SML: Suomalaisen hoitoalan riittävä rahoitus on poliittinen arvovalinta

Julkaisemme Sinimustan Liikkeen kannanoton. Puolue perustaa maailmankatsomuksensa kansallisvaltion periaatteelle, jonka mukaan Suomi on suomalaisten kotimaa ja se pysyy suomalaisten kotimaana vain silloin, jos sitä asuttaa tulevaisuudessakin suomalainen kansa.

Aktivismi

Sinimustan Liikkeen sähköisen kannatusilmoituksen voi tehdä täällä!

Hoitoalan työtaistelussa on viime päivinä keskitytty riitelemään potilasturvallisuudesta ja suojelutyön toteutumisesta. Valmisteilla oleva ns. ”pakkolaki” ja riita suojelutyöstä ovat molemmat ongelmia jotka ovat vasta palkkaneuvotteluiden aikana ilmenneitä erimielisyyksiä, kun tilanne hoito- ja hoiva-alalla on ollut jo pitkään huolestuttava. Potilasturvallisuutta ei varmasti yksikään hoitaja halua vaarantaa, mutta vasemmistohallituksen kiirehtimä pakkolaki ei ole oikea ratkaisu tilanteen korjaamiseksi.

Hoitajalakko ja kärjistynyt tilanne on seuraus vuosikausia jatkuneesta ongelmasta. Hoitajat ovat jo pitkään olleet uupuneita ja tyytymättömiä työskennellessään riittämättömillä resursseilla ja joutuessaan joustamaan ja venymään jatkuvassa paineessa. Työvoimapulaa ei helpota yleisesti tiedossa oleva huonovointisuus työssä ja hoitoalan palkkataso.

Hoitajaliitot vaativat alalle viiden vuoden ”pelastusohjelmaa”, jossa palkkatasoa nostettaisiin 3,6 prosenttia vuosittain normaalien sopimuskorotusten lisäksi. Sopimuskorotukset ovat noin kaksi prosenttia. Alalle tuskin saadaan mitään muuta niin selkeää vetovoimatekijää kuin palkkojen tuntuva korotus tilanteessa, jossa hoitajia tarvitaan koko ajan enemmän ja ala on jo kokenut valtavan imagotappion.

Sinimusta Liike tukee hoitajien vaatiman ohjelman toteuttamista. On koko yhteiskunnan etu, että työntekijät voivat hyvin, jaksavat harrastaa ja pitää huolta itsestään. Tämä on mahdollista vain, kun hoitajia on riittävästi ja työstä maksetaan sen vaatimustason mukaan.

Julkisilla aloilla palkkoihin käytettävä raha on aina poliittinen valinta. Budjetista päättävät poliitikot, ja vallassa olevat päättäjät valitsevat, mihin käytettävissä oleva raha laitetaan ja miten se jaetaan. Palkkaneuvottelut käydään työmarkkinaosapuolten kesken itsenäiseksi virka- ja työehtosopimukseksi, mutta rahoitus ohjelmaan on saatava valtiolta. Valtio vastaa hyvinvointialueiden rahoituksesta 1.1.2023 alkaen.

Hoitajajärjestöjen vaatiman ohjelman kustannukset ovat vuositasolla 306–353 miljoonaa euroa sisältäen kaikki työvoimakulut. Riippuu hoitajien määrän kasvutarpeesta, mikä olisi todellinen tarve, jotta saataisiin resurssit oikealle tasolle.

Suomi käyttää OECD-vertailussa merkittävästi vähemmän rahaa terveydenhuoltomenoihin ja vanhustenhoitoon kuin muut Pohjoismaat. Suomen tulisi lisätä 4,2 miljardia terveydenhoitoon, jotta olisimme Ruotsin kanssa samalla tasolla.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n mukaan 100 euron palkankorotus kunta-alan sote-sopimuksen piirissä oleville maksaisi jokaiselle palkansaajalle 117 euroa lisää veroja vuodessa. Veronkorotus on vain yksi vaihtoehto, kuten myös olemassa olevista vuotuisista valtion menoista säästäminen. Sinimusta Liike on valmis etsimään sellaisia menokohteita, joista löytyy helposti säästettävää, jotta hoitoalan rahoitus saadaan katettua.

Vertailun vuoksi todettakoon, että tämän vuoden kehitysyhteistyöhön budjetoidut määrärahat ovat yli miljardi euroa ja maahanmuuttoviraston tilinpäätöksen mukaan sen kulut viime vuonna olivat yhteensä lähes kaksi miljardia euroa. Suomi maksoi vuonna 2020 EU:lle 781 miljoonaa euroa enemmän kuin sai sieltä tuloja.

Uusien aluevaltuustojen myötä poliitikot päättivät maksaa itselleen huikeita kokouspalkkioita ja palkkoja. Pelkästään valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajien palkkiot nousevat useisiin miljooniin euroihin vuosittain. Koko summa selviää todennäköisesti vasta vuoden kuluttua.

Useat poliitikot yli puoluerajojen kannattavat ratkaisuksi hoitajapulaan ulkomaisen työvoiman palkkaamista Suomeen hoitoalalle. Ainakin Tampere ja Turku ovat jo aloittaneet filippiiniläisten hoiva-avustajien tuonnin. Tarkoituksena on, että myöhemmin he siirtyvät sairaanhoitajan tai lähihoitajan töihin.

Ehdotus on kuin isku vasten ammattitaitoisten suomalaisten hoitajien kasvoja. Suomessa on 72 000 sosiaali- ja terveysalan koulutuksen saanutta ihmistä, jotka ovat siirtyneet muille aloille töihin. Viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan alle 30-vuotiaista hoitajista alanvaihtoa on harkinnut peräti 95 prosenttia. Syynä on huono palkka ja työolosuhteet, jotka ovat korjattavissa sellaisilla toimenpiteillä, joita hoitajajärjestöt ovat esittäneet.

Tämä on päättäjien arvokysymys, poliittinen valinta. Sinimustan Liikkeen valinta on suomalainen hoitoalan ammattilainen joka voi hyvin ja ansaitsee työstään kunnon korvauksen.

Lähde

Aktivismi Hoitajat Hyvinvointi Kansallismieliset Kansallismielisyys Kotimaa Politiikka Sinimusta Liike Talous Uutiset

Keskustelu

5 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • pertti grandell

    Vastaa

    noh toi että olisi ruotsin ”tasalla” ruotsissa on tosi heikko sairaala ja terveyspalvelut. siellä ei kohta kukaan osaa edes ruotsinkieltäkään useampi tuttu tullut suomesta hakemaan apua, kun svennuilla ei ole haluja ja taitoa. ei svennuille tartte olla kateellinen..ite asunut ruotsissa 25v. nykyinen svennumeininki on ihan persiistä.

  • Nimetön

    Vastaa

    Kehitysapuun riittää kuitenkin 1,3 miljardia euroa joka vuosi. Sellainen arvopohja.

  • TT

    Vastaa

    Sote-ala on Suomessa tuhottu tehokkaasti. Koska työn houkuttelevuus on huono, niin valtiolla ei ole muuta keinoa kuin orjatyöhön turvautuminen. Itse en antaisi orjan hoitaa itseäni, vaikka kuolisin. Sote-alaa rasittaa jo karmea koronapiikkipakko eli on otettava geneettinen myrkkypiikki vuosittain, jotta kelpaat töihin. Suomi on jo pitkällä matkalla helvettiin. Tätä maata ja sen globalistihallitusta ei kohta puolusta mikään muu kuin Naton velkaraha-palkka-armeija.

    • Oikeus ja kohtuus?

      Vastaa

      Tuo kokeellinen koronapiikki tai palkattomuus valinta sote-alalla koskee hoitajien lisäksi myös siivoojia, vartijoita, toimistotyöntekijöitä, välinehuollon työntekijöitä ja monia muita sotelaisia jotka eivät ole missään tekemisissä riskiryhmäläisten (eivätkä yleensä edes normipotilaiden) kanssa, pystyykö joku keksimään tähän jonkun oikeutuksen?

      Sen lisäksi että nämä muut sotelaiset tuppaavat unohtumaan jopa omien puolelta jo pelkästään pakkopiikkien vastustajien taholta siitä että nämä muut sotelaiset saattaisivat myös ansaita joskus pienen palkankorotuksen ei myöskään koskaan puhuta missään vaikka varsinkin siivoojille tämä koronahulluus ja hoitajapula ovat aiheuttaneet lisätöitä.

      No onneksi noissa vastakäydyissä aluevaaleissa valituille demari- ja keskustapoliitikkojen kavereille löytyy kymppitonnien palkkiot, afrikan ilmastotoimiin löytyy miljoonia ja 2019 syksyllä EU:n puheenjohtaavuus vuoron aikana hallituspuoluiden poliitikkoille palkatuille avustajille ja asiantuntijoille löytyy vielä tänä päivänäkin rahaa vaikka tuo EU:n puheenjohtajuus vuki onkin mennyt jo vuosia sitten…

  • GLGL

    Vastaa

    Hoitoala on ikävässä tilanteessa, koska kaikki heidän tekemät työtaistelutoimet nähdään ”epähumaaneina”, ”ihmisten terveydellä leikkimisenä”. Kun paperimies menee lakkoon, se on ok, koska kukaan ei kuole (pl. lakkoaikana ryyppyputkeen retkahtanut sellunkeittäjä). 

    Ammatillisen tasa-arvon ensimmäinen edellytys olisi, että jokaisessa ammatissa on yhtälainen mahdollisuus mm. työtaistelutoimiin. Punaviherhallituksen toitotukset tasa-arvoisesta yhteiskunnasta on 100% tyhjää puhetta. Muistakaa se uurnilla.

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

    Lue seuraavaksi