UA: Karjalaisuus äärivasemmistolaisen hybridivaikuttamisen työkaluna

Uudelleen julkaisemme Uudenmaan akselin kirjoituksen.

Aktivismi

Viime viikkoina Helsingin Sanomien artikkeli ”Maura Häkin mukaan karjalaisia sorretaan Suomessa, ja se on saanut monet suuttumaan” (Elena Kurki, 31.7.2022) on herättänyt keskustelua sosiaalisessa mediassa. Artikkelissa kerrotaan tunnetusta, niin kutsutusta ”Karjala-aktivistista”, hänen toiminnastaan ja hänen näkemyksistään. Viime vuosina syntynyt Karjala-aktivismi on mielenkiintoinen ilmiö, jossa suomalainen vihervasemmisto on tuulesta temmatun tai heikkositeisen karjalaisen identiteetin avuin ruvennut syyttämään suomalaisia karjalaisten sorrosta, Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaista käytävää keskustelua muistuttavilla argumenteilla. Vaikka historiallisesti nimenomaan suomalaiset kansallismieliset ovat välittäneet eniten rajantakaisten heimokansojemme hyvinvoinnista, nyt vasemmistolaisilta Karjala-aktivisteilta kuulee niinkin törkeitä väitteitä kuin että suomalaisten kansallismieliset projektit olisivat pääsyy karjalan kielen lähes sukupuuttoon joutumiselle. Akseli näkee, että on perusteltua epäillä tällaisia narratiiveja, ja haluaa tällä kannanotolla osoittaa Karjala-aktivismin harhaisuuden sekä haitallisuuden.

Karjalaisuus vasemmiston työkaluna

Vaikka yhteys suomalaisen vihervasemmistolaisuuden ja suomensukuisten kansojen kansallisaatteeiden välillä vaikuttaa olemattoman pieneltä, ovat mm. useat Vasemmistoliiton ja Vihreiden jäsenet löytäneet tästä uuden keinon edistää salakavalasti ideologiaansa ja kehottaa suomalaisia häpeään. Vaikka kyseessä olisi ihmisiä joiden ainoa yhteys karjalaisuuteen olisi yksi Itä-Karjalasta evakuoitu isoisoisä, karjalaisaktivistit usein vaativat itse päästä määrittelemään karjalaisuuden. He näkevät, että kuka tahansa karjalaiseksi itsensä identifioiva voi kutsua itseään karjalaiseksi ja että karjalaisuuden etninen määrittäminen on väärin.

Vasemmisto on harjoittanut samaa saamelaisten kohdalla. Suomalainen inspiroitumassa mistään saamelaisuuteen liittyvästä on kulttuurillista omimista sekä sortamista, mutta afrikkalainen saamelaisessa kansallispuvussa nähdään edistyksellisenä ja hyvänä asiana.

Kuitenkin, jos joku etnisesti ja kulttuurillisesti karjalainen on heidän kanssaan eri mieltä, niin Karjala-aktivistit kieltävät hänen karjalaisuutensa. Heidän määritelmänsä karjalaisuudesta ei perustu mihinkään konkreettiseen; pelkästään tuntemuksiin ja toisten vasemmistolaisten Karjala-aktivistien hyväksyntään. Heille inklusiivisuus ja LGBTQ-aate ovat oleellinen osa karjalaista identiteettiä. Karjala-aktivismi selvästi ponnistaa uusvasemmistolaisuudesta; sen kannattajat ovat kaikki vasemmistolaisia, jotka ovat tehneet karjalaisidentiteetistä yhden jatkeen mielenterveysongelmaisen, sukupuolivähemmistön ja muiden sorrettujen vähemmistöjen rooleille. Täten voidaan todeta, että karjalaisaktivisteille karjalaisuus on vain väline jolla saada uhripisteitä, tai jolla tuntea itsensä erityiseksi. Karjalaisuudella on heille vain välinearvoa poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa. Viestimällä, että suomensukuiset kansat ovat identiteettejä, joihin kuka tahansa voi liittyä siltä tuntuessa, he sylkevät kaikkien suomensukuisten kansojen kasvoille.

On myös kyseenalaistettavaa miten vihervasemmisto pyrkii asettamaan itsensä tietyn kansan asemaan vain edistääkseen omia tavoitteitaan, sekä syyttääkseen suomalaisia sortamisesta.

Suomalaisvastaisen väärän tiedon levittäminen

Toistuva väite Karjala-aktivistien keskuudessa on puheet siitä miten suomalaiset olisivat omineet karjalaisten kulttuurin. Tästä räikein esimerkki: Heidän mukaan kansalliseepoksemme Kalevala olisi todellisuudessa karjalaisen kulttuurin varastamista ja väärinkäyttöä. Suomalaisilla on monilta osin samanlainen kulttuuri sekä kieli kuin karjalaisilla heimoveljillämme. Toisiinsa tukeutuneet heimokansat ovat usein ottaneet toisiltaa uutta puhtia vaikeina aikoina ja historiassa suomalaisia onkin usein kiehtonut karjalaisten tapa selvitä kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä vuosisadoista toiseen, mistä syystä Karjalaa pidetään ja on pidetty Suomessa korkeassa arvossa. Suomensukuisten toistensa tukeminen ei ole toisen kulttuurin väärinkäyttöä tai ryöstämistä, ja esimerkiksi aiemmin mainittu Kalevala on luotu suomensukuisten heimokansojen yhteiseksi kirjaksi. Se on syntynyt Elias Lönnrotin matkoillaan keräämistä runoista, joita hän kävi keräämässä koko Suomen suuriruhtinaskunnan alueella pohjoisessa asti. Samalla Lönnrotin runoihin mahtui paljon myös länsisuomalaisia runoja, sillä Länsi-Suomesta oli vuosikymmenen aiemmin sattunut iskemään runonlaulajien muuttoliike Karjalaan. Monista Kalevalan runoista kykeneekin erottamaan toisistaan länsisuomalaiset runot ja karjalaiset runot. Näin ollen Kalevala on yleissuomalainen teos, ei vain karjalainen tai suomalainen.

Itäkarjalaisten kansannousu, 1921–1922

Karjala-aktivistit usein myös räikeästi väittävät, että kulttuurin varastamisen lisäksi suomalaiset olisivat suoraan vastuussa karjalaisuuden kuihtumisesta, valtiotasolla toteutetusta sorrosta, ja “kolonialistisista rakenteista” johtuen. Tämä on yksinkertaisesti väärin. Karjala-aktivistit jatkuvasti myös todistavat tekopyhyytensä haukkumalla Suomen historiallisia kansallismielisiä projekteja, vaikka monien niiden ensisijainen tarkoitus oli nimenomaan turvata suomensukuisten kansojen olemassaolo. Todellinen suomalainen kansallismielisyys aina sisältää heimoaatteen, jonka mukaan karjalaiset sekä kaikki muutkin suomensukuiset ovat samaa heimoa kanssamme ja siten myös täysin tasavertaisia meihin nähden. Suomen valtion alkuperäinen tarkoitus oli tarjota koti kaikille suomensukuisille heimoille. Kuten aiemmassa kannanotossamme “Suur-Suomen oikeutukset” kerroimme, nykyinen suomalaisuuden käsitys on hyvin vinoutunut, sillä suomalaisuus ei tarkoita vain Suomen valtion alueelle jälkeenpäin jääneitä heimoja. Termiä ”suomensukuiset” alettiinkin tästä syystä yleisesti käyttämään vasta lopullisesti sodan jälkeen, kun Suomen rajan ulkopuolelle jääneet heimot haluttiin erottaa rajan sisälle jääneistä suomalaisista heimoista nimellisesti.

Suomi aloitti kokonaisia sotia auttaakseen heimoveljiään ja karjalaiset itse pyysivät Suomen valtion apua aloittamassaan Itä-Karjalan kansannousussa. Helsingin Sanomien artikkelissa Häkki kuitenkin kutsuu aiemmin mainitun Kalevalan muistamista konkreettiseksi esimerkiksi karjalaisten nykypäivänä kohtaamasta sorrosta. Tämän lisäksi artikkelissa sanotaan, että “sorrolla Häkki viittaa muun muassa evakkojen kohteluun ja siihen, ettei karjalan kieltä vielä nykypäivänäkään ole laajasti tunnustettu omaksi kielekseen.” Vähemmistökielen aseman omaavana kielenä karjalaa pystyy kyllä myös Suomessa harjoittamaan vapaasti. Hyvin vasemmistolaiseen tapaan Karjala-aktivistit kuitenkin näkevät, että Suomen valtio harjoittaa karjalaisten sortoa, sillä se ei käytä suuria määriä julkista rahaa kielen tukemiseen.

On tosin totta, että kielen aseman edistäminen voisi auttaa karjalaisia Venäjällä, sillä Suomi toimisi kuin turvasatamana heille. On myös totta, että Suomen olisi pitänyt panostaa enemmän suomensukuisten kansojen auttamiseen historiassa. Jos Suomi olisi esimerkiksi heimosodissa onnistunut, suuremman panoksen antamalla, vapauttamaan Karjalan, Vepsän ja Inkerin, kun Neuvostoliitto oli vielä heikossa hapessa, niin näihin kansoihin kohdistuneilta kansanmurhilta olisi vältytty. Tämä ei tosin muuta asioita Karjala-aktivistien kohdalla, sillä he joka tapauksessa ovat sitä mieltä, että karjalaisuuden kuihtuminen on enemmän suomalaisten kuin venäläisten syy.

Helsingin Sanomissa haastateltu Maura Häkki on esimerkiksi aiemmin sanonut uskovansa, että karjalaisuus olisi kuihtunut vieläkin enemmän mikäli Suomi olisi saanut 1900-luvun alussa enemmän suomensukuisten asuttamia maita Neuvostoliitolta. Karjala olisi varmasti muuttunut omalta osaltaan siinä missä muukin Suomi, mutta karjalaisuus nähtiin niin omalaatuisena ja tärkeänä, että karjalaiseen elämäntapaan ei olisi kajottu. Varsinkin kun Akateemisella Karjala-seuralla heimoidealisteineen olisi varmasti ollut vaikutusvaltaa Itä-Karjalan hallitsemisen suhteen.

Kuvankaappauksia Maura Häkin TikTok-käyttäjältä.

Kuten Häkki Helsingin Sanomien artikkelissa toi ilmi, Karjala-aktivistit myös pyrkivät perustelemaan väitteitään suomalaisten harjoittamasta sorrosta kertomalla sukulaistensa kokemuksia syrjinnästä, kuvaten sitä ja karjalaisten suomalaisiin sulautumista yhdeksi pääsyistä karjalaisuuden häviämiselle. Asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen. On syytä erottaa tarkoituksenmukainen pakottaminen olosuhteiden aiheuttamasta sulautumisesta. Karjalaiset evakot yleensä pyrittiin sijoittamaan samoille alueille, jotta heidän yhteisönsä säilyisivät mahdollisimman hyvin. Kuitenkin on huomattavaa, että karjalainen väestö oli sirpaloitu jo sodan johdosta, ei pelkästään yhteisöllisestä näkökulmasta, vaan myös elinehtojen ja elintason nähden. Suomen valtio tarjosi karjalaisille uutta alkua pakkolunastamalla suomalaisten maata heille. Tämä tietystikään ei tarkoita mitään yhtenäistä aluetta, vaan tilkkuja sieltä täältä. Näin ollen yhteisöllisyys ja karjalaisuus katosi pakon edessä. Mitä taas tulee karjalaisten syrjintään, Karjala-aktivistit usein sanoivat, että Karjalasta evakuoituihin suhtauduttiin ”venäläistettyinä” suomalaisina. On huomattava, että sodanjälkeisillä sukupolvilla oli vahvasti suomettunut kuva; kaiken Suomesta itäänpäin nähtiin olevan “ryssää.” Se oli Neuvostoliitolle silloin, ja on nykyään Venäjälle erittäin hyödyllinen narratiivi, sillä se vei suomalaisilta kaikki intressit sekaantua heidän rajojensisäisiin asioihin. Esimerkiksi aiemmin mainitussa kannanotossamme ”Suur-Suomen oikeutukset” kuvasimme tilannetta näin:

Moni suomettumisen aikana koulussa ollut, nykyään vanhaa ikäluokkaa edustava, henkilö saattaakin ajatella, että virolaiset olisivat “rantaryssiä” tai muutoin etnisesti slaaveja, mikä ei pidä paikkaansa alkuunkaan. On järkyttävää nähdä, miten järjestelmällisesti kansan tietoudesta on viety kaikki muistikuvat sukulaisistamme: moni ei joko tiedä suomensukuisten heimojen olemassaolosta, luulee heitä aikoja sitten sukupuuttoon kuolleiksi tahi ajattelee heidän olevan etnisesti venäläisiä tässä kohtaa. Mikään näistä ei kuitenkaan ole totta.

On myös huomattava, että savolaisten ja karjalaisten välillä on historiassa ollut jonkin verran rajakiistoja, mutta siihen ei ikinä liittynyt kulttuuripohjaista sortoa.

Venäjän Federaation pussiin pelaaminen

Karjala-aktivistien narratiivilla on kuitenkin myös suurempia haittoja kuin yksinkertainen väärän tiedon levittäminen. Karjala-aktivistit usein unohtavat mainita, että karjalaiset ja suomalaiset olivat historiallisesti hyvin läheisiä ryhmiä, kunnes Stalinin johdolla Neuvostoliitto pyrki tarkoituksella erottamaan karjalaiset suomalaisista tehdäkseen Neuvostoliiton laajenemisesta helpompaa. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa onkin syytä ihmetellä mihin nykyvasemmisto pyrkii tällaisella 1900-luvun alun ikäviä kaikuja herättävällä toiminnalla, jossa suomalaisia pyritään demonisoimaan Venäjällä asuvien sukulaiskansojemme silmiin. Esimerkiksi Voima-lehden vuonna 2021 julkaisemassa artikkelissa “Suomalaisten suhde Karjalaan on täynnä eksotisointia ja sortoa – TikTok-aktivisti Maura Häkki kamppailee kansansa säilymisen puolesta” väitetään, että Venäjällä karjalaisten asema olisi monella tapaa parempi kuin Suomessa, maustettuna runsaalla suomalaisvastaisella puheella valtioharjoitteisesta aktiivisesta sortamisesta. Kyseinen artikkeli myös mainitsee Venäjän federaatiossa sijaitsevien lehtien ylistäneen Häkin toimintaa. Karjala-aktivistit eivät koskaan keskity Venäjän suomensukusille aiheuttamaan tuskaan ja sortoon, vaan keskittyvät aina Suomeen, vähätellen Venäjän vastuuta suomensukuisten ahdingosta. Karjala-aktivistit tarmolla erottelevat karjalaiset suomalaisista etnisesti, mikä edistää Venäjän harrastamaa ”hajota ja hallitse” ‑politiikkaa. Venäjää potentiaalisesti vastustavien kansojen kääntäminen toisiaan vastaan on hyvin perinteinen venäläinen hybridivaikutuskeino, mutta on huomattava sen olevan tässä tapauksessa poikkeuksellisen katala: Länsi, ja eritoten Suomi, ovat liberaalin koulukunnan tunnollisia oppilaita, jotka säikähtävät rasismin tai sorron kuiskaustakin – mitä Venäjä pyrkiikin käyttämään hyväkseen määrätietoisesti. Tällaisen vaikuttamisen pahimman mahdollisen lopputuloksen pääsimme aiemmin itse kokemaan 1900-luvulla Suomeen kohdistuneiden hyökkäyssotien yhteydessä. Neuvostoliitto sekä sitä seurannut Venäjä on 40-luvulta tähän päivään asti käyttänyt vastaavia keinoja myös Itä- ja Keski-Euroopassa.

Helsingin Sanomissa haastateltu Maura Häkki sekä muut Karjala-aktivistit ovat oikeassa siinä, että karjalaisten ohella kaikkien Venäjän puolella asuvien suomensukuisten tilanne on kriittinen. Karjala-aktivistien harjoittama aktivismi ei kuitenkaan ole vastaus ongelmaan. Se on epärealistista, valheellista eikä sillä ajeta muuta kuin vasemmistolaisia suomalaisvastaisia tavoitteita, samalla kun karjalaisten ja muiden suomensukuisten todellinen sortaja myhäilee itärajan toisella puolella käsiään hieroen. Suuressa maailmassa suomensukuiset kansat ovat toisilleen läheisimpiä ja meidän kuuluisi olla toistemme suurin turva. Heimoveljiämme ei tule unohtaa, mutta sitä tavoitellessa meidän ei tule vahingossa astua meille kaikille kohtalokkaaseen punaiseen ansaan.

Lähde: Uudenmaan akseli

Äärivasemmisto Aktivismi Karjala Kotimaa Uudenmaan akseli Uutiset Venäjä

Keskustelu

29 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • Nimetön

    Vastaa

    ”Karjalan kielen tuhoaminen” Tuhotussa Karjalassa puhuttiin Suomea, ei ryssien paskakieltä.

    • Minä

      Vastaa

      Aikoinaan eräs karjalainen, siis itäkarjalainen ja siellä asuva varsin oppinut kielen taitaja ja opettaja totesi, että suomen kirjakieli kävisi heille ihan hyvin kirjakielestä. Karjalan murre ei varsinaisesti ole kieli, vaan suomen murre.

      Äitini oli evakkoon joutuneita karjalaisia, joten ei ole ihan vieras alue tuo.

      • Seppo Lehto

        Vastaa

        Kannaksen ”karjalaiset” suomalaiset olivat pääasiassa entisiä historiallisen Hämeen asukkaita uskonsotien jälkeen alueelle tulleita. Ko alueet ortodoksikarjalaiset lähtivät Tveriin. Ryssän sielu oli heille ortodoksisuutena tärkeämpi kuin suomalaisuus.

        Seppo Lehto https://Aluepalautukset-hallitusohjelmiin.blogspot.com

    • Observer

      Vastaa

      Karjalan kieli on suomalais-ugrilainen sellainen ja niin lähellä suomea, että kommunikointi onnistuu vallan mainiosti. Sanoisin näin karjalaiset sukujuuret omaavana ja siellä syntyneenä.

    • Vink vink

      Vastaa

      Jutussa tarkoitettiinkin entisen itä-rajan taakse jäänyttä Karjalaa.

    • Hh1488

      Vastaa

      mummoni on karjalasta ja kyllä siellä puhuttiin karjalaa,joka on suomalaisugrilaiseen kieliperheeseen kuuluva kieli.kuulostaa samalta kun saame meidän osaamattomien korvaan.

    • Ilmari

      Vastaa

      Itse puhut paskaa. Karjala on eri kieli kuin suomi.

  • Julli

    Vastaa

    AKS.

    Akateeminen Karjala-Seura.

    Kaikki, paitsi vihervasemmisto, tietävät minkä asian puolesta kyseinen yhdistys toimi ja mitkä aatteet olivat tuon yhdistyksen taustalla.

    Elias Simojoki ja muut AKS:laiset olivat kaukana nykyisistä vihervassareista, kun edistävät Suomen ja Neuvostoliiton rajan taakse jääneen Karjalan asioita ja oloja.

    Näyttää todella irvokkaalta, kun vihervassarit yrittävät omia tämänkin asian omakseen. Todella karua historian muokkausta omien tavoitteiden toteuttamiseksi.

    Vihervassarit ovat ihmiskunnan yksi syöpä.

  • Observer

    Vastaa

    Kyllä! 101% samaa mieltä! Ja minä olen ylpeä karjalaisista juuristani.

  • Observer

    Vastaa

    Karjalan kieli on suomensukuinen ja niin lähellä suomea, että kommunikointi onnistuu aikasen hyvin. Ei todellakaan ole venäjänmolotusta.

  • Bella

    Vastaa

    ”Kuitenkin, jos joku etnisesti ja kulttuurillisesti karjalainen on heidän kanssaan eri mieltä, niin Karjala-aktivistit kieltävät hänen karjalaisuutensa. Heidän määritelmänsä karjalaisuudesta ei perustu mihinkään konkreettiseen; pelkästään tuntemuksiin ja toisten vasemmistolaisten Karjala-aktivistien hyväksyntään. Heille inklusiivisuus ja LGBTQ-aate ovat oleellinen osa karjalaista identiteettiä. Karjala-aktivismi selvästi ponnistaa uusvasemmistolaisuudesta; sen kannattajat ovat kaikki vasemmistolaisia, jotka ovat tehneet karjalaisidentiteetistä yhden jatkeen mielenterveysongelmaisen, sukupuolivähemmistön ja muiden sorrettujen vähemmistöjen rooleille. ”

    Vasemmistolaisten Karjala- aktivismi itse asiassa ponnistaa ajallisesti paljon kauempaa kuin 6o- luvun uusvasemmistolaisuudesta: pieni sivuharrastukseni oman tutkimusalueeni tiedon kartuttamisessani (sen ohella?) on historiallisten anomaalien metsästys. Eraalla kerralla tormasin Skandinavian Sosialistiseen Neuvostotasavaltaan (!).

    Siis, tiesittehän, että myös punaisilla oli oma Suur-Suomen haaveensa? ”Red Greater Finland”, sanotaan tutkimuskirjallisuudessa. 

    Kun suomalainen äärioikeistointellligentsia lähti heimoretkilleen itään, ”villiin itään”, niin hehän taistelivat enimmäkseen ”punikin perkeleitä” vastaan. Toki myös heimoveljiä vastaan, samoin englantilaiset olivat alueilla, ja tietty venäläisiä. Mutta kun heimosotien historiaan tutustuu, niin siellä viuhahtaa juurikin nämä ”valkobandiitit” ja ”punikin perkeleet”, siis ihan lähteissä asti. Nuo lainausmerkit siis löytyvät historian lähteistä aikalaisten diskurssina, mutta niitä on myös sen vuoksi lainattu tutkimuksen otsakkeeseen. 

    Eli voi sanoa, että sisällissotamme jatkui ”villissä idässä”, no tietenkin pienemmällä porukalla, kun punaisia pakeni itään ja Neuvostoliittoon sodan aikana ja sen jälkeen. Nämä karkulaiset sitten suostuttelivat venäläisiä bolsevikkeja tekemään Karjalasta ponnahduslaudan sosialistiselle vallankumoukselle Suomessa ja Skandinaviassa. Homman takana oli suomalaisia aktivisteja myös Suomessa ja Ruotsissa.

    Punainen Suur-Suomi olisi muodostunut suurin piirtein samoilla rajoilla kuin Suuri-Suomi, eli mukaan olisi otettu Kuolan alue, Viena, Aunus, Inkerinmaa, ehkä jopa Viro. Tosin toinen tutkimus puhuu vain Kuolan alueesta ja Venäjän Karjalasta. punaisten Suur-Suomi nimettiin Skandinavian Sosialistiseksi Neuvostotasavallaksi.

    Skandinavistisia tai pohjoismaisia painotuksia suomalaisessa vasemmistonationalismissa on tutkittukin vähemmän. 

    Punaista Suur-Suomea ajoi sisällissodan aikainen Suomen kansanvaltuuskunta ja myös suomalaiset kommunistit Venäjän Karjalassa. Lueskelin tutkimuksia, ja eräs niistä mainitsi, että tähän suomalaisten joukkoon kuului myös esimerkiksi amerikansuomalaiset muuttajat.

  • Bella

    Vastaa

    ”Jos Suomi olisi esimerkiksi heimosodissa onnistunut, suuremman panoksen antamalla, vapauttamaan Karjalan, Vepsän ja Inkerin, kun Neuvostoliitto oli vielä heikossa hapessa, niin näihin kansoihin kohdistuneilta kansanmurhilta olisi vältytty. ”

    Viitaten edelliseen kommenttiini, niin voi hyvinkin olla, etta jos toisaalta tuo vasemmistolaisten hanke olisi toteutunut, niin kuka tietaa, etta olisivatko vasemmistolaiset paastaneet Stalinin riehumaan alueelle siltikin. Joka tapauksessa Stalinin onnistui tappaa useita kymmenia tuhansia suomalaisia Neuvostoliiton alueella.

  • tymä

    Vastaa

    Partisaani hyvä olkaa tarkkana mitä juttuja te uskotte. Karjalaisuus kysymykseen on upotettu paljon Venäjä-mielistä propagandaa, osa myös sellasta mitä hiukan vaikea tunnistaa edes propagannaksi.
    Myös sellastakin liikkeellä missä esimerkiksi syytetään suomalaisia joistakin hiton keskitysleireistä Itä-Karjalassa, joihin kuului muka jotain rotuerottelua ja mukana oli myös jotain kaasukammioita. Paska puhetta, jos ei kerran saksalaisilla ollut mitään leirejä niin miksi suomalaisillakaan olisi ollut. Millä resursseilla olisi niitä hiivatin leirejä edes ylläpidetty.

    • Julli

      Vastaa

      Sotavankileireistä muodostuu ryzzän propagandassa hyvin nopeasti keskitysleirejä varsinkin, kun ryzzän sotilaille ei riittänyt ruokaa.

      Pahuus tulee aina idästä.

  • juha II

    Vastaa

    Kun OIKEAT kommunistit olivat ennen Suomen Tasavallan puolueiden värikartassa. Takasivat HE sen ettei Karjalasta edes uskaltanut kukaan pieraista. Itse karjan evakotkin tuskin paljoa pystyivät edes rakkaita muistoja menetetystä kotiseudustaamn muistelemaankaan kun se jo Suomessakin tulkittiin revanssihenkiseksi ja siihen suhtauduttiin hyvin vaivaantuneesti. Vaikka presidentti Urho Kekkonen oli poliittisten vihollistensa mielestä ei sen enempää kuin vähempää kuin maanpetturi ja arvoton takinkääntäjä. Hän kuitenkin saada Karjalaa takaisin 1950-luvulla ostamalla sen Neuvostoliitolta, mutta Nikita Hrutsev ei siihen suostunut. Koko projekti pidettiin visusti salassa Suomen kansalta. Toisen kerran 1990-luvun alussa Neuvostoliiton jo kaaduttua silloinen presidentti Boris Jeltsin tarjosi avokätisesti Karjalaa takaisin silloiselle presidentti Mauno Koivistolle. Mutta tämä kieltäytyi kunniasta. Tämäkin paljastui vasta pari vuosikymmentä jäljestäpäin.

    • pirjo

      Vastaa

      ja se pahuus tuli suomesta, ne keskitysleirit, tSSuhnat!!!! eihän minun viesti pääsee, eihän

  • Nimetön

    Vastaa

    Pahoittelut, en lukenut juttua kokonaan ennen kuin rupesin kommentoimaan.
    Mielenkiintoista jos tosiaan totta että Länsi – Suomesta oli lähtenyt muuttoliikke juuri ennen kuin Lönnrot lähti matkalleen. Se selittäisi miksi Karjalasta löytyy semmosia runoja millä ei ole järkeä ilmaston ja kasvillisuuden kanssa esimerkiksi Iso Tammi runo. Semmonen löytynyt Vienan alueelta eikä siellä kasva tammia, se on aivan liian pohjoisessa että tammi edes menestyisi mitenkään siellä. Joten kyseisen runon on täytynyt tulla vasta ihan äskettäin, koska jos se olisi ollut siellä kauemmin, niin puulaji olisi ollut eri.
    Minäkin tosiaan ajattelin joskus että Kalevala on ”pöllitty” ehkä suurin ongelmani Kalevalan suhteen on kuitenkin se että se on mielestäni liian Roomaa, Kreikkaa ja Lähi-Idän korkea kulttuureja ihannoiva. Se haluttiin sellaseksi että se mukaili ns. suuria tunnettuja eeppoksia kuten Homerosta, Mahatabrataa ja Enuma Elishtä. Kalevalaa tehdessä jäi pois myyttejä jotka olivat enemmän eläimiä, totemismia ja animismia lähestyviä ‚hyvä esimerkki tästä on karhu-myytti. Eli toisin sanoen olisin halunnut enemmän suomalais-ugrilaisen eeppoksen kuin sen että oltaisi ruvettu nöyristelemään eurooppalaista sivistyneistöä sillä että otettu vain ne kaikista sen ajan ideaaleja vaastavat myytit ja näytetty että ”hähähähää eipäs ollakaan sivistymättömiä maakuoppalaisia”

    • Bella

      Vastaa

      ”Minäkin tosiaan ajattelin joskus että Kalevala on ”pöllitty” ehkä suurin ongelmani Kalevalan suhteen on kuitenkin se että se on mielestäni liian Roomaa, Kreikkaa ja Lähi-Idän korkea kulttuureja ihannoiva. Se haluttiin sellaseksi että se mukaili ns. suuria tunnettuja eeppoksia kuten Homerosta, Mahatabrataa ja Enuma Elishtä. Kalevalaa tehdessä jäi pois myyttejä jotka olivat enemmän eläimiä, totemismia ja animismia lähestyviä ‚hyvä esimerkki tästä on karhu-myytti. ”

      Suomenkin alueella on ainakin myohaisrautakaudesta ja viikinkiaikana voinut olla eliitin osalta, eli linnavuorien isantien ja emantien osalta, jonkinlaista tietoa anglosaksien varhaiskeskiajan kryptografian kautta kristinuskon Bysantin puoleisista tulkinnoista, vanhoista kristillisista symboleista, joista ainakin yksi juontuu pohjoisen pakanakansoilta, kreikan kielesta, toisaalta anglosaksien eeppisesta runoudesta, jossa juurikin tuo karhumyytti on myos, seka esimerkiksi eteokreetalaisista eli Kreetan ensimmaisista asukeista. Eli valttamatta kyse ei ole siita, etta olisi haluttu miellyttaa, vaan meilla (viikingeilla ja varsinkin angosakseilla) on voinut olla tietamysta muinaiskreikkalaisista eepoksista. Angosakseilla ainakin on ollut paljon tietoa esimerkiksi muinaiskreikan eri kehitysvaiheista, ja he ovat ilmeisesti kayttaneet tata tietouttaan kryptografiassaan. Tutkin asiaa ja gradu tulee ulos ensi vuoden puolella. Jos ajatellaan esimerkiksi tuota karhumyyttia, niin se on ollut kryptattuna anglosaksien eraaseen kayttoesineeseen, jonka kryptauksen mursin, ja jota esinetta myos Suomen alueella on kaytetty viitaten lukuisiin hautaloytoihin.

  • Antisionisti

    Vastaa

    Ei liene olemassa kovin montaa hyvää ja oikeaa asiaa mitä punikit eivät olisi koettaneet omia itselleen ja kääntää päälaelleen ajamaan omia tarkoitusperiään. Esikuvansa sionistit ovat tehneet samaa ja tekevät nytkin.

  • Pirjo

    Vastaa

    Eli mitä, sanoitko sinä, tsuhna, että ei ollut keskitysleiriä Itä-Karjalassa, valehtelijat, hampaat irti meistä

  • Hylsy

    Vastaa

    Karjala on Suomen kielen murre. Suomalaisia he ovat siinä missä vaikkapa Hämäläiset ja Kainuulaiset.

    Pitäisikö ilmoittaa äidinkielekseen Häme? 😀

  • Pirjo

    Vastaa

    Каrjalsn kieli ei ole murre, se on karjalaisten kieli ja on vain sukulais kieli teidän paska kielelle.minäkin olen niin ylpeä minun karjalaisten juurista, isä ahkera ja mummo paistoi niitä aitoja karjalanpiirakkoita, sekin on teidän keksimiä? Haa

  • Hylsy

    Vastaa

    Pirjo on hauska trolli, pakko myöntää. 🙂

  • Hh1488

    Vastaa

    kaikki suomalaiset heimot ovat puhunert omaa kieltä jotka kuuluvat suomalaisugrilaiseen kieliperheeseen,kaikilta suomen heimoilta on riistetty oma kieli,kulttuuri jne paitsi saamelaisilta.turhaa kenenkään on enään mitään lässyttää kun kaikkia heimoja on kohdeltu aivan samalla lailla.eikait se olis edes pidemmän päälle toiminut,että kaikki heimot puhuisivat erikieltä.tällä omalla lässytykselläni haluan tuoda esille sen,että kaikki suomen heimot on alkuperäiskansaa siinä missä saamelaiset.saamelaiset on tiettyjen pohjois alueiden alkuperäiskansa,karjalaiset on karjalan alkuperäiskansa,savolaiset savon jne ja kaikilla näillä heimoilla olil,oma kultturi,kieli,jne.venäjällä elää vielä lisää suomalaisugrilaisia heimoja ‚marit,inkeriläiset,vepsäläiset jne heimoja on paljon ja heimoilla on/oli omat kielet ja kulttuurit.suomalais käsite luotiin 1860 luvulla tarkoitus oli yhdistää heimot saman kansan alle,joks toki on loogista, kun mehän olemme suomalaisugrilaisia.mielestäni syrjimis paska yms on turhaa pelleilyä joka pitöisi lopettaa,kaikki kansat on syrjiny toisiaan ennen ja nyt.nykyään kun menet eri kaupinhinosaa helsingissä ei tiedä mitä tapahtuu,kun paikalliset iskevöt kiinni.sellasta se elämä on.omasta reviiristä kiinni pitäminen nyt vaan sattuu olemaan koodina
    geeneissämme.oma veri koostuu 25%karjalslaista,25%kainuulaista,50%savolaista. ja helsingissä syntynyt.

  • Ilmari

    Vastaa

    Jotkut ilmeisesti sotkevat keskenään kielen ja murteen. Karjalan murre on suomea ja se on eri asia kuin karjalan kieli, jossa on enemmän lainauksia venäjästä. Esimerkiksi sana deloi=asia on suoraan venäjästä.

  • pirjo

    Vastaa

    TEILLÄ PALJON SANOJA, JOTKA TULIVAT VENÄJÄN KIELESTÄ, ELI TEIDÄN KIELI ON VENÄJÄ. jopa sana leipä on venäläisestä sanasta hleb, ja moni sana tuli ruotsin kielestä. karjala on kieli, joka kuuluu suomalais-ugrilaisten ryhmään. EIKÄ MURRE, MUISTA SEN, ei onnistunut suur-suomi, ei, onneksi

  • Juuso

    Vastaa

    Ryssät tuhosivat Karjalasta yli 12 tuhatta kylää, asutti sen ryssillä ja joku vielä kehtaa sanoa että Venäläisten käsissä olisi käynyt paremmin. Otto Wille Kuusinen ja kumppanit voi varmaan vahvistaa 😀

  • Kääntäjä

    Vastaa
  • Totuus

    Vastaa

    Suomalaiset polttivat taloja jopa v. 1919, kuin tulivat valloittamaan itä-karjalan, onneksi ei onnistunut, nyt Suomeen tuovat somali-afgani-irakilaisia, ja media josta syystä ei haukkuu heitä, ovat hallituksen ja median suojassa, haukkuvat viattomia, ahkeria karjalaisia, katalat

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

    Lue seuraavaksi