Huhtikuun 4. päivä vuonna 2023 jää Suomen historiaan merkittävänä käännekohtana, jolloin Naton päämajassa Brysselissä virallistettiin Suomen liittyminen Pohjois-Atlantin puolustusliittoon. Päivän tärkeyden huomioi myös Yleisradio, jonka verkkosivujen pääotsikon Suomen lippu liehuu nyt Naton päämajan salossa – presidentti Niinistö: Venäjä on pitkään uhka alta löytyy peräti 54 Suomen Nato-jäsenyyteen liittyvää uutista yhden päivän aikana.
Yksikään näistä uutisista ei käsittele liittymisen haittapuolia saati riskianalyysiä, jossa katsottaisiin kaikki mahdolliset pitkän ajan seuraukset tämänhetkisen sokean päättäväisyyden sumuverhon takaa. Jo valtavien riskien mainitsemista pidetään julkisuudessa häiritsevänä ja Naton fanaattisissa kannattajissa se nähdään sietämättömänä veneen keikuttamisena, suorastaan Venäjän asialla olemisena. Suvereenin valtion itsenäinen puolustus onkin saatu näyttämään epäisänmaalliselta, mikä näkyy jo nyt lähimenneisyyden revisionistisena historiankirjoituksena, jossa ”aitoa itsenäisyyttä” edustaa vain suvereeniteetin luovuttaminen lännen eliitin käsiin. Siksi presidentti Sauli Niinistön aikaisemmat puheet Nato-kansanäänestyksessä pantiin nopeasti sivuun kun poliittinen johtomme päätti hyödyntää kansan pelkoja Venäjän tunkeuduttua venäläisenemmistöiseen Itä-Ukrainaan helmikuussa 2022.
Hysteerinen asenne Venäjän uhkaan tiivistyi Suomen Naton jäsenyyden hakemiseen. Median sotakuumeen lietsomina poliitikot ja osa kansalaisista ovat seuranneet henkeään pidätelleen jäsenyysprosessin etenemistä ikään kuin Venäjä olisi pelkästä mielijohteesta millä hetkellä hyvänsä ryskäämässä nimenomaan Suomen rajojen läpi. Tämähän ei ole pitänyt missään vaiheessa paikkaansa kuten olemme jälkeen päin huomanneet. Perusteettomasta paniikkimielialasta huolimatta tai ehkä juuri siksi Suomesta leivottiin ennätysajassa lännen uhrautuva etuvartio itään.
Euroopan Unioniin liittymistä ajaneen poliittisen sukupolven seuraajille länsi-integraation loppuun saattaminen on ollut ensisijainen tavoite. Lännettymisen ovelana kehäkettuna tunnetulle Sauli Niinistölle Natoon liittyminen on ennen kaikkea poliittis-ideologinen eikä niinkään sotilaallinen tavoite. Niinistössä on näkynyt myös tietty alemmuuden tunne Suomesta, joka ei ole länsimaisuudessaan aivan täysivaltainen.
Suomalaisten vaatimaton historia ja syrjäisyys ovat ylläpitäneet heikkoa itsetuntoa, joka on heijastunut erityisesti hallitsevan poliittisen luokan asenteisiin. Tosin sotien jälkeisestä historiasta löytyy ajanjakso, jolloin poliittinen johtomme vaali omintakeista kulttuurista erityisyyttämme ja maailmallakin ihailtua sotilaallista puolueettomuutta. Kansainvälisissä kokouksissa suhanneille politiikoille tämä alkoi tuntua kuitenkin jälkijättöiseltä ugrilaisuudelta, jonka vuoksi haluttiin epätoivoisesti tunnustusta suomalaisten ”länsimaisuudesta”.
Samaistuminen hullunkurisen tuhoisia piirteitä ottaneeseen länsimaiseen liberaaliin identiteettiin on ollut Suomelle kuin Faustin sopimus. Nato-jäsenyys on vain yksi osa länsi-integraatiota, joskin se merkitsee lopullista luopumista kansallisesta itsemääräämisoikeudesta. Siksi vain valehtelija ja ilveilijä voi naama peruslukemilla väittää, että on edelleen olemassa suvereeni valtio nimeltä Suomi. Jäljellä on ainoastaan Euroopan Unionin vuotavien ulkorajojen sisällä oleva maa-alue, jossa satunnainen vaalikarja sattuu asumaan. Tämän maa-alueen asukkailla ei ole muuta aidosti puolustettavaa kuin perheensä ja lähimmäisensä, sillä kansalle vieras ”uusi isänmaa” sijaitsee Brysselissä. Alueemme on menettänyt kiistatta itsehallinnollisen ja kansalaisdemokraattisen merkityksensä Suomen petoksellisen johdon annettua päätös- ja lainsäädäntövallan YK:lle, Maailmanpankille, Euroopan keskuspankille, Euroopan Unionille ja Natolle. Vain itsenäisen valtion seremonialliset kuoret ja merkityksettömiksi muuttuneet instituutiot ovat jäljellä. Kulttuurisesti ja henkisesti suomalaiset ovat olleet jo pitkään amerikkalaistuneita maailman kansalaisia ja atomisoituneita kuluttajia.
Poliittisen johtomme projekti sitouttaa kohtalomme liberaaliin länteen perustuu vakaaseen uskoon, että olemme historian oikealla puolella, vaikka Francis Fukuyaman 1990-luvun alun teesit historian lopusta ovat 2000-luvulla osoittautuneet kerta toisensä jälkeen haihatteluksi. Tosiasiassa vieraiden voimien ja kansoistaan vierautuneiden eliittien tuntemattomaksi murjoma länsi on poliittisen tutkimuksen skenaarioissa menettämässä kansainvälistä asemaansa. Rajun väestöllisen muutoksen aiheuttanut muukalaisten alaluokka saattaa kasvaessaan romahduttaa lännen jo hyvinkin pian ellei sitten Yhdysvaltojen rahan painamiseen perustuva finanssikapitalistinen ponzi-huijaus ennätä ensin. Joka tapauksessa kansainväliselle turbulenssille Suomi ei mahda mitään, mutta on jokseenkin hölmöä jättää kaikki yhden kortin varaan ja ankkuroitua alas vajoavaan länteen. Itsenäisenä valtiona voisimme luovia kansainvälissä myrskyissä paljon paremmin kuin EU:n ja Amerikan lakeijoina.
Suomen viime aikainen poliittinen sinisilmäisyys on tietenkin hyödyttänyt eniten Yhdysvaltoja. Se vaistoaa globaalin ylivaltansa kuuluvan menneisyyteen, mutta maan ulkopolitiikkaa hallitsevat neokonservatiivit haluavat edelleen pitää kiinni unelmastaan, jossa Amerikka dominoi maailmaa sotilaallisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti. Jos ja kun tämä projekti menee reisille, anglosionistiset konnat ovat ainakin saaneet haalittua mahdollisimman monta maata mukaan uppoavaan laivaansa.
Tässä riskipelissä Suomi on Yhdysvaltojen tärkeä työkalu Venäjää vastaan. Suomen hölmöt sven dufvat ovat Nato-jäsenyyden myötä velvoitettuja liittymään Amerikan sotiin, joista mikä tahansa voi kytkeytyä Venäjään. Amerikkalaisille tämä käy, sillä heidän ei tarvitse uhrata omaa vertaan, vaan sen tekevät heidän puolestaan suomalaiset, tarvittaessa aina viimeiseen mieheen asti ja vieläpä ilmaiseksi. Aivan samoin kuin Euroopan Unioniin liittyminen toi Suomeen kolmannen maailman rotumuukalaiset, Natoon liittyminen pakottaa meidät kansainvälisiin sotiin.
Yleistä keskustelua lännessä hallitseva nomenklatuura on perustellut Suomen Nato-jäsenyyttä myös länsimaisella arvoyhteisöllä. Tätä perustetta tarjoaa myös kirjoituksen alun linkistä löytyvä uutinen Nato-kokoukseen saapuva USA:n Blinken: ”Puolustetaan demokratiaa ja vapautta”, jossa Yhdysvaltain juutalaistaustainen ulkoministeri Antony Blinken katsoo Suomen Nato-jäsenyyden puolustavan ”meille rakkaita arvoja: demokratiaa ja vapautta”. Kukaan täysjärkinen ei luonnollisestikaan usko Blinkenin humanistiseen tekopyhyyden harjoitelmaan, vaan näkee taustalla kyynisen nollasummapelin maailman vallasta. Varsinkin puhe demokratiasta on huvittavaa kun tietää, että manipuloidut lumedemokratiamme perustuvat oligarkkien harvainvaltaan.
Tässä vaiheessa on vielä vaikea sanoa milloin Natoon liittymisen karut seuraukset alkavat valjeta suomalaisille. Parhaassa tapauksessa tilanne Euroopassa pysyy kireänä, mutta mitään laajempaa valkoisten veljessotaa ei pääse syntymään. Huonossa vaihtoehdossa sota syttyy ja Suomi joutuu siihen mukaan Nato-sitoumuksensa seurauksena.
Lähde: Yle Watch
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Topi
Onneksi tähänkin on ratkaisu: LISÄÄ NEEKEREITÄ! Somaleja, ugandalaisia, eritrealaisia, nigerialaisia, sudanilaisia, irakilaisia, afgaaneja, iranilaisia, ukrainalaisia, vietnamilaisia, intialaisia, thimaalaisia jne. Vihapuhe ja rasismi eivät mahdu Suomeen!
Nationalisti
Jälleen hyvää ja tiukkaa tekstiä Yle watchilta.
” Siksi vain valehtelija ja ilveilijä voi naama peruslukemilla väittää, että on edelleen olemassa suvereeni valtio nimeltä Suomi. Jäljellä on ainoastaan Euroopan Unionin vuotavien ulkorajojen sisällä oleva maa-alue, jossa satunnainen vaalikarja sattuu asumaan. ”
Asia on juurikin näin, tämä koko Nato-homma oli sellaista suhmurointia ja kieroilua, että siitä oli ”avoimuus ja laaja kansalaiskeskustelu” kaukana.
Suomi on täydellisesti huorattu ylikansallisten toimijoiden vyöhykkeeksi, itsenäisyys sanan varsinaisessa merkityksessä on suoraan sanoen pelkkä huono vitsi.
Snif
Että niin.. Esimerkkinä vaikka, Unkari on Nato maa, mites ovat menettäneet kaiken itsenäisyytensä ja ovat lähes maansa tuhon viemiä, hä? On teillä putinisteilla kyllä jutut.
Nationalisti
Kaikki, jotka vastustavat Natoa, ovat ”putinisteja” ja ”Kremlin kätyreitä”? Ok, koita retardi välillä keksiä jotain muitakin iskulauseita.
Otetut piikit vieneet loputkin itsenäisen ajattelukyvyn prosessista?
Nato on vahvasti jenkkivetoinen organisaatio ja siitä terrorijärjestöstä normaalit ihmiset pysyvät kaukana.
Kuinkas paljon Yhdysvaltojen tekemien terroritekojen toimista johtuen maailman valtiot ovat laittaneet pääle talouspakotteita ym?
Ajattele kehari omilla aivoillasi
Noniin, arvelinkin että täällä on jo joku kehitysvammainen vinkumassa ”putinimista”, kannattaa lopettaa se valtamedian aivoton seuraaminen ja ajatella joskus omilla aivoilla, jos enää k‑piikkien jälkeen voit niin tehdä. EU:n vastustaminen on myös putinismia eikö niin? Transujen ja homo pedarienkin vastustaminen on myös putinismia. Kaikki on putinismia. Hitto mikä kehari sä olet 😀
Snif
Onhan se nyt niin ikävää että ryssä ei voi valloittaa suomea silloin kun haluaa, sehän se putinisteja korpeaa. Ylewatch on ryssää nuolevien putinistien riemureikä.
Nimetön
Kuvitteletko, että muu maailma vain katselisi sivusta Suomen valloittamista? Ukrainakin saa rahaa, kalustoa ja sotilaita ovista ja ikkunoista, kaikki ilman natoa.
Snif
inahan sitä voitte lässyttää natoa vastaan, mutta ette oikein tajua että se on puolustusliitto joka tarjoaa sotillaalista apua eri lailla kun joku sääliapu.
Ensinnänikin jos ryssä suomeen hyökkää, se tulee saamaan niskaansa joka natomaasta sotillaallista apua, kaikilta. Pelkät naton hävittäjät pommittaa ryssien maan tasaiseksi jättömaaksi.
NATO on hyökkäysliitto
Libyan ja Serbian operaatioilla ei ollut mitään tekemistä puolustuksen kanssa. Älä nyt ainakaan kutsu itseäsi isänmaalliseksi, jos oikeasti petrodollari ja USAn talouskasvu on se mikä sulle merkitsee.
Ja miksi nato antaisi sotilaallista apua pätkääkään, kun ensin voidaan uhrata huolella varusteltu Suomen armeija ja suomalaiset sotilaat? Nato tarvitsee enemmän Suomea kuin Suomi natoa.
Nationalisti
Juuri näin, ihmiset ovat todella typeriä, kun kuorossa toistavat valtamedian mantraa jostain ”puolustusliitosta”.
Libyassa ja Serbiassa tapahtuneet asiat olivat suoria hyökkäyksiä, joilla ei ollut mitään tekemistä ”puolustuksen” kanssa.
On sääli, miten Suomen KAIKKI poliittinen päätöksenteko on ulkoistettu ylikansallisille tahoille tänä päivänä.
Suomi ei ole itsenäinen enää kuin paperilla.
TT
Yle Watchin teksti on asiantuntevaa ja sanoma on Nato-allergikon helppo allekirjoittaa. Nato-intoilijat ovat loihtineet Suomeen kampanjan, jonka yhteydessä jatkuvasti parjataan Paasikiven-Kekkosen linjaa ja aikakautta ja nähdään se synkkänä aikana, jolloin Suomi eli Neuvostoliiton ja venäläisyyden varjossa. Kekkosen aika oli kuitenkin aikakausi, jolloin Suomi vauhdilla vaurastui ja loi itsestään pohjoismaisen hyvinvointivaltion, jossa oli länsimainen talousjärjestelmä ja toimivat kulttuurilliset ja kaupalliset siteet enimmäkseen länteen (kuten EEC-jäsenyys), mutta myös itään. Suomi oli uskottavasti osa Pohjoismaiden yhteisöä. jota koko maailma ihaili ja kadehti. 1980-luvun lopulla puhuttiin Pohjolan Japanista olkoonkin, että vaarallista velkakuplaa alettiin noihin aikoihin jo muodostaa.
Median lietsoma suomettumisen mustamaalaus on uponnut hyvin nuorempaan sukupolveen, jolle Kekkosen nimi on kirous. Kekkonen ei ole viaton hahmo ja häntä voidaan osin syyttää Suomen liiankin nopeasta teollistamisesta sekä maaseudun tyhjentämisestä, mikä on voimalla tuhonnut suomalaista kulttuuria. Tällaista kritiikkiä on esittänyt mm. Pentti Linkola. Mutta ulko- ja kauppapolitiikan Kekkonen ja aikalaisensa hoitivat erinomaisesti ja maa oli sisäpoliittisesti rauhallinen ja vakaa. Neuvostoliiton hyökkäystä ja maailmanloppuja julistivat vain uskovaiset.
Työläinen
”Stoltenberg on poliittiselta taustaltaan kommunisti” voi vittu te ootte kujalla 😀
Nato-jäsenyys sinänsä ei ihan kauhean paljoa pahenna Suomen lahtarivaltion asemaa työväenluokan vihollisena. Alas Nato ja alas Suomi.
Alas punikki-saasta
”alas Suomi”
No mikset suomalaisena näytä esimerkkiä ja tapa itseäsi? Mitä vähemmän suomalaisia, sitä nopeammin ja varmemmin Suomi menee alas juuri niin kuin sinä toivot.
Vai luikkiiko punikki heti pakoon kun pitää siirtyä sanoista tekoihin?
Työläinen
Nuole vaan sitä porvarin saapasta, siitä se tykkää. Kommunistina tekisin Suomen valtiolle vaan palveluksen tappamalla itseni, kun olisi sitten sen verran vähemmän hiekkaa koneiston rattaissa.
Neula ja laakeri
Tuossa NATO- keskustelussa pääsee aina unohtumaan se TOSIASIA, että jos Suomi olisi jäänyt NATOn ulkopuolelle, niin Suomen julistautuminen puolueettomaksi valtioksi Yhdysvaltain ja Venäjän mahdollisessa yhteenotossa olisi YHTÄ TYHJÄN KANSSA, koska kyseinen asia eli puolueettomuus ei ole meidän Suomalaisten päätettävissä maantieteellisestä asemastamme johtuen, vaan siitä asiasta päättäisi ihan muut valtiot. Suomen lappi nimittäin on alue jonka Yhdysvallat tai Venäjä pyrkisi ottamaan joka tapauksessa haltuunsa jos Suomi ei olisi natossa, maantieteellisestä asemastamme johtuen joutuisimme siis kumminkin sodan osapuoleksi. On ymmärrettävä että johtuen historiastamme ja paikastamme kartalla meillä harvoin tulee eteen hyviä vaihtoehtoja josta valita, ja ne vaihtoehdot ovat useimmiten huono tai erittäin huono. Jossain utopiassa Suomi voisi tietenkin olla ydinasevaltio jolla on 500 laukaisuvalmista ydinkärkeä ja Suomen ei näinollen tarvitsisi välittää tuon taivaallista Venäjästä tai mistään muustakaan ongelmavaltiosta, mutta me emme elä utopiassa!
Minä
Nato ei ole poliittinen toimija, se tekee mitä jäsenmaiden poliitikot päättävät. Natoon liittyminen ei vähennä itsenäisyyttä, eikä Nato komenna Suomen armeijaa. Suomi ei ole velvoitettu Naton operaatioihin sen enempää kuin vaikkapa Norja, Tanska, Britannia, Alankomaat jne. Eivät ne ole mitään Naton epäitsenäisiä orjia.
EU on poliittinen toimija ja sen päätökset vaikuttavat Suomeen. EU:ssa jäsenvaltioilla on vähemmän itsenäisyyttä kuin USA:n osavaltioilla, mutta sekin on EU:n jäsenmaiden itsensä päättämä asia. Tämän kohdalla voi puhua itsenäisyyden menettämisestä, mutta viimekädessä se ei kuitenkaan ole varsinaista itsenäisyyden menettämisetä, koska siitä voi erota. Eroaminen ei tosin paljoa muuttaisi, koska voidakseen käydä kauppaa kohtuuehdoilla EU-maiden kanssa, joutuu kumminkin tekemään kauppasopimuksen, joka ei taatusti paranna asemaa.
Pitää osata pitää asiat erillään ja järki päässä. Ei tässä maailmassa voi olla kiihkeimpien itsenäisyyttä haluavien tavalla muuten kuin olemalla kuten Albania aikoinaan eli ei mitään yhteyksiä muiden kanssa. Sitten ollaan eristyksissä ja eletään niukin naukin omalla ruoantuotannolla.
On toki valitettavaa, että maailman politiikka on sellaista kuin se on, mutta vielä huonompi vaihtoehto olisi olla Venäjän ystävä Valko-Venäjän tavalla.
gg
Ovatko norjalaiset, tanskalaiset, britit, hollantilaiset jne. kuitenkin osallistuneet nato operaatioihin ?
Pakkohan ei ole kuin kuolla, edes syödä ei ole pakko. Mutta kun olet niin järki/logiikka aina edellä tyyppi, niin onko kuitenkin loogista ajatella että kun me(kin) olemme nyt ns. isojen poikien sotilasliiton kyydissä. Niin pitää osata käyttäytyä kuten isot sotapojat haluaa ja jos halutaan olla kaveria niin pitää myös myötäillä isoja sotapoikia ? Vai olisiko mielestäsi loogisempaa ajatella että ei tarvitse myötäillä tai käyttyäytyä millään lailla kuin omalla lailla olimme sitten kenen kyydissä vaan ?
Onko mielestäsi loogista ajatella että amerikasta tulee maailmaan nykyään lähinnä mätää ja perversiota. Että amerikkalainen kulttuuri olisi rappiollista kulttuuria ? Vai olisiko järkevää ajatella että mitään mätää tai perversiota ei amerikan kulttuurista maailmalle tule vaikka siltä vaikuttaisikin ?
tyhmät suomalaiset
Niin, koska Suomella menee nyt todella hyvin lännen ”ystävänä” eikö niin? Talous nousee huimasti joka vuosi eikä meillä ole yhtään velkaa. Ja Suomeen ei todellakaan tule EUn kautta kymmeniä tuhansia neekereitä joka vuosi raiskaamaan naisia ja lapsia. Hyvin menee
Minä
@Neula ja laakeri – Juuri noin. Kuvitelma puolueettomuuden suojaavasta vaikutuksesta on silkkaa illuusiota, johon voivat uskoa vain vähemmän valaistuneet ja suomelle vihamieliset venäjämieliset. Jos maailma palaa, Suomi ei jää sodan ulkopuolelle missään tapauksessa.
Parempi kuulua länteen ja saada läntiset aseet armeijalle kuin palata Venäjän alistamaksi ja miehittämäksi tai joutua osaksi Venäjää. Länsimaiden kanssa liittoutuminen vaikuttaa sodan aikana, ja mitä vähemmän yleensä ajatellaan, se liittyy myös sodan jälkeiseen aikaan.
GLGL
YLE watch:lta jälleen pelkkää asiaa.
”Yksikään näistä uutisista ei käsittele liittymisen haittapuolia”
Tähän kiteytyy kaikki se, mikä tässä(kin) manööverissä häiritsee. Valtamedian kyvyttömyys käsitellä asioita objektiivisesti tarkoittaa suoraan sitä, että he ajavat jonkun asettamaa agendaa. Tämä on hyvä testi. Tarkkaile aktiivisti, jättääkö media kertomatta jotakin. Jos jättää, sille on aina syynsä. Kyse ei ole ammattitaidottomuudesta.
NATO:n jäsenenä Suomelle lankeaa tärkeä tehtävä: Tarjota ampuma-alueita. Ei varmasti mene kauaa, kun Rovajärvellä aletaan testaamaan köydytetyllä uraanilla varustettuja ammuksia. marinin ja niinistön mukaan Suomella ei ollut ehtoja jäsenyydelle. Kaikki käy, myös DU-ammusten testaus. Suomalaisilta ei siihen lupaa kysellä.
gg
Tässä nato keskustelussa aina unohdetaan se TOSIASIA että venäjä on PAPERITIIKERI ! Tahtoo sanoa että kuten nyt Ukrainassakin nähdään ja kuten nähtiin talvisodassa niin venäjä ei voi juuri mitään edes hieman varautuneelle ja apua saavalle maalle. Tosiassa ainoa syy miksi natoon tulisi liittyä on se että se takaa että USA ei voi hyökätä Suomeen koska olemme liittolaisia. Toisin sanoen, pidä ystävät lähellä ja vaaralliset viholliset vielä lähempänä.
gg
On olemassa syitä miksi Unkari on Unkari ja soumi on soumi. Unkari on syvästi kristitty maa. Unkarilaiset ovat todella vanha kansa/kokoelma heimoja ja olivat jopa osa imperiumia. Unkarilaiset osaavat siten pelata valtapelejä ilmansuuntaan jos toiseen ja pitää omiensa puolia isojakin poikia vastaan. Suomi on ateistinen/pakanauskoinen maa. Okei lesbo ja homppipastoreita toki on. Suomalaiset ovat nuori kansa. Kokoelma/sekasikiö eurooppalaisten/skandinaavi valloittajien geenejä. Suomalaiset eivät osaa pelata valtapelejä vaan nuolla peppua. Ja puhtaaksi osaavatkin, ehkä parhaita siinä hommassa maailmassa. Suomalaiset eivät pidä omiensa puolta vaan palvovat ja hamuavat aina vain lähemmäs länsimaalaisia ja länsimaailman mätää tasa-arvo ja diversiteetti ydintä. Joten on aivan turha verrata Unkaria ja suomea.
tymä
Mitä helvettiä sinä spämmit. Unkarialiset ovat ihan kuutamolla. Pääministerinsä päättää mitä alkuperää he ovat milloinkin. Milloin turkkilaisia, milloin suomensukuisia, milloin skyyttejä, milloin etruskeja, ties mitä ja kansa uskoo.
Heidän valtionsa on kaikkea muuta kuin yhtenäinen. Kyseessä on tietojeni mukaan maa joka vihaa ihan jokaista naapuriaan. Ovat vielä sen lisäksi täysiä turkkilaisten ihalijoita ja lisäksi vielä hyvin eurooppalaisvastaisia.
Eli heidän kansallinen identiteettinsä ei perustu totuuteen ja kunnolliseen vakaaseen konsensukseen, siksi ovat hyvin epäyhtenäinen maa. He eivät edes tiedä keitä he ovat.
Tämä sama maa päästi joskus aikanaan Ottomaani vallottajat Vienan porteille, eli joo hyvin kristitty maa ”vanha kansa” kyseessä, joka aikanaan melkein tuhosi Euroopan.
Seppo Lehto oikea Suomen vapaussoturi
Tie Wieniin ei ottomaaneilta mennyt Unkarin läpi 😉 Oikaisuna väitteeseen. Katsokaa kartasta 😉
Wienin piiritys vuonna 1529 oli Osmanien valtakunnan sulttaanin Suleiman Suuren epäonnistunut yritys vallata Itävallan pääkaupunki Wien. Taistelu katkaisi ottomaanien menestyskulun ja lopetti heidän laajentumisensa Keski-Eurooppaan, tosin piiritystä seurasi yli 150 vuotta vihollisuuksia ja uusi Wienin taistelu 1683.
Osmanit kaivoivat kaupungin ympärille taisteluhautoja, joissa he asuivat. Osmanien tarkoituksena oli kaivaa kaupungin muurin alle kolme tunnelia, täyttää ne ruudilla ja räjäyttää, mutta vain yksi onnistuttiin räjäyttämään. Itävaltalaiset löivät muuriin syntyneestä aukosta sisään virranneet osmanisotilaat.
TURKIN HISTORIA
Wieniä uhkasi valloitus
Järkyttävä näky oli vastassa sotilaita Wienin muureilla, kun 140 000 raskaasti aseistettua vihollissotilasta piirtyi horisonttiin. Pian turkkilaiset hyökkäsivät linnoitettua Wieniä vastaan toteuttaakseen sulttaani Mehmed IV:n pitkäaikaisen toiveen vallata kristitty kaupunki.
Wienin talot tärisivät, kun voimakas maanalainen räjähdys puhkaisi kymmenen metrin levyisen aukon kaupungin muuriin.
Hetkeä myöhemmin tuhansia janitsaareja, ottomaanien armeijan valiosotilaita, alkoi tungeksia kohti aukkoa.
Ottomaanit olivat varmoja, että tuona päivänä, 4. syyskuuta 1683, he vihdoin onnistuisivat murtamaan Wienin viimeisenkin puolustuksen ja valtaamaan Itävallan pääkaupungin.
Wienin kukistuminen merkitsisi ottomaanien lopullisen tavoitteen toteutumista – Habsburgien katolisen hallitsijasuvun pääkaupungin valloittamista.
Janitsaarit karjuivat taisteluhuutoaan ”Allah! Allah!” ja ampuivat nuolia ja heittelivät ruudilla täytettyjä lasisia käsikranaatteja kohti musketeilla ampuvia itävaltalaissotilaita.
Samaan aikaan itävaltalaiset yrittivät kuumeisesti tukkia bastioniin syntynyttä aukkoa lankuilla ja hiekkasäkeillä.
Ottomaanien lasiset käsikranaatit oli täytetty ruudilla, ja ne sytytettiin pitkällä sytytyslangalla.
Turkkilaisten hyökkäys näytti jo mahdottomalta pysäyttää. Wienin puolustusmuurille tulvi turkkilaisia pitkin juoksuhautoja sekä tunneleita, joita ottomaanien pioneerijoukot olivat viimeisten viikkojen aikana uutterasti kaivaneet.
Yhteenotto bastionilla aaltoili edestakaisin kahden tunnin ajan, mutta kaupungista tulleiden lisäjoukkojen ansiosta itävaltalaiset onnistuivat torjumaan hyökkäyksen.
Vaara ei ollut kuitenkaan ohi. Ottomaanit olivat piirittäneet Wieniä lähes kaksi kuukautta, ja kaupunkia puolustavat sotilaat olivat nälkiintyneitä ja vihollisen jatkuvien hyökkäysten uuvuttamia.
Wieniä puolusti noin 15 000 sotilasta, kun taas turkkilaisten piiritys-armeijassa oli noin 140 000 kokenutta sotilasta.
Oli vain ajan kysymys, milloin Wienin muurit murtuisivat, ja vain ulkopuolinen apu pystyisi enää pelastamaan kristinuskon itäisen linnakkeen.
Wieniläiset olivat toistuvasti pyytäneet apua liittolaisiltaan. Itävallan armeijan lakimies Johann von Vaelckeren oli piirityksen aikaan Wienissä, ja hän muisteli kokemuksiaan myöhemmin:
”Iltayhdeksän aikaan tuomiokirkon tornista ammuttiin taas kerran raketteja merkiksi siitä, että joukkomme tarvitsivat apua ja että Wien oli hädässä.”
Ottomaanit hakivat revanssia
Wienin piiritys oli ottomaanien ja heidän eurooppalaisten naapuriensa kolmesataa vuotta kestäneen konfliktin kulminaatiopiste.
Kristitty Eurooppa sai varoituksen turkkilaisten aikeista, kun nämä valtasivat Thessalonikin kaupungin Kreikassa vuonna 1387.
Seuraavaksi ottomaanit valloittivat kaakkoiseurooppalaiset naapurimaansa yksi toisensa jälkeen edeten aina heikkoon Unkariin asti.
Sen jälkeen heidän valtakuntansa rajoittui lännessä katolisten Habsburgien hallitsemaan Itävaltaan
”Allah! Allah! Allah!”
Turkkilaisten sotilaiden sotahuuto
Turkkilaisten valloitushalu johtui osaltaan siitä, että ottomaanisulttaanit pitivät valtakuntaansa Itä-Rooman jatkajana ja itseään Rooman keisarien oikeutettuina perillisinä – ainakin siitä lähtien, kun Mehmed II oli valloittanut Konstantinopolin vuonna 1453.
Tästä syystä sulttaanit katsoivat, että heillä oli oikeus hallita myös alueita Keski-Euroopassa.
Sulttaani Mehmed IV määräsi armeijansa liikekannalle vuonna 1683. Hän oli lukenut Julius Caesarista ja Aleksanteri Suuresta, ja hän halusi olla heidän veroisensa valloittaja.
Hän päätti saavuttaa tavoitteensa tekemällä jotain, mitä yksikään sulttaani ei ollut vielä pystynyt tekemään: valloittamalla Wienin.
Mehmed IV halusi myös paikata nöyryytyksen, jonka sulttaani Suleiman I oli kokenut, kun hän oli joutunut keskeyttämään Wienin piirityksen vuonna 1529.
Itävallan pääkaupungista oli tullut kristityn Euroopan viimeinen linnake idässä, ja se oli tärkeä tukikohta taistelussa jo profeetta Muhammadin aloittamaa islamin maailman-valloitusta vastaan.
Wienin valloitus osoittaisi, että islam oli kaikkia muita uskontoja ja eritoten kristinuskoa mahtavampi ja että Eurooppa ei pystyisi vastustamaan turkkilaisten voimaa.
Mehmed IV määräsi tärkeimmän neuvonantajansa ja suurvisiirinsä Kara Mustafa paššan kokoamaan suuren armeijan, jossa oli sotilaita kaikkialta laajasta valtakunnasta.
Noin 15 kuukautta kestäneiden valmistelujen jälkeen, 1. huhtikuuta 1683, ottomaanien armeija aloitti yli tuhannen kilometrin pituisen marssinsa.
Turkkilaisten asiakirjojen mukaan armeijan vahvuus oli 170 000 miestä, ja se marssi värikkäänä kolonnana Etelä-Euroopan halki. Maailman suurin ja tehokkain sotakoneisto oli matkalla kohti Wieniä.
Ottomaanien valtakunta oli 1600-luvun suurvalta
Ottomaanien valtakunta kasvoi 1400-luvun puolivälistä 1600-luvun loppuun mahtavaksi imperiumiksi, joka uskoi voivansa valloittaa eurooppalaiset naapurinsa.
1453
Vuonna 1453 ottomaanit valloittivat Konstantinopolin ja tekivät siitä pääkaupunkinsa
1517
Mekka joutui turkkilaisten valtaan vuonna 1517 mutta säilytti melko laajan itsehallinnon.
1534
Vauras Bagdad valloitettiin safavideiltä vuonna 1534.
1574
Ottomaanit valtasivat Tunisin vuonna 1574.
Fine Art/Getty Images & Wien Museum
1669
Vuonna 1669 Mehmed IV alisti valtaansa Kreetan.
1683
Wien sijaitsi Ottomaanien valtakunnan rajalla, ja sulttaani Mehmed IV päätti lisätä sen valloitustensa joukkoon.
Itävalta pyysi apua
Itävallan keisari Leopold I osasi varautua sotaan, sillä Konstantinopoliin lähetetyt diplomaatit olivat pitäneet hänen ajan tasalla turkkilaisten sotavalmistelujen suhteen.
Hänellä ei kuitenkaan ollut sotilaita eikä rahaa varustaa armeijaa torjumaan uhkaa.
Niinpä Leopold vetosi asemaansa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ja siihen kuuluvien noin kolmesataa herttuakunnan ja kaupunkivaltion hallitsijana.
Leopold I hallitsi keisarikuntansa pikkuvaltioita vain nimellisesti, mutta silti hän lähetti jo vuoden 1682 lopulla niille avunpyynnön:
Keisarikunnan jäsenvaltioiden oli yhdistettävä voimansa, jotta ne pystyisivät yhdessä torjumaan turkkilaisten muodostaman uhan.
Maaliskuussa 1683 Leopold solmi puolustusliiton Puolan kuninkaan Juhana III Sobieskin kanssa, sillä Juhana tarvitsi niin ikään liittolaisia suojaamaan Puolaa ottomaanien mahdolliselta miehitykseltä.
Turkkilaiset olivat 1670-luvulla miehittäneet Puolan kaakkoisosan eli nykyisen Ukrainan alueen.
Juhana oli itse johtanut joukkojaan taistelussa turkkilaisia vastaan ja onnistunut ajamaan tunkeilijat matkoihinsa.
Hän kuitenkin tiesi, että jos turkkilaiset valtaisivat Wienin, Puolan vuoro koittaisi pian.
Itävaltalaisilla oli tukenaan myös mahtava Vatikaani. Katolinen kirkko lahjoitti Itävallalle ja Puolalle valtavia rahasummia, jotta ne voisivat varustaa armeijan taistelemaan vääräuskoisia ottomaaneja vastaan.
Sota turkkilaisia vastaan oli muuttunut uskonsodaksi.
Avunlupauksista huolimatta muu katolinen Eurooppa ei pitänyt kiirettä tulla Itävallan avuksi, ja itävaltalaiset kokivat jääneensä sodassa yksin.
Pian ottomaanien armeijan etujoukot jo saapuivat Itävallan alueelle. Ensimmäisinä saapuivat tataarit, pelätty aasialainen ratsastajakansa, jotka havaittiin ensi kerran Wienin puolustusmuurien torneista heinäkuussa 1683.
Tataarit alkoivat ryöstellä ja hävittää pääkaupunkia ympäröivää maaseutua. He surmasivat kylien asukkaita, polttivat taloja ja tuhosivat peltoja. Seurauksena oli lähialueiden asukkaiden joukkopako Wieniin.
Sotaa käytiin asein ja sanoin
Ennakkoluulot ja pahantahtoiset huhut olivat ristiretkiajasta lähtien johtaneet moniin konflikteihin kristittyjen ja muslimien välillä. Sotaa käytiin sekä asein että sanoin.
Wieniin alkoi virrata pakolaisia
Samaan aikaan kun ympäröivältä maaseudulta tulvi pakolaisia Wienin jykevien muurien suojaan, monet wieniläiset alkoivat paeta kauemmas länteen.
Myös Leopold I katsoi viisaimmaksi lähteä Wienistä, ja illansuussa 7. heinäkuuta hän suuntasi hoveineen Linziin.
Keisarin pako romahdutti wieniläisten taistelutahdon ja käynnisti kaupungin asukkaiden keskuudessa kaoottisen joukkopaon.
”Ihmiset olivat niin peloissaan, että kukaan ei halunnut jäädä kaupunkiin. Kaikki saatavilla olevat hevoset ja kärryt vuokrattiin saman tien, ja ne pakattiin täyteen lapsia ja naisia, jotka ottivat mukaansa vain kaikkein arvokkaimman omaisuutensa. Kaikkialta kuului huutoa ja vaikerrusta aivan kuin turkkilaiset olisivat jo tulleet”, muuan silminnäkijä kuvaili kaaosta.
Eri kertomusten perusteella on arvioitu, että Wienistä pakeni keisarin lähdön jälkeen jopa 60 000 asukasta.
Ottomaanien hyökkäyksen uhan vuoksi että Wienin puolustusvarustuksia oli kuitenkin parannettu valtavilla rahasummilla.
Lisäksi pääkaupungin kaksi suurta asevarastoa oli täytetty ruudilla ja ammuksilla.
Suurvisiiri Kara Mustafa sai tehtäväkseen liittää Wienin osaksi mahtavaa Ottomaanien valtakuntaa suuren armeijan avulla.
ähän ennen turkkilaisten piirityksen alkamista naiseksi naamioitunut turkkilainen sabotööri yritti sytyttää toisen asevaraston palamaan.
Nopeaälyiset kaupunkilaiset onnistuivat sammuttamaan tulipalon ennen kuin se ehti levitä, mutta sabotaasiyritys sai wieniläiset janoamaan kostoa.
Raivostunut väkijoukko otti epäillyn sabotöörin kiinni ja repi hänet kappaleiksi. Sen jälkeen hänen silvottua ruumistaan kuljetettiin pitkin katuja varoitukseksi ja pelotukseksi muille.
Vihanpurkaus ei kuitenkaan auttanut kohentamaan wieniläisten taisteluintoa, ja he kokivat yhä olevansa liittolaistensa hylkäämiä, kun ottomaanien armeija ilmestyi horisonttiin 14. heinäkuuta.
Yksikään keisarikunnan pikkuvaltio ei toistaiseksi ollut lupautunut tulemaan itävaltalaisten avuksi.
Puolan Juhana III oli ainoana Euroopan hallitsijana solminut Leopoldin kanssa puolustusliiton, mutta Puolan armeijaa ei näkynyt eikä kuulunut.
Turkkilaiset saartoivat Wienin
Turkkilaiset olivat marssineet neljä ja puoli kuukautta, ja nyt he olivat vihdoin saapuneet Wienin porteille.
Sulttaani oli jo aikaa sitten luovuttanut armeijansa komennon suurvisiiri Kara Mustafalle.
Jos Wienin valloitus onnistuisi, sulttaani voisi ottaa siitä kunnian, mutta mikäli yritys epäonnistuisi, syy olisi yksin suurvisiirin.
Turkkilaiset perustivat Wienin ympärille jättimäisen leirin, jossa oli 25 000 telttaa ja joka ympäröi koko kaupungin.
Suurvisiiri asettui asumaan suurimpaan ja hienoimpaan telttaan ja alkoi suunnitella tulevaa piiritystä.
Wienin heikoin kohta oli sen puolustusmuurien lounaan puoleinen kulma, sillä siellä sen enempää pohjavesi kuin purotkaan eivät estäneet hyökkääjiä toteuttamasta hyväksi havaittua piiritystaktiikkaansa:
Kaivaa tunneleita kaupungin puolustusrakennelmien alle ja täyttää ne räjähteillä.
Wienin lukuisten kirkkojen tornit olivat hyviä maaleja turkkilaisten tykistölle, joka alkoi moukaroida kaupunkia lähes taukoamatta.
Samaan aikaan turkkilaisten pioneerijoukot kaivoivat tunneleita kohti Wienin muureja ja rakensivat niiden tueksi tiheän juoksuhautojen verkoston, jonka ansiosta turkkilaiset saattoivat päästä aivan lähelle kaupungin vallituksia tulematta ammutuksi.
Kahdessa päivässä juoksuhaudat ulottuivat jo aivan lähelle paaluvarustusta, joka muodosti Wienin uloimman puolustuslinjan.
Sieltä ne laajenivat syviksi paaluvarustuksen suuntaisiksi ampumahaudoiksi.
Sapelein ja keihäin aseistautuneet janitsaarit hyökkäsivät etumaisista kaivannoista kohti paaluvarustusta, jota itävaltalaisten sotilaiden rivistöt puolustivat tuliasein ja kranaatein.
Puolan kuningas oli turkkilaisten kauhu
Puolan Juhana III Sobieskia ei turhaan kutsuta sankarikuninkaaksi.
Hän oli jo nuorena taitava sotataktikko, ja 1650-luvun alussa hänet määrättiin lähettilääksi ottomaanien hoviin.
Turkissa ollessaan hän perehtyi ottomaanien sotajoukkoihin ja opetteli turkin kielen.
Sobieskin hankkimat tiedot osoittautuivat korvaamattoman arvokkaiksi hänen palattuaan Puolaan.
Hän johdatti Puolan armeijan lukemattomiin voittoihin ottomaaneista, ja hänestä tuli lopulta niin suosittu, että hänet valittiin Puolan kuninkaaksi vuonna 1674.
Turkkilaiset pelkäsivät ja kunnioittivat mahtavaa soturikuningasta niin paljon, että he antoivat tälle lisänimen ”Lechian leijona” Puolan vanhaan Lechia-nimeen viitaten.
Ensimmäinen rynnäkkö torjuttiin
Wieniä puolusti 15 000 sotilaan joukko, jota komensi Wienin puolustusta johtanut Ernst Rüdiger von Starhemberg.
Hän kulki väsymättä kaupungin muureilla tarkkaillen tilannetta taistelukentällä – välillä niin läheltä, että hän haavoittui aivan piirityksen alussa turkkilaisten tykkien ammuksesta.
Sen jälkeen von Starhembergiä kannettiin paikasta toiseen kantotuolissa.
Itävaltalaisten sitkeys tuotti tulosta siitä huolimatta, että turkkilaiset alkoivat 23. heinäkuuta räjäyttää miinoja paaluvarustuksen alla.
Suurvisiirin joukot yrittivät tunkeutua läpi miinojen paaluaitaan tekemistä aukoista, mutta itävaltalaiset onnistuivat torjumaan hyökkäyksen.
Heinäkuuta ottomaanit yrittivät tehostaa räjähdysten voimaa räjäyttämällä kaksi miinaa samanaikaisesti. Hetken aikaa näyttikin siltä, että voimakas räjähdys tuottaisi tulosta.
”Kaikkialta kuului huutoa ja valitusta aivan kuin turkkilaiset olisivat jo tulleet.”
Todistaja Wienin ilmapiiristä
Miinat tuhosivat pätkän paaluvarustusta sekä sen takana olevan rintavarustuksen ja hautasivat monia itävaltalaisia maan alle.
Itävaltalaisten tilanne vaikutti jo toivottomalta, ja heidän oli tukittava paaluvarustukseen syntynyt aukko nopeasti lankuilla ja hiekkasäkeillä estääkseen vihollista pääsemästä vallihautaan.
Kaksisataa itävaltalaista loikkasi päättäväisesti räjähdysten synnyttämään kraatteriin, joka oli vain muutaman metrin päässä vihollisen juoksuhaudasta.
Ottomaanit tulittivat itävaltalaisia musketeilla ja syytivät näiden niskaan käsikranaatteja, mutta itävaltalaiset saivat paaluvarustuksen aukon tukittua kahdessa tunnissa.
”He murskasivat turkkilaiset pian, leikkasivat näiltä päät ja iskivät ne seipäisiin vihollisen näkyville”, Johann von Vaelckeren kirjoitti.
Ottomaanit onnistuivat murtautumaan paaluvarustuksen läpi vallihautaan vasta 7. elokuuta eli noin kolme viikkoa piirityksen alkamisen jälkeen.
Heitä oli kuitenkin yhä vastassa tykkiasemia, musketteja sekä 6–8 metrin korkuinen kaupunginmuuri.
Seuraavien 37 päivän ajan vallihaudassa käytiin verisiä taisteluita, ja se oli pian täynnä syviä pommikuoppia ja kuolleiden sotilaiden ruumiita.
Ilma oli sakeanaan tomua, ruudinsavua ja mätänevien ruumiiden löyhkää, kun turkkilaiset yrittivät murtaa Wienin viimeistä puolustuslinjaa.
Miinojen piti tuhota Wienin muurit
Turkkilaisten oli murrettava Wienin jykevät puolustusvarustukset pala palalta päästäkseen käsiksi itse kaupunkiin.
Heillä oli siihen tehokas ase: maanalaiset miinat, joilla muurit räjäytettiin hajalle.
Wieniä ympäröi niin sanottu tähtilinnoitus, jonka muodon ansiosta muurien katveeseen ei jäänyt lainkaan kuolleita kulmia.
Puolustuslinjan uloin osa oli glasiisi eli leveä avoin vyöhyke, jossa hyökkääjä oli täysin suojaton.
Ottomaanit hyökäsivät sekä glasiisin yli että juoksuhautojen ja maan alla risteilevien tunneleiden kautta.
Vastatunnelien piti pysäyttää hyökkääjät
Itävaltalaiset kaivoivat omia tunneleitaan tuhotakseen turkkilaisten tunnelit ja estäkseen vihollista räjäyttämästä miinojaan maan alla.
Tunnelien kaivaminen oli riskialtista, sillä vastatunnelit kaivettiin kaupungin puolustusrakennelmien alle, mikä olisi voinut saada vallitukset sortumaan.
Taisteluja maan alla
Kun itävaltalaisten ja turkkilaisten tunnelit kohtasivat, vihollisen kaivanto yritettiin tuhota kranaateilla.
Maanalaiset yhteenotot vaativat lukemattomien sotilaiden hengen.
Viholliset kohtasivat maan alla
Turkkilaiset eivät olleet ainoita, jotka kaivoivat tunneleita Wienin vallitusten alle.
Von Starhemberg määräsi sotilaansa kaivamaan vastatunneleita kohti ottomaanien tunneleita ja räjäyttämään miinoja muun muassa vihollisen tykkiasemien ja juoksuhautojen alla.
”He murskasivat turkkilaiset pian, leikkasivat näiltä päät ja iskivät ne seipäisiin vihollisen näkyville.”
Itävaltalaiset kaivoivat omia tunneleitaan myös löytääkseen vihollisen tunneleita, jotka he sitten tuhosivat räjäyttämällä kranaatteja tai ruutitynnyreitä.
Joskus tunnelit kohtasivat kaivamisen ollessa vielä kesken niin, että itävaltalaiset ja turkkilaiset joutuivat yhtäkkiä kasvotusten maan alla, kun tunneleita erottava seinämä yllättäen sortui.
Tunneleissa oli niin ahdasta, että turkkilaiset ja itävaltalaiset saattoivat katsoa kynttilänvalossa toisiaan suoraan silmiin.
Seuranneissa yhteenotoissa molempien puolten sotilaat huitoivat toisiaan umpimähkään hakuillaan ja ryntäsivät sitten kiireen vilkkaa ulos tunnelista, joka saattoi sortua milloin tahansa.
Vastatunnelien kaivaminen oli tehokas taktiikka, mutta se ei estänyt turkkilaisia kaivautumasta päivä päivältä lähemmäs Wienin korkeaa kaupunginmuuria.
Husaarit hyökkäsivät ensin peitsin ja jatkoivat taistelua pistoolein tai sotanuijin.
Kissatkin päätyivät pataan
Wienin ahdinko paheni päivä päivältä.
Kaupungissa vallitsi niin suuri ruokapula, että wieniläiset söivät jopa kaikki kaupungin kissat ja joutuivat niiden loputtua turvautumaan rottiin.
Wienin asukkaat eivät päässeet poistumaan piiritetystä kaupungista, ja vähitellen jätteet ja uloste alkoivat kasaantua kaduille, minkä seurauksena taudit alkoivat levitä kulovalkean tavoin.
Wieniläiset kokivat kovia myös henkisesti sekä jatkuvan tykkitulen että turkkilaisten kaivamien tunnelien pelon vuoksi.
Kun Wienissä alettiin huhuta, että vihollisen tunnelit ulottuivat jo itse kaupungin alle, von Starhemberg määräsi, että kaikkia kaupungin kellareita piti vartioida jatkuvasti ja asukkaiden oli kuunneltava kaivamisen ja hakuniskujen ääniä maan alta.
Myös kaikki Wienin kellot määrättiin pysäytettäviksi lukuun ottamatta kirkonkellojen lyöntejä tasatuntien merkiksi.
Pian kaupungissa vallitsi painostava hiljaisuus, jonka rikkoivat vain tykkien jyrähdykset, miinojen räjähdykset ja sotilaiden huudot.
Wieniä puolustavat sotilaat ja kaupungin asukkaat olivat romahduksen partaalla, ja toivo avun saapumisesta hiipui päivä päivältä.
Kun kaupungin sisemmät puolustusrakennelmat viimein murtuivat ja joutuivat turkkilaisten käsiin 3. syyskuuta, itävaltalaisten mahdollisuudet puolustaa kaupunginmuuria hupenivat.
Seuraavana päivänä ottomaanien hyökkäysinto vain yltyi, ja kun kolmen miinan räjähdys repi aukon kaupunginmuuriin, itävaltalaissotilaat ryhmittyivät tiiviiseen muodostelmaan puolustamaan kaupunkiaan ja onnistuivat vain vaivoin ja suurin tappioin torjumaan rynnäkön.
Wienin tilanne oli kriittinen, ja kaikki tiesivät, että kaupungin valtaus oli vain ajan kysymys.
Niinpä wieniläiset eivät olleet uskoa silmiään, kun he syyskuun 8. päivän vastaisena yönä näkivät rakettien kohoavan taivaalle kaupungin luoteispuolella.
Piiritystä oli kestänyt kaksi kuukautta, ja apu oli vihdoin saapunut.
Husaarin ”siivekäs” haarniska painoi noin 15 kiloa.
© Eddie Gerald/Imageselect
Haarniskoidut ritarit ”lensivät” taisteluun
Siivekkäin haarniskoin ja peitsin varustautuneet puolalaiset husaarit olivat kuin jäänne keskiajalta. Ottomaanit pelkäsivät pelottomia ratsusotilaita, jotka toivat mukanaan kaaosta ja kuolemaa.
Niin sanotut siivekkäät husaarit olivat yksi Puolan armeijan tehokkaimmista taisteluyksiköistä. Yksikkö oli perustettu 1570-luvulla, ja se saavutti nopeasti taistelukentillä pelottavan maineen.
Peitsin aseistautuneet haarniskoidut husaarit toivat mieleen keskiaikaiset ritarit. Heidän rynnäkkönsä 1600-luvun musketteja vastaan oli riskialtis, sillä muskettien kuulat pystyivät läpäisemään haarniskan.
Husaarit olivat kuitenkin nopeita, sillä heidän haarniskansa oli kevyt ja heidän ratsunsa olivat sotaratsujen ja nopeiden tataarihevosten risteymiä.
Husaarien ratsut olivat niin arvokkaita, että niiden myynti Puolan ulkopuolelle oli kielletty lailla.
Husaarit hyödynsivät liikkuvuuttaan ja nopeuttaan iskemällä tiiviinä ryhmänä esimerkiksi vihollisen jalkaväen kimppuun ja murskasivat vastarinnan armotta.
Husaarit tunnettiin komeasta haarniskastaan ja siihen tai satulaan kiinnitetyistä siivistä.
Strutsin- tai joutsenensulista tehdyt siivet saivat husaarit näyttämään vaikuttavilta ja pelottivat vihollisen ratsuja. Upseerien asuun kuului lisäksi leopardintalja.
Husaarit niittivät mainetta Euroopassa murskattuaan Wieniä piirittävät ottomaanit vuonna 1683, mutta Wienin taistelu jäi yhdeksi heidän viimeisistä suurista voitoistaan.
Kehitys ajoi vähitellen husaarien ohi, ja 1700-luvulla heitä alettiin käyttää taistelutehtävien sijasta enemmän tiedustelutehtäviin.
1800-luvulla aiemmin niin pelätyistä siivekkäistä husaareista tuli lähinnä seremoniallinen yksikkö.
Apujoukot saapuivat viime hetkellä
Leopold I ei ollut jäänyt toimettomaksi paettuaan Wienistä. Hallintokoneistonsa välityksellä hän oli saanut muun muassa Baijerin, Saksin ja Hannoverin herttua herttuakunnat lähettämään joukkoja Wienin avuksi.
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtiot eivät olleet kuitenkaan luovuttaneet sotilaitaan keisarin käyttöön hyvää hyvyyttään.
Ne halusivat saada avustaan hyvän korvauksen, ja sopimus avunannosta syöksi Leopoldin vararikon partaalle.
Itävallan onneksi raha teki tehtävänsä, ja elokuun aikana tuhansia saksalaisia sotilaita lähti marssimaan kohti Wieniä.
Samaan aikaan Puolan ratsuväki suuntasi kohti Itävaltaa kuningas Juhana III:n johdolla. Liittolaisarmeijan yhteenlaskettu vahvuus oli noin 75 000 sotilasta.
Ottomaaniarmeijan ylipäällikkö Kara Mustafa saattoi päivän mittaan seurata, miten vihollisjoukot ryhmittyivät kukkuloiden rinteille turkkilaisten leirin ympärille.
Näin hän sai vahvistuksen tiedoille, joita vangiksi jääneet itävaltalaissotilaat olivat jo kertoneet: suuri kristittyjen armeija oli matkalla Wienin avuksi.
”He eivät olleet miekkamme likaamisen arvoisia. Niinpä poltimme heidät kaikki.”
Juhana III Sobieski turkkilaisten kohtalosta
Ottomaanien kenraalit kokoontuivat neuvonpitoon 8. ja 9. syyskuuta, ja useimmat upseerit suosittelivat piirityksen lopettamista ja suurhyökkäystä kristittyjen lisäjoukkojen kimppuun.
Upseeriensa suosituksista ja sotavankien kertomuksista huolimatta Kara Mustafa päätti jatkaa piiritystä, ja lähettää vain osan joukoistaan uusia vihollisia vastaan.
Edes eurooppalaisten leiriytyminen hänen armeijansa ympärille ei saanut häntä muuttamaan mieltään.
Ainoa myönnytys, johon suurvisiiri suostui, oli muutaman puolustus- ja tykkiaseman pystyttäminen turkkilaisten leirin pohjoisreunalle kohti Kahlenbergvuorta, josta hän uskoi eurooppalaisten hyökkäävän.
Kara Mustafa ei liioin perustanut varsinaista puolustuslinjaa leirinsä ja vihollisen väliin ilmeisesti siksi, että hän uskoi joukkojensa pystyvän murtamaan Wienin muurit ennen kristittyjen lisäjoukkojen hyökkäystä.
Päivien kuluessa suurvisiiri kohtasi kuitenkin uuden ongelman: apujoukkojen saapuminen oli valanut Wienin puolustajiin uutta rohkeutta, ja verisistä taisteluista huolimatta he onnistuivat kerta toisensa jälkeen torjumaan turkkilaisten läpimurtoyritykset.
Pian apuun tullet saksalais- ja itävaltalaisjoukot olivat valmiita hyökkäämään, eivätkä ottomaanit olleet kunnolla varustautuneet puolustautumaan.
Muut apujoukot olivat sopineet Puolan Juhanan kanssa, että tämän ratsuväki hyökkäisi turkkilaisten kimppuun etelästä, mutta hankala maasto ja muut vaikeudet olivat viivästyttäneet puolalaisten etenemistä. Niinpä turkkilaiset eivät tienneet puolalaisten olevan edes tulossa.
© Shutterstock
Puolan kuningas ahnehti saalista
Wienin lopulta pelastaneeseen sotajoukkoon kuului 75 000 miestä, joista 27 000 oli puolalaisia, mukaan lukien noin kolmetuhatta siivekästä husaaria.
Voiton jälkeen Puolan kuningas Juhana III Sobieski vaati puolalaisille suurinta osaa sotasaaliista, sillä he olivat marssineet pisimmän matkan ja vastanneet ratkaisevasta hyökkäyksestä.
Juhanan ahneus suututti saksalaiset kenraalit, jotka olivat menettäneet taistelussa runsaasti miehiä, ja kristittyjen riidat viivästyttivät perääntyvien ottomaanien takaa-ajoa.
MAINOS
Varsova: 670 km
27 000 puolalaissotilasta marssi yli 60 päivää päästäkseen Wieniin.
Shutterstock
Dresden: 480 km
Saksin kuningas lähetti Wieniin 9 000 miestä ja 1600-luvun tehokkaimpiin kuuluvaa tykistöä.
Shutterstock
München: 430 km
Baijerin herttuakunta lähetti taisteluun 11 000 sotilasta ja lisäksi 8 000 sotilasta Svaabiasta ja Frankista.
erstock
Wien
Itävallan oma 20 000 miehen armeija odotti puolalaisten ja saksalaisten apujoukkojen tuloa Linzissä.
Liittolaisten armeija oli nyt noin 75 000 miehen vahvuinen turkkilaisten noin 140 000 vastaan.
Eurooppalaiset hyökkäsivät Auringonnousun aikaan sunnuntaina 12. syyskuuta Leopoldin hankkimien apujoukkojen vasen sivusta hyökkäsi Kahlenbergvuoren rinteeltä ottomaanien kimppuun.
Turkkilaisen silminnäkijän mukaan hyökkäys näytti siltä ”kuin pikimusta hyökyaalto olisi vyörynyt alas vuorenrinnettä ja tuhonnut kaiken mennessään”.
Aluksi taistelut keskittyivät Nussdorf-nimisen kylän ympäristöön.
Ottomaanien ”Allah! Allah!”-sotahuudot kaikuivat talojen seinistä ja sekoittuivat kristittyjen sotilaiden ”Jeesus! Maria!” ‑huutoihin.
Jossakin vaiheessa ottomaanit linnoittautuivat kylän raunioihin ja puolustautuivat yhä raivokkaasti.
Sitten kristityt kokosivat rakuunoista ja jalkaväestä suuren iskujoukon, joka pakotti tykistön tuella ottomaanit pakenemaan kylästä.
Kriittiseksi kääntynyt tilanne pakotti suurvisiirin puuttumaan asiaan.
Hän johti oman janitsaarikaartinsa ja punatakkisen albanialaisen henkivartiokaartinsa lähelle taistelupaikkaa.Se osoittautui kohtalokkaaksi virheeksi.
Kiivaimmat taistelut olivat siihen asti keskittyneet eurooppalaisten vasempaan sivustaan ja sitoneet valtaosan ottomaanien joukoista.
Alkuiltapäivästä taistelun painopiste kuitenkin siirtyi eurooppalaisten oikean sivustan puolelle, jossa puolalaiset ratsujoukot odottivat nyt valmiudessa.
Kello 13 Juhana III johdatti joukkonsa hyökkäykseen alas rinnettä, ja husaarit etenivät tykistön tuen ansiosta vihollisen linjoihin asti.
Vaikka Juhanan pelätyin ase eli siivekkäiksi husaareiksi kutsuttu ratsuväki pystyi näyttämään todelliset kykynsä vasta aivan Wienin lähellä olevalla tasangolla, puolalaiset pakottivat turkkilaiset perääntymään.
Saksalaiset sotilaat puhkesivat äänekkäisiin riemuhuutoihin nähdessään puolalaisten lähestyvän, ja kun puolalaiset kello 16:n aikoihin etenivät tasamaalle, Juhana III saattoi valmistautua ratkaisevaan hyökkäykseen.
Turkkilaisten peräännyttyä Wienistä kristityt sotilaat ryöstivät heidän leirinsä.
Puolalaisen aatelismiehen Jerzy Franciszek Kulczyckin kerrotaan löytäneen turkkilaisten tavaroiden joukosta pari säkkiä kahvipapuja, joiden turvin hän perusti Wienin ensimmäisen ja Euroopan ensimmäisiin lukeutuneen kahvilan.
Ottomaanit joutuivat pakenemaan
Aitiopaikaltaan etulinjasta suurvisiiri Kara Mustafa näki, miten taistelun kulku vähitellen kääntyi vastapuolen eduksi.
Puolalaisten menestyksekkään rynnäkön ansiosta kristityt olivat pian saartaneet hänen joukkonsa ja katkaisseet niiden pakotien Wieniin – ja pahimmassa tapauksessa myös itään kohti Unkaria.
Saksalaiset hyökkäsivät nyt uudelleen ja pommittivat suurvisiirin komentopaikkaa niin raivokkaasti, ettei tämä pystynyt kunnolla näkemään, mitä taistelukentällä oikein tapahtui.
Viimein puolalaiset olivat valmiita murskaamaan vihollisen lopullisesti. Sobieski määräsi 18 000 ratsusotilasta historian suurimpaan ratsuväen hyökkäykseen suoraan vihollisen leiriin.
Husaarit nelistivät kuninkaansa johdolla eteenpäin. Turkkilaiset eivät ehtineet suojautua, kun puolalaisten peitset jo pirstoivat luita ja lävistivät miehiä.
Puolalaisten raju hyökkäys murskasi turkkilaisten vastarinnan täysin, ja nämä lähtivät pakenemaan sekasorron vallassa.
Myös Kara Mustafa tajusi taistelun olevan hävitty. Hän riensi komentopaikastaan leirin keskellä olevaan telttaansa, nappasi rahakirstunsa ja lähti pakoon.
Reilut 12 tuntia kestänyt taistelu oli ohi, Wien oli vapautettu ja Länsi-Eurooppa oli pelastunut valloitukselta. Turkkilaiset eivät enää koskaan päässeet niin kauas Eurooppaan.
Katoliset ranskalaiset taistelivat ottomaanien puolella katolisia Habsburgeja vastaan, ja ottomaanien armeijassa taisteli turkkilaisten rinnalla sotilaita sulttaanin kristityistä vasallivaltioista Balkanilta.
Lisäksi katolisen Puolan joukoissa soti myös sunnilaisia Liettuan tataareja.
Wieniläiset kiittivät Juhanaa
Auringonnousu 13. syyskuuta paljasti turkkilaisten hylänneen leirinsä ja paenneen.
Pian wieniläiset tungeksivat sankoin joukoin leiriin ryöstämään sieltä kaiken arvokkaan.
Puolalaiset ratsuväkisotilaat olivat kuitenkin jo puhdistaneet leirin arvotavarasta, ja Juhana III oli vaatinut itselleen suurvisiirin arvoesineitä.
Myöhemmin Juhana kirjoitti vaimolleen turkkilaisten jälkeensä jättämistä haavoittuneista ja kaatuneista sotilaista:
”He eivät olleet miekkamme likaamisen arvoisia, ja niinpä rakensimme suuren rovion ja poltimme heidät kaikki.”
Paaville osoittamassaan kirjeessä Juhana puolestaan lainasi Julius Caesarin kuuluisaa toteamusta:
”Tulimme, näimme ja Jumala voitti.”
Vielä samana päivänä Juhana ratsasti Wienin läpi turkkilaisten viirien ympäröimänä kuin Rooman keisari triumfikulkueessa.
Suurvisiiriä nöyryyttääkseen Juhana kuljetti perässään tämän hylkäämää sotaratsua, ja katujen varsille kerääntyneet wieniläiset kiittivät häntä huutaen:
”Kauan eläköön Puolan kuningas! Kauan eläköön Juhana!”
Kara Mustafa onnistui pakenemaan Wienistä, mutta sulttaanin raivoa hän ei päässyt pakoon.
Kolme kuukautta nöyryyttävän Wienin tappion jälkeen hänet teloitettiin silkkinyörillä kuristamalla.
Lue lisää Wienin piirityksestä
Andrew Wheatcroft: The Enemy at the Gate, Pimlico, 2009
tyhmät suomalaiset
Vituttaako kun Unkari ei alistu sun kannattamaan lännen transutukseen ja homotukseen? Vituttaahan se globalisti kommaria.
gg
Sotilaallinen apu = lähetetään meidän vanhoja romuja niille ja tilataan itse uudet vermeet tilalle meidän omalta maailman massiivisimmalta ja tempputuetuimmalta sotateollisuuskompleksiltamme. Näin kumpikin voittaa, tavallaan.
Yrjö
Nyt voidaan LOPETTAA YLEINEN ASEVELVOLLISUUS. Eliitille oma Nato- palkka-armeija, jonka eliitti itse kustantaa.
TT
Nyt voidaan myös erota EU:sta, koska jäsenyyttä on perusteltu osin sillä, että se liittää meidät länteen ja tarjoaa siten hajurakoa Venäjää vastaan. Koska NATO on niin valtavan hieno ja vahva järjestö(?), niin kiillotetaan sen kunniaa uskaltautumalla eroamaan EU:sta. Jos Venäjä alkaa ryttyilemään meille, niin haetaan vain popcorn-pussit kaupasta ja katsotaan, kuinka NATO:n ammattilaiset hoitavat homman. (Eivät hoida, vaan käytännössä suomalaiset itse varusmiehen päiväraha-palkalla).
wut
EU on taloudellinen ja poliittinen liitto, eikä anna mitään sotilaallista suojaa. NATO on puolustusliitto. Miten nämä edes millään tavalla liittyvät toisiinsa tai olisivat peruste toisesta eroamiseen?
Molemmat ovat tarpeellisia.
Snif
Suomalaisten geenit on puhtaita eikä niitä löydy mistään kansoista, mikäli et sitä tiennyt. Nyt ei ole kyse niistä joita on suomeen tunkenut ja läskiperse ämmät on synnyttäneet. Vaan niitä joiden sukujuuret on tässä maassa olleet satoja vuosia.
Niimpä varmaan joo, muita natomaita on kymmeniä, mutta teidän putinistien mukaan vain suomi tuhoutuu välittömästi kun natoon liityttiin.
JFK
Snif: ”Suomalaisten geenit on puhtaita eikä niitä löydy mistään kansoista”
Jos geeniesi puhtaus on niin kallisarvoista, niin varmasti olit 2015 yrittämässä estää 35000 murjaanisotilaan maahantulo. Joe et ollut, niin varmasti edes ajattelit, että kuka oli sen invaasion takana. Sieltä se todellinen vihollinen geeneillesi löytyy. Mutta ei, pää punasena pitää vaan toistaa valtamedian lapsellista propagandaa.
Venäjän Idea
Kaikki muuttui 24.2. 2022 jälkeen, YW blogiakaan enää
luettua kovinkaan paljon. Eikä tunnukaan enää niin
mielenkiintoiselle.
No mitkä ne haitat, sitä ei kirjoittajakaan tiedä.
Kansainvälisiin sotiin.
Oltiin Afganistanissa vaikka ei oltu etes NATO-maa.
Muistan tämän vuosia sitten lukeneeni eräästä blogista,
meni itsenäisyys kun liityttiin EU.
Voi älytön taas ne juutalaiset. Outo pakkomielle ne juutalaiset.
Samanlaiseen ylivaltaan pyrkii Venäjä, vähän käytät
aikaa kuuntelet vaikka äänikirjana Mauno Koiviston
Venäjän Idea, Mihail Zygar Putinin sisäpiiri Nyky Venäjän
lyhyt historia.
Kuten Ano Turtiainen vastustetaan USA.
Tosin en pidä USA sen parempana. Ei myöskään Venäjä.
Sotaveteraani kannattaa NATOa.
https://yle.fi/a/74–20025808
Nationalisti
Lue jatkossakin Yle Watchia, niin saat laajempaa ymmärrystä asioihin.
Sionistien valheita sen sijaan ei kannata lukea ja uskoa.
Schlageter
Masentavaa. No, ainakin täytyy sanoa, että mikäli Suomeen tuodaan hallituksen kutsusta tai muuten vieraita joukkoja, jokaisen isänmaallisen suomalaisen pyhä velvollisuus on sabotoida niitä parhaansa mukaan.
Ja jokainen hölmö suomalainen, joka lähteen ulkomaisten etujen puolesta vieraita maita miehittämään – saakoon siellä kuulan, sillä se on aina miehittäjän palkka.
Pitsi
NATO-Suomessa ei ole mitään puolustamisen arvoista. Muistakaa se. Se tulee olemaan eliitin sota. Kuka hitto jonkun eliitin puolesta taistelee? Ruotsi oivalsi olla liittymättä NATO:on. Kuka yllättyi? Se oli sitten viimeinen naula arkkuun itsenäisyyden rippeille, vaikka Suomen itsenäisyys on ollut kuopattu jo ajat sitten.
Salomon
Heiman sovelletusti siteeraan Pattonia. Ostettiin vääriä raketteja
tyhmät suomalaiset
Ihmetyttää miten näitä kehitysvammaisia valtamedian lammas NATO kannattajia voi olla täälläkin kommenteissa näin paljon? Iltalehet sun muut ymmärtää, mutta oisin kuvitellu että Partisaanin lukijat ois nyt valveilla asioista, eipä näköjään ole. NATO on vain ja ainuastaan juutalaisten rahoittama ja omistama HYÖKKÄYSliitto. Yugoslavia, Libya ja Iraki todistavat sen. Mutta koska valtamedia ei puhu niistä mitään, niin eihän nää aivottomat kehitysvammaiset suomalaiset niistä sitten mitään puhu. Jos kannattaa NATOA kannattaa juutalaisia sionisteja. Voi olla kannattamatta NATO mutta MYÖS samalla venäjää, tätä ei keharisuomalaiset tajua. Venäjä venäjä venäjä ei helevtti 😀
tyhmät suomalaiset
@wut Eu tarpeellinen? Mitä vitun sieniä sä käytät, Eu on vain ja ainuastaan HAITALLISTA Suomelle. EUn liittymisen myötä meidän talouskasvu on vain laskenut ja laskenut vuosi vuodelta, ja meillä ei ole edes OMAA VALUTTAA. Eulla on AIVAN liikaa päätänätävaltaa, ja nyt NATO pelleilyn lisäksi annetaan Natolle valtaa meidän omasta armeijasta. Kumpikaan noista ei ole hyödyllinen juttu. Jutkujen kannattaja