Nykyisen talouskriisin hyvissä ajoin ennustanut ekonomisti Tuomas Malinen on koko kesän ajan vaatinut Suomea painokkaasti valmistautumaan eroon eurovaluutasta. Malisen mukaan Suomi suorittaa taloudellisen itsemurhan, jos päätämme ”solidaarisuuden” nimissä ottaa velkaa Etelä-Euroopan kriisivaltioiden tukemiseksi.
Uuden Suomen artikkelisarjassaan ”Valheita ja petoksia” Malinen maalaa synkän kuvan suomalaisen kansanvallan tilasta Brysselin eurokratian ikeessä. Suomalaiset huijattiin liittovaltiohankkeeseen, joka tuhoaa itsenäisyytemme pala palalta.
Malinen nostaa yhdeksi ongelmien pääsyyllisistä suomalaisen median, ennen kaikkea Helsingin Sanomat. Lehti on EU:n ja pankkiirien äänitorvena toimiessaan hyökännyt jopa Suomen perustuslakivaliokuntaa vastaan, kun valiokunta ”julkesi” kyseenalaistaa unionin tähtitieteellisen velkaantumisen laillisuuden.
Onko Suomen uhrauduttava?
Malinen näkee EU:n romahtavana korttitalona, jonka pelastamiseksi Suomi ja muut suhteellisen vauraat jäsenvaltiot pakotetaan uhraamaan hyvinvointinsa ja itsemääräämisoikeutensa. Ylikansallinen liittovaltio on poliittinen utopia, jonka taloudenpito on rakennettu savijaloille. Globalistit eivät vaadi EU-tason velkaelvytystä siksi, että se pelastaisi meidät talouskriisiltä. Velkaan tahdotaan hukuttautua sen sijaan siksi, että näin valtiot voivat tunnustaa globalistisen uskonsa henkensäkin uhalla.
”Suomen europolitiikka on, valitettavasti, ollut valheiden ja (tahallisten) epäselvyyksien peittämää. Tässä blogisarjassa käyn läpi niistä keskeisimmät”, Malinen taustoittaa kirjoitushankettaan. Sarjan ensimmäinen osa käsittelee muun muassa sitä, kuinka Euroopan keskuspankki on kuin varkain nostanut itsensä tuomioistuinten yläpuolelle tekemällä järjestelmällisesti laitonta rahapolitiikkaa. Yksi laki kansalle, toinen pankkiireille.
Toisessa osassa Malinen muistuttaa, ettei suomalaisten koskaan edes annettu äänestää eurojäsenyydestä. ”Syytä voidaan pitää ilmiselvänä. Jos Suomessa olisi toteutettu kansanäänestys eurosta, kuten esim. Ruotsissa tehtiin, emme hyvin todennäköisesti olisi koskaan euroon liittyneet”, hän toteaa.
Laput silmillä
Suomalaiset ovat jo todennäköisesti unohtaneet, ettei Suomessa koskaan tehty edes selvitystä euron talousvaikutuksista suhteessa markkaan. Ruma totuus olisi luonut poliittista painetta oman valuutan säilyttämiseksi, joten pedofiili Veijo Baltzarin ystävänä tunnettu, silloinen pääministeri Paavo Lipponen runnoi maamme euroon laput tukevasti silmillä.
Eurojäsenyys teki Suomen taloudesta äärimmäisen haavoittuvaisen kapea-alaisen ja suuriin investointeihin perustuvan vientiteollisuutemme vuoksi. Kun suomalainen vienti hyytyy, oma kelluva valuutta painuisi alas, mikä lisäisi tuotteidemme kysyntää ja elvyttäisi talouden. Kiinteässä yhteisvaluutassa näin ei kuitenkaan käy, joten talousongelmat eivät korjaudu vaan kärjistyvät. Kivuliasta kierrettä pahentaa vientiyhtiöiden raskaat velat, joita on hoidettava myös talouden kriisiaikoina.
Malisen tutkimusyhtiön mukaan ”vientimme olisi tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä ollut 40–50 prosenttia korkeammalla, jos olisimme jääneet markkaan”. Suomi tuhoaa omat yrittäjänsä, palkansaajansa ja veronmaksajansa vain siksi, että eurokraatit saisivat elää globalistista unelmaansa todeksi.
Malisen mukaan erityisen sietämätöntä on se, että Suomen eliitti on järjestelmällisesti tukahduttanut keskustelun euroeron hyödyistä. Helsingin Sanomien toimituksen ohella pääsyyllisiin kuuluu Suomen Pankin johto. Erkki Liikasen aikana keskuspankki jopa kielsi suomalaisia säätiöitä rahoittamasta akateemisia eurokriittisiä keskustelutilaisuuksia. Euroa suojataan sensuurilla ja valheilla.
Lähde: Uusi Suomi
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
J. Jörgensen
Yhdet mölöt esittävät perustuen vain omiin agendan mukaisiin käsityksiinsä, että enemmistö suomalaisista on eurossa pysymisen kannalla, hinnalla millä hyvänsä. Se ei voi missään tapauksessa pitää paikkaansa, mutta kun asiaa ei ole selvitetty, niin väittäähän voi mitä tahansa. Ja nolomedia komppaa näitä väitteitä kybällä. Olisi keskeisen tärkeää, että kansalaisten käsitys ja mielipide selvitettäisiin kerrankin puolueettomasti ja kunnolla – vaikkapa kansanäänestyksen avulla. Ja äänestystuloksen olisi oltava sitova, eikä nykyisen kansalaisaloite- pellesysteemin mukainen neuvoa-antava. Mutta eiväthän nämä puoluetoimistojen vallanhimoiset politrukit voi päästää kansalaisia päättämään omista asioistaan. Tämä touhu menee päivä päivältä lähemmäs aseellista yhteenottoa nykyisten vallanpitäjien ja muutosta vaativien kansalaisryhmien välillä.
Lord Mystery
Kaikilla yhteiskunnilla on elämänkaari, alku ja loppu. Nykyisen länsimaisen/ eurooppalaisen yhteiskunnan aika on kestänyt noin 500 vuotta. Nyt elävien ihmisten joukossa ovat sen lopun näkijät. Maahanmuutto tulee romahduttamaan talouden ja sitä myötä yhteiskunnan.
Nähtäväksi jää, onko tuleva uusi länsimainen yhteiskunta sekarotuisen kansan asuttama kehitysmaa, jonka rikkaimmat elävät mukavaa elämää ja köyhät ponnistelevat pysyäkseen elossa vai valkoisten asuttama toimiva kotimaa, jota valheellinen demokratia ei turmele.
Nimetön
Kyllä olisi suomalaisten korkea aika alkaa tekemään asialle jotain ratkaisevaa ei näin voi jatkua. Kohta on Suomessa sellaiset lait voimassa ettei niitä osaa edes unikuvissa ajatella. Tämä maa alkaa olla läpimätä paska jossa vähemmistö kyykyttää enemmistöä. Tätäkö me alkuasukkaat haluamme kun äänestämme näitä isänmaan pettureita vaaleissa valtaan.
Eemil Harjulahti
Myös syvän lamamme takana oli pyrky EU-ja eurojäseneksi.
Suomen järkyttävä lama 1990–1994 pudotti konkurssiin tuhansia yrityksiä ja vei työpaikat kymmeniltätuhansilta palkansaajilta. Poliittinen johtomme ei pelastanut palkansaajia eikä yrityksiä devalvaation avulla kuten aina ennen, koska poliittinen johto teki kaikkensa esittääkseen Brysseliin Suomen vakaata talous-ja rahapolitiikkaa.
”Eurooppaan ei saa mennä noloissa tunnelmissa”, tiivisti Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg.
Lopulta markka oli kellutettava ja devalvoitava kahteen kertaan, koska Suomesta oli loppua raha, työ ja kansainvälisten rahoituslaitosten luottamus. Kullbergin huoli oli täysin turha, koska kaksi pakkodevalvaatiota ei mitenkään häirinnyt jäsenyysneuvotteluja.
Poliittisen johdon virhe oli edelleen järkyttävä, koska sen hinta lasketaan kymmenen vuoden kansantuotteena ja määräämättömän arvokkailla ihmishengillä.
Vastuun kantaa Paavo Lipposen hallitus ja pääministeri itse.
On suorastaan koomista, että lamakokemusten kouluttama Suomi ei silti jättäytynyt euron ulkopuolelle kuten Ruotsi ja Tanska. Norja ja Islanti eivät ole EU:n eikä euron jäseniä, joten Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka kuuluu Saksan ohjamaan euroryhmään.
Suomi ei pysty sellaiseen talouskuriin eikä sellaiseen työn tuottavuuteen kuin Saksa. Kaikki vuodet eurojäsenenä ovat tämän enemmän kuin todistaneet. Oma raha ja sen säätäminen ovat vähäkurisen maan keino tasapainottaa talouttaan.
Suomi kuuluu tähän joukkoon yhtä hyvällä syyllä kuin Ruotsi ja Tanska.
A. Anttila
> Poliittinen johtomme ei pelastanut
> palkansaajia eikä yrityksiä devalvaation
> avulla kuten aina ennen, koska poliittinen
> johto teki kaikkensa esittääkseen
> Brysseliin Suomen vakaata talous- ja
> rahapolitiikkaa
Talouden realiteetteja ei voida poliittisella päätöksellä kääntää päälaelleen. Näin yritettiin tehdä ja juuri tämä oli äkillisen romahduksen syy. Vahvan markan politiikka oli poliittinen päätös, ei taloudellinen.
Romahdus olisi joka tapauksessa tullut, mutta ei äkillisenä.
Poliittinen päätös vaikutti siihen, miten lasku jaettiin yrittäjien ja palkansaajien kesken. SDP oli hallituksessa.
Kalevi Sorsa, vanhan linjan poliitikko, joka ajoi kansallista etua, yritti sisäistä devalvaatiota, mutta hänet jyrättiin yli. Siitä alkaen politiikka on ollut vain eturyhmäpolitiikkaa. Kansallista etua ajavilla henkilöillä ei ole ollut asiaa politiikkaan.