Sotaherransali ja Reinhold Elstnerin kuolema

Jokaisella Euroopan maalla on marttyyrinsä, jotka ovat antaneet henkensä rotunsa, kansansa ja maansa vuoksi.

Historia

Feldherrnhalle.

Baijerin osavaltion pääkaupungissa Münchenissä on suuri ja loistelias Baijerin armeijan kunniaksi vuonna 1844 valmistunut rakennus, jollaiset tunnetaan nimellä ”loggia”. Temppeliä muistuttavan monumentin esikuvana oli firenzeläinen Loggia dei Lanzi ja sen nimi on Feldherrnhalle. Nimen suomennos voisi olla Sotaherransali.

Tämän baijerilaisille sotaherroille omistetun muistomerkin edessä parituhatta Adolf Hitlerin johtamaa kansallissosialistia otti yhteen Baijerin osavaltionpoliisin joukkojen kanssa perjantaiaamuna marraskuun 9. päivä vuonna 1923. Taistelussa kuoli neljätoista Kansallissosialistisen Saksan Työväenpuolueen NSDAP:n jäsentä ja kaksi lisää surmattiin muualla Münchenissä.

Oluttupavallankaappaus ei ole ainoa kerta, jolloin Feldherrnhallen luona on vuodatettu saksalaista, kansallismielistä verta.

Reinhold Elstner

Reinhold Elstner syntyi vuonna 1920 Tshekkoslovakiaan kuuluvassa Sudeettimaassa. Hänen isoäitinsä oli tshekki ja kertomansa mukaan hänellä oli sukunsa avioliittojen kautta useita tshekkisukulaisia ja myös juutalaisia perheenjäseniä.

Sudeettisaksalaisista tuli vuonna 1938 Saksan valtakunnan asukkaita, ja Reinhold Elstner palveli Wehrmachtissa yhdistettyä kotimaataan, kunnes jäi neuvostoliittolaisten vangiksi itärintamalla. Elstner virui vankeudessa ja pakkotyössä Venäjällä useita vuosia vielä toisen maailmansodan päätyttyä ennen kuin hänet vapautettiin.

Sotaa seuranneina vuosina saksalaiset ajettiin pois vanhoilta kotiseuduiltaan Itä-Euroopassa. Noin kaksi miljoonaa saksalaista siviiliä kuoli kansanmurhaan verrattavissa etnisissä puhdistuksissa.

Vapauduttuaan venäläisten vankeudesta Reinhold Elstnerin oli pakko löytää uusi koti ja monien muiden karkotettujen lailla hän asettui Saksaan. Elstner eli rauhallista ja mukavaa elämää. Hän kouluttautui kemistiksi ja perusti perheen. Iän myötä hän jäi eläkkeelle hyvän elintason saavuttaneena. Reinhold Elstner tunnettiin lähipiirissään terävästä huumorista ja toisinaan kriittisestä maailmanmenon tarkkailusta.

Reinhold Elstner.

Holokaustirevisionisti

Reinhold Elstner ei ollut kansallissosialistisen puolueen jäsen. Isänmaallisena sotilaana hän katsoi palvelleensa maataan parhaan kykynsä mukaan. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä hän katkeroitui saksalaisten sotilaiden syyllistämisestä ja solvauksesta.

Kemistinä Reinhold Elstner tunsi myrkyt. Sotavankina Neuvostoliitossa hänessä olleita syöpäläisiä oli torjuttu juuri pahamaineisella Zyklon B ‑myrkyllä, joka on suunniteltu täiongelman ratkaisuun. Elstner ei uskonut väitteitä laajamittaisesta suunnitellusta ja Zyklon‑B:llä suoritetusta kansanmurhasta saksalaisten keskitysleireillä.

Vuosien mittaan saksalaisten syyllistäminen juutalaisten kuolemista ja jatkuva sotaveteraanien halventaminen sai Reinhold Elstnerin protestoimaan omaa ja muiden veteraanien kohtelua.

Marttyyrikuolema

Tiistaina 25.4.1995 Reinhold Elstner tuli Feldherrnhallen eteen noin kello 20 illalla. Hän kaatoi polttonestettä päälleen ja sytytti itsensä tuleen vastalauseena ”jatkuvalle saksalaisten sotilaiden ja Saksan kansan panettelulle ja demonisoinnille”. 75-vuotias Reinhold Elstner kuoli sairaalassa seuraavana aamuna noin kello 8.00.

Saksan ja muun maailman media antoi vain vähän huomiota vanhuksen itsemurhalle ja silloinkin Reinhold Elstner kuvattiin ”häiriintyneenä äärioikeistolaisena radikaalina”.

Elstnerin kuoleman jälkeisinä päivinä useat ihmiset kävivät muistamassa itsensä uhrannutta veteraania kukkakimpuin Feldherrnhallen ulkopuolella. Münchenin poliisi kävi keräämässä kukat pois ja heitti ne roska-astiaan, jonka poliisi varmemman vakuudeksi vei pois. Sama toistettiin kun kukkia alkoi taas kerääntyä. Kun tämä ei estänyt ihmisiä muistamasta vainajaa, poliisi partioi Feldherrnhallen alueella ja pysäytti kulkijoita selvittääkseen, miksi nämä olivat siellä sekä keitä he olivat.

Kansallisradikaalin Der III. Weg ‑puolueen muistotilaisuus Elstnerille.

Sankareita muistetaan

Kansallismielisillä on eri puolilla valkoista maailmaa omia muistotapahtumiaan. Ruotsissa muisteltiin muukalaisten murhaamaa Daniel Wretströmiä ja Suomessa muistetaan sotaveteraaneja sekä itsenäisyysaktivisteja kulkueella itsenäisyyspäivänä.

Saksassa kansallismieliset muistavat Reinhold Elstnerin polttoitsemurhan vuosipäivänä 25.4. vainajaa kynttilöin. Joka vuosi Saksan viranomaiset pyrkivät estämään muistohetken viettämisen ja kynttilöiden tuomisen Feldherrnhallelle.

Jokaisella Euroopan maalla on marttyyrinsä, jotka ovat antaneet henkensä rotunsa, kansansa ja maansa vuoksi. Baijerissa Reinhold Elstner on yksi heistä.

Reinhold Elstner (1920−1995) – paikalla!

Historia Holokausti Kansallismieliset Kansallismielisyys Kansallisradikalismi Kansallissosialismi Marttyyrit Politiikka Reinhold Elstner Revisionismi Toinen maailmansota Yhteiskunta

Keskustelu

4 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • Hengessä mukana

    Vastaa

    On siis Suomessakin aika sytyttää kynttilä ikkunoille 25.4. Ja moni muita uhreja. Olisiko neljä kynttilää sopiva määrä?

  • juha.

    Vastaa

    Saksa on käyttääkseni sanaa: Syntinsä jo maksanut moneen kertaan. Varsinkin kun WWII aikana niin Neuvostoliitto kuin Länsiliittoutuneetkin itse syyllistyivät vaatimattomasti sanoen lukuisiin sotarikoksiin niin Saksaan kansaa kuin sotilaitakin kohtaan. Tämä on historiallinen tosiasia vailla sen enempää poliittista ”lausta” kuin sanoo Kuun olevan taivaalla. Ja jos kansallissosialismi aatteena korosti arjalaista rotupuhtautta. Sitä julisti myös 1930-luvulla sangen voimallisella tavalla Ruotsin sosiaalidemokraattinen puolue Ruotsissa. Jopa vuoteen 1976 saakka Ruotsi harjoitti ”ei toivottavien ainesten” sterilisointia salvatakseen näiden lisääntymisen yhteiskunnassa ”pilaamasta tunnelmaa” ilmeisessä silloisessa kansankodissa. Tähän riitti mm. sellaisten nuorten naisten rikollinen elämäntapa ym. ”huono elämä”. Jopa suorat yhteydet kansallissosialistiseen Saksaan ovat ruotsalaisille sossuille perin kiusallinen asia varsinkin kun se ”natsittelee” kerkeästi ruotsidemokraatteja ja oikeastaan aivan kaikkea mikä liikkuu.
    Saksalaiset sotaveteraanit ovat saaneet ja saavat kärsiä yhä vielä nytkin samanlaista ja varmasti vielä pahempaakin sortoa, häpäisyä ja pilkkaa kuin suomalaiset aina 1960–1990-luvuilla taistolaisten äärikommunistien ja sosialistien taholta. On selvääkin selvempää, että nuo maitoparrat olisivat itsekin olleet tuhon omia, jos bolsevikki-ryssä olisi päässyt läpi sotiemme kriittisinä hetkinä.
    Kaikki se, mikä on jäänyt elämään ja elätetetään yhä nyt ovat suoraa sotapragandaa, jossa vihollista pyritään epäinhimillistämään riisumalla siitä kaikki ihmisyyden ominaisuudet tekemällä heistä hirviöitä, joilla ei ole mitään inhimillisiä tunteita ja vailla kaikkea hyvyyttä. Siis kaikkea sitä mitä propagandistit eivät itse edusta edes etäisellä tavalla.
    Saksalla ja saksalaisilla täytyy jo viimeistään nyt oikeus muistaa sodassa kaatuneitaan ja repiä itsensä kansakuntana kallistamatta korvaansa globalistiselle poliittielle eliitille sekä rikolliselle viherkommunismille, jolla itsellään tähtitieteellinen määrä luurankoja omassa komerossan – nousta ja nostaa päänsä ylpeänä pystyyn tietoisena omasta saksalaisuudestaan ja kaikesta siitä mitä se on saanut aikaan WWII rauniokasoista. Jota ”Saksan ihmeeksi” kutsutaan noustessaan ”Saksa vuodesta nolla” sellaisemksi teolliseksi jättiläiseksi ja länsimaiseksi yhteiskunnaksi, joka olisi mennyt aivan täydestä kuin se olisi seissyt jo tuhat vuotta paikoillaan.

  • Plääh

    Vastaa

    Juhalle: Oliko Saksalla syntejä ollenkaan? En ole sellaisia löytänyt

    • juha.

      Vastaa

      Saksan synnit om julistettu miljardeihin kertoihin sodassa, joita maailmanhistoria on pullollaan ja tulossa on paljon uusiakin. WWII:ssa on ryvetty Kolmannen valtakunnan osalta mieluusti, koska se liittyy myös juutalaisiin. Ja yksi kansanmurha on nostettu ”kaapin päälle”, koska juutalaiset osaavat ”tuotteistaa” kuolemankin ”yksikätiseksirosvoksi”, joka sylkee miljoonia hamaan maailmanloppuun saakka. Maailmassa on tapahtunut muitakin kansanmurhia ja etnisiä puhdistuksia, jotka ovat olleet koko luokassaan, jopa suurempia kuin WWII aikana tapahtuneet. Mm. Ukrainalaisten nälkään näännyttäminen Stalinin hallinnon toimesta 1930-luvulla pakkokollektovoinnin tuloksena. Tämä vielä palveli kätevästi Ukrainalaisen kansallisuusmielisyyden murskaamisessa, koska se pyrki itsenäistymään heti Venäjän Tsaarin hallinnon kaaduttua eikä ukrainalaiset olisi halunneet liittyä sen kummemmin bolsevikkihallinnon alaisuuteenkaan. Kaikkein unohdetuimpia on turkkilaisten toimesta tehty armenialaisten kristittyjen murha, jossa hävitettiin tuolta alueelta suuri historiallinen kristillisen uskonnon alue, joka oli aikoinaan kukoistanut. Ennen kuin muslimit ryöstivät, murhasivat, raiskasivat ja lopuksi häpäisivät kaikella saastaisuudellaan tuon ainoan sivistyksen kehdon tuolla kurjalla muslimien hallitsemalla maailmankulmalla. Nykyisellä Turkin itsevaltiaalla on aivan sama tavoite Euroopan suhteen syöttämällä muslimivalloittajia järjestälmällisesti. Viimeksi keskiajalla Ottomaanit torjuttiin Wienin porteilla.
      Yhdysvaltain sotarikokset sekä rikokset ihmisyyttä vastaan ovat mittavat WWII jälkeen aina nykypäivään asti, joita en käyb litanian pituuden takia tässä erittelemään. Ja, jos tämä merkitsee jollekin sitä, ettei niitä ole. On se hänen oma asiansa. Ruotsi eikä Venäjäkään ole Suomen historiallisten aikojen suhteen ”pulmusia”, vaan molemmat silloiset suurvallat kohtelivat Suomea kuin siirtomaata syyllistyen ihmisoikeusrikoksiin etnisen ylimielisyytensä ja voimakeinoin vahvemman ”oikeudella”.
      Sodat ovat sotia ja siemenet kylvettiin WWII:een jo Versailesin Rauhankonfrensissa v. 1919. Koko Eurooppa oli sekasorron tilassa WWI jälkeen sisäisesti, koska niiden hallintojärjestelmät muuttuivat ja syntyi lukuisia uusia valtioita Eurooppaan osaksi yhtä mielivaltaisin rajoin kuin Afrikankin valtiorajat ovat vedetyt. Taloudet olivat rempallaan pitkän sodan seurauksena ja nälkääkin nähtiin Euroopassa tuolloin.
      Mitä sitten tulee Saksaan. Kansallissosialismin nousuun maan hallintojärjestelmäksi ajoi muiden porvarillisten puolueiden kommun ismin syvä pelko, joka realisoitui Múnchenin kommunistihallintona vallankumouyuksen kautta, mutta Saksan armeija pystyi sen kaatamaan voimatoimin. Aristrokaattiset porvarit ja oikeistolaiset olivat liian vässyköitä ja suorastaan nahjusmaisia, että he päättivät turvautua Adolf Hitlerin kansallissosialistiseen puolueeseen ja itse sen perustajaan uhassa agressiivisia kommunisteja vastaan. Jos kommunistit olisivat kaapanneet vallan niin porvaripuolueiden pankkimiehet teollisuus -
      pösöt olisivat olleet hyvin kuolleita ja kaikki muutkin ”kansanviholliset” hyvin laajalla skaalalla. Jos sitten jonkun mielestä olisi ollut seksikkäämpää, että kommarit olisivat vallanneet Saksan ja siinä samassa koko Euroopan Suomi mukaanluuettuna Neuvosto_Venäjän suurella tuella maailmanvallankumouksen merkeissä! On se sitten hänen mieltymyksensä. Eikä kait tässäkään tapauksessa makuasioissa voi kiistellä! Jos 1930-luvulla kansallissosialismi oli ”IN”, niin nyt 100-vuotta myöhemmin ”monikulttuurisuus” ja ”kulttuurimarxismi” ovat yksi ja oikea ajatussuunta, jonka kyseenalaistaminen tulee lopulta viemään täysin tervepäisen ihmisen mielisairaalaan, kuten kävi Neuvostoliitossakin nk. ”toisinajattelijoiden”. Ja osalle napautettiin reikä niskaan!!!

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

    Lue seuraavaksi