Sinimustan podcastin tuoreen jakson teema on metamodernismi. Tämä saattaa tulla jollekin uutisena, mutta postmoderni aikakausi on jo ohi. Nykyinen aikakautemme on nimeltään metamoderni ja se on edellistä paljon hedelmällisempää maaperää aatteellemme.
Sinimusta podcast kertoo keskittyvänsä erityisen painokkaasti ajattomiin ideologisiin, kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin teemoihin päivänpolitiikan sijaan. Podcastia juontavat puolueen jäsenille tutut Tapio Rantanen ja Lauri Hokkanen.
Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.
Tohtori Susivaaratar
Taytyy kuitenkin muistaa puhuttaessa ”eri aikakausien ajattelutavoista”, etta ne ovat historian- ja muun tutkimuksen luomia rekonstruktioita aina, eli uusi tutkimus voi tuoda esiin aiemmin kokonaan piilossakin ollutta, tai tulkita vanhaa jo tiedossa ollutta tietoa aivan uudella tavalla, eli paremmin kyseisen ajan kontekstiin, eli muun tutkimuksen tuottaman tiedon kontekstiin kyseisesta ajasta. Hyva esimerkki on tekstuaalitieteet ja esimerkiksi tutkimani viikinkiajan ajattelu Brittein saarilla: pelkastaan lukemalla vanhaa anglosaksista proosaa tai runoutta (jos osaa muinaisenglantia; kaannokset eivat tuota meidan kielellamme heidan maailmaansa) ei paase ymmartamaan sita kulttuuria mielestani, vaan vasta kun ymmartaa heidan kulttuurinsa tavan tuottaa kielta erilaisilla salaustekniikoilla, voi alkaa ymmartamaan heidan maailmanselittamisen tapaansa, ja myos esimerkiksi heidan taidettaan, joka on ”mystista” erilaisine geometrisine koukeroineen. Eli kun tutkijoiden tulkinnat eri ajoista ovat lahteneet tutkijoiden oman aikansa motiiveista ja tarpeista selittaa ”ajattelua”, niin menneiden aikojen ajattelun selittamisessa on voitu menna pieleen.
Tohtori Susivaaratar
On hyva tiedostaa myos sellainen seikka, etta vaikka modernin aikakauden yleisesti hyvin yksinkertaistaen voi sanoa viittaavan tieteiden nousuun 1600-luvulta 1800-luvulle, niin siltikin moderni kasvoi varhaismodernista 1400-luvun lopusta ja 1500-luvulla. Renessanssi enteili uutta ajattelua, ja renessanssin aika tunteekin monia hyvin omaperaisia ja esoteerisia ajattelijoita, joita on mielenkiintoista tanaankin lukea. Uskonsodat ja puhdasoppisen kristinuskon 1600-luku aloitettiin tuolloin, kun painokone loi uuden diskurssin tilan intellektuellien debateille: keskiaikainen harhaopin vastainen diskurssi tapahtui saarnassa, teologian luennolla tai akateemisessa vaittelyssa, kun taas painokoneen jalkeinen diskurssi oli melkenpa ”virtuaalinen” tapahtuen kirjakauppojen hyllyilla ja puolivirallisena kirkollisena painamisena, jolla oli muukin lukeva yleiso kuin yksinomaan papit, ja nimenomaan latinaa osaava maallikkoeliitti. Tallaisesta ”juuresta” kasvoi ”moderni”, joka toteutuikin 1600-luvun uskonnon puhdasoppisuuden keskella. Kannattaa havaita myos tuonaikaisen tieteen mekanistisen tieteenkasityksen yhteys tuon ajan kristinuskon johdatusoppiin…