Suomalaisuuden Liitto: Kansalliskielistrategia on valhetta

Partisaani julkaisee Suomalaisuuden liiton tekemän kannanoton sellaisenaan.

Kotimaa

finnish flag, blue cross flag, finland

Kansalliskielistrategia on valtioneuvoston periaatepäätöksenä 2.12.2021 hyväksytty pääministeri Sanna Marinin hallituksen kielipoliittinen tahdonilmaisu, jossa on laadittu kielipolitiikalle suuntaviivat, päämäärät tavoitteet ja toimenpiteet.

Tämä kuulostaa normaalilta. Kaikki strategiaan tutustuneet voivat kuitenkin todeta, että strategialla on vain vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Epäilemme, että hallituspuolueiden puheenjohtajat eivät ole edes tutustuneet strategiaan. Terveellä järjellä varustettu ihminen ymmärtää kuitenkin heti mistä on kyse.

Todellisuudessa Suomessa on mahdollista elää täysipainoista elämää suomeksi, siis ruotsia osaamatta. Suomen kielen taito on käytännössä ehdoton vaatimus Suomen työmarkkinoilla pärjäämisessä. Ruotsin taito on puolestaan vaatimuksena monissa tehtävissä julkisella sektorilla ja kaksikielisissä kunnissa. Asetelma ei ymmärrettävästi tyydytä kaksikielisyyteen sitoutuneita asiantuntijoita, etujärjestöjä ja kielipoliitikkoja. He ovat kateellisia todellisuudelle, jota he yrittävät sovittaa kieliaatteeseensa, sen sijaan että sovittaisivat ohjelmaa todellisuuteen. Tästä syystä he pyrkivät pitämään yllä asetelmaa, jonka alkupiste oli vuonna 1968 tehty peruskoulun kieliratkaisu. Nykyään jokaisen suomenkielisen on opiskeltava jokaisella opintoasteella ruotsia. Kyseinen pakko esitetään strategiassa ”mahdollisuutena” tai ”oikeutena”. Tämä outo käsitys tasa-arvosta ilmentää eräänlaista kaunamoraalia. Tämä on sairasta ja pitäisi lopettaa.

Strategialle on tunnusomaista kaksikielisyysaatteen nostaminen kaiken yläpuolelle, siinä leikitellään häikäilemättömästi toisten eduilla, ei haluta ymmärtää kansalaisten motiiveja ja kieltäydytään ehdottomasti keskustelemasta ruotsin pakollisuudesta. Strategia, joka sulki eri mieltä olevat, kuten Suomalaisuuden Liiton, valmistelun ulkopuolelle, edustaa kovenevia asenteita suomenkielisiä, suomenkielisiä vanhempia ja lapsia, suomenkielisiä valtionhallinnon työntekijöitä ja maahanmuuttajia kohtaan.

Strategia tarkastelee kieliasioita Suomen, siis valtion, ja sen kansalliskielten kannalta, ei ihmisten kannalta. Perustuslaki puhuu suomenkielisten ja ruotsinkielisten väestöjen, siis ihmisten oikeuksista, mutta strategia välineellistää ihmiset kielten välineiksi. Unohtaessaan oikeat ihmiset, joilla on oma kieli ja tähän perustuvat kielelliset tarpeet ja yhteenkuuluvuus, strategia avaa vinon näkökulman todellisuuteen. Tällaisella siirrolla ihmisistä kieliin sivuutetaan myös kieliasioiden käsittelyn historia ja kielletään sen poliittisuus.

Strategiassa sovelletaankin kielipolitiikan määritelmää, joka ei sisällä lainkaan politiikkaa, ei siis käsittele suomenkielisiä kieliyhteisönä, jolla on kielipoliittisia etuja ja tarpeita. Politiikan ottaminen pois kielipolitiikasta on kuitenkin kansanvallan vastaista. On väärin esittää kielipolitiikka aihepiirinä, jossa ei ole ristiriitoja, erilaisia etuja ja näkemyksiä, koska silloin, kun kaikki ovat samaa mieltä, kukaan ei yleensä ajattele.

Huolimaton ja yksisilmäinen ajattelu leimaakin koko strategiaa. Strategia (päämäärä 3.2.) esittää mm. ongelmaksi sen, että suomenkieliset eivät halua opiskella ruotsia ja toteaa, että valtiovallan tulee ”varmistaa kansalaisten mahdollisuus ja motivaatio opiskella toista kotimaista kieltä” – eli, että valtion tulisi suostutella ja pakottaa. Niinpä strategia moittii suomenkielisiä vanhempia ja lapsia siitä, että huoltajat valitsevat edelleen usein englannin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Tämä osoittaa, että strategiaa hallitsee ruotsinkielisten etujärjestöjen näkökulma todellisuuteen, mikä sotkee ja hämärtää kysymystä kielivalinnasta ja sen järkevyydestä. Strategian tekijät ovat ilmeisen tyytymättömiä suomalaisvanhempien ratkaisuihin, eivätkä pyri ymmärtämään näiden perusteita. Vanhemmilla on kuitenkin aito ja realistinen kiinnostus oman lapsen kielten oppimisen vaihtoehtoihin, vaativuuteen ja onnistumisen edellytyksiin. Strategia suhtautuu tähän vanhempien rooliin, viisauteen ja päätösvaltaan lastensa suhteen ylenkatsoen ja kaunaisesti. Strategian lapsia välineellistävä häikäilemätön piittaamattomuus on rikollista.

Vastaavanlaista tarpeiden ohittamista tapahtuu kautta linjan. Strategia esittää myös maahanmuuttajien kotouttamista ruotsin kielellä ja hallinnon ja virkamieskunnan kielitaitovaatimusten tiukentamista. Ruotsin osaamisvaatimuksia ja painetta ruotsin osaamiseksi lisätään, vaikka tehtävien hoito ei tätä edellyttäisi. Toimenpiteitä ei perustella tehtävien edellyttämillä ruotsin kielen osaamisen tarpeilla, vaan ruotsinkielisten suhteellinen osuuden pienentymisellä hallinnossa. Tämän vuoksi suomenkielistä hallintohenkilökuntaa halutaan painostaa ja muuttaa kielitaitovaatimuksia ruotsinkielisiä suosiviksi. Tämä on järjetöntä henkilöstöpolitiikkaa, väärin ja sairasta. Näistä toimenpiteistä on ehdottomasti pidättäydyttävä.

Strategia rakentuu ohipuhumiselle, valheen perustalle. Kansalaisten välineellistäminen kansalliskieliaatteen pelinappuloiksi ei edistä keskinäistä ymmärrystä ja sovinnollisuutta, vaan jakaa suomalaisia. Mitta on täysi – on palattava kielirauhaan eli kuuntelun, sovinnon ja keskinäisen kunnioituksen ja ymmärtämisen kannalle.

Kotimaa Kulttuuri Pohjoismaat Ruotsi Sanna Marin Suomi Yhteiskunta

Keskustelu

6 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • Snif

    Vastaa

    Toinen ”kotimainenkieli, ruotsi” ei ole mitään tekemistä itsenäisen suomen kanssa ja koko ruotsinkieli pitäsi välittömästi poistaa kaikista koulusta ja opistoista samalla tehdä sen puhuminenkin rikolliseksi.

  • pää määrää

    Vastaa

    Voiko kansaliskielistrategiaa sanoa valheeksi, minusta se on suomalaista politiikkaa. Oikeusministerinä on ruotsin kielinen henkilö ja on hallituksen kokoonpanosta johtuen määräävässä asemassa.
    Ruotsi piti suomea vallassaan 600 vuotta ja omi pohjoisen Ruotsin suomenkielisen alueen. Tällä alueella suomenkieli on ainakin ollut kielletty kieli.
    ”Ruotsin hallitus nimitti vuonna 1919 komitean, jota johti Luulajan piispa Olof Bergqvist. Komitea halusi hävittää suomen kielen Pohjois-Ruotsista.”
    Kielipolitiikkaa on monenlaista, johon vaikutti tietenkin kosto Suomen itsenäistymisestä. Ruotsille voisi myös kostaa 600 vuotisen miehityksen julistamalla ruotsin kieli vapaaehtoiseksi kieleksi Suomessa venäjän kielen tapaan.

  • Maallinen

    Vastaa

    Kovasti tuo Ahvenanmaan pieni, gallialainen kylä ja sen satelliittiyhteisöt pitkin Suomen rannikkoa aiheuttavat harmia emämaalleen ja sen kansalliselle kulttuurille. Jos he niin kovasti haluavat olla ruotsalaisia, mikseivät vain painu Ruotsiin?

  • J. Jörgensen

    Vastaa

    Oma kielipolitiikkani on yksinkertainen: en puhu ruotsia, enkä ymmärrä siitä sanaakaan (vaikka itse asiassa tulen sillä kyllä kohtalaisesti toimeen). Miksi antaisin hurrille sen kotikenttäedun, että puhun hänen äidinkieltään? Suomessa puhun heidän kanssaan suomea, ja jos se ei onnistu, niin englantia. Ahvenanmaalle en edes mene; marinoitukoot puolestani omassa paremman väen erinomaisuudessaan.

  • Olavi Koskela

    Vastaa

    Suomalaisuuden Liitto on lähinnä suomen kielen liitto. ”Rasisteja ja natseja” ei hyväksytä. Laitoin jäsenhakemuksen piruuttani pari vuoptta sitten. Ei mitään vastausta…

    • EV

      Vastaa

      Kannattaapi kokeilla uudelleen, itselläni vastaukseen meni hetki, mutta jäseneksi hyväksyttiin. Se liitto on muutakin, kuin suomen kielen liitto. Liiton ääni muuttui kellossa myös sen jälkeen, kun nykyinen suomalaisvastainen hallituksemme vei liitolta rahoituksen kokonaan.

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Lue seuraavaksi

    finnish flag, blue cross flag, finland