Levyarvostelu: SOTASETÄ

Mikäli toleranssisi sietää kuunnella mustilta omittua musiikkia, niin Sotasetä on varma valinta levysoittimeen. Karvan verran vajaa kolme varttia kellottava, neljäntoista kappaleen levy on törkeydessään varsin viihdyttävää kuunneltavaa!

Kulttuuri

Itsenäisyyspäivänä Suomen kansallismielinen musiikkitarjonta laajensi kerralla sfäärejä, kun Sotasetä julkaisi debyyttilevynsä. Kyseessä on nationalistista hiphoppia sisältävä levy, jollaisia on julkaistu Suomessa aiemmin tehnyt vain Nazis With Attitudez ‑niminen kollektiivi, jonka demo julkaistiin vuoden 2020 puolella. Erotuksena N.W.A:n demoon, Sotasetä on äänimaailmaltaan huomattavasti laadukkaampi, eikä levyllä kuulu kuin yhden räppärin ääni.

Levyn biitit tuovat aavistuksen mieleen Julma-Henrin alkupään tuotannon. Taustat ovat synkkiä ja uhkaavia, joiden päälle äänenmuuntajan läpi vedetyt sotaa ja uhoa tihkuvat riimit antavat viime silauksensa. Sotasedän lyriikoissa kunniansa kuulee oikeastaan kaikki kansankokonaisuutta romuttavat ihmisryhmät ja instanssit, eikä kielenkäyttö ole missään nimessä sovinnainen tai diplomaattinen. Tästä parhain esimerkki allekirjoittaneen mielestä löytyy levyn kappaleessa ”Hyperventilaatio”:

Nyky-yhteiskunnan sankaritarina, kiillotettu kuva lääkitystä huorasta/
milloin leikkimässä militanttia, milloin valkoisen kulttuurin uhria.
Matujen lisäksi huolii ja ymmärtää vain saastaiset lesboakat/
muut ei halua sua edes kuunnella vaan toivoo ettet taas mokaa itsaria.

Sotasedän levy todella tulee virkistävänä lisänä maamme kansallismieliselle musiikkikentälle. Jo pelkästään radikaali musiikillinen ero on positiivinen asia metallia tursuavaan artistien kirjoon, sekä myös Sotasedän lyrikaalinen törkeys tekee selvää pesäeroa metallisiin orkestereihin, jotka useimmiten pyrkivät ilmaisemaan sanomansa hieman helpommin pureskeltavassa muodossa.

Aktivismi Kansallismieliset Kansallismielisyys Kotimaa Kulttuuri Politiikka Rotu Sotasetä Uutiset Vastakulttuuri Viihde

Keskustelu

9 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • Schlageter

    Vastaa

    Laulujen sanoma voi olla hyvä, mutta kuten kirjoitus alkaa, kyse on neekereiltä omistusta musiikista. Mitä kopioimisen arvoista voi olla rodulta, jonka huippusaavutuksia ovat savimajat ja graffiti?
    Kuunnelkaa isänmaallista musiikkia, marsseja, Wagneria…

    • Sir Richard

      Vastaa

      Olisi aika autistista kuunnella suppeasti vain marssimusiikkia ja Wagneria..

    • TT

      Vastaa

      Entäpä vanha kunnon Sibbe:

      https://www.youtube.com/watch?v=adKwG9ZuzFw

    • Nationalisti

      Vastaa

      Sellainen on myös hyvä tiedostaa, että valkoisista nykynuorista moni kuuntelee rap-musiikkia, pidit siitä genrestä tai et.
      Kansallismielisen sanoman levittämien musiikin kautta on todella helppo tapa, moni kuuntelee musiikkia päivittäin.

    • Musasodat

      Vastaa

      Jos räpissä on on Isänmaallinen sanoma niin eikai siinä oo muuta kun että nappulat kaakkoon

  • Neurologi Nykänen

    Vastaa

    Sanoisin, että eroa gangsta-rappiin, tyypillisiin vassaribiiseihin tai muuhun vastaavaan musiikkiin on vain hiuskarvan verran; vain muutama sana tai ehkä jopa vain sanajärjestyksen verran. Musiikillisesti se ei eroa käytännössä mitenkään. 

    Kansallismielinen musiikkirintama kaipaa selväsitkin kokemusta ja osaamista; pelkkä tekeminen ei ole riittävää, vaikka intoa riittäisikin. Jostain on toki aina aloitettava ja hyvä niin, sillä jos ei kukaan tee mitään, niin mitään ei myöskään tapahdu ja epäonnistumisen pelko on kaikkein kunniattomin syy jättää tekemättä.

    Nykyisen, pääosin muuta kuin taloudellista merkitystä vailla olevan musiikkitarjonnan varjossa on erityisen tärkeää miettiä kansallismielisen musiikin olemusta, merkitystä ja tarkoitusta ja näin välttää sudenkuopat, joihin lukeutuu mm. erilaiset kuulijakuntaa rajoittavat ja vahvasti lokeroivat sidonnaisuudet. 

    Välitetäänkö musiikilla tunnetta (ylentävä, alentava) vai maalataanko maisemaa (kaunista, rumaa), ohjataanko kuulijaa lyriikalla (yhteiskunnallista, henkilökohtaista) ja niin edelleen. Miten nämä vaihtelevat musiikissa, mikä musiikissa kantaa ja vie eteenpäin, mitä siitä jää kuulijalle,… nämä vain esimerkkinä: analyyttinen ote menestyvän luovan työn perustana usein unohdetaan. 

    Saammeko musiikista voimaa, yhdistääkö se meitä, avartaako se mieltämme ja antaako uskoa tulevaisuuteen? Mitä on kansallismielinen musiikki, miten se ilmenee, kenelle se on kohdistettu; mikä on kansallismielisen musiikin olemassaolon tarkoitus ja oikeutus? Mistä se syntyy ja mitä se antaa?

    Toivotan menestystä kansallismielisen musiikin tekijöille.

    • Ei veteraani verta pelkää

      Vastaa

      Musiikki on matemattiikaa, universumin kerrannaisia. Ja vain silloin kun A=432Hz. Silloin se tekee hyvää aivoille ja silloin se kuulostaa hyvältä. Silloin se virittää ajattelua ja saa aivot alitajuntaisesti toimimaan yhdessä.

      https://www.youtube.com/watch?v=yfXh2Ay215M

      Kannattaa katsoa ihan loppuun asti vaikka otsikko kuinka kylmäisi.

  • Markku Heksamakkara

    Vastaa

    Kuunnellaan klassista ja arjalaista musiikkia JA modernimpaakin ulosantia.
    Aina jotkut peräkammarin tietsikkapeli-hiki nössöt selittämässä klasarista ja marssimusiikista kun joku pistää vähän rouheempaa ulosantia peliin. Nössöt.

  • Pekka Peitsonen

    Vastaa

    Neekerit keksivät myös benji-hyppyköyden. Tosin vasta valkoinen mies osasi tehdä siitä joustavan.

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Lue seuraavaksi