Julius Evola: Graali pohjoisena mysteerinä (1938)

"Käänteentekevät taistelut ovat edessä, ja ikiaikaiset symbolit heräävät eloon: Hakaristien, kotkien ja hyperborealais-roomalaisten kirveiden alla marssivat uudet kansat!"

Filosofia

Partisaani jatkaa Julius Evola ‑artikkelisarjaa käännöksellä luennosta ”Graali pohjoisena mysteerinä” (20.6.1938). Tilaa Evolan teos Tiikerillä ratsastaminen Kielletyt kirjat ‑kaupasta!

Kaikissa muinaisuuden suurissa perinteissä – erityisesti indoeurooppalaisissa – toistuu tavalla tai toisella ajatus mahtavasta maailmanhallitsijasta, näkymättömästä valtakunnasta, joka ylittää kaikki näkyvät kuningaskunnat, sekä paikasta, jolla korkeammassa merkityksessä on napapisteen, akselin ja muuttumattoman keskuksen rooli. Tämä paikka kuvataan usein vakaana maana elämän valtameren keskellä, pyhänä ja koskemattomana alueena, valon maana tai ”auringon maana”.

Metafyysiset merkitykset, symbolit ja hämärät muistot punoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi: Olympolainen kuninkuus ja taivaallinen alkuperä. Tradition periaate kuuluu: ”Se, joka hallitsee taivaallisen hyveen voimasta, on kuin napatähti. Liikkumattomana se pysyy paikallaan, kun kaikki muu kiertää sen ympärillä.”

Ajatus chakravartista, maailman kuninkaasta, nousee esiin myyteissä. Tämä kuninkaiden kuningas pyörittää valtakunnan pyörää liikkumatta itse. Hänen tekonsa ovat näkymättömiä kuin tuuli, mutta ne ilmentävät luonnonvoimia. Monissa eri muodoissa, ja läheisessä yhteydessä ajatukseen pohjoishyperborealaisesta maasta, ilmenee keskuksen sekä vakauden valtaistuimen symboliikka: saari, vuorenhuippu, auringon linnoitus, säilytetty maa, viisauden saari tai loiston saari, sankareiden hovi.

Avalonin saari ja mystiset esineet

Kreikkalainen perinne kertoo: ”Pyhä maa ei ole saavutettavissa maata pitkin eikä merta pitkin.” Kaukoidän perinteessä kuiskaillaan: ”Vain hengen lento vie sinne.” Toiset tekstit viittaavat salaperäiseen magneettiseen vuoreen, jonne henkisen valtaistuimen valloittaneet on siirretty. Joissakin kirjoituksissa kerrotaan myös auringon maasta, josta symboliset hahmot nousevat ottaakseen hallitsijan aseman johtamattomien rotujen joukossa.

Tämä on myös Avalonin saari (Apollonin saari), jonka keltit tunsivat nimellä Aballun, aurinkojumalan saari. Jumalallisista roduista, kuten Tuatha Dé Danannista, sanottiin, että he tulivat taivaasta ja toivat Avalonista mystisiä esineitä: kiven, joka nimittää lailliset kuninkaat; keihään; miekan; ja astian, joka tarjoaa ehtymätöntä ravintoa – elämän lahjan. Nämä esineet ovat myöhempien Graalin legendojen alkulähteitä.

Tämä muinainen käsitys selvisi keskiajalle ja omaksui erikoislaatuisia muotoja. Näitä ovat muun muassa tarinat pappiskuningas Johanneksesta ja kuningas Arthurista. ”Pappiskuningas Johannes” ei ole nimi, vaan arvonimi, ja sitä käytettiin dynastiasta, joka – kuten Daavidin suku – ilmensi sekä kuninkaallista että henkistä arvoa. Johanneksen valtakunta sai usein alkupaikan piirteet, maallisen paratiisin tunnusmerkit. Siellä kasvoi puu, joka tarinan versioissa esiintyy joskus elämän puuna, toisinaan voiton ja maailmanherruuden puuna. Siellä oli myös valon kivi, joka saattoi herättää keisarillisen eläimen, kotkan, henkiin.

Pappiskuningas Johannes ja symboliset lahjat

Johannes pitää otteessaan Gogin ja Magogin kansaa – alkukantaisia, kollektiivisia ja jopa demonisia voimia. Legendat kertovat symbolisista matkoista, joita maailmanhistorian merkittävimmät hallitsijat ovat tehneet Johanneksen maahan tai vastaaviin paikkoihin etsiessään yli-inhimillistä vihkimystä. Johannes olisi puolestaan lähettänyt keisareille, kuten esimerkiksi Friedrichille, symbolisia lahjoja, joilla oli taivaallisen tehtävän merkitys.

Yksi sankareista, joka pääsee Johanneksen valtakuntaan, on Ogier Tanskalainen. Ogierin tarinassa Johanneksen valtakunta rinnastetaan Avaloniin, hyperborealaiseen saareen, pohjoiseen auringon maahan, arjalaisten valkoiseen saareen. Avalonille vetäytyi kuningas Arthur. Tekstit kuvaavat hänen vetäytymisensä eri tavoin, mutta kyse on periaatteen piiloutumisesta. Tarun mukaan ”Arthur ei koskaan kuollut”. Hän elää edelleen Avalonissa ja ilmestyy vielä jälleen. Kuningas Arthurin hahmo edustaa ”napahallitsijaa”, maailman kuninkaan ideaa. Historiallinen muuttuu tässä iättömäksi.

Arthurin nimi johdetaan sanasta arthos (karhu), joka astronomisessa symboliikassa viittaa napatähteen ja ”keskuksen ajatukseen”. Pyöreän pöydän symboliikka – Arthurin ritareiden muodostaman ritarikunnan keskus – on aurinkoon ja napaan liittyvä. Arthurin linna, kuten pohjoismaisten aasojen Mitgard, sijaitsee ”maailman keskellä” (in medio mundi constructum). Joissakin teksteissä linna kuvataan pyöriväksi: se kiertää itseään, kuten indoeurooppalaisen Intian hyperborealaisen maan çveta-dîpa (valkoinen saari), jossa auringonjumala Vishnu asuu ja jossa hakaristi pyörii. Tämä rinnastuu kelttiläis-pohjoismaiseen ”lasisaareen” (Glasinsel), Avalonin kaltaiseen saareen, sekä arjalaisen maailmanhallitsijan chakravartin kohtalon pyörään.

Merlin ja ritareiden tehtävä

Arthurin rinnalla on hänen erottamaton neuvonantajansa Merlin. Merlin ei ole erillinen hahmo, vaan pikemminkin täydentävä osa Arthuria. Arthurin ritarikunta etsii Graalia. Ritarikunnan jäseniä kerätään kaikkialta maailmasta, ja heidän tunnuslauseensa kuuluu: ”Joka johtaa, olkoon silta.” Muinaisen etymologian mukaan ”Pontifex” tarkoittaa ”sillanrakentajaa” – sitä, joka yhdistää kaksi rantaa, kaksi maailmaa.

Hämärät historialliset muistot ja maantieteelliset viittaukset antavat Graalin valtakunnalle erityisen merkityksen. Monissa perinteissä viitataan maailmankarttojen äärilaidalla sijaitsevaan saareen, joka symboloi olemassaolon alkupistettä. Kreikkalaisille tämä paikka oli Thule, joka vastaa arjalais-persialaista Airyanem Vaejah’ta, äärimmäisen pohjoista maata. Airyanem Vaejah oli arjalais-iranilaisen alkurodun koti, jossa ”kuninkaiden kuninkaan”, valon jumalan ja lain haltijan ajatus jälleen toistuu. Tämä maa tunsi aurinkoisen Yiman valtakunnan ja kultaisen aikakauden.

Hesiodos muistuttaa: ”Kun tuo aikakausi (kultainen) päättyi, jumalaiset ihmiset jatkoivat olemassaoloaan näkymättömässä muodossa ihmiskunnan vartijoina.” Tämä johtuu siitä, että ”historian suunta” on rappio. Kultaisen aikakauden tilalle tuli hopeinen – ”äidin aikakausi” – sen jälkeen pronssinen, titaanien aikakausi, ja lopulta rautainen, ”pimeä aikakausi”, kali-yuga, suden aika, jumalten hämärä. Miksi näin tapahtui? Monet myytit pyrkivät yhdistämään ”luhistumisen” ja ylimielisyyden, promethealaisen anastuksen ja titaanisen kapinan.

Hesiodos ja sankarillinen uusi alku

Hesiodos muistaa myös, kuinka Zeus, olympolainen periaate, loi sankarien sukupolven, joka oli enemmän kuin titaanit ja kykeni jälleen saavuttamaan jumalien kaltaisen elämän. Sankarillisten saavutusten kautta aurinkoinen alkuperäinen hengellisyys ja kultainen aikakausi voidaan palauttaa. Symbolina tälle toimii dooris-arjalainen Herakles, olympolaisten liittolainen ja titaanien sekä jättiläisten vihollinen.

Oppi korkeimmasta keskuksesta ja maailmanhistorian aikakausista on läheisessä yhteydessä syklisten lakien ja ilmentymien oppiin. Ilman tätä viitekehystä monet myytit jäisivät hahmottomiksi ja käsittämättömiksi sirpaleiksi. ”Se tapahtui kerran – ja se tapahtuu uudelleen,” perinne opettaa. Ja edelleen: ”Aina, kun henki vaipuu ja pahuus kohoaa, ilmestyn minä: suojellakseni oikeamielisiä, tuhotakseni pahat ja vahvistaakseni lain jälleen, otan ruumiillisen muodon aikakaudesta aikakauteen.”

Kaikissa traditioissa, vaihtelevin ja enemmän tai vähemmän täydellisin muodoin, löytyy aina oppi jumalallisesta olemuksesta, joka ilmenee ja muuttuu jälleen näkymättömäksi syklien eri vaiheissa. Messiasuskomus, viimeinen tuomio, Regnum ja muut vastaavat ovat vain fragmentaarisia ja usein hillittömän uskonnollisen mielikuvituksen vääristämiä esityksiä tästä oivalluksesta. Tämä sama oivallus on myös niiden epäselvien käsitysten taustalla, joissa hallitsija ei ole koskaan kuollut, vaan vetäytynyt saavuttamattomaan asuinsijaan ja ilmestyy jälleen viimeiseen taisteluun. Tähän liittyy ”nukkuva keisari”, joka herää; haavoittunut ruhtinas, joka odottaa parantajaa ja valtakuntansa uudelleen nousua.

Graalin symboliikka ja alkuperäiset myytit

Nämä keisarimyytin tunnetut motiivit vievät meidät kauas menneisyyteen. Arjalaisen mytologian Kalki-avatara ilmentää näitä samoja periaatteita johdonmukaisessa yhteydessä muiden, jo mainittujen symbolien kanssa. Kalki-avatara syntyy Shambalassa – yhdessä muinaisista pohjoisista keskuksista – ja hänelle välittää oppinsa Paraçu-râma, ”kuolematon” jumalallisten sankarien tradition kantaja ja kapinallisen, pyhyyden menettäneen soturikastin tuhoaja. Kalki-avatara taistelee ”pimeää aikakautta” ja sen demonisia johtajia, kuten Koka ja Vlkokaa, vastaan. Näiden nimet vastaavat etymologisesti Gogia ja Magogia, joita pappiskuningas Johannes hallitsee mutta jotka vapautuvat tuhoavan aikakauden käynnistyessä.

Graalin legenda palautuu tähän ajatusmaailmaan, ja se voidaan ymmärtää historiallisesti ja ylihistoriallisesti vain näiden traditioon sidottujen oppien symboliikan pohjalta. Jokainen, joka katsoo Graalin olevan vain kristillinen legenda, ”pakanallis-kelttiläistä kansanperinnettä” tai ritarillisuuden ylevöitetty runollinen keksintö, ymmärtää siitä vain pinnallisen ja merkityksettömän osan.

Graali on tosiasiassa pohjoinen mysteeri. Tällöin ”pohjoinen” täytyy ymmärtää syvempänä ja kattavampana kuin vain saksalaisena tai edes indoeurooppalaisena asiana, viitaten hyperborealaisiin perinteisiin, jotka ovat lopulta yhtä kuin itse alkuperäinen traditio. Tähän traditioon voidaan palauttaa kaikki kyseisen syklin päämotiivit.

Perceval ja Avalon

Perceval le Gallois mainitsee, että Graalin historiaa koskevat tekstit löydettiin Avalonin saarelta, jossa sijaitsee myös Arthurin hauta. Useat lähteet kutsuvat maata, jonne Joseph Arimatialainen alun perin vei Graalin tai jossa hänen salaperäiset esi-isänsä asuivat, ”valkoiseksi saareksi” (isle blanche) ja Avalonin saareksi (Insula Avallonis). Nämä ovat jälleen nimityksiä pohjoiselle alkukodille – kosmiselle keskukselle.

Jos Englanti kuvataan Graalin ”lupauksen maana” ja alueena, jossa Graaliin liittyvät seikkailut pääasiassa tapahtuvat, voidaan olettaa, että tämä maa on pohjimmiltaan symbolinen. Englanti tunnettiin myös nimillä Albion ja ”valkoinen saari”, ja osa siitä kantoi nimeä Albania. Avalon puolestaan sijoitettiin Glastonburyyn.

Vanha kelttiläis-brittiläinen mytologia näyttää siirtäneen Englantiin tai sen osiin muistoja ja merkityksiä, jotka liittyvät olennaisesti pohjoiseen alkukotiin, Thuleen – auringon maahan. Todellinen Graalin maa on tämä. Tästä syystä Graalin valtakunta yhdistyy läheisesti Arthurin valtakuntaan, ”autioituneeseen maahan” (la terre gaste), ja kuningaskuntaan, jonka hallitsija on haavoittunut, letarginen tai rappeutunut.

Graalin valtakunnan symbolit

Graalin valtakuntaa on kuvattu erilaisissa muodoissa: kalliosaari, lasisaari, pyörivä saari (Isle of the Tournance), vesien ympäröimä maa, saavuttamaton paikka, vuorenhuippu, auringon linna, villi vuori, pelastuksen vuori (Montsalvatsche, Mons Salvationis), näkymätön ja saavuttamaton linna, johon vain kutsutut voivat päästä, ja hekin vain henkensä uhalla. Nämä kaikki ovat symbolisia ilmentymiä maailman kuninkaan asuinsijasta.

Graali esiintyy ritariromaaneissa yliluonnollisena esineenä, jolla on seuraavat pääominaisuudet:

Ravitseminen: Se tarjoaa elämän lahjan.
Valaiseminen: Se tuo henkistä valaistumista.
Voittamattomuus: Se tekee kantajansa voittamattomaksi.

Muista ominaisuuksista on erityisesti kaksi korostamisen arvoista: Ensimmäinen: Graali on taivaallinen kivi, joka ei vain antanut kuininkaille näiden voimaa, kuten Tuathojen Avalonista mukanaan tuoma kivi, vaan se myös valitsi hallitsijat, jotka olisivat kuin ”pappiskuningas Johannes” (Titurel). Toinen: Graali on kivi, joka putosi Luciferin kruunusta hänen kukistumisensa hetkellä (Wartburgkrieg). Tämä symboloi voimaa, jonka Lucifer menetti langetessaan.

Graalin mysteerin pelottavat ominaisuudet

Graali säilyttää muissakin teksteissä mysterium tremendum ‑ominaisuutensa. Se tappaa, murskaa tai sokaisee jokaisen ritarin, joka lähestyy sitä kutsumatta tai olematta sen arvoinen. Tämä aspekti liittyy niin kutsuttuun ”vaarallisen istuimen” kokeeseen. Arthurin pyöreän pöydän ääressä on tyhjä paikka, joka kuuluu lopulta järjestön korkeimmalle johtajalle. Se, joka istuu siihen ilman, että on odotettu sankari, kuolee salamaniskuun tai joutuu maan nielemäksi.

Wolfram von Eschenbach sanoo, että Graali on saavutettavissa vain taistelun kautta: ”er muoz erstriten werden” (”se on voitettava taistelulla”).

Graalin mysteeri jakautuu kahteen päämotiiviin:

Valtakunnan uudistaminen: Symbolinen valtakunta, joka edustaa korkeinta keskusta, on palautettava. Graali ei enää ole läsnä siellä, tai se on menettänyt voimansa. Graali-myytin kuningas on sairas, haavoittunut, vanhentunut tai pahan lumouksen vallassa, joka pitää hänet näennäisesti elossa, vaikka hän on ollut kuollut jo vuosisatoja sitten.

Sankarin tehtävä: Sankarin, joka pystyy saavuttamaan Graalin, tulee tuntea velvollisuudekseen valtakunnan uudistamisen. Jos hän epäonnistuu tehtävässään, hänen sankaruutensa kirotaan. Sankarin täytyy pystyä takomaan uudelleen miekka, joka on murtunut. Hänestä on tultava ”kostaja”, joka ”esittää kysymyksen”.

Mikä on tämä kysymys? Tekstien mukaan sankarin on ”esitettävä kysymys”, mutta kirjoittajat vaikenevat sen sisällöstä. Näyttää siltä, että jokin estää heitä ilmaisemasta sitä suoraan, ja he antavat pinnallisia selityksiä, jotka peittävät todellisen vastauksen. Kuitenkin kertomusten sisäistä logiikkaa seuraamalla käy lähes selväksi, mistä on kyse: kysymys koskee valtakunnan kohtaloa.

Kysymys ei koske sitä, mitä tietty esine Graalin linnassa merkitsee, vaan valtakunnan rappion tragedian ymmärtämistä. Kun sankari saavuttaa Graalin vision ja tämän täydellisyyden, hänen on esitettävä valtakunnan uudistamista koskeva kysymys. Tämän perusteella selittyy kysymyksen ihmeellinen voima: sankari, joka ei ole välinpitämätön ja kysyy, vapauttaa valtakunnan. Näennäisesti elossa ollut katoaa; haavoittunut paranee. Lopulta sankarista tulee uusi, todellinen Graalin kuningas, ja uusi sykli alkaa.

Kuollut ritari ja sankarin muistutus

Joidenkin tekstien mukaan kuollut ritari, joka muistuttaa sankaria tämän kostosta ja tehtävästä, esiintyy joutsenien vetämällä kulkuneuvolla. Joutsen on Apollonin eläin, joka liittyy hyperborealaisten maahan, pohjoiseen alkumaahan. Joutsenet vetävät Graalin ritareita korkeimmasta keskuksesta, jossa Arthur hallitsee: Avalonista.

Joissain teksteissä Graalin sankari tunnetaan ”kahden miekan ritarina”. Keskiajan teologis-poliittisessa kirjallisuudessa, erityisesti ghibelliinien traditiossa, kaksi miekkaa symboloivat kahta valtaa: maallista ja yliluonnollista. Klassisessa tekstissä hyperborealainen maa kuvataan paikaksi, josta sukuja, kuten Herakleidit, ovat lähtöisin. Nämä suvut kantoivat sekä kuninkaallista että pappisvaltaa.

Graalin valtakunta on todellisuus, joka ei ole sidottu mihinkään paikkaan, näkyvään organisaatioon tai maalliseen valtakuntaan. Se on kotimaa, johon kuulutaan henkisen arvokkuuden kautta, korkeamman syntyperän myötä. Tämä valtakunta yhdistää erottamattomasti miehiä, jotka voivat olla hajaantuneina eri puolille maailmaa, aikaa ja kansoja. Näin he voivat vaikuttaa yksinäisiltä, eikä yksi tiedä toisesta.

Tässä mielessä Graalin valtakunta, kuten Arthurin ja Johanneksen valtakunnat, kuten Thule, Mitgard ja Avalon, on aina läsnä. ”Napaluonteensa” vuoksi se on liikkumaton ja historian virtauksista riippumaton.

Keskiajan ghibelliininen pyrkimys

Tietyllä hetkellä ghibelliininen keskiaika vaikutti olevan pyrkimys lähestyä Graalin valtakuntaa. Keskiaikainen pyrkimys tarjosi henkistä ja historiallista ainesta Graalin valtakunnan ilmentämiseksi paitsi piilotettuna myös näkyvänä todellisuutena. Tällä perusteella voidaan väittää, että Graali oli keskiaikaisen keisarin myytin huipentuma ja ghibelliinismin korkein uskontunnustus.

Koko Graalin kirjallisuus näyttää keskittyvän lyhyelle ajanjaksolle: yhtäkään tekstiä ei vaikuta kirjoitetun ennen 1100-luvun viimeistä neljännestä tai 1200-luvun ensimmäisen neljänneksen jälkeen. Tämän jälkeen Graalista lakattiin yhtäkkiä puhumasta – aivan kuin salaisesta käskystä – ja vasta vuosia myöhemmin, erilaisessa hengessä, se mainittiin uudelleen.

Wolfram von Eschenbach kutsuu Graalin ritareita ”temppeliläisiksi”, vaikka hänen teksteissään ei puhuta varsinaisesta temppelistä. Joissain lähteissä mystisen saaren ritarimunkit kantavat samaa tunnusta kuin temppeliritarit: punaista ristiä valkoisella viitalla. Toisissa lähteissä Graalin seikkailut saavat jumalten hämärän sävyjä: Graalin sankari täyttää ”kostonsa” ja palauttaa valtakunnan. Taivaallinen ääni kuitenkin julistaa, että hänen on vetäydyttävä Graalin kanssa salaperäiselle saarelle. Häntä noutava laiva on temppeliritarien alus: sen purjeet ovat valkoiset ja niissä on punainen risti.

Graalin perinne ja sen siirtymä

Temppeliritarien kukistumisen jälkeen Graalin syklin vanhat symbolit ja perinteet säilyivät salaisissa veljeskunnissa: ghibelliinisissä ”rakkauden uskollisissa”, myöhemmissä trubaduureissa, hermetisteissä ryhmissä ja lopulta ruusuristiläisissä.

Ruusuristiläiset toivat esiin samat myytit: aurinkolinnan, ”neljännen valtakunnan herran”, rappiollisten voimien tuhoajan sekä näkymättömän veljeskunnan, joka koostui yli-inhimillisistä henkilöistä. Heidän symbolinsa, valkoisella pohjalla oleva punainen risti, liittyi myös Graalin lintuun, kyyhkyseen.

Lopulta ruusuristiläisten perinne katosi, aivan kuten Graalin perinne oli kadonnut ennen sitä. Kaiken loppu sisältää kuitenkin uuden alun siemenen. Tänään rappeutunut maailma hajoaa, ja uudet voimat nousevat syvyyksistä. Käänteentekevät taistelut ovat edessä, ja ikiaikaiset symbolit heräävät eloon: Hakaristien, kotkien ja hyperborealais-roomalaisten kirveiden alla marssivat uudet kansat!

Arjalaiset Filosofia Graali Historia Indo-eurooppalaiset Indoarjalaiset Indoeurooppalaiset Julius Evola Kali Yuga Kulttuuri Kuningas Arthur Thule Traditionalismi

Keskustelu

Ei kommentteja

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

Vastaa

Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi