Kansallishengestä ja itsenäisyydestä

Partisaani julkaisee itsenäisyyspäivän kunniaksi lukijan palstalla artikkelin suomalaisesta kansallishengestä sekä itsenäisyyden merkityksestä nykysuomalaisille.

Lukijan mielipide

”Tien mä soiton sorsan luusta,
Kantelen kalan evästä;
Laulain ennen isoni läksi,
Soittaen meni sotahan,
Toitotellen tappelohon.
Sinne kaski kaatukohon,
Sotipelto sortukohon,
Kuime ääni kuuluevi,
Laulun kaiku laajenuevi.”

Suomalainen kansanviisaus perustuu runoperinteeseemme. Runojemme juuret kurottelevat kauas kansallisen historiamme aikaan, josta on jäljellä enemmän myyttejä kuin tarkkaa tutkimustietoa. Runo ei kuitenkaan kuulu menneisyyteen, vaan kansalliset myytit ovat ajattomia. Ne ovat ydin, jonka ympärillä kansakunnan historia kulkee kukoistuksesta rappioon ja kuoleman kautta uuteen syntymään. Kansalliset myyttimme tuntuivat jo esi-isillemme muinaisilta, osaksi jopa tuonpuoleisilta. Ja toisaalta ne puhuttelivat esi-isämme väkevyytensä, välittömyytensä ja ajankohtaisuutensa vuoksi yhtä voimakkaasti kun ne puhuttelevat meitä tänään.

Yllä lainaamani runo kertoi taistelusta ja samalla suomalaisuuden symbolin, kanteleen synnystä. Elämme aikaa, jolloin eurooppalaiset valtiot kieltävät muinaisia symboleita, riimukirjaimia sekä jumalten nimiä miellyttääkseen tänne tunkeutuneita vihamielisiä muukalaisia. Muinaisten symbolien herättäminen Euroopassa onkin jo itsessään taistelua aikamme suurinta vainolaista – globaalia ja juuretonta, mammonasta riippuvaista parasiittia – vastaan.

Olen usein kuullut väitettävän, että poliittisesta taistelusta puhuminen ei sovi itsenäisyyspäivän arvokkaaseen tunnelmaan. Olen kuitenkin tästä täysin eri mieltä ja niin uskon lukijoidenkin olevan. Ensisijaisesti suomalaisuus ei nimittäin ole meille sinfoniaorkesterin esittämä sävelmä tai maalaus puoliautiossa galleriassa. Meille kansallishenki on läsnä joka hetki, ei vain juhlatilaisuuksissa. Kansallishengen ilmaiseminen ei ole aina kesyä tai sivistynyttä – kriisin aikoina se voi vaikuttaa suorastaan barbaariselta. Kriisin aikoina se versoo villisti maaperästä, jota tänne erehtyneiden vainolaisten veri ravitsee.

Suomalaisuuden juurilla

Suomalaisuus ei suinkaan syntynyt rikkaan ja koulutetun eliitin porvarillisena harrastuksena. Suomalaisuus oli jo olemassa kauan ennen luokkasotia sekä kansan pirstoutumista urbaaniin yläluokkaan ja köyhiin. Meidän päiviimme säästyneen kalevalaisen perinteen kehtoihin lukeutuneessa Karjalan Vuokkiniemessä oli runonlaulanta vielä 1800-luvulla niin yleistä, että sitä harrastivat ”nuoret ja vanhat, miehet sekä naiset”. Näin suomalainen maailmankuva, kansanviisaus ja mytologia välittyivät sukupolvelta toiselle osana tavallisen rahvaan arkea. Kansan vaalima perintö toimi myöhemmin selkärankana Kalevalalle.

Viime vuosisadalla juureton globalistinen kulttuuri kuitenkin pyyhki myös Vuokkiniemen yli suomalaisuuden vaipuessa syvään uneen jopa perinteemme sydänmailla. Kun maailmankuvia ja arkista kokemusta nyt vertaillaan, ei syrjäisemmänkään kunnan suomalainen eroa juurikaan amerikkalaisesta Youtube-julkkiksesta tai singaporelaisesta sijoittajamiljardööristä. He kaikki ovat osa samaa pinnallista, kyynistä sekä rahan ja hyväksynnän tavoitteluun sairaalloisesti keskittyvää maailmankulttuuria. Vaikka ”monikulttuurisuuden rikkautta” toistellaan mediassa kuin uskonnollista mantraa, on totuus päinvastainen! Elämme globaalissa yhtenäiskulttuurissa, jossa kaikki kansat on pakotettu palvelemaan samoja epäjumalia: Dollaria, ylikansallisia liittovaltiotavoitteita sekä niin sanottua ihmisarvoa, jonka nojalla verenperintömme tuhoavaa joukkomaahanmuuttoa pyritään oikeuttamaan.

On aika esittää vastalause kansainvälisyyden kiroukselle. Suomella, kuten kaikilla kansakunnilla, on nyt edessään vain kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on, että alistumme vapaaehtoisesti monikansallisten suuryhtiöiden palkkaorjiksi, jotka hiljalleen tuhotaan sukupuuttoon väestönvaihtopolitiikalla.

Toinen vaihtoehto on, että ryhdymme rakentamaan kokonaan uudenlaista yhteiskuntaa, joka ruokkii suomalaista kansallishenkeä herättäen suomalaisuuden lopulta jälleen eloon. Kulttuurillinen itsenäistyminen vaatii taloudellista ja poliittista itsenäisyyttä. Halpaan tuontirihkamaan perustuva kestämätön maailmantalous on korvattava omavaraisella suomalaisella tuotannolla. Ihmisten, pääomien ja tuotteiden liikkuvuutta rajojen yli on rajoitettava radikaalisti. Kansallisesti omaleimaiset tavat ja ajatukset eivät nimittäin pääse syntymään, mikäli meidät on arkisin kytketty ahnehtivaan amerikkalaiseen voitonmaksimointi- ja kulutuskoneistoon sekä kulttuurillemme vieraisiin brändeihin.

Suomalaisia heimosotureita.

Soturiyhteiskunta

On sanottu, että kansakunnat syntyvät sotilaallisina ja askeettisina. Lopulta kansakunnat kuolevat, kun mielihyvän ja mukavuuden tavoittelu ovat ohittaneet kaikki muut arvot. Sama sykli on toistunut myös suomalaisten kohdalla. Ironista kyllä, kulttuurimme kuolinkellot olivat alkaneet jo soida poliittisen itsenäisyytemme aikoihin sata vuotta sitten. Runonlauluperinne oli tuolloin jo lähes tukahdutettu. Luonnon kiertokulussa kuolemaa seuraa kuitenkin aina uusi syntymä, ja myös Suomi tulee heräämään jälleen. Nuoren kansakunnan tavoin sen arvot tulevat olemaan sotilaallisia, luonnonläheisiä ja ruumiillisia – tulevaisuuden suomalaiset eivät myrkytä itseään ulkomaalaisperäisellä roskaruoalla, roskaviihteellä saati roska-arvoilla.

Innoitusta uudelle yhteiskuntamallille voimme saada lähihistoriasta. Pian itsenäistymisen jälkeen Suomi taisteli suursodassa kunniakkaassa seurassa. Rinnallamme oli valtioita, jotka pyrkivät rakentamaan nykyaikaisia yhteiskuntia spartalaisten soturiarvojen pohjalle. Aseveljiemme kansallisradikaalit valtiomallit osoittivat, ettei meidän eurooppalaisten tarvitse kokonaan luopua teknologiasta ja tieteellisestä edistyksestä voidaksemme silti muodostaa elävän suhteen ympäristöömme, kulttuuriimme ja vereemme. 1900-luvun alkupuoliskon soturiyhteiskunnat toivat ikiaikaisen maailmankuvan modernille ajalle. Uusissa soturiyhteiskunnissa kansalaiset kasvatettiin nuoresta pitäen viettämään pitkiä aikoja koskemattomassa luonnossa, muistamaan esi-isiään, herättämään kansalliset symbolit ja rituaalit henkiin, puolustamaan maataan viimeiseen veripisaraan asti sekä elämään kuten muinaisten kertomusten sankarit.

Vaikka moderni soturiyhteiskunta ei luovu tieteestä, teknologisen maailmankuvan ei anneta siellä myrkyttää kansalaisia. Moderni soturiyhteiskunta puolustaa raivokkaasti luontoaan hyväksikäytöltä ja kerskakulutukselta. Se velvoittaa kansalaisia elämään terveellisesti ja liikkumaan jatkuvasti ulkoilmassa. Tämä itsessään voi kuulostaa järkyttävältä modernin elintason rappeuttamien ihmisten korviin. Tiedämme kuitenkin, mikä on vaihtoehto. Nykyinen elintaso ynnättynä liberaaliin ja laiskistavaan kulttuuriin on tuhonnut paitsi suomalaisten kunnon myös mielenterveyden. Fyysistä rappeutumista seuraa väistämättä myös kulttuurin itsemurha, sillä sairaalloisen sisätilaihmisen sielukin on mätä. Ainut ratkaisu liberalismin, teknologian ja elintason synnyttämälle ongelmalle on siis kansallismielisen soturiyhteiskunnan rakentaminen. Kun terve sielu herää ruumiin tervehtyessä, myös suomalaisuus voi jälleen herätä.

Itä-Karjalan sotalippu.

Veri ja maa

Kansallinen liike tarvitsee esikuvikseen taistelijoita, jotka ovat uhranneet kaikkensa isänmaansa eteen. Palatkaammekin siksi Vuokkiniemelle. Heti Suomen virallisen itsenäistymisen jälkeen joukko isänmaanystäviä totesi, että itsenäistymistyö oli jäänyt kesken. Täydellistä itsenäisyyttä vaaliakseen voimansa yhdistäneet suomalaiset tunnettiin heimosotureina. Kalevalaisen perinnön inspiroimana he kävivät taisteluun idän bolševikkeja vastaan suojellakseen suomensukuisia veljeskansoja ja näiden ainutlaatuista perinnettä. Heimosotureiden innoittamina meidänkin on taisteltava, sillä vaikka Suomi on tänäänkin nimellisesti itsenäinen, on kansallishenkemme kuollut globalismin myrkytykseen!

Tahdon nähdä uudelleensyntyneen Suomen – samanlaisen, josta heimosotureiden rinnalla taistelleet Karjalan metsäsissit Jalmari Takkinen ja Vasili Levonen unelmoivat. He tahtoivat herättää suomalaiset myytit henkiin ja käyttivätkin maanalaisessa sodassaan salanimiä Ilmarinen ja Ukko Väinämöinen. Heille salanimien taustalla vaikuttaneet runot eivät olleet muisto menneisyydestä vaan väkevää todellisuutta, jonka puolesta he olivat valmiita kuolemaan sekä vuodattamaan vainolaisten verta.

Kalevalaisesta perinteestä inspiroituneiden sissitaistelijoiden vaalima muinaissuomalainen maailmankuva jakoi ihmissielun kolmeen osaan: löylyyn, itseen ja luontoon. Löyly oli konkreettinen henki, jonka lähtiessä ihminen konkreettisesti kuolee. Itse oli puolestaan se osa sielua, joka on syntynyt osana sukupolvien ketjua ja joka määrää näin ihmisen kohtalon osana heimoa. Suomalaisen sielukäsityksen viimeinen osa, luonto, puolestaan viittaa useiden tulkintojen mukaan yhteyteemme maailmankaikkeuden ikuisiin lakeihin. Maailmankaikkeuden kutsuminen luonnoksi oli loogista muinaissuomalaisessa maailmankuvassa, jossa metsä itsessään merkitsi äärettömyyttä. Metsä oli myös yksi kiertoilmauksista karhulle, jota esi-isämme pitivät myyttisenä kantaisänään.

Suomalainen sielu rakentui siis esi-isien ketjuun liittyvästä itsestä sekä pyhästä luonnosta. Esi-isät ja luonto ovat yhtä kuin veri ja maa. Ilman näitä yksikään kulttuuri ei kykene elämään, sillä juuristaan irrotettuna kansakunnat kuihtuvat ja katoavat. Ei ole olemassakaan verestä ja maasta irrotettua suomalaisuutta. Suomensukuiset heimot ovat kautta historian syleilleet luontoa sekä etsineet pyhyyttä lehdoista, Hiiden alttareilta, Tapion pöydiltä, uhritarhoista, Ukonvuorelta, jokien varsilta ja tähdistä. Sieltä suomalaisuus voidaan uudelleen myös löytää, kunhan puhdistamme mielemme globalismin saastaisista arvoista ja nostamme verenperimämme vaalimisen kulttuurimme keskiöön.

Tehtävämme ei ole helppo. Koskaan aiemmin historiassa veremme ei ole ollut yhtä vakavasti uhattuna kuin nyt. Nykyinen väestönvaihdon kriisi on häpeäksi kansallemme. Esihistorialliset edeltäjämme saapuivat maapallon pohjoisimpiin kolkkiin jään, lumen, pimeyden, petojen ja niukkuuden keskelle uhmaten vaaroja ja pelkoa. Vain parhaat heistä selvisivät pohjoisen luonnon tulikasteesta ja näin varmistivat Suomen suvun jatkumisen. Nyt heidän jättämänsä perintö ollaan pilaamassa peruuttamattomasti. Me emme kuitenkaan salli, että korruptoituneet poliitikot yrittävät murskata suomalaisten vuosituhansien työn ja perinteen vain siksi, että heitä rahoittava kansainvälinen parasiitti tahtoo tuhota Euroopan kansakunnat. Nyt on uuden itsenäisyystaistelun aika!

Lukijan mielipiteet ovat Partisaanin lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita Partisaanin toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen julkaisun yleiseen sähköpostiin.
FilosofiaHeimosodatHistoriaIku-TieraItsenäisyysItsenäisyyspäiväKalevalaKansallishenkiKansallismielisetKansallismielisyysKansallisradikalismiKarjalaKolumnitKotimaaKulttuuriLukijan mielipideLuonnonsuojeluMuinaisuskoOmavaraisuusPolitiikkaRunoperinneTalousVäestönvaihtoYhteiskunta

Keskustelu

8 kommenttia

  • Lord Mystery

    Vastaa

    Pahoittelen englanninkielistä sanontaa, mutta en saanut toimimaan suomeksi. 

    ”Bad times men make good men. Good men make good times. Good times make bad men. Bad men make bad times.”

    Eli jotenkin näin:

    Kovina aikoina kasvaa kovia ihmisiä, jotka kovuudellaan muuttavat kovat ajat hyviksi ajoiksi. Hyvinä aikoina kasvaa pehmeitä ihmisiä, jotka heikkoudellaan muuttavat hyvät ajat huonoiksi ajoiksi. Ja näin karuselli ja ajan pyörä pyörii. 

    Hyviä aikoja seuraa huonot ajat ja sitten taas huonot, jonka jälkeen koittaa hyvät ajat jne etc. 

    Euroopalle ja länsimailla on ollut 500 vuotta jatkuvaa kasvua ja kehitystä, joka on saatu jatkuvalla kamppailulla. Nyt elämme murrosta ja Länsi tulee vajoamaan kurjuuteen. Eurooppa tulee tästä kurjuudesta vielä nousemaan, mikäli rotujen sekoittaminen lopetetaan. Jos näin ei tehdä, tuloksena on Intian tai Brasilian kaltainen ”epäonnistunut suurvalta” jota asuttaa suuruuteen kyvytön sekamassa.

  • Anonyymi

    Vastaa

    Näin ”itsenäisyyspäivänä” voimme vain muistella menetettyä itsenäisyyttä ja ryhtyä toimiin, että saisimme sen vielä takaisin! Kohti Vapautta!

  • Perintömme: Kielemme

    Vastaa

    Jos emme muuhun pysty niin vaalikaamme sitä arvokkainta perintöä jonka esi-isät meille antoivat: suomenkielen. Puhukaamme aina kirjakieltä ja kehittykäämme siinä, vaalikaamme kieltämme. Se on jotain mitä meiltä ei ikinä voi ottaa pois ja joka erottaa meidät muista. 

    Älkämme sortuko puhekielen käyttöön kuten uutisoinnissa on käynyt. ja lopettakaamme kolmen kirjaimen yhdistelmien käytön yhdessä amerikkalaisten sloganien kanssa. Kaiken voimme ilmaista suomenkielellä ja kirjoittamalla sanan kokonaan. Poislukien tietysti viralliset lyhentämissäännöt.

    Nuorena en itse niinkään kiinnittänyt huomiota itse kieleen. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan sen vaikutuksen ihmisiin. Se vaikuttaa mielialaan ja sillä voi vaikuttaa ihmisten kehitykseen, henkiseen kasvuun.

    .…huonot ajat luovat vahvoja miehiä…

  • Rahaa tyhjästä

    Vastaa

    Suomalaiset ovat eläneet pohjoisen ilmaston ankarissa oloissa, suuri osa lapsista on kuollut oloista johtuen. Siksi huonot mutaatiot vähenivät ja hyvät lisääntyivät. Näin suomalaisista tuli euroopan älykkäintä ja sopeutuvinta kansaa kansaa. Vielä 1915 suomalaiset olivat Euroopan köyhintä väkeä. Suomalaisista oli kehittynyt ankarissa luonnonolosuhteissa altruittismiin tukeutuva kansa. Noissa oloissa epäitsekäs, pyyteetön ja uhrautuva elämä oli välttämättömyys kehittymiselle.

    Olot ovat muuttuneet, lapsikuolleisuus on likimain nolla, joten huonotkin muaatiot ovat levinneet suomalaisiin. Kun on altruistinen ja epärealistinen, tämä on johtanut nykyisiin ongelmiin. Vallanpitäjien tekojen taustalla voi olla geeniperintönä saatu altruismi, mutta tekoja ohjaavatkin haitalliset mutaatiot, harhakuvitelmat ja vallanhimo.

  • juha.

    Vastaa

    Eipä tuollaisia kirjoituksia enää paljoa näe. Valitettavasti!

  • rellinen

    Vastaa

    Vienan karjalan runonlaulajien suvut olivat tietääkseni lähtöisin pohjois-pohjanmaalta. Eli kyseinen kalevalainen perintö on jäänne länsi-suomalaisesta ja kainulaisesta(pohjalaiset, kveenit) kulttuurista. Kulttuurista, joka vaikutti suomen valtion nykyisellä alueella ennen katolisuuden tunkeutumista ja ruotsin vallan aikaa.
    ”Glopalismin myrkytys” on lyhyesti ja ytimekkäästi kgb-mafian tuottamaa myrkkyä. Neuvostotiedustelun länteen rakentaman vasemmistolaisen rikollisjärjestön harjoittamaa länsimaiden vastaista rosvoretkeilyä, varallisuuden haaskuu- ja hävityskampanjaa.
    On varmaa että kgb:n perillinen fsb edelleenkin vaikuttaa näiden tuholaisten ja ko. tuholaisten ohjaileman roskasakin kautta länsimaissa ja vie neuvostoliiton aikana käynnistämänsä ”aseettoman” sodan loppuun.
    Neuvostoliitto oli venäjän imperiumi. Venäjä on neuvostoliiton perillinen. Fsb on kgb:n perillinen. Nyky venäjällä valta ja rahat ovat kgb:n kasvattien fsb:n herrojen käsissä.
    Turhaan te kierrätte totuutta kuin kissa kuumaa puuroa.
    Länsimaalaisen vasemmiston, suvakkien harjoittama ”venäjän vastainen mekkalointi” ja venäjän disinformaattoreiden etsiminen länsimaalaisten kansallismielisten keskeltä on juuri sitä pahimman luokan Venäjän disinformaatiota. Palvellen täydellisesti, pakotteita myöten juurikin venäjän ja sen vallanpitäjien etuja.

  • Anonyymi

    Vastaa

    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007665702.html
    PolPo kiinniottanut henkilöitä tarrojen liimaamisesta. Epäillään ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.” Demokrattinen Suomi = totalitaristinen poliisivaltio.

    Poliittinen poliisi = Kansanpetturi!

  • SuomenSisu

    Vastaa

    Hyviä aikoja seuraa huono ajat ja honoja hyvät. Meidän ei pidä luovutaa ja mennä iloisina lampaina rokotetavaksi. Juuri nämä ovat ne ajat jolloin sisu mitataan. On helppoa lähhteä lauman mukaan niin kapinassa kuin suostumisessa, mutta se joka pysyy asiansa alla vielä silloin kun kaikki toivo on näennäisesti menetetty on todellinen Partiisaani. Taistelkaamme taistelemisen vuoksi.

  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

    Lue seuraavaksi