Yle Watch: F‑35 sotilasteknisesti paras hävittäjävalinta, mutta poliittisesti arvaamaton

Tämän päivän kiistaton ykkösuutinen on hallituksen tekemä päätös ostaa tulevat 64 hävittäjää Yhdysvalloista. Vuosikymmenen suuri valtiollinen investointi maksaa 10 miljardia euroa ja toinen mokoma kuluu seuraavan 30 vuoden aikana hävittäjien ylläpitoon ja modernisointiin. Ylen uutisessa Tällainen on Suomen uusi hävittäjä F‑35 kerrotaan, miksi hallitus päätyi valitsemaan juuri amerikkalaishävittäjän.

Mikäli valintaa tarkastellaan puhtaasti suoristuskyvyn ja tekniikan perusteella, hallituksen päätös on ymmärrettävä, sillä F‑35 on maailman ensimmäinen viidennen hävittäjäsukupolven häivehävittäjä ja modernein monitoimihävittäjä. Hallitus kannatti puolustusvoiminen asiantuntijalausuntoa:

Suomessa hävittäjävalintaa edelsi kuuden vuoden työ. Ensin valittiin mahdolliset koneet. Perusteellisten testien ja selvitysten perusteella valittiin näistä viidestä koneesta paras.

Ehdokkaista yhteiseurooppalainen Eurofighter ja ranskalainen Rafale eivät päässeet loppusuoralle. Pisimmälle edenneistä yhdysvaltalaisista F‑35:stä, Super Hornetista ja ruotsalaisesta Gripenistä parhaat pisteet valinnassa sai F‑35.

Valinta sopi myös valtioneuvostolle, joka teki lopullisen päätöksen. Koneen valinta takaa myös sen, että puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa jatkuu tiiviinä.

Ymmärrettävästi hallituksen ostopäätös uusista hävittäjistä on herättänyt suurta ärtymystä naivin pasifistisessa laitavasemmistossa, joka on tekopyhästi huolissaan valtion menojen kasvusta. He kun upottaisivat miljardit mieluiten afrikkalaisille ja kotimaan vapaamatkustajille kuin isänmaan ilmatilan puolustamiselle.

Tosin aivan väärässä he eivät ole siinä, että F‑35 koneiden hankinta sitoo Suomen entistä tiiviimmin Natoon, vaikka kansan enemmistö vastustaa sotilasliittoon liittymistä ja kannattaa puolueettomuutta. Uuden Suomen uutisjutussa ”F‑35 ‑päätös historiallinen virhe” – Vasemmalta heti raju reaktio Suomen hävittäjäkauppaan lainataan Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiahon tiedotetta, jonka purkauksissa ei paista läpi ainoastaan perinteinen Amerikan vastaisuus, vaan aito huoli Suomen viemisestä Natoon takaovaen kautta:

Hävittäjähankinnan tavoitteena on syventää Suomen liittolaisuutta Yhdysvaltoihin. Ratkaisut tehdään käytännössä eduskunnan ohi tai sille puutteellista tietoa antaen. Kaikki F‑35:t kytketään ALIS-tietojärjestelmään (Autonomic Logistics Information System). Amerikkalaisilla on koko ajan reaaliaikainen kuva konetta käyttävien maiden lennoista. Koneet ovat käytännössä osa Yhdysvaltojen ilmavoimaa Pohjolassa.

Natoa kaikkein eniten kannattavassa oppositiopuolue Kokoomuksessa ollaan hallituksen päätöksestä erityisen hyvillään, mikä käy ilmi Ylen uutisesta Puolueet hyrisevät tyytyväisyyttä hävittäjähankintaan – yhteisymmärrys sai kiitosta yli hallituksen ja opposition rajan, jossa kansanedustaja Jukka Kopra ei salaa hävittäjien mukanaan tuomaa koplausta Atlanttiseen sotilasliittoon:

– Kyseessä ei ole vain uuden suorituskyvyn hankinta, vaan tämä edistää myös asemaamme osana läntistä turvallisuusyhteisöä. Se, että Suomelle myydään huippuluokan suorituskykyjä osoittaa, että meitä arvostetaan ja meihin luotetaan.

Lausunto sopii hyvin yhteen sen kanssa mitä hysteerinen neokonservatiinen sapelinkalistaja Risto J. Penttilä totesi eilisessä A‑studiossa. Ylen verkkosivujen jutussa ”Suomi saattaa joutua päättämään Nato-jäsenyydestä jo lähikuukausina” – asiantuntija ennustaa yllättävää seurausta Ukrainan kriisistä lietsoo sohvillaan makoileviin demarieläkeläsiisin paniikkia, jossa Natoon liittyminen on aivan pian elämän ja kuoleman kysymys:

Suomen on varauduttava päättämään Nato-jäsenyydestä jo seuraavien kuukausien aikana, arvioi kansainvälisen politiikan asiantuntija, konsulttitoimisto Nordic West Officen toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä.

Mikäli Ukrainan tilanne kiristyy talven aikana, tullaan Penttilän mukaan tilanteeseen, jossa Venäjään kohdistetaan pakotteita ja niitä seuraa vastapakotteita.

– Pakotteet eivät tule riittämään, mutta sotaan Nato ei lähde. Sotilasliiton on jollain tavalla osoitettava vahvuutensa ja yhtenäisyytensä. Suomelle tullaan esittämään kysymys, olemmeko mukana vai emme.

Penttilän kiihkeää Nato-paasausta säestivät studiossa olleet Hybridiosaamiskeskuksen (käytännössä Naton tiedusteluelin Suomessa) johtaja Teija Tiilikainen ja kansainvälisen politiikan professori Juha Vuori. Angosionististen sotahaukkojen kuten Risto J. Penttilän puhe Naton rauhanomaisuudesta Euroopassa on todistetusti pelkkää tyhjää retoriikkaa, sillä ei tarvitse kuin muistaa vuoden 2000 raukkamaista Serbian pommittamista, niin ymmärtää, että voimaa tullaan käyttämään, mikäli maa ei noudata (((eurooppalaisia arvoja))). Näitä Naton kannattamia arvoja, monikultuuria – homokulttuuria – antinationalismia, joutuisi myös Suomi puolustamaan imperialisesti niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa, jos meidät saataisiin jollakin keinolla virallisesti kammettua Natoon.

Suomen tulevaa turvallisuustilannetta on tunnetusti vaikea ennustaa, mutta olisi hölmöä jättää pois tiettyjä skenaarioita kun rakennetaan maanpuolustusta. Onko armeijan startegiapäälliköille ja yliopistojen tulevaisuudentutkijoille käynyt mielessä, että 30 vuoden päästä, jolloin F‑35 hävittäjien pitäisi olla vielä käytössä, Yhdysvallat saattaa olla jo sekasortoonsa kaatunut jättiläinen? Jo nyt Yhdysvalloissa käytävä kulttuurisota ja rodulliset ristiriidat ovat edenneet siihen pisteeseen, että on vaikea uskoa maan olevan pitkään yhtenäinen liittovalto, vaan pikemminkin sisäisiin ristiriitoihin revennyt Balkan.

Venäjän kohtalo ei välttämättä ole sen ruusuisempi, mutta silti sen romahtaminen erinäisten keskeisten tilastojen pohjalta on epätodennäköisempää mitä Yhdysvaltojen. On sääli, että maamme tutkijat ennustavat toiveajatteluunsa pohjaten pelkästään Venäjän romahtamista, mutta eivät halua nähdä sitä mikä on odottamassa Yhdysvaltoja.

Suurvaltapolitiikkaan kuuluva geopolitiikkaa on tullut viimeistään tällä vuosikymmenellä ryminällä takaisin maailman näyttämölle, jonka vuoksi Suomella pitää olla valmius puolustaa ulkorajojaan. Vahvojen maajoukkojen ja reservin lisäksi ilmatilan puolustaminen on keskeinen osa perinteistä geopolitiista sotilasstrategiaamme. Koska F‑35 on tehokkuudeltaan ja teknologialtaa paras hävittäjävaihtoehto, hallitus teki harvinaisen viisaan päätöksen, vaikka sillä onkin poliiittisesti arvaamattomia seurauksia.

Kaikesta teatraalisesta suurvaltapoliittisesta kiehunnasta huolimatta on syytä pitää mielessä, että sotien luonne on muuttunut ja se tulee näkymään myös Euroopassa. Varsinkin läntisessä Euroopassa sodat eivät tule puhkeamaan enää valtioiden välillä, vaan todennäköisemmin niiden sisällä. Siksi hävittäjillä ei ole suurtakaan virkaa sodassa, jossa ovat vastakkain poliittisen eliitin, siitä riippuvan nomenklatuuran ja rotumuukalaisten muodostama viidennen kolonnan koalitio, jota vastassa on alkuperäisväestön muodostama enemmistö. Tätä tulevaa sotaa on kuvannut kaikkein uskottavammin Guillaume Faye teoksessaan Ethnic Apocalypse: The coming European civil war (2019).

Lähde