Sinimustan Liikkeen Suomessa ei ole turhaa poliittista hallintoporrasta sote-palveluissa

Sähköisen kannattajakortin voit allekirjoittaa osoitteessa https://puoluerekisteri.fi/puolue/26

Uutta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämismallia ovat olleet yrittämässä kaikki nykyiset eduskuntapuolueet erilaisilla hallituskokoonpanoilla. Jo yli kymmenen vuotta sitten Kiviniemen hallitusohjelma sisälsi kirjauksen sote-uudistuksen tarpeesta: ”Kunta- ja palvelurakenteen uudistamista jatketaan palveluiden laadun ja saatavuuden turvaamiseksi sekä menokasvun hillitsemiseksi. Julkisen palvelujärjestelmän tuottavuutta parantavat toimet ovat olennaisia kestävyysvajeen supistamisen kannalta. Niiden avulla voidaan turvata laadukkaat palvelut tulevaisuudessa. Kuntien järjestämisvastuulla olevien hoito- ja hoivapalvelujen toimivuutta ja tuottavuutta parannetaan.”

Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä vastaavat nykyisin kunnat tai kuntien muodostamat sairaanhoitopiirit. Ongelmana on pidetty sitä, että etenkin maaseutukunnissa väestö ikääntyy, nuoret muuttavat kasvukeskuksiin ja huoltosuhde heikkenee, ja että köyhtyvien ja vähäväkisten kuntien rahat eivät riitä kasvaviin sosiaali- ja terveydenhoitokustannuksiin. Reilut kymmenen vuotta sitten puhuttiin vielä suurten ikäluokkien ikääntymisen aiheuttamasta paineesta sote-aloilla, nyt jo tiedetään, että siihen huoleen ei uudistus ehtinyt vastaamaan. Siitä huolimatta nykyisenkin valtioneuvoston sote-oppaassa perustellaan uudistuksen tarvetta seuraavasti: ”Suomalaiset ikääntyvät ja tarve hoivalle kasvaa. Työikäisiä ihmisiä on jatkossa vähemmän ja syntyvyys laskee. Tämä yhtälö tuo vuosi vuodelta vähemmän verotuloja.” Opas kertoo myös että ”Uudistus tehdään palvelut edellä, ihmiskeskeisesti. Kun yhteiskunta muuttuu, on palvelujenkin muututtava.”

Lähtökohtaisesti sote-uudistuksen päämääränä on koko suunnittelun ajan ollut, että kaikki saavat laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita yhdenvertaisesti ja että hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut myös kuroa umpeen julkisen talouden kestävyysvaje. Yli kymmenen vuoden ajan ja kolmella erilaisella hallituspohjalla on uutta ja mullistavaa mallia yritetty tehdä. Vanhasen hallituksessa on uudistuksen lähtökuopat. Sipilän hallitus kaatui uudistustyön viime metreille, koska kokoomuksen valinnanvapausmalli ei kelvannut edes sen omille kansanedustajille. Perussuomalaisilla ei ollut hallituskautenaan omaa kantaa ollenkaan sote-uudistukseen, vaan Sipilä saneli puolueen linjan. Rinteen hallitus avasi keskustan maakuntamallin unohtaen, että alkuperäinen tavoite oli sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdenvertaistaminen, ja kustannusten hillitseminen. Marinin hallitus jatkoi samalla linjalla päätyen jo aluevaaleihin asti. Kymmenessä vuodessa tähän uudistustyöhön on syydetty satoja miljoonia euroja ja perustettu lukemattomia uusia virkoja julkiselle sektorille. Nyt tuntuu pääasia olevan, että saadaan kokonaan uusi verottaja- ja hallintoporras perustettua. Uusi vaaleilla valittava maakuntavaltuusto, sen hallitus ja mahdolliset lautakunnat kiehtovat kaikkia eduskuntapuolueita, jotka ovat olleet vuosien varrella mallia hiomassa.

Marinin hallituksen soteratkaisun erot edellisen hallituksen malliin ovat vähäisiä. Esityksestä puuttuu valinnanvapausmalli, joka oli edellisessä hallituksessa kokoomuksen ajamana kiistakapulana ja josta puolue riiteli sisäisestikin. Kokoomuksen mallissa tarjottiin asiakkaalle valittavaksi sotepalvelut joko julkisena tai yksityisenä. Marinin hallituksen mallissa julkisella puolella on päävastuu, mutta niitä täydennettäisiin yksityisillä palveluilla kuten nykyisinkin. Toinen eroavaisuus on nimellinen, eikä vaikuta käytäntöön tai sisältöön mitenkään, Sipilän hallituksen ”itsehallintoalueet” ovat nykymallissa ”hyvinvointialueita”. Niiden määrässä sen sijaan on hieman eroa, edellisen hallituksen esityksen 18:n alueen sijaan niitä on nyt 22. Enää ei kukaan pohdi näin pienten alueiden perustuslaillisuutta, vaikka sitä epäiltiin viime kaudella jo 18:sta alueesta. Kokonaan uutena on Marinin hallituksen mallissa Uudenmaan erillisratkaisu, jossa maakunnassa on viisi itsehallinnollista aluetta, joista Helsingin kaupunki on yksi oma alueensa. Neljä muuta aluetta ovat Länsi-Uusimaa, Keski-Uusimaa, Itä-Uusimaa sekä Vantaan ja Keravan yhteisalue. Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren mukaan ”Tämän seudun koko, väestönkasvu, asunnottomien määrä sekä vieraskielisten ja maahanmuuttajataustaisten ihmisten määrä velvoittaa katsomaan tätä aluetta erillistapauksena.”

Sinimustan Liikkeen Suomessa huoltosuhteen jatkuvaa heikkenemistä, maaseutukuntien köyhtymistä ja eriarvoisuutta sosiaali- ja terveyspalveluissa ei hoideta perustamalla uutta vaaleilla valittavaa hallintoporrasta ja kasvattamalla siten jo ennestään paisunutta julkisen sektorin virkamiehistöä ja poliittista leikkikenttää. Me emme siirtäisi järjestämisvastuuta kuntakentältä kasvukeskuksiin, koska samalla siirretään päätösvalta pienistä kunnista suuriin kaupunkeihin. Sinimustan Liikkeen sosiaali- ja terveyspoliittiseen ohjelmaan on kirjattu: ”Hoidolla ja palveluilla on edellytykset nivoutua paremmin yhteen, jos perusterveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja erikoissairaanhoito ovat yhden johdon ja yhden budjetin alaisuudessa. Sinimusta Liike kannattaa valtion järjestämisvastuuta sekä rahoitusta sosiaali- ja terveyspalveluissa.” Puolueemme tavoitteena on pitää koko Suomi asuttuna ja rohkaisemmekin kansalaisia muuttamaan suurten asutuskeskusten ulkopuolelle. Uskomme, että voimme turvata sote-uudistuksen tavoitteena olevat yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille kaikkialla Suomessa esimerkiksi leikkaamalla vierasväestön aiheuttaman kuormituksen julkiselle taloudelle, joka tarkoittaisi esimerkiksi tulkkipalveluista, kotouttamispalveluista, turvapaikanhakijoiden etuuksista ja monista muista monikulttuurisuutta ja väestönvaihtoa edistävistä sosiaali- ja terveyspalveluista aiheutuvien kustannusten poistumista. Nykyaikana virkamiehet ovat olleet haluttomia laskemaan maahanmuuton kustannuksia, mutta pelkästään olemassa olevien laskelmien perusteella voidaan arvioida summan riittävän pitkälle siirrettynä suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluihin. Purkamalla hallintoa ja kouluttamalla virkamiehistöä hoiva-alalle vastataan hoitajapulaan samalla kun hillitään menokasvua.

Nyt toteutettava malli on epäonnistunut ja perustettava uusi halllintoporras on turha. Meneillään olevissa vaaleissa kaikkien eduskuntapuolueiden ohjelmissa luvataan suuria parannuksia sote-palveluihin, mutta ei ratkaisuja niiden toteuttamiseksi. Yhdenkään puolueen ohjelmassa ei ole ehdotuksia lupausten rahoittamiseen. Perustettaville hyvinvointialueiden hallinnoille ei ole tulossa omaa rahoitusmallia, vaan alueet saavat lähes koko rahoituksensa valtiolta, joka korvaa vastaisuudessa alueille palvelutarpeen kasvusta aiheutuneet menot vain 80-prosenttisesti.

Vaaleilla valittavan hallintoportaan sijaan Sinimusta Liike perustaisi valtion alaisuuteen lakisääteisten sote-palveluiden, kuten perusterveydenhuollon, sosiaalipalveluiden, erikoissairaanhoidon ja pelastustoimen palveluorganisaation, Katen (Kansan terveys), jota johdettaisiin asiantuntijavetoisesti ja ohjattaisiin poliittisesti. Puolueemme ohjelman mukaan perustulomalliin siirryttäessä purettaisiin nykyinen tukijärjestelmä, eli käytännössä lähes kaikki nykyisen kansaneläkelaitoksen palvelut. Kelan purkamisesta vapautuisi resursseja uuden soteorganisaation käyttöön. Uuden organisaation sotevaltuusto muodostettaisiin eduskuntavaalien tuloksen mukaan valituista kansanedustajista, jotka puolestaan päättäisivät hallituksen kokoonpanosta siten, että kaikki maakunnat olisivat edustettuna, sekä lisäksi hallituksessa olisi asiantuntemus kaikkien sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen osa-alueilta. Jokaiseen maakuntaan perustettaisiin valtakunnallisen sote-organisaation tulosyksikkö, jonka alaisuuteen palvelut jaetaan.

Sinimustan Liikkeen Suomessa perusterveydenhoito ja sosiaalipalvelut ovat lähipalveluita, jotka löytyvät jokaisesta kunnasta ja jokainen suomalainen saa viipymättä tarvitsemansa palvelut sosiaalisesta tai taloudellisesta asemastaan riippumatta. Keskus- ja yliopistolliset sairaalat sijaitsevat siten, ettei kenenkään matka hoitoon ole kohtuuton. Myös pelastuspalvelut on järjestetty niin, että henkilöstö pääsee ajoissa paikalle, kun sitä tarvitaan. Tähän kaikkeen ei tarvita kallista ja monimutkaista hallintohimmeliä, vaan valtion kustantama ja johtama asiantuntijavetoinen palveluorganisaatio, jossa verotulot laitetaan suomalaisten sote-palveluihin, ei hallintobyrokratiaan. Puolueemme sote-mallissa rahoitus tulisi suoraan valtiolta, ilman nykyisenkaltaista kuntien valtionosuusjärjestelmää tai ilman suunniteltua uutta maakuntaveroa. Kustannukset jakaantuisivat tasaisemmin koko maahan, eikä kuntien tarvitsisi kilpailla väestörakenteesta rahan vuoksi. Valtiovastuisen mallimme palveluverkko kattaisi koko maan, ja takaisi kaikille suomalaisille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut riippumatta asuinpaikasta tai sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta.

(Tiedote on päivitetty 1.6.2021 julkaistusta kannanotosta)

Lähde