Jadotvillen piiritys

Myös valkoiset ovat sotineet Afrikassa siirtomaa-aikoina ja myöhemmin. Monet taistelut on kuvattu tarkoin kirjoissa ja elokuvissa, mutta Jadotvillen urhoollinen puolustus on jäänyt lapsipuolen asemaan.

Kongo itsenäistyi Belgian siirtomaavallasta 1960, ja välittömästi kongolaiset aloittivat sisällissodan sekä raakuudet muun muassa Kongon valkoista väestöä vastaan. Viisitoista vuotta aiemmin perustettu Yhdistyneet kansakunnat lähetti monikansallisen sotilasjoukon rauhoittamaan tilannetta.

Kongon YK-joukot eivät olleet rauhanturvaajia vaan taisteleva sotajoukko, jolla oli käytössää ilmavoimien sotakoneita. Suomi ei osallistunut Kongon operaatioon. Virallinen syy oli ranskaa puhuvien upseereiden puute, mutta mahdollisesti taustalla oli myös ulkopolitiikka. Kongossa YYA-Suomi olisi osallistunut sotaan Neuvostoliiton tukemia sissejä vastaan.

Mahdolliset tappiot vaikuttivat myös asiaan. Esimerkiksi Ruotsin Kongon sotaan osallistuneista noin 8 000 YK-sotilaasta kaatui 19 sotilasta.

Yllätyshyökkäys

Kongon tuolloiseen sotaan osallistui enimmillään 20 000 YK-sotilasta muun muassa Ruotsista, Intiasta ja Irlannista.

Irlantilaiseen osastoon kuuluvan A‑komppanian 155 sotilasta lähetettiin vuoden 1961 loppupuolella puolustamaan Jadotvillen (nyk. Likasi) kaivoskaupunkia. Komentaja Pat Quinlanin komppaniaa ei toivotettu tervetulleeksi. Sekä kaupungin valkoiset että mustat asukkaat kannattivat Kongon halitusta vastustavia sissejä.

Aamulla 13.9.1961 irlantilaiset olivat vartiomiehiä lukuun ottamatta ulkoilmamessussa, kun noin 5 000 miehen sissijoukko hyökkäsi kaupungin puolustajien kimppuun. Vartiomiehen laukaukset keskeyttivät messun, ja irlantilaiset syöksyivät asemiin.

Erimaalaisten valkoisten palkkasoturien johtamat mustat sotilaat olivat lukumäärältään ja aseiltaan ylivoimaisia. Irlantilaisten A‑komppanialla oli vain henkilökohtaiset aseensa ja muutama kranaatinheitin sekä vanhanmallinen konekivääri. Lisäksi he olivat kymmenien kilometrien päässä omista joukoistaan.

Hyökkäys torjutaan, mutta uudet ongelmat alkavat

Sissien Fouga Magister ‑koneet pommittivat irlantilaisten asemia, ja pommitusta seurasivat sissien hyökkäysaallot. Irlantilaiset onnistuivat tuhoamaan sissien useimmat kranaatinheittimet ja ainoan tykin. Valkoiset palkkasoturit joutuivat ampumaan hermonsa menettäneitä mustia sotilaitaan pitääkseen joukkonsa kurissa.

Hyökkäys torjuttiin, ja komentaja Quinlan pyysi tukea päämajasta. Noin 500 irlantilaista, ruotsalaista ja intialaista YK-sotilasta lähettiin Jadotvillen A‑komppanian tueksi, mutta sissit pysäyttivät apujoukot Lufira-joen ylittävällä sillalla. YK-joukot eivät päiviä jatkuneissa taisteluissa päässeet sillan yli, ja Jadotvillen irlantilaiset olivat omillaan.

Komentaja Pat Quinlanin A‑komppanian tilanne oli huono. Heidät oli piiritetty, ja ruoka, vesi sekä ammukset olivat lopussa. YK-joukkojen ilmavoimaosasto onnistui tuomaan piiritetyille vettä, mutta tuoduissa säiliöissä oli ollut petrolia, joten vesi oli juomakelvotonta.

Irlantilaiset pitivät pintansa ja ilmoittivat YK-joukkojen esikuntaan: ”Taistelemme viimeiseen patruunaan, mutta viski tekisi terää.” Humoristinen viesti peitti tilanteen toivottomuuden. Irlantilaiset eivät halunneet antaa periksi, mutta heidän voimansa olivat lopussa.

Viiden päivän piiritys

Jadotvillen piiritys jatkui viisi päivää. Taisteluissa kaatui noin 300 sissiä, mukana luvussa on kolmisenkymmentä valkoista palkkasoturia. Mustista sotilaista moni pakeni taistelua, ja alun perin 3 000–5 000 miehen sissiosasto kutistui arviolta 2 000 mieheen.

Komentaja Quinlan harkitsi tilannetta. Elintarvikkeita ja ammuksia ei ollut paljoa, eikä YK-joukoilta ollut luvassa apua. Hän teki katkeran päätöksen antautua viholliselle pelastaakseen miehensä. Viiden päivän taisteluissa vain viisi irlantilaista oli haavoittunut, eikä Quinlan halunnut tapattaa sotilaitaan.

Irlantilainen A‑komppania antautui ylivoimaiselle viholliselle ja heitä pidettiin vankeudessa noin kuukausi ennen kuin heidät vaihdettiin Kongon hallituksen vankeina pitämiin sissien kannattajiin. Vapautumisen jälkeen komentaja Pat Quinlanin A‑komppania palveli kuuden kuukauden palvelusaikansa loppuun Kongossa ja osallistui taisteluihin ruotsalaisten YK-joukkojen mukana.

Perintö

A‑komppania palasi Irlantiin, mutta heitä ei otettu vastaan ylivoimaa vastaan kamppailleina sankareina. Heitä pilkattiin ”Jadotvillen tolloiksi” ja heidän taisteluaan pidettiin turhana. Irlannin armeija piti antautumista häpeällisenä. Irlannissa Jadotvillen veteraaneista usean kerrotaan päätyneen itsemurhaan hoitamattoman trauman ja yleisen pilkan vuoksi.

Vasta 2000-luvulla irlantilaiset ovat myöntäneet sotilaittensa olleen sankareita Kongon taisteluissa 1961. A‑komppania torjui ylivoimaisen vihollisen hyökkäykset ja joutui antautumaan vain, koska heille ei kyetty toimittamaan apua.

Vuonna 2016 A‑komppania sai Jadotvillen taistelun ansioista Irlannin presidentin kunnianosoituksen, ja 2017 Pat Quinlan (1919−1997) sai muistolaatan kotikaupunkiinsa. Kirjailja Declan Powers kirjoitti taistelusta teoksen The Siege of Jadotville: The Irish armys forgotten battle, joka toimi pohjana draamaelokuvalle Jadotvillen piiritys (2016).