Tunnetuksi median tyrkytyksellä – Paris Hiltonia turhemmat julkkikset

Partisaani julkaisee Tiina Wiikin kirjoituksen.

Kolumnit

Hotelliperijätär Paris Hiltonia on kutsuttu ensimmäiseksi ihmiseksi, joka oli kuuluisa pelkästä kuuluisana olemisesta – famous for being famous, mutta viimeiseksi hän ei suinkaan jäänyt. Mutta entä, kun joku on kuuluisa ainoastaan siksi, että ystävät ja myötämieliset ihmiset mediassa tekevät kaikkensa tyrkyttääkseen tätä henkilöä kansan tietoisuuteen?

Yhä useammin olen huomannut ihmetteleväni lehtijuttuja lukiessa, että kuka ihme tämä haastateltava edes on, jota media kutsuu ”somevaikuttajaksi” tai ”muusikoksi”. Ehkä olen vain tulossa vanhaksi ja jäänyt tuoreimmista ilmiöistä jälkeen?

Tarkistan asian: Ylen esittelemällä ”somevaikuttajalla” on reilut tuhat seuraajaa, ja Hesarin hehkuttamalla muusikolla Youtubessa alle 2000 tilaajaa. Vika ei siis ole minussa.

Vain median tyrkytyksen vuoksi olen edes kuullut nimet Mona Bling, Yeboyah tai Miisa Asikainen, ja tämä tunnettavuus on ontompaa kuin edes Paris Hiltonilla: Hiltonista tuli julkkis seksivideon vuodettua julkisuuteen, ja hän pysyi otsikoissa yleisön tahdosta: Paris kiinnosti, joten hänestä kannatti tehdä juttuja, ja hänelle kannatti antaa oma tv-sarjansa, joka Suomessa esitettiin nimellä Leidit landella.

Mutta yleisö ei janoa kuulla Yeboyahin viimeisimpiä kuulumisia tai nähdä kuvia Mona Blingin asuvalinnoista. Media tuottaa tarjontaa, jolle ei ole kysyntää. Miksi? Mainitsemani henkilöt ovat vain muutama esimerkki median vängällä tyrkyttämistä ”julkkiksista”, mutta näitä persoonia yhdistää se, että he ovat medialle ideologisesti miellyttäviä ihmisiä, vaikka yleisöä he eivät kiinnostaisikaan.

Vihervasemmiston aktiiveilla on hyvin lyhyet langat mediaan.

Jos olet ihmetellyt, miten vaikkapa Suomessa asuva grönlantilainen päätyy Ylen juttuun valittamaan Eskimo-jäätelön nimestä, selitys on vallan yksinkertainen: toimittaja ja miehen tyttöystävä ovat kavereita keskenään ja käyneet koulua yhdessä. Näin toimittajan kaverin poikaystävä päätyy juttuun esiteltynä siihen tapaan, kuin hän olisi merkittäväkin yhteiskunnallinen keskustelija, vaikka suuri yleisö ei häntä tunne, eikä kukaan yleisöstä hänen mielipidettään jäätelöihin ole pyytänyt. Mutta hänen esittelemisellään saadaan luotua vaikutelma siitä, että hän edustaisi laajemman ihmisryhmän mielipidettä eikä vain toimittajan omistautumista trendikkäälle rasismivalitukselle.

Mona Bling on ”transnainen”, joten häntä esitellään somevaikuttajana sen vaikutelman luomiseksi, että trans-asiat resonoisivat suurestikin kansan syvissä riveissä – Mona on siis vain median välikappale sen illuusion luomisessa, että vihervasemmiston marginaali-ilmiöt olisivat suositumpia kuin ne todellisuudessa ovat.

Sama pätee Asikaiseen. Hän ei päädy Hesarin juttuun ”somevaikuttajaksi” siksi, että juuri hänessä olisi jotain erityisen kiinnostavaa, vaan siksi, että hän toimii suukappaleena asioille, jotka toimittaja itse haluaa viestiä. Hänen aktiivisimmalla somekanavallaan Instagramissa on 6751 seuraajaa ja 998 seurattavaa.

(Vertailun vuoksi: minun aktiivisimmalla sometililläni eli Twitterissä on reilut 15 800 seuraajaa ja 397 seurattavaa. Seurattavien määrä on siten olennainen, että ”takaisin seuraamisella” voi nostattaa omia seuraajalukujaan, ja jotkut julkkikset ovat tehneet siitä suoranaisen ylpeyden aiheen, että he eivät seuraa ketään, mutta heillä on miljoonittain seuraajia. Jos Miisa on somevaikuttaja, minä kai olen sitä tuplasti enemmän, mutta en ikinä kehtaisi moista sanaa itsestäni käyttää. Olen aktivisti, ja itsensä ”vaikuttajaksi” kutsuminen perin heikoin meriitein narahtaa korvaan melko narsistisena.)

Jos toimittaja vain kirjoittaisi mielipidekirjoituksen vaikkapa Miisa Asikaisen asiasta eli läskiaktivismista, illuusion luominen ei onnistuisi: jokainen lukija näkisi ensi silmäyksellä, että kyseessä on toimittajan mielipiteen ilmaisu, eikä tämä kirjoitus edusta muuta kuin sitä yksilön mielipidettä.

Mutta jos mielipidekirjoituksen sijaan tehdään juttu ”somevaikuttajasta”, ja toimittajan mielipiteitä esittävää ihmistä esitellään vaikutusvaltaisempana ja kiinnostavampana kuin hän todellisuudessa on – näissä lehtijutuissa ei koskaan kerrota somevaikuttajien seuraajamääriä – voidaan luoda vaikutelma laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, ja jutulla on enemmän psykologista voimaa kuin yhden toimittajan mielipidekirjoituksella.

Se, minkä ihmiset uskovat olevan yleinen mielipide, vaikuttaa siihen, millaisia asioita he itse kokevat turvalliseksi sanoa, ja minkä sanomista he varovat. Jos ihminen vaikkapa kuvittelee, että valtaenemmistö hänen työkavereistaan pitää vihapuhetta vakavana ongelmana, kynnys ilmaista kriittisiä mielipiteitä maahanmuuttopolitiikasta tai vähemmistöistä nousee, vaikka todellisuus voi hyvinkin olla, että jokainen työpaikalla on saman illuusion vallassa: todellisuudessa heidän mielipiteensä eivät ole kovin erilaisia kuin työkavereilla, mutta vaikenemiseen riittää se, että he luulevat olevansa erilaisia. Kaikki luulevat muiden näkevän keisarin uudet vaatteet.

Oma lukunsa väkisin tyrkytetyissä persoonissa ovat Ylen suojatyöpaikkojen täyttäjät, jotka eivät markkinataloudessa voisi koskaan elantoaan ansaita samalla työllä. Ylen kolumniosasto on jo pitkään ollut käytännössä Ylen feministiosasto, jonne palkataan osastopomo Rakel Liekin kavereita ja hänelle ideologisesti mieluisia henkilöitä saamaan vakiotulot kirjoituksista, joilla he itsenäisinä bloggaajina eivät koskaan menestyisi. Näin vaikkapa Emmi Nuorgamistakin saadaan kirjoittamisella ansaitseva henkilö.

Yeboyah – kun ketään ei kiinnosta, vaikka kuinka tyrkyttäisit

Erityisen hauska tapaus on räppäri Yeboyah, jota eritoten Helsingin Sanomat on tyrkyttänyt lukijoilleen aktiivisesti. Juttu Helsinkiläinen räppäri Yeboyah julkaisi visuaalisen EP:n, jolla rikotaan stereotypiaa siitä, millainen on suomalainen Elovena-hahmo osoitti, kuinka ystävät ison lehden toimituksessa auttavat uuden singlen markkinoinnissa: juttua kirjoittaessa videolla oli Youtubessa 57 näyttökertaa, mikä paljastuu juttuun sisällytetystä kuvakaappauksesta.

Eli ainakaan niin ei Yeboyah jutun aiheeksi päätynyt, että huikea kiinnostus singleä kohtaan olisi saanut Hesarin Hilla Körkön häneen ottamaan yhteyttä. Juttu oli todennäköisesti suunniteltu jo ennen kuin videota edes ladattiin Youtubeen.

Tällä hetkellä Yeboyahin Youtube-kanavalla on hieman alle 2000 tilaajaa, ja eniten katselukertoja on kerännyt juuri Hesarin markkinoima Elovena-kappale (104 000), ja muutama muu kappale on kerännyt kymmeniä tuhansia näyttökertoja, ja kaikki niistä ovat lehdissä markkinoituja kappaleita. Lehtijuttujen videoupotukset kun kääntävät lehtijuttujen lukukertojakin näyttökerroiksi.

Räppärin uusin levy ei ole herättänyt suurta mielenkiintoa. Sen kappaleet ovat olleet tarjolla 10 päivää, ja katsotuin uusista biiseistä on katsottu 1300 kertaa. Media yrittää luoda vängällä tarjontaa, vaikka kysyntää ei vain ole.

Kuuntelin useita Yeboyahin kappaleita, jotta voisin arvioida, onko kyseessä aliarvostettu lahjakkuus vai yksinkertaisesti epäkiinnostava artisti.

Työlästä höttöä lienee parhaiten tiivistetty kuvaus musiikista: Yeboyahilla on selvästi vaikea keksiä mitään sanottavaa, joten lyriikat ovat mitäänsanomattomia, ja niissä on valtava määrä samojen asioiden toistoa. Räppärinäkään nainen ei oikein vakuuta: kyllä hän tahdissa pysyy mutta ei osoita mitään sellaista lahjakkuutta, joka herättäisi mielenkiinnon. Huomattavasti omaperäisempää ja laadukkaampaa räppiä kuulee UG-räppäreidenkin omatuotantojulkaisuissa ja esiintymisissä. Eikä edes musiikillinen puoli pelasta: tylsää, ennalta-arvattavaa, kuin netistä ladattuja perusbiittejä, joita amatöörit usein käyttävät harjoittelussa ja demoissaan.

Sitten tapahtui jotain yllättävää: kiinnostavasti alkava kappale – nyt on otettu vaikutteita RZA:lta! Kuuntelin musiikkia kuulokkeilla, ja olin juuri sillä hetkellä makuuhuoneessa, joten lähdin olohuoneeseen katsomaan läppäriltä, mikä on tämä poikkeuksellisen onnistunut Yeboyahin biisi.

Mutta en edes ehtinyt olohuoneeseen, ennen kuin totuus selvisi, ja kun se selvisi, nauroin ääneen: kyseessä ei ollut Yeboyahin kappale.

Youtuben automaattitoisto oli päättänyt piinani vaihtamalla ilmeisesti aiempien kuuntelujeni perusteella Wu Tangiin, ja en vain tunnistanut heti, että kyseessä on Wu Tangin Pearl Harbor, koska siitä on aikaa, kun olen heidän tuotantoaan kuunnellut yksittäisiä kappaleita enempää. Eikä ihme, että RZA tuli mieleen: hän on yksi kappaleen kirjoittajista ja sen vierailevista artisteista.

Joten ei, Yeboyah ei ole aliarvostettu ja rotunsa ja sukupuolensa vuoksi sorrettu artisti vaan parhaimmillaankin keskinkertaisuus, joka ei tarjoa mitään syytä kuunnella tuotantoaan.

Kuitenkin valtamedian kaverit puskevat tätä keskinkertaisuutta veren maku suussa suuren yleisön tietoisuuteen, mutta kiinnostusta ei vain synny, koska mitään kiinnostavaa ei ole.Ja kun Yeboyah ei ole jutun aiheena hänen musiikkinsa markkinoinnin merkeissä, hän on siellä rasismista ja seksismistä valittamisen merkeissä.

Yeboyah pahastui siitä, että häntä itseään huomattavasti menestyneempi Pyhimys oli käyttänyt lyriikoissaan n‑sanaa vuonna nappi ja kivi, ja kirjoitti pahastuksestaan somepäivityksen. Useimmat näkivät heti hänen todelliset tarkoitusperänsä: yrityksen hankkia näkyvyyttä itseä tunnetumman artistin reppuselässä nostamalla hänet tikunnokkaan ja saamalla siten myös oma nimi mainituksi, kun kaverit mediassa tekevät juttunsa somepäivityksestä.

Kun ihmiset suhtautuivat noloon huomion kerjäykseen lähinnä pilkallisesti, Yeboyah vakuutteli, että hän ei suinkaan ole huomiota hakemassa, ja itse asiassa hänen uralleen on vahingollista puhua rasismista ja seksismistä. Onko todella näin?

Juuri rasismi- ja seksismiulinoilla Yeboyah lehtiin pääsee, Yle on peräti ottanut Yeboyahin radio-ohjelman vakiojuontajaksi, ja hänellä on levytyssopimus Sonyn tallissa. Ja kaikki tämä mitättömällä yleisön kiinnostuksella mutta massiivisella tuella medialta.

Kuvakaappaus Ylen ohjelmasivulta. Etkö tiedä, keitä ovat Renaz ja Wekeza?
No en tiedä minäkään, enkä välitä asiaan perehtyä.

Tyrkyttäminen tuottaa someraivoa, mutta onko siinä järkeä?

Monet ärsyyntyvät tällaisten persoonien jatkuvasta tyrkytyksestä ja heidän valituksistaan, mutta minä menen lähinnä mietteliääksi: ymmärtävätkö nämä ihmiset olevansa vain äänitorvia toimittajan omille mielipiteille ja että toimittaja itsekään ei välitä tuon taivaallista heistä persoonina, vaan heidän tilallaan voisi olla aivan kuka tahansa samaan muottiin sopiva henkilö, vai onko kyseessä enemmänkin symbioottinen suhde, jossa ”influensserit” tietävät, että heitä hyväksikäytetään agendan edistämisessä, mutta heitä ei häiritse aidon kiinnostuksen puute heitä kohtaan, koska he itsekin hyötyvät kuviosta saamalla lisää julkisuutta?

Hesarissa vihervasemmiston marginaali-ilmiöiden markkinointi rajoittuu pääsääntöisesti pariin juttuun viikossa ja painottuu vahvasti Nyt-liitteen puolelle, mutta Ylelle trans- ja rasismijutut ovat jo päivittäistä tavaraa. Eikä aina riitä sekään, koska saman päivän aikana voi tulla useita aihetta käsitteleviä juttuja Ylen nettisivuille samalla, kun Ylen radiokanavilla ja tv-ohjelmistossa tyrkytetään samaa agendaa. Ylellä kun ei ole tulosvastuuta.

Jos Hesari tuottaisi juttuja transmisogyniasta, yliopistojen valkoisuudesta ja läskifobiasta Ylen tahtiin, he menettäisivät tilaajia. Useimmat kun tilaavat Hesaria uutissisällön vuoksi. Mutta Ylen ei tarvitse välittää siitä, pitääkö kansa heidän tuotannostaan – puolen miljardin rahapotti tulee joka tapauksessa vuodesta toiseen käytettäväksi.

Miten näihin väkisin luotuihin ”julkkiksiin” sitten tulisi suhtautua? Täsmälleen samoin kuin suhtautuisit heihin, jos et olisi koskaan nähnyt tyrkytysjuttuja heistä. Elät vain kuin et olisi heistä kuullutkaan. Heistä on turha ärsyyntyä tai heihin ärsyyntymistä median sekoilusta purkaa. Kuten sanottua, he ovat vain pelinappuloita yhteiskunnallisessa pelissä, jossa luodaan illuusiota marginaali-ilmiöiden todellisuutta suuremmasta suosiosta, ja on täysin ymmärrettävää, että he tarttuvat toimittajien tarjoamiin tilaisuuksiin näkyvyyden saamiseksi.

Mediaakaan on turha kritisoida, koska aktivistitoimittajat tekevät täsmälleen sitä, mitä heidän odottaisi tekevän. Jos olet jonkun lehden tilaaja, ja huomaat sen yhä useammin kirjoittavan aiheista, joista et ole kiinnostunut, mutta joista toimittaja haluaisi sinun olevan, lopeta tilaus. Kun Yle suoltaa tätä tyrkytystä, sivuuta se kokonaan tai kysy, keitä nämä ihmiset ovat, ja miksi sinun pitäisi välittää heidän sanomisistaan.

Jos ryhdyt someraivoamaan, pelaat tyrkyttäjien pussiin: sillä saadaan taas uusia otsikoita ja kenties jopa tyrkytetyn henkilön nimi trendaamaan Twitterissä. Siksi tämä kirjoitus tulee jäämään minun lopulliseksi kannanotokseni aiheeseen. En näe mitään syytä jauhaa ihmisistä, joissa ei ole mitään kiinnostavaa, mutta ilmiö itsessään oli taustoittavan blogitekstin väärti. Olen sanani sanonut.

Lähde: Tiina Wiik

Aktivismi Helsingin Sanomat Kolumnit Kotimaa Kulttuuri Kulttuurimarxismi Rappiokulttuuri Rotu Sosiaalinen media Teknologia Tiina Wiik Väestönvaihto Valtamedia Viihde Yhteiskunta Yle Yleisradio

Keskustelu

13 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • Juha

    Vastaa

    Ylenantoa käytän vain teksti tvn muodossa.. urheilu osiota siinä.
    Sodoma Oytä pyrin välttämään kuin ruttoa, mutta ko mediahuoratalon paikallislehden nettiversiota (Aamupaska/Tre) täytyy joskus kattoa, jotta tietää mitä kylillä tapahtuu. Tilaajaksi en ryhdy koskaan ikinä.. saan tarpeeksi saunan pesän sytykettä mainoslehdistä.

  • RT Documentary

    Vastaa

    Minä nokitan Miisa Nuorgamilla, Sointu Borgilla, Maria Veitolalla, Vappu Pimiällä, Janne Katajalla, Sami Kurosella, Fatim Darralla, Iina Mikkolalla, Piritta Hagmanilla, Niko Saaisella, Anni Hautalalla, Janni Hussilla, Kari Hietalahdella, Veronica Verholla, Roope Salmisella, Jarmo Linnomaalla, Maria Lundilla, Ellen Jokikunnaksella sekä kaikkien tosi-tv formaattien osallistujilla.

    Nuo jos poistuis lööpeistä ja televisioista niin johan sielä olisi aikaa asiaohjelmillekkin.

    • tulitikkutyttö

      Vastaa

      Itse lisäisin, ja vielä ihan listan kärkipäähän, Christoffer Strandbergin.

  • Mikko

    Vastaa

    youtube Davie 504 on melkein 10 miljoonaa seuraaja
    koska hän on aivan helvetin kova basisti
    yksi maailman parhaista

    valtamedian akendan tyrkytys on juuri sitä että vähemmistöt yritetään näyttämään enemmistöltä ja sen pystyy tekemään ainoastaan siten että enemmistöä’ sensuroidaan
    ja sitä vähemmistöä tuodaan esille
    ja hauskinta on että se vähemmistö median lemmikeistä
    polkee sen enemmistön mielipiteet suohon johon juuri valtamedia pyrkiikin käyttämällä näitä 1000 tykkäyksen esim lahjattomia mamu bimboja
    kuin he olisivat enemmistön mielipide

    PS YLEN Lemmikki Paleface oli elokapinan mielenosoituksen esiintyjänä

    muistatteko kun paleface oli siinä organisaatiossa jossa jaetiin rahaa nigeriaan
    suomen brandiä lisäämään
    hän itse kääri siitä muistaakseni 30 000 e 

    yle esittää meille palefacen biisejä
    kustantaa hänen musa videoita äärivasemmistolaista sanomaansa meidän vero rahoista

    ja samalla pale face on elokapina ymm hu huh
    Markku Jokisipilän uutuuskirja perussuomalaisista syyttää mediaa ja yliopistoväkeä puolueen inhoamisesta ja ideologian vääristelystä

    markku jokisipilän kirjakin on kuulemma valtamedian päätoimittajista
    shokeeraavaa valetta
    vaikka se on oikeasti absoluutista totuutta

    Onko median, tutkijoiden ja pe­rus­suo­ma­lais­ten suhde vinoutunut?
    Pää­toi­mit­ta­jat ja tutkijat *tyrmäävät *tuoreen kirjan väitteet jopa provokatiivisina

    Eli nämä tyrmääjät ovat juuri pahimmat PS vihamiehet valtamediassa
    kaius HS
    Jokinen Yle
    IL n JOKU PELLE
    JA 2 DEMLA YLE RÖYALTTI PROPAGANDISTIA

    Ei näiltä fakta päätoimittaja PS Vihaajilta ainakaan pokka petä

  • Mikko

    Vastaa

    Väitän kohta valtamedia alkaa dissaamaan ja noitavainoamaan Markku Jokisipilää

  • Tekijämies

    Vastaa

    Kuvottavin suvakki, jonka media on nostanut jalustalle on ilmastopelastaja Greta Thunberg, joka todellisuudessa on mielisairas ja kaikki hänen ulostulonsa on ylempien tahojen käsikirjoittamaa. 

    Eli kyseessä on todellisuudessa suvakkien sätkynukke.

  • TT

    Vastaa

    Yeboyah on liian pumpulissa kasvanut tehdäkseen uskottavaa julistus-räppiä. Suomi-pojat hoiti homman jo ajat sitten.

    https://www.youtube.com/watch?v=8a0HoHjcnHw

  • Activ8

    Vastaa

    Sen verran on minulla oman mielenterveyteni suojeluvaistoa että en tällaisten kiekujien ja lässytäjien esityksiä kuuntele tai katso, eikä oikein kestä verenpaineet lukeakaan näistä mitään. Parempi on monasti elää tietämättömyydessä, jolloin näitä loisia ei ole edes ikään kuin olemassa lain. Elämästään voi aika helposti sulkea pois turhia asioita. Suosittelen kaikille!

    Samaan listaan menevät nämä ilmastosoturit ja muut sekopäät, joiden äänestä ja olemuksestakin jo pelkästään tulee vain huono olo.

    • Herätkää

      Vastaa

      Samaa mieltä, valtamedia on juuri tuota mitä sanot, noin 90 % ainakin. Joskus ylellä on jotain luonto-ohjelmaa, tai vanhoja elokuvia jotka tehty ennen tätä valkoisen etnomasokismin ja pridehulluuden aikaa. Muuten valtamedia aika mätää, urheilulähetyksetkin paljolti mokutusta, varsinkin potkupallo. Partisaanista ja Yle-watch’ista voi sitten lukea näistä mielipuolisuuksista. Ja kommentoida hammasta purren. 🙂

  • Ylevero miinus 200 miljoonaa

    Vastaa

    Kanava vaihtuu heti, kun sitä aivopesu paskaa tulee. koskee myös niitä naurettavia mainoksia. Maksullisiin siirtyminen täydellisesti edessä. Teksti TV myös täällä urheiluosioineen käytössä. Toistaiseksi. Joka htin päivä iltaroskat inisevät jonkun missin tms naamalla, miten suomalainen mies on paska. Sitten joku nyyhkytarina mullahin rakkaudesta jonkun suvakin kanssa. Hyi hitto! Muistamme hämeenlinnan tapauksen.

  • Metsäkulman Murre

    Vastaa

    ”Se, minkä ihmiset uskovat olevan yleinen mielipide, vaikuttaa siihen, millaisia asioita he itse kokevat turvalliseksi sanoa, ja minkä sanomista he varovat. ”

    Tämä ilmiötä käytetään ihmisten hallitsemisessa. Luodaan mielikuva hallittaville yleisestä vallitsevasta mielipiteestä. Pelkkä mielikuva riittää. Hallittavat eivät rohkene kyseenalaistaa mielikuvaa, koska uskovat kaikkien muiden ryhmäänsä kuuluvien kannattavan ”yleistä” mielipidettä.

    • TT

      Vastaa

      Median poliittiset taustapirut luovat tietoisesti näitä ”yleisiä” mielipiteitä. Eliitti julistaa mielipiteitään kansalle ja arvelee sitten, että kansa on tietenkin samaa mieltä asioista kuin se on itse. Aika ajoin voidaan järjestää gallupeja tai katuhaastatteluja, joissa kansalaisten mielipiteiden ”oikeellisuus” sitten todetaan (sensuuri ja johdattelu ovat tietenkin silloin käytössä). Mielipidevaikuttamisessa on tärkeää myös esiohjelmointi. Joku asia, kuten koronassa pähkähullu maskien pito, markkinoitiin suomalaisille vähä vähältä. Media kertoo, että metsäkansan on syytä ottaa käyttöön joku hullutus, koska maailman hienot maat tekevät niin tai joku ”asiantuntija” näin suosittaa.

  • Jaskam

    Vastaa

    Hyvä kirjoitus. Yeboyahin biisihän pistettiin kevään 2021 äidinkielen ylioppilaskokeeseen mukaan, suhteiden avulla toki. Jos haluaa suuttua, kannattaa käydä katsomassa mitä aiheita ja lähteitä kyseisen ylioppilaskokeen kirjoitustaidon tehtävässä oli tarjolla.

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

    Lue seuraavaksi