”Vasemmiston taktiikat” – CasaPound kansallisradikaalien keinovalikoimaa uudistamassa

Vallattuja taloja, seinien maalaamista, lentolehtisten liisteröintiä, alakulttuurien politisointia, kansalaistottelemattomuutta, vähävaraisten auttamista, yhteisöllistä työtä…. ”Kommareiden hommia!” sanoisivat vanhemman sukupolven konservatiivisemmat kansallismieliset. Tämän päivän nuorille kansallismielisille nämä ovat kuitenkin arkisia asioita tai vähintäänkin aktivismin muotoja, joita tahdotaan rakentaa myös Suomeen.

Kansallismielistä toiminta- ja kulttuurikenttää alettiin Euroopassa toden teolla päivittää 2000-luvun alussa uudenlaiseksi, vetävämmäksi kokonaisuudeksi, jolla on realistisia menestymisen mahdollisuuksia. Tarkoitus oli jättää taakse antisosiaaliset piirteet sekä junttimainen hakaristi-show, jollaisesta Suomessakin on traumoja Pekka Siitoimen ja tämän seuraajajoukon vuoksi.

Idealistisimmat kansallismieliset olivat tutkineet, miksi vasemmisto on onnistunut muuttamaan kulttuuria ja ottamaan instituutioita haltuun. Kyse on ollut laajemmasta projektista kuin siitä, että mädättävä kansanosa nyt vain mediapaineen vuoksi voi hallita julkista kenttää. Kyse oli ilmapiirin ja ympäristön aktiivisesta muuttamisesta kohti haluttua suuntaa, eikä vasemmistokaan ole saanut raivattua jalansijaansa itselleen ilman kovaa työtä.

Yhtenä vasemmistolaisten taktiikoiden ensimmäisenä haltuun ottaneista kansallismielisistä järjestöistä Euroopan modernissa kansallismielisessä liikkeessä on ollut CasaPound. Järjestö havaitsi vasemmistolta saadun opin mukaisesti, että aktiivisten ihmisten rekrytointi oman toiminnan piiriin tarkoittaa, että toimintakavalkadin on oltava laaja sekä jatkuvasti ympäristönsä mukaan muuttuva. Pakonomainen kiinni pitäminen vanhasta ihan vain periaatteen vuoksi on keino tappaa liike.

Kaikki lähti talonvaltauksesta

CasaPound sai alkunsa valtaamalla talon, mikä on vasemmistolla ollut takavuosikymmeninä tapa ottaa tilaa haltuun poliittisen vaikuttamisen tukikohdaksi. Vasemmiston houkutellessa valtaamiinsa taloihin huumeongelmaisia, laittomia maahanmuuttajia ja muuta saastaa, on fasistien ympäristöönsä luomat ilmiöt terveemmällä pohjalla alueelle luotujen työpaikkojen, urheilupiirien ja valkoisten lapsiperheiden muodossa.

CasaPound markkinoi itseään katutasolla mielenosoituksin, toisinaan kansalaistottelemattominkin keinoin, levittämällä lentolehtisiä, tarroja ja banderolleja katukuvaan sekä maalaamalla iskulauseitaan seiniin. Tempauksina järjestö on esimerkiksi vallannut EU-toimiston Roomassa ja dumpannut kymmeniä säkkejä hiiltä sen ulkopuolelle protestina hiilikaivostyöntekijöiden olojen kurjistamiselle EU:n toimesta.

Kun CasaPound avaa kokoontumistilan, oli kyse toimistosta, painisalista, kaupasta tai mistä tahansa muusta, ei sitä tehdä maan syrjäisimmän kylän syrjäisimmässä nurkassa. Todennäköisempää on, että ovet avautuvat vasemmistolaisina tunnetuilla alueilla. Tämä toimii itsessään mielenilmauksena mätää ympäristöä vastaan. Kun ensin on aloitettu ”kuumimmalta alueelta”, ei jatkossa luulisi olevan mainitsemisen arvoisia haasteita. Järjestö ei ole piiloutuvaa sorttia.

Aivan kuten kulttuurimarxistit pyrkivät avaamaan homobaareja joka taloyhtiön juureen, pyrkii myös CasaPound siis laajentamaan reviiriään, mutta terveemmällä arvopohjalla.

Näitä on menneinä vuosikymmeninä totuttu pitämään vasemmistolaisina kansalaisaktivismin muotoina, mutta aloite on lipsumassa pois marxistien käsistä. Yhä useampi aktiivista elämäntapaa edustava ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostunut nuori tuo energiansa kansallismielisten luokse vasemmiston sijaan, sillä toiminnallinen kulttuuri on onnistuttu markkinoimaan yhä laajemmille kansanosille ja etenkin aktiivisen nuorison keskuuteen.

Vaikuttamista monia eri kanavia pitkin

CasaPound rekisteröityi yhdessä vaiheessa myös puolueeksi, mutta totesi sillä olevan negatiivinen vaikutus muuhun järjestötoimintaan suhteessa vaivannäköön ja siitä saatuun hyötyyn. Sen sijaan järjestön jäseniä on ollut eri puolueiden listoilla ehdolla, jolloin vaivannäkö-hyötysuhde on merkittävästi parempi ja se noudattaa myös järjestön strategiaa muuttaa ympäristöään parempaan suuntaan.

Tämäkin on ollut autonomivasemmiston keinovalikoimassa. Myös Suomessa entiset talonvaltaajat päättivät 2000-luvun loppupuoliskolla ryhtyä soluttamaan vasemmistopuolueita, ja tämä jälki näkyy nyt poliittisessa päätöksenteossa, kun eräskin turkulainen talonvaltaaja on entinen ministeri ja puoluejohtaja, joka on pedannut muille saman ”skenen” ystävilleen verorahoitteisia virkamiespaikkoja.

CasaPound on ymmärtänyt, että vaikka vasemmisto olisikin aiemmin ominut itselleen jonkun tietyn poliittisen vaikuttamisen osa-alueen, ei se tee kyseisestä aktivismin muodosta käyttökelvotonta kansallismielisestä näkökulmasta. Tekemällä fasistisia viilauksia tietynlaisiin toimintoihin, voi roskastakin saada hiottua timantin.

Moni ”omakin” on pyrkinyt hankaamaan vastaan Suomessa, sillä heidän mielestään CasaPound-henkisestä toiminnasta tulee anarkistinen viba ja sellainenhan ei nationalistille kelpaa jostain syystä. CasaPound on kuitenkin tehnyt omaa juttuaan ympäristön mielipiteistä välittämättä ja todistanut, että tällä tavalla saadaan aikaan menestysresepti. Kansallisradikaali liike on myös Suomessa tärkeän valinnan edessä: Uudistu tai kuole!

Lue myös artikkelisarjan ensimmäinen osa: Unelman synty – Esittelyssä CasaPound Italia