Svenska finlandsfrivilliga 1939–1944 ‑yhdistyksestä kerrotaan, että korpraali Jan Kjellberg (ent. Högberg) on kuollut 97-vuotiaana. Enää ei tiettävästi ole elossa Suomen puolesta taistelleita sotilaita.
Kjellberg palveli Ruotsissa Gotlannin Jalkaväkirykmentissä ja lähti puolustamaan Suomea 18-vuotiaana vapaaehtoisena vuonna 1942.
Kjellberg ei juurikaan puhunut rintamakokemuksistaan. Vielä viimeisinä vuosinaankin Kjellberg kertoi näkevänsä painajaisia Jatkosodasta.
Ei-toivottuna lapsena syntynyt Jan hylättiin ja jätettiin kuolemaan, mutta sijaisperheeseen päätyminen, samoin kuin hänen kohtalonsa poikaan lyömä stigma kasvattivat hänestä taistelijaluonteen, jonka vahvasta oikeudenmukaisuudesta pääsi hyötymään myös Suomi.
Niillä, jotka siellä olivat, on vaikea selittää kokemaansa ja niillä, jotka eivät olleet, on vaikeaa heidän kokemansa ymmärtää.
Lähde: Sotaveteraaniliitto
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
N.N.
Oli siellä vapaaehtoisia aika montakin, sekä muista Pohjoismaista.
Niin nuori mutta rohkea, onko häntä mitenkään muistettu Suomen ja suomalaisten taholta?
Mukava lukea tällainen artikkeli välillä.
”Talvisodan ulkomainen apu”
Suomalainen
Kiitos, Jan!
Kunnia sinulle.
pzkw
🙏🏻 Kiitos Jan. Lepää rauhassa.
Terhomatti Hämeenkorpi
Lakki – päästä !
Nimetön
Paikalla!
Tupauuno
Hattu pois päästä minultakin. Syvä kunnioitus. 1990-luvun alussa, kun neuvostoliitto hajosi, olisi ollut mahdollisuus antaa ulkomaisille Suomessa sotineille sotilaille veteraaniasema. Presidentti Mauno Koivisto esti sen. Pelkäsi liikaa vielä venäjää. Lähinnä kysymyksessä olisivat olleet Virolaiset veteraanit, jotka olisivat saaneet n. 190 markkaa kuussa veteraanirahaa, mikä olisi ollut sen ajan Eestissä melkoinen summa. Lopuksi annettiin kuntoutuksia ja sen semmoisia, mutta varsinaista rahaa ei annettu. Vaikka Suomi oli lamassa, olisi tämä ollut kunniavelka, jos mikään. Afganistanin kunniavelasta en käsitä pätkääkään, vaikka poliitikot siitä suu vaahdossa hehkuttavat.
Murre Skogstibble
Nordfront julkaisi uutisen Janin poismenosta. Siinä mainittiin hänen kirjoittamansa kirja ”Barnet som ingen ville ha”, jossa on myös kuvaus sotakokemuksista. Kjellberg palveli Syvärillä ja Tali-Ihantalassa.
https://tidsspegeln.blogspot.com/2018/12/jandeba-och-svenska-krigsman-1942–1944.html
Tähän lopuksi kuulunee ottaa hattu pois päästä ja sanoa ”Kiitos Jan!”
Lord Mystery
Vila i frid.
Kiitos.
Kiitos Jan. Otan hatun myös päästä.
Tupauuno puhui myös asiaa.