Sotasedän haastattelu

Partisaani tavoitti kansallismielisen kentän tämän hetken puhutuimman hip hop -artistin.

Kulttuuri

Mikä ja kuka on Sotasetä?

SS: Sotasetä on suomalainen radikaalia hip hop ‑musiikkia tuottava artisti.

Sotasedän videot ja kappaleet ovat saaneet ristiriitaista palautetta kansallismielisissä piireissä. Monet ovat sanoneet hip hopin olevan puhtaasti mustaa musiikkia, eikä se siksi sovi valkoisen vastarinnan ääneksi.

SS: Samaa sanottiin ennen rock-musiikista. Harvat enää väittävät Skrewdriverin blues-pohjaisen rockin olevan leimallisesti mustaa musiikkia.

Joidenkin mielestä on tavoiteltavaa että kaikki istuvat puku päällä kuuntelemassa klassista musiikkia. Tämä ei tule tapahtumaan koskaan.

Sotasetä ei pyri miellyttämään musiikillaan marssimusiikin ja historiallisen kansallissosialismin estetiikan ystäviä.

Etenkin nuoremmalle sukupolvelle hip hop ei ole pitkään aikaan edustanut mustaa musiikkia. Heitä jatkuvasti syyllistetään tästä. Mediassa väitetään että artisteilla ja kuuntelijoilla ovat musiikkityylin juuret kadoksissa.

Hip hop on monelle kolmekymppiselle ja sitä nuoremmalle musiikkityyli jota on kuultu koko elämän ajan. Se on vuosikymmenet sitten muiden rotujen kulttuurillisesti omima, monenlaisiin käyttötarkoituksiin.

Sotasetä ei edusta aikamme kalpeaa nöyristelijää. Sotasetä ei pyydä anteeksi. Sotasetä ottaa valkoisen miehen röyhkeydellä haltuun mahdollisuuden kommunikoida yleisön kanssa jota ei kiinnosta pelkkä vanhojen ihmisten rock tai klassinen musiikki.

Tämä yleisö kohtaa monikulttuurisuuden lieveilmiöiden todellisuuden päivästä toiseen. Heitä ei luultavasti vituta nurkilla olevat kiinalaiset ravintolat tai radiossa soiva amerikkalainen tai suomalainen hip hop. Heitä vituttaa konkreettinen etninen invaasio jonka vaikutukset ovat todellisia ja arkipäivässä havaittavia. Hip hopin kuuntelu ei automaattisesti asemoi valkoista suomalaista neekereiden, rättipäiden ja islamistien puolelle.

Sotasedän musiikki sisältää vaikutteita muustakin kuin neekerimusiikista. Musiikin ei ole tarkoitus olla perinteitä kunnioittavaa eikä oikeaoppista hip hoppia. Musta musiikki tai kulttuuri ei sanele Sotasedälle tarjolla olevia mahdollisuuksia tai rajoja.

Eikö olisi hedelmällisempää tuottaa valkoisille ominaista taidetta? Eikö hip hopin sulautuminen rotutietoiseen kulttuuriin ole merkki alistumisesta monikulttuurisuudelle?

SS: Yksi kansallismielisen kentän kielteinen ominaisuus on keskittyä etsimään ristiriitoja ja vaatia muilta puhdasoppisuutta.

Nämä ominaisuudet muuttuvat painolastiksi jos todelliset ongelmat siirretään toissijaisiksi ja ihmiset keskittyvät tekemään kynnyskysymyksiä musiikkimaun, pukeutumisen tai muiden vastaavien ominaisuuksien perusteella.

Usein poliittisen projektin, puolueen tai järjestön toissijaisista yksityiskohdista tehdään liian iso numero. Kokonaiskuva katoaa ja unohtuu mistä oikeasti taistellaan.

Ei haluta olla kulkueessa jossa on vääriä henkilöitä vaikka asia olisi oikea. Ei haluta kirjoittaa nimeä kannattajakorttiin jos löydetään yksikin tekosyy perustelemaan sitä. Tätä asennetta on vastustettava ja katsottava kokonaiskuvaa.

Jotkut ovat huolestuneita joutuuko koko liikehdintä naurunalaiseksi kuvitellusta kauneusvirheestä. Tosiasiassa vastapuoli pilkkaa kaikkea vaikka miten tarkasti varoisi valintojaan. Ehkä eniten niitä jotka kynsin ja hampain roikkuvat kiinni menneen maailman vanhassa estetiikassa ja autistisella innolla roikkuu pakkomielteessä marssimusiikkiin ja univormuihin.

Olemme liikkeessä eteenpäin. Elämme tässä ajassa ja tässä todellisuudessa. Jokainen kansallismielinen toiminta muuttuu olosuhteiden ja tilanteen mukaan.

Taiteen sekä propagandan on oltava samaistuttavaa nyt, eikä vuosisata sitten. Vaikka kaikkia ei miellytä, on olemassa laajat massat joille viestiä ei voi viedä kirjojen, esseiden, orkesteriteosten ja rock-musiikin keinoin.

Suomalainen valtavirtainen hip hop on vastine iskelmälle, ei enää mustaa musiikkia.

Underground hip hop on villi länsi, jossa genren perinteille, säännöille, medioille, auktoriteeteille, musiikkiteollisuudelle ja myös etniselle kuonalle voi näyttää keskisormea. Suomen kaduilla parveilevilla afrikkalaisilla ja arabeilla ei ole mitään sellaista yhteyttä länsimaisen suurkaupungin kulttuuri-ilmiöön joka tekisi hip hopista enemmän heidän kulttuuriaan.

Kappaleissa käytetään usein alatyylisiä ilmauksia ja liikutaan vähintään sananvapauden rajoja koetellen. Olisiko siistimmällä ilmaisulla mahdollisuus tavoittaa massoja?

SS: Sotasetä nostaa teksteissään esiin huomioita yhteiskunnan tilasta. Kappaleet käyttävät tilanteen vaatimaa kieltä. Radikaali kansallismielinen törmää usein epämiellyttäviin ilmiöihin joita ei voi kieltä korjaamalla muuttaa.

Siistit sanavalinnat eivät auta jos asian ydin on sama. Tämä ydin on asia johon massa ei kykene asennoitumaan.

Massat eivät tule hyväksymään ratkaisua joka vaatii omasta elintasosta tai mukavuudenhalusta tinkimistä. Yhtä epätodennäköistä on yhteiskunnallisen kehityksen suunnanmuutos hyviä tapoja noudattaen ja ystävällisyyttä osoittaen.

Sotasetä ‑kappaleita ei ole tarkoitettu ihmisille joille olennaisinta on korrekti käytös ja asiallisuus. Moni etninen ristiriita ratkeaa kyvyllä olla tehokkaan töykeä ja tehdä selvä ero meihin ja muihin. Tehdä asia kuulluksi ja nähdyksi. Myös ärsyttämisen ja vitutuksen kautta.

Suomessa akselerationismi on puhuttanut sekä kansallismielisiä että heidän vastustajiaan. Monessa Sotasedän kappaleessa on visioita suorasta toiminnasta. Mikä on mielipiteesi mediassa esiin nostettuihin tapauksiin?

SS: Ei pidä mennä yksityiskohtaisiin tulkintoihin tapauksista. Emme tiedä kuin median rummuttamia yksityiskohtia. Emme tiedä mitä oikeasti on tapahtunut. Mitkä ovat motiivit ja tavoitteet. Tapaukset ovat yhä epäilyn asteella.

Näemme käynnissä aggressiivisen mielipidevaikuttamisen. Median yritys näyttää kansallismieliset kokonaisuutena epäilyttäviltä, arvaamattomilta, vaarallisilta ja epätasapainoisilta. He kertovat valikoituja yksityiskohtia hetkellä jolloin kukaan ei voi selvittää mitä todellisuudessa on tapahtunut. Olemme voineet lukea artikkeleita joissa on vain muutama vaihtoehto. Joko toimittajat ovat oikeasti vajaaälyisiä tai kömpelöt propaganda-artikkelit on tehty jotain tarkoitusta varten. Se ei ole uutisointi tai tiedonvälitys.

Jos toimittajat eivät ole täydellisiä retardeja, vaihtoehdoksi jää halu muokata kansalaismielipidettä suotuisammaksi viranomaisten laajemmille oikeuksille kansalaisia itseään vastaan, muukalaisten etujen puolesta.

Moni toimiva vastarinnan muoto on kriminalisoitu tai se pyritään brändäämään vahingolliseksi. Historia näyttää suoran toiminnan usein synnyttäneen muutokseen tarvitun kipinän. Suurimmat sankarit eivät kaihtaneet tilanteita joissa vaaditaan rohkeutta ja riskinottokykyä.Moni kansalainen haluaa poliisin, valtion, poliitikkojen ja virkamiesten hoitavat asiat kuntoon. Edessämme on paljon ilmiöitä joille mainitut tahot eivät halua tai pysty tekemään mitään. Mitä silloin pitäisi tehdä?

Sotasetä ei halua moralisoida vapaustaistelijoiden valintoja. Monet valinnat tehdään tilanteissa joissa kokonaiskuva ei ole vielä avautunut. Fyysiset yhteenotot saattavat vaatia päätöksen sekuntien murto-osassa, tiukan paikan keskellä. Kotona marssimusiikkia kuunteleva autisti ei joudu koskaan tilanteeseen jossa kansallissosialistinen maailmankuva on todellisella koetuksella. On järkevää miettiä tarkasti mikä on strategisesti hyvä ja välttää haitallisia ylilyöntejä. Tätä ei pidä ymmärtää tekosyyksi passiivisuuteen.

Kansallismielisillä kuuluisi olla rohkeutta ja valmiutta tehdä maailmankatsomuksensa mukaisia valintoja, eikä jeesustella jälkiviisauden siunauksella.

Suomalaista rotutietoista hip hop ‑musiikkia on kuultu vähän. Sotasedän levyssä mainitaan Kulttuurin Omijat productions, Hatecore Hiphop Collective ja No Naggers Music. Onko näistä tekijöistä lisää tietoa?

SS: Sotasedän levylle teki pohjia eri tuottajat. Jotkut kappaleet ovat vanhakantaisempia. Osa tämän vuosituhannen elektronista musiikkia. Osittain samoja tuottajia on kuultavissa Tupla-Hoo artistin taustoilla. Tupla-Hoo on yksi suomalaisen N.W.A. ‑yhtyeen jäsenistä.

Mistä Sotasedän musiikkia voi kuulla?

SS: CD-levyä voi kysyä paikoista joilta löytyy RAC- ja NSBM-musiikkia. Jos heillä ei sitä ole, he tietävät mistä levyä saa ostettua. Joillain jakelijoilla on myös ulkomaisia NS-rap ‑levyjä myynnissä. Muutama kappale löytyy verkon video stream ‑sivustoilta. CD on monipuolisempi kokonaisuus.

Aktivismi Filosofia Hip hop Kansallismieliset Kansallismielisyys Kotimaa Kulttuuri Poliittiset viholliset Politiikka Rotu Sotasetä Uutiset Väestönvaihto Vastakulttuuri Viihde Yhteiskunta

Keskustelu

13 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • Lord Mystery

    Vastaa

    Sotasedällä on hyviä pointteja. Kai se on uskottava, että nykynuorille täytyy puhua nykynuorten kieltä.

    Se mikä toimii, on oikein.

  • nokkiva

    Vastaa

    jos kulttuuria ei saa omia niin tahtoisin ilmoittaa koko maailmalle, etta matkapuhelimien kaytto on kielletty koska se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, ei kenellekaan muule. eiks niin..

  • Nestori Lundahl

    Vastaa

    Annetaan kaikkien kukkien kukkia, muidenkin kuin punaisten.

  • pää määrää

    Vastaa

    Tuota voi joku pitää musiikkina. Musiikkia harrastavalle ja sitä tajuavalle tuo ei riitä. Musiikissa tulee olla jotakin monimutkaisempaa, jotta se kiinnostaisi. Mutta nykyaikaahan tuo on yksinkertaista ja meluavaa mekaanista paukutusta, jota on helppo tehdä parin vuoden harjoittelun jälkeen.

  • TT

    Vastaa

    Kantaaottavasta musiikista puheenollen, tässäpä sesongin korvamato:

    https://www.bitchute.com/video/sqTd8LtViqI0/

  • Vaikuttamiskeino

    Vastaa

    Kun ajatellaan musiikin lähihistoriaa nin ‑70 luvulla oli discoa discoa ja discoa. Pieni vähemmisto kuunteli Jazzia ja Bluesia. 

    -80 luvulla tyyli vaihtui Popin piiriin. Oli melodisempaa ja discomaisempaa mutta pääsääntöisesti Poppia. Rock oli jo vähän jäämässä taka-alalle ja Heavyä ei juuri kukaan kuunnellut. Sen kuuntelijoille jopa naureskeltiin, siitä mm. Kummelien Spiidi ja Saku.

    Scratch oli kuitenkin se joka muutti kaiken. Herbie Hancockin video Rokit tuli ja räjäytti potin. Tuli Scratch. Tosin, Suomessa ei ihan vielä vuonna ‑83 koska ei ollut interettiä ja Suomi oli Paul Oxleys Unitin hurmaama. Scratch kuienkin kasvoi Popin sekaan ja sen vanavedessä tulivat sitten Hip-Hop sekä Rap. Ne syntyivät kun DJ:t alkoivat puhua melodioiden päälle. Erinomaisena oman aikakautensa esiintyjä oli Snow ja Informer. Se kuvastaa hyvin millaista Rap musiikki oli alkuaikoina. Melodiaan puhuttiin omakohtainen tarina. Ja musiikin rytmissä pysyttiin.

    Jossain vaiheessa Hip-Hop ja Rap muuttuivat. Ostettiin sähköpiano, pistettiin rumpukone jyskyttämään ja joku melodia toisella instrumentilla toistumaan. Ja sitten laiskasti puhuttiin päälle yrittämättä edes osua taustanmusiikin tahtiin. Tai että sanat edes jotenkin rimmaisivat keskenään. Tästä Klaus Järvinen sanoi aikoinaan Levyraadissa ”Ta-daa, daa, rata-tataa…”.

    Musiikkimakuja on monenlaisia. Musiikkia kuunnellessa kuitenkin kannattaa tiedostaa kiihdyttääkö- vai passivoiko se aivotoimintaa. Testin voi jokainen tehdä esim. laskemalla matemattisia ratkaisuja (vaikka kertolaskua) samalla kun kuuntelee musiikkia. Musiikki kun ohjaa meitä enemmän kuin tiedostammekaan. 

    Moni saattaa tunnistaa myöhäis-romanttisen sävellyksen Samuel Barberilta: Adagio for Strings. Myös urkuri Bachin sävellykset Air sekä Joy ovat monelle tutut. Harvempi tietää että monet Bachin sävellyksistä olivat tarkoitettu vaimolleen sormiharjoituksiksi. Myös Wagnerin Valkyrioiden ratsastus lienee tuttu. Siinä on ilmestyskirjan pasuunat ja tuulet. 

    Usein pukuihmiset kuuntelevat klassista musiikkia. Minä en, minulla ei ole pukua.

  • Soitto soikoon

    Vastaa

    Tässä on vain sellainen ristiriita, että hip hop itsessään ei ole kansallismielistä. Siinä ei ole mitään suomalaista.

    • Shakki Matti

      Vastaa

      SotaSetä on kansallismielinen suomalainen

  • Salomon

    Vastaa

    Oletteko koskaan kuunnelleet kun jotain tunnettua rock kappaletta soitetaan viululla tai vaikka sellolla. Sanonpahan tähän vaan loppuun, että neekeri ei keksinyt rockia.
    PS. Neekerit ei ole ikinä keksinyt itse mitään

    • tota noin

      Vastaa

      Sori vaa kaikki missä on rytmiä on niiden keksimää kuten blues jazzi rock räppi ja hip hop. Ilman heitä kuunneltais pelkkää klassisen musiikin tyylistä

  • Tupauuno

    Vastaa

    Aikoinaan Kalle Päätalon omaelämänkerrassa esiintyi uunimuurari, jota sanottiin satusedäksi. Kallen isää vitutti suunnattomasti, kun satusedän piti muurata uuni, mutta hän vaan satuili ja jaaritteli niitä juttujaan. Lisäksi muurasi uunin puuarinalle ja kehtasi sanoa, että hyvä uuni hakee paikkaansa monta vuotta. Nooh ei kuulunut tähän asiaan, mutta tuliahan kirjoitettua.

  • SS Verwolf

    Vastaa

    Kyllä tullee kakka housuun tosipaikassa tommosille sotasetille…

    • Nationalisti

      Vastaa

      Ja sinä tiedät asian, koska..?

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

    Lue seuraavaksi