Giorgio Dossena on italialainen kansallisradikaali ja yksi Casa Pound-järjestön aktiiveista ja johtohenkilöistä. Dossena on toiminut koko aikuisikänsä kansallismielisessä toiminnassa, aloittaen aatteellisen matkansa kansallisradikaalissa opiskelijajärjestössä, Hän on vuosien varrella järjestänyt lukuisia mielenosoituksia ja tehnyt omalta osaltaan selväksi sen, että kadut kuuluvat niille, ketkä sen uskaltavat itselleen ottaa. Dossena on huhtikuussa järjestettävän Awakening III ‑konferenssin kuudes puhuja. Voit ilmoittautua konferenssiin osoitteessa awakeningfinland@protonmail.com
Tervehdys Giorgio! Haluaisitko esitellä itsesi suomalaisille lukijoille ja avata hieman henkilöhistoriaasi. Milloin koit poliittisen heräämisesi ja oletko aina ollut tiukan linjan nationalisti?
Hyvää iltaa! Olen Casa Poundin militantti ja aloin kiinnostumaan politiikasta lukioiässä, jolloin liityin Blocco Studentescoon (italialainen fasistinen opiskelijajärjestö), joka on Casa Poundin alajärjestö, ollessani noin 15-vuotias. Perheeni ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta politiikkaa kohtaan, mutta minulla oli luontainen vaisto nationalismin suuntaan: ensin ihastuin kansallismieliseen musiikkiin, ja opintojeni jälkeen kehitin vahvan kiinnostuksen itse liikettä kohtaan. Noihin aikoihin Blocco Studentesco oli vahvasti läsnä kouluissa, joten he olivat helposti saavutettavissa.
Mitkä periaatteet muodostavat maailmankatsomuksesi perustan ja kuinka ne näkyvät jokapäiväisessä elämässäsi?
Me Casa Poundissa uskomme voimakkaasti vapauteen: vapauteen kapitalismista, vapauteen sosiaalisesta mediasta, vapauteen vieraantumisesta, vapauteen alipalkatuista töistä ja niin edelleen. Joka ikinen päivä pyrin olemaan rehellinen ja työskentelemään kovasti perheeni, yhteisöni ja aidon sosiaalisen elämäni eteen (ei siis sosiaalisten verkostojen). Casa Poundissa näen päivittäin omin silmin, mitä tarkoittaa olla vapaa. Vapaa ajattelemaan ja vapaa tapaamaan ihmisiä, joille sota on todellisuutta, kuten esimerkiksi Karen-sotureille syvällä viidakossa. He elävät ilman sosiaalista mediaa, ilman luksusvaatteita ja kalliita huvituksia.
Tulevan konferenssin teema on ”Nova Europa – Eurooppa liberaalin hegemonian jälkeen”. Mitkä asiat tekevät liberaaleista arvoista niin vaarallisia, ja minkälaisia vaihtoehtoja meidän tulisi kyetä niille tarjoamaan? Mikä on oman esityksesi teema?
Nykyajan poliittisessa järjestelmässä finanssitalous on jokaisen ongelman ydin, jonka rinnalla kaikki muut ongelmat ovat toissijaisia. Jokainen hallituksen toimenpide on kansainvälisten suuryritysten sanelema, kun taas meidän omat yrityksemme ja elämämme jäävät ilman huomiota. Näemme tämän arvovalinnan joka puolella: taloudessa, maahanmuutossa, eurooppalaisten veren jäädessä aina toiseksi. Meidän tulee alkaa näkemään itsemme eurooppalaisina, hakea tietoa omista juuristamme, ja viimeinkin ajatella Eurooppaa kaikkien poliittisten toimiemme ydinperiaatteena. Liberaalidemokraattiset arvot ovat jotain, jota olemme maahantuoneet sellaisenaan Yhdysvalloista. Jokaisessa päätöksessä me vain seuraamme muita, tai sitten katsomme sivusta, kun kaksi valtaryhmittymää jakavat maailman keskenään. Se, mikä on oleellista, on nostaa Eurooppa maailmanpolitiikan keskipisteeksi, sillä nykyinen Euroopan unioni sen finanssipoliittisella olemuksellaan ei ole siihen kykenevä. Tämän mahdollistamiseksi jokaisen nationalistiryhmän tuleekin tähdätä päättäväisesti yhteiskunnalliseen muutokseen.
Olet Casa Pound ‑nimisen järjestön aktiivi, joka on tällä hetkellä yksi Euroopan suurimmista ja parhaiten järjestäytyneistä kansallismielisistä liikkeistä. Kertoisitko meille hieman järjestön pääperiaatteista ja millä tavoin te haluaisitte muuttaa italialaista yhteiskuntaa?
Casa Pound syntyi asuntokriisin aikana. Noihin aikoihin, ja vielä nykyäänkin, asunnot olivat Roomassa äärimmäisen kalliita, johtuen julkisen asuntorakentamisen sisäisestä korruptiosta ja asunnon omistajien harjoittamasta spekulaatiosta. Tyhjien tilojen haltuunotolla pyrimme varmistamaan katon italialaisten perheiden päälle, samaan aikaan kun kampanjoimme lakiuudistusten puolesta, jotka ratkaisisivat kyseisen ongelman. Casa Pound on liike, ei puolue, ja sen toiminta ei ole rajattu puoluepolitiikkaan, toiminnan koostuessa esim. ryhmäaktiviteeteista, urheilusta, musiikista, kv-yhteistyöstä jne. Olemme myös osallistuneet lukuisiin eri vaaleihin, ja saavuttaneet rohkaisevia tuloksia, kun otetaan huomioon radikaalit mielipiteemme ja asemamme Italian poliittisessa kentässä. Meillä on tällä hetkellä yli 5 000 militanttia ja 60 paikallisyhteisöä eri puolella Italiaa.
Casa Pound oli ensimmäinen järjestö pitkään aikaan, joka puhui sosiaalisista ongelmista oikeistolaisesta näkökulmasta. Italiassa on toiminut erilaisia kansallismielisiä puolueita, osan ponnistaessa meidän kanssamme samoista juurista, mutta saadessaan valtaa, ne ovat aina alkaneet seuraamaan liberaalin järjestelmän sääntöjä, jonka vuoksi monet heidän jäsenistään ovat liittyneet meihin: joukossa on työläisiä, opiskelijoita, pettyneitä aatetovereita, joilta kuitenkin löytyy vielä energiaa aatteen eteen ja niin edelleen. 20 vuoden jälkeen olemme ainoa alkuperäisille päämäärille uskollinen ryhmä, joka työskentelee päivittäin maamme muuttamiseksi parempaan suuntaan, sillä tällä hetkellä maassamme ei ole oikeutta, eikä aitoa ammattiyhdistysliikettä työntekijöidemme puolustamiseksi, joten aina kun maassamme esiintyy mielenosoituksia, Casa Pound muodostaa kyseisen joukon etulinjan. Olemme saaneet avunpyyntöjä jopa ihmisiltä, jotka ovat aiemmin äänestäneet kommunisteja. Saavuttaaksemme hyviä lopputuloksia pitkällä aikavälillä, meidän täytyy rakentaa vahvoja yhteisöjä, jotka opiskelevat, työskentelevät ja uskovat aatteemme voittoon.
Suomalainen lehdistö on kuvaillut Italian pääministeri Melonin hallintoa ”äärioikeistolaiseksi”, jopa fasistiseksi, vaikka todellisuudessa sen ajama politiikka ei käytännössä eroa yhdestäkään aiemmasta hallituksesta. Mikä on Casa Poundin suhtautuminen parlamentarismiin ja tulisiko kansallismielisten pyrkiä vaikuttamaan lainkaan parlamentaarisen järjestelmän sisällä?
Melonin puolue on joidenkin mielestä oikeistolainen, mutta siltä puuttuu vastakulttuuri, päämäärät, sosiaaliset visiot, radio, media, musiikki, joka tekee siitä käytännössä kyvyttömän saavuttamaan mitään todellista muutosta. Muutoksen saavuttaminen on erityisen vaikeaa EU:n alaisuudessa. Casa Poundin jäsenet osallistuvat vaaleihin, joskus saavuttaen hyvääkin vaalimenestystä, mutta Italian nykyisessä demokratiassa toimiminen on meille hyvin vaikeaa, sillä poliittisten puolueiden täytyy tehdä koalitioita menestyäkseen. Kun Casa Pound osallistuu vaaleihin, me lähdemme kisaan yksin, sillä emme halua edesauttaa yhtäkään ideologiaa, joka on periaatteidemme vastainen. Viimeisten vuosien aikana strategiamme on ollut se, että rohkaisemme joitakin militanttejamme asettumaan ehdolle keskikokoisissa kaupungeissa (hyvin tuloksin, kuten 10 % äänisaalis Bolzanossa, Luccassa ja Ostiassa). Kannattaa kuitenkin huomioida liikkeeseemme kohdistuva sensuuri (esim. Facebook poisti kaikki tilimme) pidemmältä aikaväliltä, aktiivisten rahoittajien puute sekä vastapuolen toistuvat hyökkäykset, jotka ovat niin fyysisiä kuin oikeudellisiakin.
Miten tavan italialaiset suhtautuvat tänä päivänä Mussoliniin ja historialliseen fasistiseen hallintoon? Ymmärtääkseni Italiassa ei koskaan toteutettu samanlaista miehittäjän suorittamaa aivopesua toisen maailmansodan jälkeen kuin Saksassa.
Vähemmän yllättäen heti sodan jälkeen kyseisen hallinnon ihannointi oli haasteellista, vaikka noina vuosina maastamme tulikin nykyaikainen (arkkitehtuuri, infrastruktuuri, lakijärjestelmä, sosiaaliturva, uudet kaupungit). Me ylläpidämme elävää osaa tästä fasismin perinnöstä, mutta pidämme mielessämme myös sen, että nykyajan ongelmiin vaaditaan nykyajan ratkaisut. Muistot menneestä suuruuden ajasta elävät silti vahvana nyky-Italiassa, vaikka vastustajamme yrittäisivät kuinka uskotella meille toisin!
Lähde: Kansalainen
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.