Rahan arvon jatkuva laskeminen on opettanut ihmiset säästämisen sijaan pikemminkin törsäämään käteisvarantonsa mahdollisimman nopeasti. Inflaatiomainen raha on siis ylipäätään mahdollistanut nykyisen vallalla olevan, ja ympäristölle kuin myös ihmisten mielenterveydelle haitallisen kulutuskulttuurin syntymisen.
Koska siis yleisesti käytetty vaihdon väline eli raha käyttäytyy petollisesti kansalaisia kohtaan, on se siten myös pakottanut kansalaiset ottamaan erilaisten sijoitusten muodossa taloudellisia riskejä, vain jotta he kykenisivät säilömään varallisuuttaan. Artikkelisarjan toisessa osassa tutkiskelemmekin muutaman kenties yleisimmän sijoituskohteen varallisuuden säilömisominaisuuksia, nimenomaan pidemmällä aikavälillä mitattuna.
Omistuskoti pitkäaikaisena varallisuuden säilyttäjänä
Vaikka melko yleinen hankintakohde eli oma asunto saattaa konkreettisen luonteensa ansiosta vaikuttaa jopa erinomaiseltakin tavalta säilöä omaa varallisuuttaan, niin se ei monesti kuitenkaan ole aivan niin hyvä sijoituskohde kuin ehkä yleisesti kuvitellaan. Sillä asunto / omakotitalo tuo aina mukanaan myös melkoisen määrän ”piilokuluja” joko yhtiövastikkeen tai verojen muodossa, sekä esimerkiksi remonttien kuin myös muiden mahdollisesti lainsäädäntöä mukailevien pakollisten muutosten muodossa.
Myös ensisilmäyksellä pieneltä vaikuttavat maksut kasaantuvat ajan saatossa merkittäväksi menoeräksi. Esimerkiksi jo pelkästään kiinteistöveroa omakotitalosta maksetaan kymmenen vuoden aikana vähintäänkin noin 5 % sen arvosta, ja kahdenkymmenen vuoden aikana noin 10 % sen arvosta. Sadan vuoden päästä suvussa säilyneestä tontista rakennuksineen on maksettu kiinteistöveroa jo puolet sen arvosta, ja lopulta suvussa säilynyt omakotitalo / kesämökki on maksettu toiseen kertaan jo pelkästään kiinteistöveron muodossa.
Tämän lisäksi omistuskodin hankinta vaatii useasti aina myös lainaa joka taas tuo lainanlyhennykseen liitettyjen korkojen muodossa edelleen lisäkuluja. Kaikki menot huomioiden, omistuskodin ostajan kuukausikulut ovatkin monesti suuremmat kuin vastaavassa vuokrakodissa asuvalla. Täten siinä missä omistuskodin lainaa lyhentävän tulot ovat pitkällä aikavälillä sidottu tiukasti ainoastaan yhteen sijoituskohteeseen eli asuntoon, kykenee sitä vastoin vuokralla asuva sijoittamaan suuremman osan tuloistaan omaisuuseriin, joiden kasvupotentiaali voi olla asuntoa huomattavasti parempi.
Eli ajattelutapa jossa vuokralla asuva ”ei lopulta omista mitään” on yksinkertaisesti harhaanjohtava. Sillä vuokralla asuva voi lainaa lyhentävään omistuskodin asukkiin verrattuna käyttää pääomaansa paljon vapaammin erilaisiin sijoituksiin, täten saavuttaen selkeästi monipuolisemman sijoitusportfolion. Tietenkin surullinen totuus taitaa olla se, että asuntolainan muodossa tapahtunut ”pakkosäästäminen” saattaa monelle tämän päivän kulutuskulttuurin kourissa elävälle ihmiselle olla ylipäätään se ainut tapa kerryttää itselleen omaisuutta.
En siis suinkaan väitä etteikö ihmisellä olisi koskaan mitään syytä omistaa asuntoa. Vaan sanon ainoastaan että mikäli omistusasunnon hankintaa pohditaan tiukasti taloudelliselta pohjalta, niin tällöin kannattaa huomioida että asunnon hintakehitys on siis suorassa kilpailussa kaikkien muiden omaisuuserien hintakehityksen kanssa. Nämä seikat pitää siis ehdottomasti ottaa huomioon punnitessa omistuskotia nimenomaan sijoitusnäkökulmasta.
Asunnolla tai ylipäätään rakennuksella voi toki tienata rahaa vaikkapa vuokraamalla sen. Mutta myös tällöin asunto / rakennus pitää nähdä pikemminkin kaupattavana tuotteena, joka ilman tuota ”asiakasta” eli vuokralaista toimii pikemminkin ainoastaan menoeränä kuin tehokkaana pitkän aikavälin arvonsäilyttäjänä.
Ulkopuoliset tekijät
Kiinteistö voidaan aina myös pakkolunastaa esimerkiksi vesi- ja kaivoslainsäädännön, tai vaikkapa ympäristölaeissa olevia erityisiä perusteita soveltaen. Myös pankki voi viedä asuntolainan takuuna olevan asunnon mikäli velallinen joutuu taloudellisiin ongelmiin. Tämän lisäksi asunnon arvo on aina myös sidottu sen sijaintikunnan kehitykseen (maaseudulla se kehitys on monesti negatiivista) sekä muihin sen välittömässä läheisyydessä tapahtuviin muutoksiin, jotka eivät läheskään aina ole millään tapaa asunnon omistajan hallinnassa.
Myös vaikka esimerkiksi metsän omistus on ainakin osittain vapaa kiinteistön omistamisen kustannuksista, niin tulevaisuuden näkymät on että metsän hyödyntämistä tullaan tulevaisuudessa kriminalisoimaan erilaisiin ympäristösyihin vedoten. Suuren ja kiinteän omaisuuden omistuksessa on siis aina ongelmana se, että ne ovat aina lopulta sen tahon hallinnassa joka käyttää alueella suurinta valtaa. Loppujen lopuksi siis talon tai metsän omistajalla ei ole kahta sanaa mikäli valtio päättää syystä taikka toisesta rajata omistuksiasi, tai vaikka viedä ne sinulta kokonaan.
Osakkeet ja rahastot pitkäaikaisina arvonsäilyttäjinä
Sijoituksena osakkeet sekä rahastot ovat kiinteistösijoittamista huomattavasti skaalautuvampia, sillä niihin sijoittaminen ei lähtökohdiltaan vaadi lainaa vaan sijoittaminen onnistuu myös huomattavasti pienemmillä sekä epäsäännöllisillä kertasummilla. Mutta siitä huolimatta myös osakkeilla sekä rahastoilla on omat varjopuolensa, ainakin kun asiaa tutkitaan nimenomaan pidemmällä aikavälillä.
Esimerkiksi S&P 500 ‑indeksiin listattujen yhtiöiden keski-ikä oli vielä vuonna 1958 peräti 61 vuotta, kun tänä päivänä tuo samaan indeksiin listattujen yhtiöiden keski-ikä on enää vain vaivaiset 18 vuotta. Velkatalouden synnyttämä brutaali ”suoriudu tai tuhoudu” ‑periaate, yhdistettynä teknologisen kehityksen luovaan mutta samalla myös tuhoavaan voimaan, kylvääkin siis tehokkaasti kuolemaa yhtiöiden keskuudessa, eikä siten tämän päivän menestyvät yhtiöt välttämättä ole enää samoja kuin huomisen menestyvät yhtiöt.
Myös huomattavasti tasaisempien suorittajien eli rahastojen tapauksessa, verrattain pienet voitot yhdistettynä inflaatioon, pankin vuosittain viemiin prosentuaalisiin palkkioihin, sekä lopulta myös verotukseen monesti tuhoaa sen pienenkin arvon joka saattaisi muutoin olla rahastoissa ainakin teoriassa rakentumassa.
Ongelmalliset omistussuhteet
Lisää huonoja uutisia osakkeiden sekä rahastojen kannalta saadaan myös ongelmallisten omistussuhteiden kautta. Sillä sijoittajalla ei itsellään ole minkäänlaisia todisteita omistuksistaan, vaan sen sijaan ainoat todisteet omistussuhteista löytyvät Euroclear-nimisen yhtiön täysin sähköisestä järjestelmästä. Kyseisen yhtiön osakkeenomistajista löytyy hämäriin toimiin sotkeutuneita finanssialan suuria pelaajia, kuten esimerkiksi HSBC joka yllätettiin keskeltä rahanpesuskandaalia.
Vaikka lakisääteinen talletussuoja takaakin suomessa sen että kansalaisen rahatalletukset ovat turvassa aina 100 000 euroon asti, niin talletussuoja ei kuitenkaan koske sijoitustuotteita kuten osakkeita ja rahastoja. Sijoitustuotteiden ostaja on siis sataprosenttisesti tuon Brysselissä pääpaikkaansa pitävän, kolmannen osapuolen täysin sähköisen järjestelmän armoilla.
Johtopäätelmä
Osakekaupoilla voi toki tehdä rahaa ostamalla silloin kun hinta on alhaalla ja myymällä silloin kun hinta on korkealla. Mutta vaikka edellä mainittu kuulostaakin riittävän yksinkertaiselta asialta, niin totuus on kuitenkin se että ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä päätyy tekemään juuri päinvastoin. Eli ostamaan siihen euforiaan kun hinta on huipussaan ja toisaalta taas paniikkimyymään silloin kun hinta on alimmillaan. Vain verrattain harva kykenee oikeasti tekemään rahaa käymällä kauppaa pörssituotteilla.
Ja juurikin tästä syystä, useimpien kansalaisten tulisikin lähinnä keskittyä ainoastaan niihin omaisuuseriin joilta löytyy arvonsäilyttämispotentiaalia nimenomaan pidemmällä aikavälillä mitattuna, ja joiden säilyttäminen ei ole kolmansien osapuolien vastuulla. Seuraavassa osassa tutkiskelemmekin juuri kyseisiä vaihtoehtoja.
Lue myös sarjan aiempi osa:
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Eri sukupolven näkökantoja
Täytyy myöntää että nyt kun on jo vanha niin näkee maailman ihan erilaisena kuin esim. kirjoittaja joka on selkeästi tuotanto-talouden tai kauppaoppilaitoksen kasvatteja.
Jos minä laitan pankkiin 10 000e niin saan sieltä vuoden päästä 10 000e. Ja jos rakennan itse taloni, niin saan siitä myydessäni ainakin rakennuksen hinnan, mutta myös usein 10 vuoden asumiseen tarvitut kulut. Hintataso on noussut sellaista vauhtia että kiinteistöt jotka maksoivat rakentaessa sen 30 000e, niiden hinta on nyt 180 000e. Tämä hintakehitys ei toteudu joka vuosi ja edessä oleva 14 vuoden lama tulee hillitsemään sitä. Mutta 30 vuoden päästä hintataso on jälleen korkeampi kuin nyt.
Mitä tulee osakkeisiin niin kannattaa ostaa vain A‑sarjan osakkeita. Niillä omistaakin jotain ja saa joka vuosi osinkoa. Ja se mitä nykyaikana ei tunnusteta on se, että vain sellainen osakesäästäminen tuottaa jossa osakkeita omistetaan yli 50 vuotta. Mieluummin 100 vuotta. Silloin tuotto on varmaa ja hyvä.
Osakkeista hyvä esimerkki oli aikoinaan Marimekko joka maksoin 18% osinkoa osakkeesta. Ei tarvinnut omistaa montaa vuotta osaketta kun se maksoi itse itsensä. Mutta kun Kirsi Paakkanen siirsi yhtiön tulevaisuuden uuden sukupolven ”taalousnerolle”, Mika Ihamuotilalle, alkoi yrityksen syvä sukellus ja kamppailu elossapysymisestä.
Minä en tiedä yritysten ”markkina-arvoista” tuon taivaallista, mutta liikevaihto, liikevoitto ja omavaraisuuaste kertovat melko paljon yrityksestä. En esimerkiksi koskaan ostaisi M‑Filesin osakkeita.
Neula ja laakeri
Ihan hyvä artikkeli, mutta jos nyt vähän saivarrellaan, niin inflaatiossa rahan arvohan ei alene, vaan rahan OSTOVOIMA heikkenee. Otetaan yksinkertainen esimerkki: Sinulla on yksi sadan euron seteli ja tällä satasella saa tänään(26.9.2023) suunnilleen sata purkkia maitoa kaupasta. Kuvitellaan niin raju inflaatio että tasan vuoden kuluttua samalla sadan euron setelillä saa vain YHDEN PURKIN maitoa samasta kaupasta. Mitä on tapahtunut tässä esimerkissä vuoden aikana tälle sadan euron setelille?. Eihän sille ole tapahtunut yhtään mitään, se on edelleen sama satanen mitä ennenkin ja sen nimellisarvo on edelleen sama 100 euroa mitä vuotta aikaisemmin, mutta sen OSTOVOIMA on laskenut sadasosaan entisestä.
Nyt hyvän sään aikana hankkikaa sillä rahalla kaikkea sellaista millä on KÄYTTÖARVOA kriisiaikana. Esimerkiksi tulitikkuja saa kaupasta alle eurolla kymmenen askin puntin. Ajatelkaa jos maailmantilanne pukkaa jonkun vakavamman kriisin päälle, niin kauppojen hyllyt tyhjenee parissa päivässä ja sen jälkeen niin arkista asiaa kuin niitä tulitikkuja ei saa MISTÄÄN eikä MILLÄÄN hinnalla!.
Yli 7% vuotuinen inflaatio
Suomen valtamediassa ei koskaan ole myönnetty sitä tosiasiaa että Euroon siirtymisen jälkeen vuotuinen inflaatio on koko ajan ollut yli 7%. Se mikä aikoinaan oli markkoja, on nyt euroja ja toisinaan kolminkertaisella numeerisella arvolla.
Kunnes tänään… IS vahingossa lipsautti sen tosiasian että inflaation on ollut yli 7%, kun koko ajan on väitetty että se on luokkaa ”1.5%”:
”Vuonna 2022 tuotteiden hinnat nousivat Alkossa keskimäärin 2,3 prosenttia, kun yleinen inflaatio oli 7,1 prosenttia.”
Eli, kyllä valtinjohto osaa laskea inflaation oikein, meille vaan valehdellaan.
paskiainen
Sijoituskohteita mitkä eivät kärsi inflaatiosta ovat koulutus, tieto, ihmissuhteet ja ‑verkostot, jälkeläiset, terveys sekä muu yleinen henkinen ja fyysinen kyvykkyys. Kun pitää näistä kiinni elämässä, on aina mahdollista mukautua tilanteeseen ja ”muuttaa” näitä vaihdettavan valuutan muotoon, oli valuutta sitten mikä tahansa sillä hetkellä historiaa.