Kulttuurillinen muutos – Kansallisradikaalin CasaPoundin kulttuurityö

CasaPound tukee rahallisesti sekä osaamisensa ja verkostojensa kautta jäsentensä luomaa kulttuuria oli kyse sitten musiikista, kirjallisuudesta, kuvataiteesta tai mistä tahansa muusta.

Aktivismi

Oletko koskaan kuullut kappaletta tai nähnyt elokuvaa, jonka viesti on mennyt syvemmälle tunteisiisi kuin mikään määrä tilastollista dataa samasta aiheesta? Mikäli vastauksesi on kyllä, saatat olla kulttuurivaikuttamisen kohde.

Kun puhutaan suurista ihmismassoista ja siitä, miten nämä voitaisiin saada seuraamaan ja tukemaan nationalistista liikettä elämäntapana, se tuskin onnistuu pelkillä poliittisilla argumenteilla. Tarvitaan jotain muuta. Tarvitaan henkistä pääomaa, elämäntapaa, inspiraatiota, tunteidenpurkukanavaa.

Kun huomioidaan, että nuorisossa ovat tulevaisuuden johtajat, mutta että varsinkaan aktiivisia nuoria tuskin kiinnostaa ankea byrokraattinen jargoni, on näille tarjottava jotain viihdyttävämpää ja toiminnallisempaa, jotta energia saadaan kohdistettua oikeanlaisessa seurassa oikeanlaisiin kohteisiin.

Tässä asiassa kansallisradikaali italialaisjärjestö CasaPound on onnistunut erityisen hyvin. Vaikka järjestö on ollut olemassa 20 vuotta ja sen johtajakin on iältään jo yli 50, ei se ole muuttunut harmaaksi ja tylsäksi haahuilukerhoksi, joka pitäisi vain kalenterivuoden kierron vaatimat yhdistyslainsäädännön edellyttämät kokoukset. Ei, CasaPound on hyvinkin merkittävä nuorisokulttuurien ja sosiaalisen elämän vaalija. Tarkennettakoon, että tarkoitan Internetin ja chat-ryhmien ulkopuolista aitoa sosiaalista elämää fyysisessä maailmassa. Internet voi olla organisoinnin työkalu, mutta aktivismi ja verkostoituminen eivät saa jämähtää sinne.

CasaPoundin kulttuurityö

CasaPound tukee rahallisesti sekä osaamisensa ja verkostojensa kautta jäsentensä luomaa kulttuuria oli kyse sitten musiikista, kirjallisuudesta, kuvataiteesta tai mistä tahansa muusta, mitä voidaan positiiviseksi kulttuuriksi järjestön – tai isänmaan – puolesta kutsua. Tämä on tarkoittanut, että erilaiset kansallisradikaalit kulttuuriprojektit Italiassa ovat saaneet aivan uudenlaista virtaa, kun niitä on alettu tukea järjestelmällisesti.

Tukeminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi konserttien järjestämistä, kirjojen kustantamista ja levitystä, taidenäyttelyiden pitoa, musiikin tuottamista, treenikämppien tarjoamista sekä elokuvateatterin ylläpitoa.

Ruumiinkulttuuria on myös terveellisiä elämäntapoja tukeva vaikuttaminen kuntosaleja ja urheilupiirejä ylläpitäen sekä tarjoamalla halpoja mahdollisuuksia niin yksilö- kuin joukkueurheiluun. Urheilu on tämän päivän nationalistisissa piireissä niin voimakas trendi, että on hankalaa löytää yksilöitä, jotka eivät urheilisi, tai järjestöjä, joiden toimintaan eivät lukeutuisi esimerkiksi itsepuolustuslajit. CasaPoundilla on ollut kansainvälisesti merkittävä vaikutus siihen, että urheilusta on brändätty vetovoimainen ilmiö ja tärkein organisoitumisen muoto nuorten kansallismielisten keskuudessa.

Kyse on tietysti muustakin kuin siitä, että on olemassa saleja, joiden pitäjät ovat kansallismielisiä. Kyse on urheilun estetisoinnista – terveyden, voiman ja kamppailukyvyn taiteellisesta ylistämisestä. Etenkin nuorison tavoittamisen kannalta on ollut ensiarvoisen tärkeää, että kamppailulajeja ja muuta kansallismielistä urheilua markkinoidaan visuaalisesti mahdollisimman vetoavin ja inspiroivin keinoin.

Voimaa ilosta

CasaPoundin toiminnassa ei unohdeta myöskään juhlien tärkeyttä sosiaalisen kulttuurin luonnissa. Esimerkiksi uima-altaalla järjestetty sosiaalinen ajanvietto vahvistaa usein me-henkeä ja sisäistä koheesiota paremmin kuin kymmenen kokousta, joissa käsitellään pakolliset asiat vain mahdollisimman ripeästi pois päiväjärjestyksestä. Juhlat, konsertit ja muut vastaavat tapahtumat ovat toimineet alusta asti sekä rahavirran kasvattajina että rekrytointikanavina järjestölle, jonka jäsenet ovat yleensä sosiaalisempaa ja menevämpää sorttia.

Kulttuurin vaikutus voi olla hankalasti mitattavissa oleva asia. Kuinka monta silmää on aukaistu nationalistibändi X:n toimesta, kuinka paljon se on tuonut suoraan ja epäsuoraan rahaa poliittisen liikkeen hyväksi, mikä määrä tunteja on käytetty saadun hyödyn saavuttamiseksi? Tällaiset kysymykset kulttuuripuolella ovat melko toissijaisia siksi, ettei niihin voi antaa tarkkoja vastauksia. Kyse on ennen kaikkea yleisen ilmapiirin muuttamisesta (tiedämme kaikki Overtonin ikkunan käsitteen) ja ideologisen sitoutumisen tunneperäisestä vahvistamisesta. Kulttuurintuottajille kyse on myös elämäntavasta, jossa politiikkaa ja luovaa työtä ei voi erottaa toisistaan. Silloin ei yleensä tunteja tai tilastoja laskeskella.

Kulttuuri luo sisältöä ihmisten elämään ja parhaimmillaan vastaa suuriin kysymyksiin esimerkiksi elämän tarkoituksesta. Kuvittele elämää ilman musiikkia, kirjallisuutta, juhlia tai kuva- ja videotaidetta. Harmaata, tylsistyttävää, epämotivoivaa! Tästä syystä kulttuurin tulee olla erottamaton osa myös kansallisradikaalin järjestön toimintaa – kulttuuri ruokkii ideologiaa, luo vahvaa yhteishenkeä, tarjoaa filosofista pureskeltavaa ja auttaa palautumaan. 1930-lukulaista sanontaa lainataksemme: ”Voimaa ilosta!”

Lue myös artikkelisarjan edelliset osat:

Unelman synty – Esittelyssä CasaPound Italia
”Vasemmiston taktiikat” – CasaPound kansallisradikaalien keinovalikoimaa uudistamassa

Aktivismi CasaPound Hyvinvointi Kamppailu-urheilu Kansallismielinen kulttuuri Kansallismieliset Kansallismielisyys Kansallisradikalismi Kulttuuri Urheilu

Keskustelu

3 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • Salomon

    Vastaa

    Nauroin lattialla vatsa kippurassa ja vedet silmissä kun näin schindlerin listan…

  • Veren perintö

    Vastaa

    Eli siis, koska olemme Suomessa, pitäisi kanteleen rakennusa tukea ja pitää konsertteja. Se on kannatettava aate sillä Himlerkin piti kanteleen soinnista ja vei niitä mennessää Saksaan.

    Pala kulttuurihistoriaa.

  • TT

    Vastaa

    Korkealaatuisesn kulttuurin vähättely on ollut Suomessa jo pitkään maan tapa. Ensin tähän syyllistyivät uusmarxilaiset, jotka viimeistään 1960-luvulla valtasivat melkein kaikki kulttuurin kentät ja töhrivät paikat ja kulttuuriareenat pilalle paskataiteellaan. Sen jälkeen myös porvaristo luopui korkealaatuisen kulttuurin tai käsityön vaalimisesta ja tyytyy arkkitehtuurissa, kalusteissa ja estetiikassa kaikkein latteimpaan ja vaatimattomimpaan ilmaisuun (eräs haara tästä tunnetaan nimellä pohjoismainen muotoilu, joka on synonyymi ankeudelle ja tuotantokustannusten äärimmäiselle minimoinnille). Jopa pukeutuminen on nykyisin pelkkää sontaa ja tämän näkee vertailemalla 1950-luvulla otettuja näkymiä kaupungeista ja vertailemalla näitä nykyisiin. Kaikki estetiikka ja ilmaisu on nykyisin roskaa ja tämä pätee myös musiikkiin: vertaillaanpa vaikkapa 1960-luvun euroviisu-kappaleita ja niiden esittämisiä nykyisiin. Mikä hyvänsä ryhtiliike on nyt paikallaan, joten tässä radikaalilla kansallismielisyydellä olisi hyvä tilaisuus päteä. Kovin suuria ponnistuksia ei vaadita.

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Lue seuraavaksi