Lukijan kynästä: Suunnistusharrastus

Suunnistus on suosittu liikuntaharrastus, joka sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille.

Lukijan mielipide

päivitetty

Suunnistuksen melko yksinkertaisena ideana on löytää maastoon piilotetut rastit kartan ja kompassin avulla. Laji kehittää älyä, hahmotuskykyä ja fyysistä kuntoa, ja vie harrastajansa hetkeksi pois hektisen arjen keskeltä. Metsämaastossa juokseminen pistää hengitys- ja verenkiertoelimistön töihin sekä kuormittaa lihaksistoa monipuolisemmin kuin tiellä juostessa.

Kategorisesti suunnistus luokitellaan kestävyyslajeihin, mutta käytännössä kyseessä on ennen kaikkea ajattelu- ja taitolaji. Tämän huomaa siinä, kun kokenut suunnistaja kykenee vanhoilla päivilläänkin pesemään nopean juoksijan pelkästään fiksuilla reittivalinnoilla: suorin reitti ei ole aina nopein reitti.

Treenin lisäksi laji tarjoaa harrastajalleen upeita luontoelämyksiä. Loppukesän ja alkusyksyn tienoilla löydät taatusti parhaat marjapaikat, joihin palaat ämpärin kera ennen aasialaisia poimijoita.

Suunnistustaidon maanpuolustuksellista arvoa ei voi alleviivata liikaa.

Yksinkertaiset merkinnät

Karttojen yleisin mittakaava lienee 1:10 000, jolloin yksi sentti kartalla vastaa sataa metriä luonnossa. Karttamerkit on helppo oppia, vaikka niitä onkin ensisilmäyksellä runsaasti. Värilogiikan omaksumisella pääsee jo pitkälle:

Kivet, jyrkänteet, tiet, polut ja ihmisten rakennelmat (talot, aidat, sähkölinjat jne.) merkitään aina mustalla. Avokallio merkitään harmaalla.

Normaalia metsää varten ei tuhlata musteväriä, vaan ainoastaan vaikeakulkuiset tiheiköt merkitään vihreällä. Samoin vaikeakulkuinen maapohja merkitään vihrein viivoin.

Vesistöt merkitään luonnollisesti sinisellä värillä, mukaan lukien kuivuneet ojat. Suoalueet merkitään vaakaviivoin.

Keltaisella alueella merkitään avoimia alueita, kuten hiekkakenttiä, hakkuualueita tai viljelysmaita.

Ruskealla merkitään maanpinnanmuotoja, kuten kuopat ja kumpareet. Korkeuskäyrillä kuvataan mäkien jyrkkyyttä.

Violetilla merkitään suunnistusrata, kuten k‑piste (lähtö), rastit numeroineen, maali ja kielletyt alueet.

Sprinttisuunnistuksessa kartalla kuvataan kaupunki- ja piha-alueita, ja mittakaava on usein 1:4000. Karttoihin merkitään myös yksityiskohtaisemmin esimerkiksi yksittäisiä puita ja puskia.

Voit harrastaa kaikkialla

Suunnistusliiton alaisuudessa on tällä hetkellä yli 300 seuraa, joten suunnistuksen voi metsäisessä maassamme aloittaa melkeinpä missä vain.

Seurojen järjestämät kuntorastit ovat kaikille avoimia, ja kustantavat seurojen ulkopuolisille karttamaksun ja muutaman euron emit-kortin vuokran verran.

Radoilla on eri vaikeusasteita; esimerkiksi A, B, C ja D. Helpoimmat, kuten D‑radat, sopivat koko perheelle, mikä on oiva tapa saada lapsetkin innostumaan metsässä liikkumisesta.

Suunnistusseurat järjestävät vasta-alkajille keväisin erillisiä suunnistuskouluja, joissa opetetaan kartanlukua ja suunnanottoa muutaman tunnin ajan ennen tositoimia. Tämänkin lajin oppii parhaiten vain treenaamalla!

Aloittelijaystävällisempää lajia saa hakea

Normaalien ulkoliikuntavaatteiden lisäksi tarvitset enää kompassin, joita saa esimerkiksi urheiluliikkeistä tai tavarataloista jopa kymmenellä eurolla. Edistyneemmät peukalokompassit maksavat noin 60–80 euroa.

Suunnistusliikkeistä saatavat piikkarit tai muut maastolenkkarit lisäävät turvallisuutta, kun liikutaan liukkailla tai jyrkillä pinnoilla.

Hyvinvointi Kotimaa Liikunta Lukijan mielipide Luonto

Keskustelu

16 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • Iltarastelijä

    Vastaa

    Suunnistuksessa kuljettaan rastien kautta. Rasteja ei etsitä! Kiire pois, vaikka kävelemällä eikä seuraamalla muita. Pasi Ikonen suunnisti maailmanmestaruudet ilman kompassi, kertomalla että nykyaikaiset suunnistuskartat ovat näin hyviä että ”lukemalla” kartta selviä eli kartanlukutaito ekana ja vasta sen jälkeen kompassi. Kompassia on mahdollista saada lainaksi tapahtuman järjestäjältä samoin EMIT korttia(pientä korvausta vastaan esim 2 euroa). Moni ”pelkää” juuri siksi suunnistusta, ”no kun siellä pitää käyttää sitä kompassia”. Kartalle karttamuovi (tasku), pitää kartan puhtana vaikka kaadut mutaan, sekä ei rutista kartta kun taittelet sitä. Tärkeintä on myös laittaa nimi ratalistaan sekä kertoa järjestäjällä kun on tullut ulos metsästä, vaikka ei käynyt kaikilla rasteilla. Lapsille järjetetään myös suunnistuskouluja, ne sopivat myös aikuisille iltarastien lisäavuksi. Ja ihan lopuksi ota niin helpoin rata kun mahdollista tai valitse itse vaikka rastit joilla käyt.

    • Kehäsuuntaaja

      Vastaa

      Kannattaa muistaa myös seuravat:
      – Jos käyttää rastivälin välietapina sellaista rastia joka ei ole omassa radassa. » Älä leimaa siinä.
      – Muista leimata jokaisella oman ratasi rastilla.

  • Lord Mystery

    Vastaa

    Mielenkiintoinen ja opettavainen artikkeli.

  • Juha Koskinen

    Vastaa

    Hyvä artikkeli, mutta heti ensimmäisessä lauseessa kirjoitetaan, että rastit piilotetaan metsään, ei niitä piiloteta, silloinhan niitä ei löytäisi kukaan, paremmin olisi ilmaista asia, että joka suuntaan näkyvät rastiliput sijoitetaan rastipisteille, joita on kivet, kumpareet, jyrkänteet jne.

  • TT

    Vastaa

    Jos säädättää moraalisen kompassinsa jollakin Finkelsteinilla, niin löytää itsensä suonsilmäkkeestä.

  • Ristiin rastiin

    Vastaa

    Toteaisin että tavoitteena on kyllä että rasteja ei piilotettaisi vaan ne sijoitetaan maastoon sopivaan paikkaan. Suunnistuksen tavoite ei ole leikkiä geokätköilyä vaan edetä rata läpi jouhevasti. Joskus iltarastijärjestäjälle voi tulla houkutus piilottaa rastilippua.

  • Pertti

    Vastaa

    Muistan, kun kerran iltarasteilla joku turhan kilpailuhenkinen juippi suoritti rastinvälejä varsin tasaiseen tahtiin itseni kanssa. Alkoi tympäisemään sellainen peesailu. No nuoressa kuusikossa löysin yhden rastipisteen ensimmäisenä. tyynesti sitten harhailin siinä muka etsien, ja lopulta 50m rastipisteeltä poispäin ampaisin jostakin kuusenjuurelta täyteen vauhtiin. Kaveri oli varmaan tonkinut siellä sen jälkeen väärää paikkaa aika tovin, kun tuli maaliin vasta 10 minuuttia myöhemmin. Harrasterastit tarjoilevat hienoja muistoja. Voi suositella kaikille.

  • John F

    Vastaa

    Eikä radat aina ole nimetty A‑D. Jokaisella seuralla oma systeeminsä.
    Usein vaikeutuu pituuden kasvaessa. Kannattaa tarkistaa tilanne paikan päällä.

  • Neula ja laakeri

    Vastaa

    Koska digihärvelit ja niiden käyttötaidot tulevat ja menevät, on sen vuoksi vastapainoksi hyvä osata jotain suunnistuksen kaltaista pysyvää, joka EI VANHENE KOSKAAN, vaan arvo säilyy vuosikymmenestä toiseen. Riittää kun vain harjoittelee vanhaa taitoa!.

  • Siivonen Raimo

    Vastaa

    Suunnistus ei ole aarteen etsintää , rasteja ei piiloteta. Avokalliot voidaan merkitä myös keltaisella. Hiekkakenttä ja pysäköintialue ruskealla.Ihan asiallinen juttu. Raimo

  • Konservatiivi

    Vastaa

    Muuten kyllä olen sitä mieltä, että suunnistus on todella hieno harrastus suomalaiselle. Kartalla pysyminen on tärkeä taito. Tunnen tyypin, joka painoi 140 kiloa. Lähinnä suunnistuksella ja kevyellä kävelyllä yhdistettynä kevyempään syömiseen heppu pudotti 30 kiloa pois. Alkuun suunnisti vain kartalla, mutta nyt on kompassit ja otsalamput ja muut tykötarpeet!

  • Navigointi

    Vastaa

    Itse olen harkinnut hankkivani navigointi-osaamisen. Sen avulla pystyy suunnistamaan maallakin eikä ole hukassa vesistössäkään.

    • Tapio Tiura

      Vastaa

      Ennen kaikkea suunnistuksessa säilyvät iän myötä aivojen suorituskyky. Jos joku haluaa tutustua KILPAKARTAN kansainvälisiin merkintöihin, löytyvät ne valokuvineen maastosta googlaamalla Karttamerkit Tapio Tiura.

  • Backstage Cam

    Vastaa

    Ilahduttava aihe ja kirjoitus, kiitos!
    En pärjää kompassin kanssa ja jo kartanlukutaidon opettelemista yritellessäni menin metsään – omassa keittiössäni. Olen kuitenkin koukussa kallioihin, metsiin, kalliometsiin ja hieman hankalaksi kokemiini maastoihin. Suunnistus kilpalajina ei kiinnosta, mutta mielelläni oppisin lukemaan karttaa ja kompassia, jotta saisin varmuutta lähteä kulkemaan omia, ennen kulkemattomiani polkuja sekä rohkeutta jopa yöpyä umpimetsässä yms. Näen suunnistustaidon erinomaisena kansalaistaitona.

  • Linapuppu

    Vastaa

    Kerrankin asiallinen kirjoitus täällä, jota voi kommentoida ilman sarkasmia. Joskus muinaisuudessa kaupungeilla oli kiintorastiverkostot, joita saattoi käydä kiertelemässä omalla ajallaan. Nytpä ei taida olla. Tiedän yhdessä kaupungissa järjestettävän pyörärasteja, joka toimii kiintorastiston tavoin. Siinäpä asioita, mitä voisi lobata omassa kunnassa tai kaupungissa.

    • Mii

      Vastaa

      Nykyään on mobo ratoja jotka vastaa vanhoja kiintorasteja, eli sovellus kaupasta mobo sovellus ja sieltä näkee mistä ratoja löytyy ja saa avattua kartat. Leimaaminenkin onnistuu puhelimella.

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Lue seuraavaksi