallon MM-kisoiksi? Tässä haisee ilmiselvä ideologinen manipulaatio. Toisaalta kaikkea se kouristuksenomainen tasa-arvoilveily tuottaakin. Kuten harhaanjohtamista ja valehtelua.

Jos me kerran elämme meritokratiassa, niin miksi sitten C‑juniori poikien MM-kisat eivät saa samaa näkyvyyttä kuin naisten MM-kisat, vaikka taso on sama?

Lähde: Yle Watch