Radikaali arkisto: Myrskyn silmässä

Partisaanin Radikaali arkisto -nimisessä artikkelisarjassa julkaistaan ajattomia kansallisradikaaleja tekstejä viime vuosikymmeniltä Suomen eri vastamedioista. Artikkelisarjan tavoite on lisätä kansallismielisen yleisön syvällistä ymmärrystä ideologisista ja poliittisista kysymyksistä.

Radikaali arkisto

With your family or household members, discuss how to prepare and respond to the types of emergencies that are most likely to happen where you live, learn, work and play.

Sandyksi nimetty hirmumyrsky on riehunut Yhdysvaltojen itärannikolla. Myrskyn linjalle on sattunut useita suuria metropoleja, mukaan lukien New York. Viranomaisarvioiden mukaan liki 730 000 osavaltion asukasta on vailla sähköä jatkuvista korjaustöistä huolimatta. Ilman asuntoa pyörii 50 000 ihmistä. Valoisana puolena uutisessa on se, ettei itärannikko tunnetusti ole Amerikan valkoisimpia alueita. New York on tunnettu suuresta juutalaisväestöstään, ei-valkoisten edustaessa osavaltion enemmistöä.

Myrsky nostaa jälleen pintaan kysymyksen urbaanin, jälkiteollisen yhteiskunnan haavoittuvuuksista. Meteorologit kykenivät ennustamaan myrskyn nousemisen etukäteen, viimeistään siinä vaiheessa, kun myrsky riepotteli Karibialla. Tästä huolimatta satoja ihmisiä kuoli ja yhteiskunta käytännössä pysähtyi tuhoalueella. Hirmumyrskyn tuhojen estäminen voi toki olla hankalaa. Maanpäälliset sähkölinjat ovat erityisen herkkiä kaatuville puille ja ilmassa lentävälle rojulle. Tämän näimme Suomessa kesällä 2010, jolloin useat kymmenettuhannet olivat päiviä, huono-onnisimmat kuukausia, ilman sähköä. Vanhan sanonnan mukaan: mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä. Sähkönjakeluinfrastruktuuria tarkastellen näin tulisi olla; ruotsalaiset ovat keksineet kaivaa voimalinjat maan alle. Maakaapelissa on tietysti omat huonot puolensa ja hintavaakin niiden asentaminen on, mutta äkilliset luonnonmullistukset eivät vaikuta.

Yhdysvalloissa tapahtuneet myrskyt ovat yhteiskunnallisessa mielessä mielenkiintoisempia kuin kotimaiset vastaavat. Ihmisten urbanisaatio sekä pidemmälle edennyt monikulttuurisuuskehitys tuovat ”lisämausteensa” soppaan. Tavallinen amerikkalainen on vieraantunut luonnosta ja selviytymisestä ilman supermarketteja. Kaupat ja pankit ovat pitkään painostaneet kuluttajia siirtymään käteisen sijasta korttiin kustannustehokkuuden nimissä. Sähkökatkos tarkoittaa siis korttimaksajille kylmyyden ja pimeyden lisäksi rahattomuutta.

Kaupungeissa ravinnon saanti on täysin riippuvaista sähkön ohella säännöllisesti huolletusta tie- ja rautatieverkostosta. Nämäkään ylellisyydet eivät tietenkään ole kiveen hakattuja. Maanjäristys tai myrskyn kaatamat puut riittävät katkaisemaan logistiikkaketjun tuottajien ja myyjien väliltä. Harvoille lienee tullut mieleen, kuinka kädestä suuhun kaupungeissa asuvat elävät. Ruokakaupassa on tyypillisesti kahden päivän varalle tuotteita, mikäli uusien erien saapuminen katkeaisi nyt. Pienten kuntien asukkaat voivat olla riippuvaisia vain parinkin ruokakaupan antimista.

Talouden ja infrastruktuurin katastrofi yhdistettynä monikulttuuriin on kaksinkertainen kriisi. Yhdysvaltojen media vaikenee poikkeusolojen aikana esille ryöpsähtävästä kiusallisesta ilmiöstä. Kun katuvalojen virrat katkeavat, alkavat ikkunat helistä. Mustat aloittavat rutiininomaisen ryöstöaallon, kaikki televisioiden ja oluen väliltä kelpaavat varkaille. Tämä nähtiin 2005 New Orleansin kaupungissa (67 % väestöstä mustia) Katrina-hurrikaanin aikaan, mutta sama toistui myös New Yorkissa viimeisimmässä mylläkässä.

New Orleansissa ilmiö synnytti odottamattoman reaktion; ryöstelevät mustat saivat paikalliset suoraselkäiset valkoiset lyöttäytymään yhteen ja vartioimaan omia alueitaan. Poikkeusaikana raportoitiin valkoisten omankädenoikeuden kannattajien (vigilantes) ampuneen 11 mustaa partioinnin aikana. Kyseessä olivat tavalliset, poliittisesti valveutumattomat valkoiset, jotka kriisin vallitessa hakeutuivat luonnostaan muiden valkoisten seuraan ylläpitääkseen järjestystä ja selvitäkseen hengissä. Sama ilmiö toistuu pienemmässä mittakaavassa esimerkiksi vankiloissa; poikkeusolot tuovat biologiset selviytymisvaistomme pintaan.

Yhteiskunnan horjuminen on useammin kuin kerran toiminut vedenjakajana tavallisten ihmisten päätöksessä radikalisoitua ja tunnustaa niin sanotusti väriä. Suomi ei ole todellakaan lintukoto, joten myös meidän on varauduttava esimerkiksi sähkökatkoksiin, vesijohtoveden saastumiseen, infrastruktuurin tuhoutumisesta aiheutuviin ongelmiin, talouskriisiin sekä yleisen järjestyksen sortumiseen.

Ei siis ole huono panostus käyttää rahaa kuivamuonaan ja jokapäiväisten kulutustavaroiden varastoimiseen itsellesi ja lähipiirillesi. Hanki reppu, retkeilyvarusteita, maastossa liikkumisen perustaidot ja opettele elämään vähällä. Opettele myös puolustamaan omaa ja lähimmäistesi koskemattomuutta ja reviiriä, sillä ruoan loppuessa tummat massat lähtevät liikkeelle – myös Suomessa.

Kotimaa Radikaali arkisto Survivalismi Talous Yhteiskunta

Keskustelu

3 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • pekka

    Vastaa

    Suomen hallitukset ovat järjestelmällisesti vuodesta 1995 lähtien hyväksyneet kaikki EU:n komission vaatimukset maahnmuutosta ja vuosi 2015 oli huippu, näiden vuosien aikana on jouduttu tilanteeseen jolloin värilliset massat ryhtyvät ryöstämään, murhaamaan ja raiskaamaan tilanteen salliessa!

    Väestönvaihto on tosiasia ja sen kiistäminen on järjetöntä. Todellisia sotapakolaisia ei ole, vaan USA:n interventioiden seurauksena syntyneitä kriisejä. Sionismi on kaiken takana!

  • Suuremmat ikäluokat

    Vastaa

    Ehkä enemmän kuin itse varautumiseen pitäisi keskittää huomio syntyvyyteen.

    Meillä kaikilla on kaveripirissä jotain varastoissa, joita jakamalla selvitään pahimman yli ja pysytään hengissä vähän pidempäänkin. Vaikka kukaan ei saisi tuudittautua siihen että ”siltä löytyy”.

    Mutta se mitä me tarvitsemme lajimme säilymiseksi on lisää valkoisia lapsia. Kun meistä aika jättää, on seuraavan sukupolven vuoro. Mutta jos sitä ei ole, niin murjaanit ovat voittaneet jo, Ja silloin ei selviytymisellekkään ole tarvetta.

    Kuinka moni kaveripiirissäsi on saanut lapsen? Yksi? Kaksi? …

    1800 luvulla suomalainen nainen synnytti keskimäärin kahdeksan lasta. Siinä oli Suomen väkiluvun ydin. Ja vaikka 1920 luvulla syntyneitä pidettiin aikoinaan ”luusereina”, osoittivat he tiukan paikan tullen kykynsä puolustaa isänmaataan.

    Vuonna 2025 alkaa syntyvyyden säännöstelyn aikakausi. Ja vuonna 2030 jokainen joka haluaa lapsen, joutuu maksamaan siitä noin 50 000 euroa. On helppo sanoa ”Tuo nyt ei koskaan toteudu”, mutta kun se on kansainväsesti jo päätetty ja EU:ssakin lait vahvistettu (ja päätösvaltaa ollaan kovaa kyytiä siirtämässä Suomesta Brysseliin) niin rajoitukset astuvat voimaan halutaan tai ei.

    Kyse on siitä onko meillä seuraavaa sukupolvea? Se sukupolvi joka jatkaa elämäänsä 30 vuotta pidempään kuin se jota ei olisi, voi olla ainoa suomalaisen geeniperimän pelastus. Ettei tämäkin maa tule olemaan ISIS-maa, nimeltään vaikka Caliphate Khmer II.

    Jos valmistaudutaan niin on hyvä olla perusteet että miksi !! Oma henkiriepu ei ole minkään arvoinen mutta seuraavien sukupolvien on. Ja jollei sitä ole, niin miksi vaivautua?

    • Murre från Skogstibble

      Vastaa

      Suuremmat ikäluokat:
      ”…On helppo sanoa ”Tuo nyt ei koskaan toteudu”, mutta kun se on kansainväsesti jo päätetty ja EU:ssakin lait vahvistettu (ja päätösvaltaa ollaan kovaa kyytiä siirtämässä Suomesta Brysseliin…”

      Olisko tästä enemmän tietoa. Lähteitä. Linkkejä lainsäädäntöön. 

      Sen kyllä tiedän, että EU:n direktiivit ovat käsittämättömän vaikeaselkoisia. Tarkoituksella?

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Lue seuraavaksi

    With your family or household members, discuss how to prepare and respond to the types of emergencies that are most likely to happen where you live, learn, work and play.