”Kansayhteisön voima on enemmän kuin sen jäsenten voimien summa, se on elämänvirta, josta aina pulppuaa uutta energiaa.”
Näillä sanoilla luonnehtii Saksan sosiaalisen huoltotoiminnan johtaja Erich Hilgenfeldt kansayhteisön harmoniaa, johon kansallissosialistinen Saksa eri järjestöineen pyrkii. Mitään ei toivota sen hartaammin kuin kaikkien kansassa piilevien voimien täydellistä kehittämistä. Tämä on mahdollinen vain kaikkien jäsenten palvellessa kansakokonaisuuden suurta, yhteistä elämänpäämäärää.
Tämä tehtävä vaatii tosin yksilöiltä uhreja, se myös vaatii häntä alistamaan voimansa ja tahtonsa kuriin ja asettamaan ne kokonaisuuden käytettäväksi. Vieläpä se vaatii viimeistä uhria, yksilöllisyyden luovuttamista yhteisen päämäärän hyväksi. On luonnollista, että tässä kuten kaikkialla ihminen kasvaa tarkoitusperiensä kera. Ja näennäisestä epäjärjestyksestä saattaa yksilö elämäntaistelussa kehittyä suurempaan kuntoisuuteen ja itsepuolustukseen. Saksan sosiaalinen huoltotoiminta, johon myös Saksan talviapu kuuluu, perustuu täysin pohjoismaiseen ajatukseen.
Kuten Hilgenfeldt kerran eräässä puheessaan on lausunut, rakentuu pohjoismainen maailma perusolemukseltaan kunnian käsitteeseen. Elämä on todellisuuden koetinkivi, se on tämän sisäisen kunnian koetinkivi ja samalla jokaisen pohjoismaisen ihmisen persoonallisuuden arvosteluperuste. Se, miten hän suhtautuu elämän alituisiin vaaroihin, ei ole hänelle tarkoituksenmukaisuuden kysymys, vaan se merkitsee hänelle sisäisestä pakosta syntynyttä kuuliaisuuden vaatimusta, arvostelua hänen persoonallisuutensa uskollisuudesta. Tähän elämän taistelun vapauteen perustuvat jälleen omatoimisuus, vapaus muodostaa oma elämänsä ja vastuuntunto omasta toiminnastaan.
Samoin vallitsee vapaan työn henki kaikkia kansallissosialistisen huoltotoiminnan toimenpiteitä; ilman minkäänlaista ”huolenpitoa” ja pienintäkään ”ihmisystävällisyyden” varjoa jokaiselle kansalaiselle taataan hänelle kuuluva elämänala ja ‑työ.
Saksan talviapu syntyi aikana, jolloin työttömyydestä johtuneet raskaat vahingot ja yksityisille ammattiryhmille koituneet vaarat oli torjuttava. Tämä suuri tehtävä on jo täydelleen toteutettu. Nykyään ei ole ainoatakaan työtöntä, vaan sen sijaan on puutetta työvoimasta. Mutta kuitenkin se, mitä Saksan talviapu vastuuntuntoisesti saksalaisen perheen, isien, äitien ja lasten tulevaisuuden puolesta on suorittanut, on siksi arvokasta, että seuraava lyhyt yleiskatsaus sen toiminnasta on paikallaan.
Saksan talviavun valmistamat merkit ovat ulkomaillakin tunnettuja. Kuinka monet iloitsevatkaan näitten merkkien, kukkien tai esineitten aistikkaista muodoista ja väreistä, mutta kuinka harvat ovat tulleet ajatelleeksi, miten pitkän ja taitavan ammattityön takana nämä pikku esineet ovat. Mainittakoon tästä pari esimerkkiä.
On esim. kysymyksessä jalokiviteollisuus, joka maailman talouden romahtaessa kadotti kokonaan vilkkaan ulkomaankauppansa ; mitä korkeinta luokkaa oleva, sukupolvesta toiseen peritty taideammatti uhkasi kokonaan kuolla. Silloin Saksan talviavun merkit antoivat tuhansille työläisille runsaasti työtä joko hiomoissa tai kotiteollisuuden muodossa. Täten saadun uuden liikepääoman varassa he saattoivat edelleenkin tehdä työtä. Samoin myös itäpreussilainen meripihkateollisuus, joka niin ikään pitkät ajat oli ollut lamaannuksissa, elpyi Saksan talviavun meripihkaneulan taikavoimasta. Kautta vuosisatojen meripihka on ollut ruhtinasten ja kansojen lemmikki. Suuri vaaliruhtinas ja Ludvig XIV omistivat rikkaita meripihkakokoelmia. Fredrik I rakennutti Charlottenburgin linnaan kokonaisen meripihkahuoneen. Suurteollisuus syrjäytti kuitenkin tämänkin koristekäsiteollisuuden, joten itäpreussilaisilla meripihka-ammattilaisilla oli raskaat ajat kestettävänä. Nykyään on meripihka jälleen muodissa. Saksan kansa on täten herättänyt eloon vanhan kulttuuririkkauden, joka kauniine taiteellisine muotoineen ilahduttaa laajoja piirejä.
Näitten esimerkkien lisäksi ansaitsevat maininnan vielä seuraavat teollisuudenhaarat, joita talviapu on elvyttänyt: Eulengebirgen kutomot, baijerilaisen Ostmarkin posliinitehtaat ja Erzgebirgen saksilaiset puuleikkaamot. Saksan talviavun toiminnalla on saavutettu useita tärkeitä tuloksia.
Turvaamalla maalla olevien käsityöläisten ja kotityöväen sosiaaliset olot on luotu tehokas väline taistelussa maaltapakoa vastaan. Tämän lisäksi on suuresti avustettu runsaslapsisia käsityöläisperheitä ja kohotettu kokonaisen seudun makuaistia ylläpitämällä yhtä ainoata pikkukaupungin tai maaseudun taidekotiteollisuutta. Täten on siis vuosien 1933⁄1941 välinen talviapuhuolto ratkaissut yhteiskunnallisia, taloudellisia, kansa- ja kulttuuripoliittisia tehtäviä.
Lähde: Suomi-Saksa 3/1941
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.