Kansallismielisen kristityn vastaus

Tuukka Kurun vastine kirjoitukselle ”Sananen kansallismielisyydestä ja kristinuskosta”.

Lukijan mielipide

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931): Vanitas. Pakanuus ja kristinusko, 1900.

Partisaanin Lukijan mielipide ‑osiossa tarjoamme sensuroimattoman alustan perusteellisille kannanotoille aiheista, joita voidaan pitää toisinaan kiistanalaisinakin kansallismielisissä piireissä.

Ruokkimalla suorapuheista keskustelua tahdomme kehittää kansallisradikaalia ajattelua Suomessa. Jos tahdot kirjoittaa vastineen, tai artikkelin täysin toisesta aiheesta, ota yhteyttä yleiseen sähköpostiin.

1. Moos 11.

⁷ Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta.

⁸ Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia.

⁹ Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen* ja sieltä hän hajotti heidät kaikkialle maailmaan.

Apt 17

²⁴ Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,

²⁵ eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.

²⁶ Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

²⁷ että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä

Partisaani julkaisi 27.7.2020 ”Sananen kansallismielisyydestä ja kristinuskosta” ‑nimisen lukijan kirjeen, jonka kirjoittaja kritisoi kristinuskon kulttuurillista vaikutusta, sekä aivan erityisesti sen asemaa suomalaisessa kansallismielisessä ajattelussa. Monet kirjoituksessa esiintyneistä huomioista olivat tuttuja jo vuosien takaisista keskusteluista, joskin ne oli tällä kertaa esitetty tyylillisesti mielestäni turhankin karkealla tavalla.

Kansallismielisyyden ja kristinuskon välisestä suhteesta on keskusteltu ahkerasti viimeistään Saksan konservatiivisesta vallankumouksesta lähtien, jolloin vuosisatojen ajan vaikuttanut kristillinen kirkko nähtiin Spenglerin, Evolan, Schmittin ja Jüngerin kaltaisten radikaalien traditionalistien toimesta uhkana aidolle eurooppalaiselle identiteetille, jonka nähtiin ammentavan voimansa muinaisesta esikristillisestä polyteismistä sekä orientaalisesta mystiikasta. Näiden traditionalistien ajatukset omaksuttiin sellaisenaan osaksi Ranskan uuden oikeiston maailmankatsomusta, jonka nimekkäimmät edustajat ovat tällä hetkellä ajatuspaja GRECE:n perustaja Alan de Benoist sekä tulevan Awakening-konferenssin pääpuhuja Tomislav Sunic.

Nämä pakanallista polyteismiä kannattaneet filosofit tiedostivat kuitenkin sen, etteivät heidän uskonnolliset näkemyksensä edustaneet massojen uskonnollista identiteettiä, ja monilta osin heidän kristinuskon kritiikkinsä kohdistuikin silloisten uskonnollisten instituutioiden harjoittamaa käytännön politiikkaa kohtaan, jonka nähtiin haittaavan kansallismielisten omia päämääriä.

Elias Simojoki (edessä) oli suomalainen kansallismielinen luterilainen pappi, Sinimustat-järjestön puheenjohtaja, Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustaja ja Akateemisen Karjala-Seuran perustajajäsen.

Saksan konservatiivinen vallankumous syntyi modernin kapitalismin ja bolsevismin muodostamaa uhkaa vastaan, kritisoiden näiden molempien oppijärjestelmien puhtaan materialistista luonnetta, jossa ihminen nähtiin ainoastaan taloudellisena resurssina ilman henkistä ulottuvuutta. Näitä samoja uhkia vastaan nousi myös kristillinen radikaalioikeisto, joka koki monilta osin kohtalonyhteyttä mannermaisten, virallisesti pakanallisten, yhteiskuntajärjestelmien kanssa. Kristillisen radikalismin puolelta Simojoen, Codreanun, Francon, Édouard de Castelnaun, Degrellen, Pavelicin ja Malanin kaltaiset toimijat edustivat eräällä tavoin aiemmin mainittua konservatiivista vallankumousta omissa maissaan, vaikkakin kristinuskolla oli perustavanlaatuinen merkitys heidän kaikkien maailmankatsomuksessa. Kansallinen rappio, jonka saksalaiset tulkitsivat johtuvan kristinuskosta, johtui kristillisten radikaalien mielestä nimenomaan sen puutteesta. Vanhoillisena luterilaisena minun on helppo samaistua tähän jälkimmäiseen näkemykseen.

Suomalaisesta kristillisyydestä

Toisin kuin uskonnollisesti voimakkaasti jakaantuneessa Saksassa, Suomen kristillinen kirkko oli lähestulkoon perustamisestaan lähtien yhtenäinen instituutio, jota voitiin oikeutetusti pitää koko kansan uskontona. Suomalaisten oma rooli korostui kristillisessä uskonelämässä jo katolisen kirkon aikana, jolloin Suomen alueella käytännössä ylintä päätäntävaltaa käyttäneet Turun piispat valittiin jo 1290-luvulta lähtien pääosin suomalaisen väestön keskuudesta. Kristillinen kirkko ei siten edustanut puhtaasti suomalaisista irrallista muutosvoimaa, joka korvasi täällä jo valmiiksi järjestäytyneen ”aidon” yhteiskunnan, vaan yhteisöä, joka suomalaistui vuosisatojen aikana aivan hallinnollista johtoaan myöten.

Kansallinen erityisasema korostui entisestään luterilaisen uskonpuhdistuksen myötä, jolloin luterilaisesta kirkosta tuli entistä selvemmin suomalaiskansallinen kirkko, jonka jumalanpalveluselämä muuttui täysin kansankieliseksi. Messukaavan muutos avasi väylän suomenkielisille virsille ja uskonnollisille kirjoituksille, jotka omalta osaltaan estivät suomen kielen musertumisen ruotsin kielen institutionaalisen vallan alle. Suomen kirjakieli kehitettiin alun alkujaan uskonnollisen elämän tarpeisiin, ja sen luonut Mikael Agricola puhui todennäköisesti itsekin suomea äidinkielenään. Kielellisten ja uskonnollisten ansioidensa lisäksi Agricola kirjasi muistiin myös Suomen muinaiset jumalhahmot, joiden palvomista muutamatkin uuspakanat pitävät nykyään aidon suomalaisuuden osoituksena.

Keminmaan vanha kirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko rakennettiin todennäköisesti vuosina 1520–1553. Kirkko on pohjoisin sellaisenaan säilynyt keskiaikainen kivikirkko Suomessa.

Suomen kielelle käännetyistä luterilaisista virsistä tunnetuimmat, kuten esimerkiksi Enkeli taivaan, ovat säestäneet suomalaisten jumalanpalveluselämää jo 1500-luvun lopulta ja 1600-luvun alusta lähtien. Yksi aktiivisimpia suomenkielisten virsien kirjoittajista ja kääntäjistä oli fennomaaniliikkeessäkin vaikuttanut Elias Lönnrot, joka tunnetaan parhaiten Kalevalan kokoamisesta. Lönnrot ei nähnyt ristiriitaa myyttisen suomalaisen menneisyyden ja kansankirkon välillä, eikä kyseistä jakolinjaa esiintynyt myöskään orastavan suomalaisuusliikkeen sisällä. Vaikka jotkut nuoret radikaalit saattoivatkin pitää kristillistä kirkkoa alun alkujaan ulkopuolisten tahojen luomana opillisesti vieraana instituutiona, sen nähtiin tuovan kuitenkin kyseenalaistamattomia etuja yhteiskunnallisen koheesion ja kansan yhteisen identiteetin näkökulmasta.

Itse olen kuvaillut edellä mainittua dualismia siten, että suomalainen muinaisusko kertoo tarinoita kansani myyttisestä menneisyydestä, siinä missä kristinusko kuvastaa uskonnollista identiteettiäni. Tätä samaa jaottelua suomalaiset nationalistit ovat tavalla tai toisella harjoittaneet suomalaisuusliikkeen alusta lähtien.

Kristinuskon koetusta vieraudesta

Kirjoittaja kuvailee kristinuskoa seuraavin sanankääntein:

”Lähi-idän paimentolaiskansojen nuotiotarinoiden kooste on jostain syystä vieläkin valtionuskontomme virallinen uskonkappale. Suomalaiset menevät naimisiin, hautaavat kuolleensa ja vannovat sotilasvalansa tätä kirjaa myötäillen ja sisältöä huokaillen. Tätä tarinoiden koostetta kutsuttaan Raamatuksi. Siihen kuuluu kaksi osaa. Vanha testamentti luomiskertomuksineen, pitkästyttävine sukupuineen ja loputtomine väkivaltaisuuksineen. Uusi testamentti kertoo tarinoita muinaisesta juutalaisten kuninkaasta, Jeesuksesta, joka syntyi neitsyestä hengen siittämänä, pisti ranttaliksi anarkistin elkein ja teki ihmetekoja ja saavutti valtaa kolmekymppisenä, sen myötä tapettiin, ja sitten nousi kuolleista kummittelemaan ja jakamaan lisää filosofisia neuvoja.”

Tekstissä käytetty ilmaisutapa on vähättelevä ja kärjistävä, ja sinänsä sovellettavissa kaikkiin yliluonnollisiin oppikokonaisuuksiin. Joka ikinen edes osittain myyttinen kertomus, pohjautuipa se sitten suomenuskoon, kreikkalaisiin jumaliin, babylonialaiseen polyteismiin tai abrahamilaiseen monoteismiin, voidaan kuitata vastaavalla leukailulla, mikäli leukailija ei kykene itse ymmärtämään sitä, miksi ihmiset todellakin hautaavat kuolleensa, vannovat sotilasvalansa ja menevät naimisiin yliluonnollisen entiteetin nimissä, jonka olemusta ei voida asettaa Excel-taulukkoon, saati mitata SI-järjestelmän mukaisesti.

Elias Lönnrotin patsas löytyy Lönnrotin puistikosta Helsingistä. Emil Wikströmin tekemä veistos kuvaa Lönnrotin runonkeruumatkalla kirjaamassa muistikirjaansa kuulemiaan säkeitä. Lönnrotin vierellä on Väinämöinen.

Uskontotieteiden näkökulmasta uskonnot ryhmitellään usein sen perusteella, miten niiden harjoittajat mieltävät jumaluuden olemuksen. Polyteistiset uskonnot, kuten esimerkiksi suomenusko, antiikin kreikkalaisten ja etruskien pantheonit tai Baltian jumaluudet, uskoivat jumaluuksien moninaisuuteen, jossa jokaiselle elämän osa-alueelle löytyi oma jumalallinen henkilöitymänsä. Erilaiset jumalat saattoivat kuvata eri liiketoiminnan muotoja, harrastuksia, sodankäyntiä, seksiä, metsästystä tai elementtejä, ja niillä selitettiin usein ympäristössä esiintyneitä luonnonilmiöitä. Kyseiset uskonnot myös lainailivat paljon symboliikkaa toisiltansa, jolloin eri jumaluudet ja palvontamenot sulautuivat osin päällekkäin. Muinaiset eurooppalaisetkaan uskonnot eivät siten olleet niin sanotusti ”puhtaita” kansallisia kokonaisuuksia, joihin vieraat uskonnot eivät olisi vaikuttaneet. Kristinuskoa edeltäneet uskonnot eivät myöskään olleet kertomuksiensa osalta erityisen humaaneja, sillä niissä esiintyi paljon pettämistä, insestiä, raiskauksia ja muuta väkivaltaa, vaikka kirjoittaja pyrkiikin yhdistämään vastaavat julmuudet ainoastaan abrahamilaisten uskontojen ominaisuuksiksi.

Yleisen sivistystason kasvaessa myös monilla polyteistisilla uskonnoilla alkoi esiintymään taipumusta ainakin osittaiseen monoteismiin, jossa palvonnan kohteena alkoi olemaan enemmissä määrin yksi ”ylijumala”, jolle muut jumalhahmot olivat tavalla tai toisella alisteisia. Alkeellisen animismin kehittyminen ensin polyteismiksi ja lopulta monoteismiksi on tutkijapiireissä laajalti hyväksytty evolutiivinen trendi, joka kuvaa lukumääräisesti kasvavan ja monimuotoistuvan yhteisön taipumusta rajata yliluonnolliset ilmiöt entistä selvemmin yhden jumalallisen hahmon aikaansaannokseksi, jonka toiminta on nähtävissä kaikkialla maailmassa, eikä ainoastaan pienen metsästäjä-keräilijäryhmittymän välittömässä lähipiirissä. Vaikka Suomi olisi jäänyt kokonaan kristillisen lähetystyön ulkopuolelle, olisi hyvin todennäköistä, että suomalainen uskonelämä olisi kypsynyt lopulta monoteistiseksi kokonaisuudeksi, joka olisi ammentanut huomattavan määrän symboliikkaa ja sisältöä kirjallisesti ja opillisesti vahvemmilta naapureiltaan.

Kristinusko on tunnetusti monoteistinen ja siten myös universalistinen uskonto, jonka opilliset juuret perustuvat suurelta osin juutalaiseen perimätietoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Raamatussa kuvatut tapahtumat rajoittuisivat ainoastaan juutalaiseen kansaan, tai että Raamatussa esiintyvät opetukset eivät lähtökohtaisesti olisi eurooppalaistenkin omaksuttavissa. Raamattu kuvaa oman teoriansa elämän synnystä ja ihmisen luomisesta, joka on kuvauksena hyvin yhtenäinen kaikissa abrahamilaisissa uskonnoissa. Jumalan luoma ensimmäinen ihmispari, Aatami ja Eeva, eivät edustaneet mitään tiettyä kansallisuutta tai uskontoa, vaan ihmislajin lihallista olemusta, joka rikkoi kyltymättömyyksissään omaa luojaansa vastaan.

Ajatus paratiisissa asuvista ihmisistä, jotka rikkovat ainoaa heille annettua määräystä vastaan, kuvastaa mielestäni hyvin ihmisen perimmäistä luonnetta, lukipa kyseistä tarinaa sitten minkä maalainen ihminen tahansa. Tämän rikkomuksen tähden ihmiset myös karkotetaan elämään maailmassa, jossa he joutuvat kohtaamaan tuskaa ja vaikeuksia heidän omien rikkomustensa kuin myös puhtaiden onnettomuuksienkin kautta.

Ihmisen eläimellisyys, itsekkyys ja ylpeys ovat Raamatun tarinoissa jatkuvasti läsnä, ja kyseisiä piirteitä esiintyy kaikilla kansoilla, niin juutalaisten kuin heidän vastustajiensakin keskuudessa. Ihmisten perimmäistä luonnetta Raamattu kuvaa jatkuvien lyhytnäköisten huippujen ja romahdusten jatkumona, jossa suosionsa aallonharjalla ihminen ylpistyy ja hylkää jumalyhteytensä ja lähimmäisensä, kunnes seuraava romahdus ajaa hänet jälleen anelemaan armoa luojaltaan ja muilta ihmisiltä. Toistuva teema vaikuttaisi olevan siten se, että ihminen ei koskaan opi tukahduttamaan omaa kyltymättömyyttään, vaan myöntää rikkomuksensa vasta ajautuessaan aivan pohjalle ja menettäessään kaiken sen, mitä hän aiemmin arvosti ja rakasti.

Raamatun valossa Jeesus, jota kirjoittaja kuvaa ”juutalaiseksi anarkistiksi”, on Luojan pyrkimys korjata se rikkoutunut yhteys, jonka ihminen oli itse omilla rikkomuksillaan aiheuttanut. Tästä kiitoksena juutalaiset ristiinnaulitsevat hänet, jota on kristillisessä pelastusopissa pidetty sinä hetkenä, jolloin juutalaiset jäävät lopullisesti pelastuksen ulkopuolelle. Raamatun kuvaus Jeesuksen viimeisistä hetkistä kuvastaa myös hyvin elävästi ihmisen kroonista heikkoutta Pietarin kieltäessä oman opettajansa kolmesti vihamielisen väkijoukon edessä. Supersankareihin verrattavien sotureiden ja myyttisten hirviöiden sijasta kyseisen tarinan päähenkilöinä toimivat yhteiskunnan pohjalla eläneet ihmiset, joiden valuviat ovat monelta osin täysin yhteneviä nykyisten suomalaistenkin kanssa.

Pitipä ihminen Raamattua fiktiivisenä teoksena tai ei, sen sisältämät kuvaukset ihmisyydestä pitävät kutinsa vielä tänäkin päivänä, ja jos ihminen todellakin on moraalisesti niin heikko ja altis järkeistämään jokaisen rikkeensä, hänet voidaan nähdä tarvitsevan ulkopuolista johdatusta toimiakseen oikein myös niissä vaikeissa tilanteissa, jossa väärät valinnat johtaisivat lyhyellä aikavälillä helpompiin lopputuloksiin. Ihmisen taipumus itsepetokseen selittää myös sen, miksi ihmisen omalle arviolle pohjautuva moraali johtaa lopulta aina lankeemukseen ja rappioon.

Kirjoittaja toteaa seuraavasti:

”Todellisen suomalaisen henkisyyden ei tarvitse olla hankalaa, typerää, muinaista tai turhaa. Se voi olla helppoa, järkevää, hyödyllistä ja tässä ajassa tapahtuvaa.”

Kyseinen toive herättää muutamiakin kysymyksiä. Mikäli uskonnon on tarkoitus olla helppoa, modernia ja hyödyllistä, mitä ohjaavaa ulottuvuutta sillä enää on ihmisen käytökseen? Mikäli ihmisen ei nähdä oman epätäydellisyytensä takia tarvitsevan pelastusta, miksi hänen tulisi harjoittaa minkäänlaisia uskonnollisia rituaalejakaan? Eikö kaikista helpointa ja järkevintä olisi tällöin luopua uskonnollisesta toiminnasta kokonaan?

Kyseisessä lainauksessa nähdäkseni kiteytyy myös uuspakanismin ilmeiset heikkoudet. Sitä ei pyritäkään harjoittamaan säännöllisenä ja jäseniään sitouttavana uskonnollisena toimintana, vaan se taantuu ainoastaan eräänlaiseksi ontoksi antiteesiksi kristilliselle kirkolle, jonka sosiaalinen normisto on kuitenkin kehittynyt vuosisatojen aikana vastaamaan ihmiselämän moninaisia tarpeita. Kirjoittaja haluaa suomalaisten luopuvan luterilaisesta jumalanpalveluselämästä, konfirmaatioista, hautajaisista ja avioliittoon vihkimisistä, mutta hän ei ole tarjoamassa niille mitään vastineeksi. Ne rituaalit, jota suomalaiset sukupolvet ovat ylläpitäneet omalla kielellään vuosisatojen ajan tulisi korvata kirjoittajan mielestä jollain kotimaisemmalla, jota ei kuitenkaan ainakaan kyseisessä artikkelissa tarkemmin määritellä. Mielestäni tämä olisi valtava menetys suomalaiselle kulttuurille ja siten myös suomalaiskansalliselle identiteetille.

Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana.

– Virsi 577

Lukijan mielipiteet ovat Partisaanin lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita Partisaanin toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen julkaisun yleiseen sähköpostiin.

Filosofia Historia Kolumnit Kotimaa Kristinusko Kulttuuri Lukijan mielipide Muinaisusko Mytologia Myytit Pakanallisuus Tuukka Kuru Uskonto

Keskustelu

14 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • D†C

    Vastaa

    Itse olen kristinuskoinen kansallissosialisti. Vanhasta testamentistä en tiedä mutta Uusi kannattaa lukea, ihan ajatuksen kanssa. Uusi Testamentti antaa paljon vastauksia ja varoittaa mm useaan otteeseen juutalaisista.

    ”Juutalaiset ovat surmanneet sekä Herran Jeesuksen että profeetat, ja he ovat vainonneet meitäkin. He ovat Jumalan mieltä vastaan ja kaikkien ihmisten vihollisia. [16] Kun me puhumme pakanakansoille, jotta ne voisivat pelastua, he yrittävät estää meitä. Näin he täyttävät syntiensä mittaa. Mutta nyt Jumalan viha lopulta tavoittaa heidät.”

    ~Satan’s target is your mind and his weapon is lies, so fill your mind with God’s Word~

    • Velimies

      Vastaa

      Älä viitsi horista ja varsinkaan uskoa tuhansien vuosien takaisiin mahdollisiin kirjoituksiin. Maailma muuttuu jollet ole vielä huomannut. On muuttunut jo tuhansia vuosia. Noi horinat on menneen talven lumia. Olleet jo kauan. 

      Ajattele aivoillasi!

      • uskova-71

        Vastaa

        Maailma muuttuu, mutta Jumala ja Jumalan sana pysyy muuttumattomana. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

        Voit pilkata ihan rauhassa, mutta sinä ja minä ja jokainen ihminen on kerran Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla. Jokainen polvi notkistuu hänen edessään ja jokainen ihminen joutuu myöntämään, että Jeesus on Herra. Jokainen joka ei ole ottanut vastaan pelastusta Jeesuksessa joutuu helvettiin omien tekojensa ja tekemättä jättämistensä, eli syntejensä, vuoksi. Tosiasia, joka ei muutu vaikka kuinka pilkkaat.

        Jeesus rakastaa sinua ja tahtoo pelastaa sinut. Jokainen ihminen on syntinen Jumalan silmissä ja sielu matkalla helvettiin eli ikuiseen kadotukseen. Jeesus kuoli ristillä meidän jokaisen edestä ja sovitti meidät Jumalan kanssa. Jeesus kärsi siis meille kuuluvan rangaistuksen. Sinun ja minun osana on vain uskoa tämä ja tunnustaa oma syntisyys ja haluta tehdä parannus elämässä ja ottaa Jeesus vastaan sydämeen asumaan.

        ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen”. (2 Piet. 3:9)

  • Idumea

    Vastaa

    Hyvä vastine, mutta Kuru on erehtynyt tyypillisesti yhdessä asiassa. Kaikki tutkimukset ja arkeologiset löydökset osoittavat juutalaisten olevan babylonialais-kanaanilais-edomilaista juurta jotka myöhemmin sitten sekoittuivat lisäksi vielä lukuisiin muihin kansoihin kuten mahdollisesti kasaareihin. Merkittävin yksittäinen tapahtuma oli Kuningas Hyrkanuksen suorittama Edomin liittäminen Juudeaan joskus 130ekr. Alkuperäiset israelilaiset olivat arjalaista sukua. Euroopan kansat ovat täyttäneet Abrahamin jälkeläisille annetut profetiat, toisin kuin nämä nykyiset kipapäiset rahanvaihtajat joiden Talmud on maailmanorjuutuksen takana ja Jumalat ovat Baal ja Molok eikä Jahve. Heprelaisten ja israelilaisten oli määrä hävittää kanaanilaiset etteivät pääsisi siihen missä nyt ovat. Se selittää väkivaltaisuuden. Nyt kansallismieliset ihmettelevät ja voivottelvat kuinka juutalaiset ovat ja tekevät sitä ja tätä ja tuota, mutta eivät tajua, että Vanha Testamentti selittää sen.

    Viime vuonna tuli viimeisin tutkimus jossa todettiin nyky Israelin alueella eli Palestiinassa asuneen vaaleita sinisilmäisiä ihmisiä tuhansia vuosia. Ja ennen sekä heidän jälkeensä taas muita tummempia. Sopii siis Raamatun narratiiviin.

    https://christiansfortruth.com/dna-study-finds-early-inhabitants-of-israel-were-blue-eyed-and-fair-skinned/

    https://christiansfortruth.com/who-are-jews/

    http://esau.today/a‑compilation-of-the-racial-character-of-the-hebrews/

    http://eurofolkradio.com/2015/10/24/jesus-was-not-a-jew/

    Ja toinen uusin tutkimus taasen vahvistaa juutalaisten kanaanilaisen taustan. Heidän valtansa alkaa olla jo niin laajaa, että voivat tulla ulos kaapista ja paljastaa ketä todellisuudessa ovat.

    https://www.nationalgeographic.com/history/2020/05/dna-from-biblical-canaanites-lives-modern-arabs-jews/

    https://www.britannica.com/biography/John-Hyrcanus‑I

    https://www.bitchute.com/video/JnLqnU7DYLiY/

    • nimi

      Vastaa

      Olen aika lailla sanaton.

  • Joku vaan

    Vastaa

    Näiden kristinuskon vastustajien on kuitenkin syytä tiedostaa se että jos kristinusko onnistutaan täydellisesti hävittämään Suomesta, korvaa sen lopulta jokin muu uskonto.

    Tällä hetkellä Suomessa on kolme uskontoa jotka ovat erittäin nousujohteisessa asemassa ja ne ovat islaminusko, ilmastonmuutos-lahko sekä Black Lies Matter-lahko. Kahdella jälkimmäisellä on myös omat pyhimyksensä, ilmastolahkolla Greta Thunberg josta jo jossain lehdessä povattiin uutta Jeesusta sekä BLM-lahkolla George Floyd.

    Jos kansallismielisillä ei ole mitään omaa kunnollista uskontoa joka korvaisi kristinuskon, se avaa mahdollisuuden valkoisten vihollisille kaapata hengellinen puoli kokonaan itselleen ja hyökkäämään siten meitä vastaan syöttämällä valkoisille opetusta/ajatusmaailmaa joka on meille haitallista. Nyt on vielä helppoa olla individualisti, mutta tulevaisuudessa kun ajat kovenevat on ihan toisin. Sotaveteraanitkin sanoivat ettei ”juoksuhaudoissa ole ateisteja”. Tämä kannattaa pitää mielessä.

    Minä näen että kristinuskossa on kuitenkin enemmän hyvää kuin pahaa ja jos kristinuskoa kritisoidaan jonkun Helsingin sateenkaarikirkon toimien vuoksi, niin täytyy aina muistaa että se taas on Kai Sadinmaan kaltaisten kierojen kommunistien sisäisesti kaappaama. Kun suomalaiset ovat hylänneet kirkot, ovat kommunistit kaikessa hiljaisuudessa ne vallanneet itselleen ja nyt rienaavat niitä mielin määrin kaikenmaailman homoavioliitoilla ja transupapeilla.

    Toiseksi, sen aiemman kristinuskoa kritisoivan tekstin oli kirjoittanut nimimerkki Kaarna, joka on ilmeisesti sama henkilö joka vaikuttaa näissä saatananpalvojien black metal piireissä? Jos näin on, niin itse en kyllä oikein pidä siitä että kansallissosialismia sekoitetaan mihinkään satanismi-roskaan.

    Vaikuttaa siltä että monille näille black metal satanisteille kansallissosialismi edustaa jotain ”true evil” pahuutta jossa pääpaino on kuolemalla, raiskaamisella ja tappamisella sekä ihmisten kärsimyksellä, kun taas minulle kansallissosialismi edustaa hyvyyttä sekä oikeutta rehellisille kunnon ihmisille. Kansallissosialismi on luonnollisuuteen ja elämänmyönteisyyteen perustuva ideolgia, eikä mikään kuolemanpalvontakultti. Minä näkisin enemmän että Antifa ja kommunistit ovat sitä todellista true evil porukkaa, ne kun lobbaa jopa pedofiliaa ja huumeidenkäyttöä valkoisille nuorille ynnä muuta sairasta ja valkoisille vahingollista saastaa.

    En oikein usko että valtaosa suomalaisista innostuu ottamaan kansallissosialismia omaksi elämänkatsomuksekseen jos siihen liittyy vain kaikenlainen negatiivinen ja pelkkään vihaan ja tappamiseen kannustava ajatusmaailma. En usko että Hitler oli mikään ”true evil” mies vaikka hänet juutalaisten hallitsemassa mediassa sellaisena esitetäänkin ja siinä nämä NS-black metal tyypit ovat pahasti harhautettuja.

  • Lord Mystery

    Vastaa

    Johtuu ehkä siitä, että kasvoin Suomessa, jossa noin 98% kansasta oli eri kirkkojen ja lahkojen kristittyjä, kristinusko ja Raamattu tuntuvat minulle läheisimmiltä. Melkeinpä voisi sanoa ainoilta oikeilta.

    En ole kummoinen kristitty, mutta jos olisin uskonnollinen, ainoa vaihtoehto olisi jokin kristitty kirkko tai ryhmittymä. Kaikki muut tuntuisivat feikiltä. Minut ehkä voisi pakottaa nimellisesti esimerkiksi muslimiksi mutta kääntyminen olisi vain pinnallista. 

    OT Uskon kliseisesti ”johonkin” mutta en pidä jumalaa yliluonnollisena olentona vaan meille tuntemattomalla tavalla luonnollisena.

  • simojenjäljissä

    Vastaa

    Sekin on syytä mainita, että joidenkin kansallismielisten kaihoamaa suomenuskoa on mahdoton rekonstruoida. Kirjallisia lähteitä on niin vähän, ettei niiden perusteella voi mitenkään tuoda sitä tuhat vuotta sitten vallinnutta meidän aikaamme. 

    Totuus on se, että kristinusko oli suomalaisista suomalaisinta. Pappisluokka oli yhteiskuntaluokka, jossa säätykiertoa tapahtui, toisin kuin monessa muussa luokassa. Pappisluokka sulki sisäänsä sivistyneistön, mutta myös yrittelijäillä talonpojan vesoilla oli mahdollisuus yhteiskunnalliseen nousuun sen piirissä. 

    Monella pakana-aikoja kaihoavalla ei ole historiallista tajua. Koska he ja mahdollisesti heidän vanhempansa ovat eläneet irrallaan kristitystä perinteestä, niin perinteellä ei ole mitään historiallisia siteitä heidän mielestään. Kuitenkin jos mennään vaikkapa kolme sukupolvea takaisinpåin, niin tilanne on aivan toinen. Maallistuminen on sittenkin ollut hyvin lyhyen aikavälin ilmiö. 

    Koen kristinuskon halveksunnan hyvin repiväksi ilmiöksi. Kansallismielisiä ei ole paljon ja se, että yritetään luoda juopaa heidän välilleen, on anteeksiantamattoman lyhytnäköistä.

  • toNppeli

    Vastaa

    Kannattaa lukea tuore kirja Logos Rising.

    Kirjoittaja E. Michael Jones käy tiheällä kammalla läpi filosofian ja teologian syntytarinaa ja kulkeutumista historian läpi. Kristillinen teologia täyttää antiikin kreikan filosofien saavutukset metafyysisessä päättelyssä ja rakentaa tämän päälle järkeen perustuvan maailmankuvan, jota ohjaa vääjäämätön Jumalallinen johdatus.

    https://www.fidelitypress.org/book-products/logos-rising

  • goyim

    Vastaa

    hyvä kirjoitus tuukalta.

  • JK

    Vastaa

    Koska mitään jumalia ja henkiä ei ole olemassa, niin voitte unohtaa sekä kristinuskon että ns. suomenuskon. Niiden paremmuudesta kiistely on yhtä hyödyllistä kuin riidellä siitä, kumpi on parempi supersankari, lepakkomies vai teräsmies? 

    Keskittykää siihen, miten Suomi pääsee eroon EU:sta, eurosta, maahanmuuttajista ja vihervasemmistosta.

    • Kyllä on

      Vastaa

      kyllä on.

  • Thomas Mäenpää

    Vastaa

    Kolme päivää sen jälkeen kun olin tehnyt parannuksen, Jumalan Henki tuli minuun. Tiesin heti, että Jumala on olemassa ja täysin yliluonnollinen. Jumalan Henki on myös täysin puhdas ja sisältäni joutui lähtemään jotain, jota en koskaan tiennyt siellä olevankaan. Silloin minusta tuli uudestisyntynyt uskova, joka tietää Jumalan olevan olemassa. Koko ihmisen elämän tärkein asia on Jumalan kutsu tahtoonsa. Ja miten ihminen vastaa tähän, määrittää ihmisen arvon.

  • Nimetön

    Vastaa

    Turhien rituaalien tilalle ei tarvita uusia turhia rituaaleja. Kristitty voi olla vapaa.

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Lue seuraavaksi