Haastateltava Sinimustan Liikkeen jäsen Petros Wasenius kertoo NSBM-genrestä ja Tuukka Kuru kertoo RAC-genrestä.
Tulevassa musiikkijaksossa käsitellään reilusti vanhempaa musiikkia.
Kansallismielinen musiikki osa 1 – Sinimusta podcast 034
Jaksossa Lauri Hokkanen haastattelee Petros Waseniusta ja Tuukka Kurua.
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Nationalisti
Erittäin hyvä jakso, kannattaa kuunnella!
Kouvolatukka ei ole in
Tuo Tuukan mainitsema Sniperin ”isämmaa” on kyllä yksi noloimmista white power biiseistä mitä on ikinä julkaistu. Muistan kun koulussa joku laittoi sen koneelta soimaan ja koko luokka nauroi sille. Se on niin stereotyyppisen noloa amis-skinari honotusta tyhmine lyriikoineen että en todellakaan suosittele sitä soitettavaksi kenellekään tavikselle jota yritetään saada kiinnostumaan kansallismielisestä musiikista.
Olen samaa mieltä Kurun kanssa siitä että musiikilla voidaan viedä sanomaa erittäin tehokkaasti eteenpäin, mutta ongelma on siinä että sen musiikin täytyy olla laadukasta ja siinä pitää mennä nimenomaan musiikki edellä ja vasta sitten ne sanoitukset siellä taka-alalla jos meinataan saada uusia kuulijoita tavallisista nuorista joilla ei ole mitään kosketusta nationalistipiireihin.
Jo kansallismielisiksi kääntyneet taas pystyvät kuuntelemaan todella huonoakin musiikkia jos vain lyriikat ovat kohdillaan, mutta tavisnuorisolle ei voi soittaa Sniperin isämmaata koska se on aivan luokattoman huonoa musiikkia ja se vain antaa negatiivisen kuvan kansallismielisistä yksinkertaisina juntteina jotka ei osaa edes soittaa.
Mietitääs vielä...
En yleensä kuuntele ryminämusiikkia mutta kun tämä oli erikseen mainittu niin pitihän se käydä kuuntelemassa. Ja toden totta, myötähäpeä oli suuri.
Sanat ei rimanneet, eivätkä sanojen tavut osuneet rytmiin. Rumpali tuntui soittavan ihan eri kappaletta kuin laulaja honotti jne. Mutta jos jostain hyvää pitää sanoa niin alkusäveleet antoivat odottaa jotain suurempaa.
Ehkä siinä onkin se ero. Hittikappaleissa alku on aina vaatimaton. Muutaman nuotin rillitus josta kappale tullaan myöhemmin tunnistamaan. Ja sen jälkeen kun alku on saatu soitettua, itse kappale alkaa. Tässä tehtiin juuri toisinpäin. Alku oli ”suuri ja mahtava” mutta sitten tahti, ääni ja melodia lässähti. Osaltaan vaikuttaa kappaleen vetovoimaan.
Jos joku on erimieltä niin kannattaa verrata esim ”Life is life” kappaleeseen. Tai verrata Eppujen alkuvuosien tuotantoa loppuvuosiin. Itse en suomi-musiikkia ole kuunnellut joten jos haluaa kuunnella melodioita on Dire Straits yksi hyvä vaihtoehto. Laulannassa Bee Gees ja yleisen musiikin orkesteribändi ToTo tekee yhä hyviä kappaleita.
Toivottavasti suomalainen ryminämusiikki nousee vielä. Lordi oli hilkulla mutta ei sitten ihan onnistunutkaan.
Nationalisti
Itsehän olen kanssasi eri mieltä, kyseisessä kappaleessa on nimenomaan erittäin hyvät lyriikat ja kappale on tunnelmallinen.
Jos minun pitäisi suositella jotain kappaletta soitettavaksi, niin ainakin Mistreatin ”kysymyksiä faijalle” olisi aivan kärkipäässä.
Vaikka se ei olekaan Mistreatin omaa tuotantoa, niin Mistreatin mahtipontisena tulkintana kappale nousee aivan omaan luokkaansa, kappaleen sanat laittaa pohtimaan monia asioita.
Kouvolatukka ei ole in
Nationalisti kirjoitti:
”Itsehän olen kanssasi eri mieltä, kyseisessä kappaleessa on nimenomaan erittäin hyvät lyriikat ja kappale on tunnelmallinen.”
Niin, sinä olet yhtyeen fani ja kuten itsekin kirjoitin:
”Jo kansallismielisiksi kääntyneet taas pystyvät kuuntelemaan todella huonoakin musiikkia jos vain lyriikat ovat kohdillaan”
Sinä et tämän vuoksi näe asiaa tavallisten nuorten näkökulmasta ja se on se sokea piste silloin jos ihan tosissaan meinataan alkaa markkinoimaan kansallismielistä musiikkia laajemmalle yleisölle.
Jottei tämä mene nyt pelkäksi dissaamiseksi niin minusta esim. Vapaudenristi on jo hyvä yhtye jonka biisit ovat tarttuvia ja hyvin sävellettyjä sekä lyriikat ovat taitavammin kirjoitettuja. Toinen, valitettavasti jo lopettanut yhtye, josta pidin oli tämä Musta Enemmistö joka soitti hyvinkin kaunista ja hyvin erilaista musiikkia mitä kansallismielisessä Black metal ja RAC voittoisessa skenessä on totuttu kuulemaan.
Voisin kuvitella kauniit nuoret suomalaiset tytöt kuuntelemassa Mustan Enemmistön musiikkia, mutten millään voi kuvitella heitä kuuntelemassa Sniperia tai jotain surkeaa NSBM-roskaa jossa jokainen bändi yrittää kuulostaa Burzumilta huomattavasti huonommilla riffeillä.
Nationalisti
Minä en ollut yhtyeen fani, ennen kuin kappaleen kuulin, siinäkin on vissi ero.
Sniperilla on monia muitakin loistavia ralleja, toki niitä huonompiakin löytyy, mutta kokonaisuutena suositeltava yhtye kuunneltavaksi.
Vapaudenrististä olemme samaa mieltä, lyriikat ovat todella tarttuvia, sekä erittäin hyvin ja älykkäästi kirjoitettuja.
Suomalainen mies
Kuuntelin ”Sniper – Isänmaa” ‑kappaleen. Se oli sen verran masentavan alistunutta laahustusta, etten todellakaan suosittelisi sitä soitettavaksi kansallisylpeyden herättämistarkoituksessa.
Kunnon isänmaallisen kappaleen tulee olla luonteeltaan aivan toisenlainen. Sen tulee havahduttaa kuulija siihen suomalaisvastaiseen todellisuuteen missä nykyään elämme ja innostaa muuttamaan se päinvastaiseksi.
Observer
Voisi joku suomalainen kansallismielinen bändi ottaa tyylillisesti mallia vaikkapa Fallout Boyn tai Imagine Dragonsin musiikista. Ei puuroutunut örinähevi tennispallo suussa karjuttuna iske sen enepää kuin rääkynärokki jonka laulajalla kuulostaisi olevan punahehkuinen hiilihanko hanurissa.
https://www.youtube.com/watch?v=1XIQAV7QWBY
https://www.youtube.com/watch?v=7wtfhZwyrcc