Vieraskynä: Poliittisesta väkivallasta ja varautumisesta

Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon poliittisesta väkivallasta ja kuinka siitä ollaan huolissaan. Myös uuskielen termit kuten ”maalitus” ja ”vihapuhe” ovat ahkerassa käytössä. Narratiivin mukaan uhkakuvana ovat kansallismieliset tai konservatiiviset toimijat, kun taas uhreina puolestaan esiintyvät monikulttuurisuuden ja muun arvoliberalismin kannattajat.

Vasemmistotaustaiset poliitikot ja toimittajat ovat usein innokkaimpia ”maalitus”-termin viljelijöitä, vaikka monesti itse vasemmistoaktivismi perustuu juuri vastapuolen toimijoiden maalittamiseen ja joukkohysterian lietsomiseen. Itse asiassa juuri äärivasemmisto toi Suomeen räikeimmän maalittamisen muodon, kun se ryhtyi vuonna 2012 julkaisemaan järjestelmällisesti kansallismielisten aktivistien henkilötietoja ja jopa kotiosoitteita Internetissä. Sittemmin tämä johti vastatoimiin kansallismielisten puolelta ja nykyään antifasistien into tai koko toimintakyky on laantunut tuolta osin. Oma lääke ei maistunutkaan hyvältä?

Yksi vakava esimerkki äärivasemmistolaisesta maalituksesta ja sitäkin huolestuttavammasta mediahiljaisuudesta nähtiin itsenäisyyspäivänä 2019. Tuolloin noin kymmenen hengen naamioitunut joukko äärivasemmistolaisia hyökkäsi kansallismielisen pariskunnan kimppuun näiden kotipihan parkkipaikalla Vantaalla. Raukkamainen hyökkäys tapahtui itsenäisyyspäivän aamuna, mikä tarkoittanee sitä, että tekijät ovat olleet koko yön pihalla vaanimassa. Teossa pahoinpideltiin sekä pariskunnan miestä että naista hyödyntäen huomattavan ylivoiman lisäksi kaasusumuttimia ja lyömäaseita!

MTV Uutiset julkaisi tapauksesta yhden jutun, mutta mikään muu media ei ole kirjoittanut asiasta lainkaan. Ei nähty huolestuneita pääkirjoituksia tai Twitter-ketjuja äärivasemmiston poliittisesta väkivallasta. Poliisikaan ei tiedottanut tapauksesta julkisuuteen puhumattakaan siitä, että olisi selvittänyt iskun tekijät.

Kansallismielinen – varaudu puolustamaan itseäsi ja tovereitasi

Kansallismielisten hutera oikeusturva ei tietenkään tule yllätyksenä aktivisteille, jotka tiedostavat, että näissä asioissa voi joutua turvautumaan oman käden oikeuteen. Sittemmin Suomessa kielletyn Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen englanninkielinen verkkosivusto kertoikin tuolloin (itsenäisyyspäivänä 2019), että samana iltana marssien jälkeen joku äärivasemmistolainen oli saanut Helsingissä selkäänsä kostoksi aamun törkeästä pahoinpitelystä.

Kun puhutaan Vantaalla 6.12.2019 tapahtuneesta hyökkäyksestä, voidaan myös kysyä, että onko pahoinpitely edes oikea termi tapahtuneelle? Jos tekoa verrataan toteutukseltaan hyvinkin samanlaiseen ja median uutisoinnin mukaan samankaltaisin motiivein (paitsi vastakkainen aatemaailma) tehtyyn etnonationalismia vastustaneen perussuomalaisen Pekka Katajan ”murhanyritykseen”, voidaan huomata, että poliisin ja median suhtautuminen poliittiseen väkivaltaan todellakin riippuu uhrin edustamista aatteista.

Molemmissa tapauksissa kimppuun käytiin astaloin varustautuneina kotirauhan piirissä. Vantaan tapauksesta ei käytännössä tiedotettu yleisöä lainkaan ja poliisi lätkäisi asialle lievimmän mahdollisen nimikkeen. Sen sijaan tunnettuna rodunsekoittajana profiloituneen Katajan tapausta päätettiin tutkia vakavimmalla mahdollisella nimikkeellä ja se on ollut säännöllisesti esillä mediassa. Riepoteltiinpa asian tiimoilta julkisuudessa täysin syytöntä miestä, jonka poliisi ja lehdistö ensin leimasivat syylliseksi, mutta joka sittemmin vapautui epäilyistä oltuaan ensin jopa vankeudessa julkisen mustamaalauksen vuoksi.

Tapausten vertailu osoittaa, että kansallismielisillä tulee olla valmius tarvittaessa itse vastata kimppuun käymisiin, sillä viranomaiset ja media eivät toimi puolueettomasti. Hyökkäys yhtä vastaan on hyökkäys meitä kaikkia vastaan. Järjestäydy, kuntoile ja varaudu!

Lähteet: MTV Uutiset, Pohjoismainen Vastarintaliike