Pirkanmaalla järjestettiin Taistelumme-konferenssi – haastattelimme järjestäjää

Partisaani haastatteli tapahtuman järjestänyttä Ari Järviötä.

Kotimaa

Pirkanmaalla järjestettiin puhetilaisuus kansallismielisestä elämästä ja toiminnasta.

Pirkanmaalla järjestettiin 8.8. kansallismielinen Taistelumme-konferenssi, jossa hahmoteltiin esitelmien muodossa kansallismielisen toiminnan kehittämistä tulevaisuutta varten. Vastaavista tapahtumista on tullut varsin suosittu toiminnan muoto viime vuosina, eikä tahti vaikuta hiljentyvän.

Myös Partisaani oli paikalla ja pääsimme haastattelemaan 31-vuotiasta Ari Järviötä, joka on yksi tapahtuman järjestäjistä.

Hei! Esittelisitkö itsesi lukijoillemme?

”Pelaan puulaakipesäpalloa, käyn uimassa ja soitan akustista kitaraa.

Seurasin maahanmuuttoa koskevia juttuja vuodesta 2015 alkaen, jolloin huomasin, että kaikki ei ole hyvin, kun Ylen uutisissa näytettiin turvapaikanhakija, joka haukkui puuron. Vuonna 2017 liityin Perussuomalaisiin ja Perussuomalaisiin Nuoriin, ajatuksena, että voisin verkostoitua ja löytää samanmielisiä ihmisiä, sillä koin olevani yksin ajatuksieni kanssa. Tällä hetkellä olen ainoastaan Suomen Sisun jäsen Pirkanmaan alueella.”

Olit mukana järjestämässä lauantaina 8.8. pidettyä Taistelumme-konferenssia. Oletko ennen ollut vastaavassa järjestelytoiminnassa mukana? Aiotko järjestää tulevaisuudessa vastaavia tapahtumia?

”Olen ollut ennen tätä vuotta pelkästään rivijäsenenä eri järjestöissä ja sivustaseuraajana. Tänä vuonna minulle tuli tunne, että minulla olisi annettavaa ja että voisin kantaa oman korteni kekoon. Lyhyesti sanottuna olen nähnyt tarvetta kansallismielisyyden ja perinteisten, hyvien arvojen, normalisoinnille.

Esitin tämän ideani muutamalle muullekin, jotka tunnen, kuten Iisak Selinille, Lauri Hokkaselle ja Matias Rantalalle. He liittyivät mukaani ja niin aloimme suunnitella ja valmistella tapahtumaa, vaikkei meillä kenelläkään ollut aiempaa kokemusta tällaisten tapahtumien tekemisessä. Tuukka Kuru ja Toni Jalonen kokeneina tapahtumien järjestäjinä neuvoivat ja auttoivat meitä mielellään. Ja niin toteutui Taistelumme-konferenssi, talkoohengessä. Päätimme, että aiomme järjestää tapahtuman uudelleen vuoden kuluttua.”

Oletko saanut minkälaista palautetta tapahtumaan liittyen? Liittyikö järjestelyihin odottamattomia haasteita?

”Koronakriisin takia emme olleet varmoja, että pystymmekö järjestämään konferenssia kesän tai kenties edes syksyn aikana. Toinen haastava ongelma oli, että minun piti löytää tapahtumaan esiintyjiä; sillä osalla kutsutuista oli muita kiireitä enkä ole ennestään tuttu kasvo kuin harvoille. Nähtyäni vaivaa ja kysyttyäni oikeilta henkilöiltä neuvoa ja auttavaa kättä löysin lopulta hyviä ja motivoituneita esiintyjiä.

Palaute, jota olen kuullut, on ollut pääosin myönteistä, luonnollisesti poislukien ne, jotka ovat kansallismielisyyttä vastaan. Olen saanut lukea sellaistakin palautetta, että pitäisi tehdä mieluummin mielenosoituksia ja että näistä konferensseista ei olisi apua. Ihmettelen siinä mielessä tällaista arvostelua, sillä minusta pitäisi pikemminkin iloita, että erilaista toimintaa tulee ovista ja ikkunoista, ja että erilaisilla tapahtumilla on oma tarkoituksensa.”

Tapahtumassa hahmoteltiin esitelmissä strategioita, joilla rakennetaan kansallismielistä liikettä vakaammalle pohjalle sekä edistetään samalla aatteen leviämistä. Mikä on oma näkemyksesi, miten voimme tehokkaimmin levittää aatetta sekä rakentaa kansallismielistä infrastruktuuria tukemaan toimintaa?

”Lyhyesti sanottuna näkemykseni on se, että kansallismielisten, joille itsenäinen Suomi ja suomalaisuus ovat tärkeitä asioita, puhaltaisivat yhteen hiileen. Mahdollisimman monen tulisi uskaltaa astua esiin omalla nimellään ja kasvoillaan ja kantaa kortensa kekoon.

Monietnisyys- ja EU-hankkeille ja Priden markkinoimille arvoille pitää uskaltaa sanoa ei. Mutta koska tämä on kaikkea muuta kuin helppoa, me tarvitsemme toisiamme ja meidän tulee tukea toisiamme ja tehdä yhteistyötä. Meidän tulisi pyrkiä normalisoimaan arvojamme yhteiskunnassa omalla esimerkillämme, kukin kykyjensä mukaan.”

Tapahtumapäivä oli 8.8. Oliko tälle jokin erityinen syy vai oliko kaikki vain sattumaa?

”Ei ollut sattumaa. Matias Rantala löysi Blood & Honour ‑keikkailmoituksen, jonka ajankohta oli 8.8.

Päätimme, että olisi viisasta ja hienoa pitää tapahtuma samana päivänä. Koska päivämäärällä on myös symbolinen merkitys, tulimme siihen tulokseen, että haluamme myös tästä syystä pitää tapahtuman 8.8. Ensi vuonna aiomme järjestää tapahtuman uudelleen samalle päivälle.”

Olet myös tehnyt musiikkia. Kerroit konferenssissa julkaisevasi jossain kohtaa albumin. Onko musiikkisi sanoma poliittinen? Entä onko albumille mitään aikataulua?

”Minulla on tällä hetkellä käytössä SoundCloud-profiili: A.J (Järviö), johon olen säveltänyt akustista kitaramusiikkia.

Olen julkaisemassa Kotini-nimisen albumin elo-syyskuun vaihteessa, johon lisään kappaleita ja runoja sitä mukaa kuin saan niitä valmiiksi. Kotini-niminen albumi tulee olemaan kansallismielinen. Olen iloinen tästä, sillä en ole julkaissut aiemmin mitään, jolla olisi poliittista sanomaa.”

Näemmekö sinut osallistumassa ensi sunnuntain Kukkavirta-tapahtumaan?

”Tottakai!”

Aktivismi Ari Järviö Haastattelu Kotimaa Pirkanmaa Taistelumme

Keskustelu

3 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • Nimetön

    Vastaa

    Oli hyvä konferenssi ja hienosti järjestetty keskeisellä paikalla. Varisten harmi, että eivät tiedä missä!

  • Paul Lagerspets

    Vastaa

    Hienoa että Taistelumme konferenssi järjestettiin, josta suuret kiitokset tietysti suomalaisuutta korostaville järjestäjille. Kirjoittaja on itsekin toiminut isänmaan asialla aluksi v. ‑94 Vapaan Suomen Liitossa ja myöhemmin Itsenäisyyspuolueeksi nimensä vaihtaneessa järjestössä. Kokemusta on karttunut puoluetyön kautta mm:ssa Tampereen kaupungin luottamushenkilöstössä.
    On ollut riipaisevaa havaita millainen opportunistinen punikki-vihreä, heitä etevämpien kaiken hyvän aikaansaannosten alleen polkeva aines on saanut ohjat esim. tamperelaisessa vallankäytössä, johon liittyy myös lisääntynyt alemman tason poliisikunnan röyhkeys ja näyttämisen halu tarpeettomalla ylivoimankäytöllä vaikka yksittäisiin henkilöihin. Näihin asioihin muun ohella on puututtava. Konferenssit, julkiset kokoukset miellyttävällä lähestymisellä ilman mitään haistattelevaa hevi-roskaa, lentolehtisiä, julisteita, tarroja ja asiallisia yhteydenottoja ministeriöihin, kunnanvaltuustoihin, virkakuntien johtoon jne.. ‑Näillä on akuutti tarve. ‑Olen mukana tässä oikeamielisten liikkeessä.

  • Reijo

    Vastaa

    Ari Järviö on kyllä ytimessä siinä, että kansallismielisten yhteen hiileen puhaltaminen olisi se jolla ääni saataisiin paremmin kuulumaan. En osaa sanoa että miten joukot saataisiin tiiviimmiksi mutta asian kannalta hajaannus varmistaa sen ettei ääni kuulu kuten pitäisi.

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Lue seuraavaksi