Yle Watch: Venäjän hyökkäys Ukrainaan – ketkä hyötyvät?

Julkaisemme Yle Watchin kirjoituksen.

Kolumnit

Se, mikä ei näy mediassa, sitä ei ole olemassa. Siksi Euroopassa ei ole muukalaisten tuomaa väestöongelmaa, ei korruptoituneita oikeusistuimia, ei homopedofiileja eikä matalan intensiteetin rotusotaa kantaväestöä vastaan. Kun Helsingin käräjäoikeus vapautti hiljattain romanihenkilö Veijo Balzarin saamat syytteet lukuisista ihmiskauppa- ja seksuaalirikoksista, valtamediat eivät jääneet ihmettelemään asiaa edes yhdeksi päiväksi.

Viime viikkojen aikana perinteisestä koronan 247 rummutuksesta ei olla kuultu mitään, jonka vuoksi eräät irvileuvat ovat todenneet koronan kadonneen ja taudin olevan voitettu. Siltä se ainakin näyttää, sillä nyt kansalaisia mediapommitetaan pelkästään Ukrainan sodalla. Koska massojen huomion kiinnittäminen vain yhteen asiaan onnistuu näin helposti, se luonnistuu varmasti muissakin asioissa. Kansalaisille tämä ei tietenkään lupaa hyvää. Massojen mielenliikkeitä seuraavat sosiaalipsykologit ovat voineet viimeisen parin vuoden aikana tuottaa vallanpitäjäjillle tärkeää tietoa kansalaisten reaktioista eri kriiseissä. Keinot manipulaatioon ovat entistä paremmat.

Uutisvirran keskittyminen lähes pelkästään Ukrainan sotaan on kuitenkin jokseenkin perusteltua, sen verran yllättäen ja massiivisesti arojen jättiläinen hyökkäsi slaaviveljiensä kimppuun toissa viikon torstaina. Yle Watch epäili aiemmin koko hyökkäyksen alkamista, koska Amerikan tiedottamiseen ei ole ollut luottamista varsinkaan viimeisen Irakin sodan jälkeen. Tuolloin Yhdysvallat valehteli tietoisesti, että Irakissa olisi ollut joukkotuhoaseita, mikä antoi tekosyyn Israelia hyödyttäville ilmaiskuille ja maahantunkeutumiselle. Vuoden 2015 ”pakolaiskriisi” Euroopassa oli pitkälti tämän USA-Nato operaation seurausta. Venäjän kohdalla Amerikan ennusteet pettivät viikolla, mutta ne olivat sittenkin oikeassa Venäjän hyökkäysaikeista.

Offensiivi tuli monille yllätyksenä, myös Yle Watchille, sillä yleisesti sodan uskottiin tekevän pelkkää haittaa Venäjän tavoitteille. Kansalaisvaikuttaja Tapio Linna kuvasikin Twitterissä tuoreeltaan tilannetta: ”Jos Putinin tarkoitus on lisätä NATOn kannatusta, vahvistaa Yhdysvaltain ja EU:n moraalista ja poliittista arvovaltaa sekä saada Venäjän ystävät ja ymmärtäjät näyttämään idiooteilta, niin hän on onnistunut siinä loistavasti.”

Sotivissa maissa ensimmäinen uhri on totuus, mikä on sinänsä täysin normaalia, koska elämän ja kuolemankysymyksissä totuudella ei ole enää itseisarvoa, vaan se on alisteinen kansakuntien selviytymiselle. Sitä vastoin sotatapahtumia turvallisen matkan päästä seuraavilta mailta olisi syytä odottaa edes muodollista objektiivisuutta, mutta jostain syystä länsimaissa kerrotaan Ukrainan sodasta kuin ne olisivat sotatilassa Venäjän kanssa. Jo pelkästään tästä tosiasiasta huomauttamisesta viestintuoja leimataan ”putinistiksi”. Koska sotaa käymätön virallinen Suomi on valinnut puolensa, objektiivisen tiedon ja argumenttien esittäminen Ukrainan konfliktista on tullut ainakin valtavirtajulkisuudessa lähes mahdottomaksi. Sotaa käyvillä Venäjällä ja Ukrainalla on ymmärrettävästi sotasensuuri päällä, mutta on kieltämättä erikoista, että Suomi ja länsimaat noudattavat samaa linjaa.

Sotapropaganda ja sensuuri ovat oikeutettuja, jos niillä suojellaan suurempaa hyvää kuten elämää, mutta on silti hämmentävää, että esimerkiksi sodan ulkopuolella oleva Tsekin tasavalta on ehdottanut kolmen vuoden vankilarangaistusta niille, jotka tukevat Venäjän toimintaa tai levittävät informaatiota, jossa hyökkääjä näyttäytyy positiivisessa valossa. Koko sodan ajan lännen moraaliseen kertomukseen on kuulunut Venäjän barbariasta poikkeava arvopohja, mutta kieltämällä mielipiteenvapauden, se kiistää samalla omat arvonsa. Koska valtaosa kansalaisista ei usko Venäjän propagandaan ja halveksuu venäjämielisiä, Venäjää tukevat lausunnot eivät paljon paina yleisessä mielipiteessä. Paitsi silloin, jos niitä pyritään sanktioimaan, koska se synnyttää mielikuvan tosiasioista, jotka valtamedian ja viranomaiset haluavat pimittää.

Jos Ukrainan invaasiosta on ylipäätään jotain hyvää sanottavaa, niin ainakin se, että se on herättänyt monet turvavaltiopumpulissa elävät haaveilijat todellisuuteen. Heille alkaa valjeta viimeistään nyt, että sota ei ole ihmiskunnassa poikkeuksellista toisin kuin pitkä rauha. Maailmalla on sodittu jatkuvasti ja nyt pitkästä aikaa osa perifeerisestä Euroopastakin saa maistaa sitä, mikä on pitkään kuulunut kolmannen maailman arkeen. Pelkästään viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on käyty kymmeniä sotia miljoonin uhrein, mutta länsimaiden hyvinvoivissa massoissa ne eivät ole kaukaisuutensa vuoksi juuri synnyttäneet suuria moraalisia raivonpurkauksia ja sotakiihkoa. Ukrainan sota osoittaa hyvällä tavalla sen, kuinka eurooppalaiset saadaan innostumaan uhrimielestä vasta kuin sodassa syntyy valkoisia kuolonuhreja ja sotaa käydään Euroopan rajamailla. Veri on jälleen kerran vettä sakeampaa.

Sota Ukrainassa ei kuitenkaan muuta länsimaalaisten arkaa perusasennetta, jossa elämän päätarkoitukseksi on tullut välttää kuolema lääketieteen ja ohjelmallisen pasifismin avulla. Viime aikojen lippujen liehuttelusta huolimatta kaukana ovat ne ajat, jolloin futuristit ylistivät manifestissaan (1909) sotaa, tuota ”meille maailman ainoaa hygieniaa”. Silti sotaan kiihotetaan vielä nykyäänkin, mutta toisin kuin ennen, sen sanansaattajat eivät ole valmiita vuodattamaan omaa vertaan ”asiansa” puolesta. Pelkästään sosiaalista mediaa seuraamalla käy selväksi, että hysteerisimmät sotahaukat ovat kotibunkkereissaan räiskintäpelejä pelaavia keskiolutkommandoja tai tavallisia perheenäitejä, jotka ovat alttiita mille tahansa konformistiselle joukkokiihkolle. Kyseessä ovat samat ihmiset, jotka pelättyään kaksi vuotta koronaa, uhoavat nyt olevansa valmiita sotaan Venäjää vastaan.

Kotikatsomoiden verenhimoisuutta mediaspektaakkelin keskellä ruokkii Ukrainan sodan Daavid ja Goljat ‑asetelma, jossa Venäjää pidetään yksiselitteisenä hyökkääjänä – syystäkin – ja Ukrainaa uhrina ja sankarillisena taistelijana. Lisäksi jyrkät reaktiot Venäjää kohtaa Euroopassa kertovat maan olevan länsimaisesta pintakiillosta huolimatta eksistentiaalinen toinen, muukalainen, jonka intressit ovat viime kädessä muut kuin meillä. Tämä riippumatta siitä vaikuttaako Euroopassa rotutietoinen traditionalismi tai nyt vallalla oleva sentimentaalinen universaalihumanismi. Teoriassa läntinen valkoinen osa Venäjää voisi kuulua Eurooppaan, mutta valitettavasti itäisen jättiläinen identiteetti on geneettiseltä perustaltaan mongolivalloittajien tahraama ja kirjavien kansallisuuksien läpitunkema. Historian saatossa tilannetta on pahentanut imperialismi, jonka avulla Venäjä on yrittänyt sulattaa itseensä eri etnisyyksiä ja kulttuureja päätyen maantieteelliseen jättiläiseen nimeltä Neuvostoliitto. Sosialistisen imperiumin jatkajaksi syntyi saman aateklusterin moderni monikulttuurinen hirviö, joka tunnetaan nyky-Venäjänä. Jo pelkästään monietnisyytensä vuoksi Venäjä on sisäisesti epävakaa maa, mikä näkyy väistämättä myös sen arvaamattomana käyttäytymisenä ulkomaailmaa kohtaan.

Olisi silti itsepetosta kuvitella, että presidentti Vladimir Putin olisi pelkkä mielipuoli tai isovenäläisen tradition jatkaja. Hänen aggressiiviset toimensa ja ”itsepuolustuksensa” eivät ole syntyneet vain suuruudenhulluudesta, vaan ne ovat pääosin reaktioita maailman geopoliittiseen muutokseen ja muiden isojen toimijoiden, etenkin Naton, peliliikkeisiin. Ikävä kyllä lännettyneestä narraatiosta poikkeavien motiivien perään kyseleminen koetaan tällä hetkellä maassamme vähintään epäilyttävänä. Siksi on todennäköistä, että kansalaiset kykenevät kiihkottomaan analyyttiseen ajatteluun Ukrainan sodasta vasta kun pöly on laskeutunut.

Tästä kyvyttömyydestä antaa kuvaavan esimerkin Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen emeritusprofessori Timo Vihavaisen hiljattain saama palaute kirjoituksestaan uusimmassa Kanava-lehdessä. Hyvissä ajoin ennen sotaa kirjoitettu rauhaa puolustava artikkeli on herättänyt silmitöntä vihaa Venäjän sotilaallista ja kulttuurista murskaamista unelmoivissa ”älymystöpiireissä”. Heidän moraalisesti kirkastuneissa silmissään kaikki rauhanomaisia ratkaisuja puolustavat ihmiset ovat ihmiskunnan ulkopuolelle kuuluvan Putin Verisen isovenäläisiä kannattajia. Kampanjan veturina on vanha taistolainen ”rauhanaktivisti” Jukka Mallinen, jonka pirtaan istuu hyvin Amerikan trotskilaisten neokonservatiivinen universalismi, jonka anateema on puolestaan nyky-Venäjä. Erikoista Malisen hyökkäyksessä on se, että juuri Vihavainen on vuosikausia näkyvästi arvostellut Putinin itsevaltaista korruptoitunutta hallintoa. Uusherännäiselle fanaatikolle tämäkään ei riitä, mikä käy selväksi Vihavaisen Mallisen purkauksia ruotivassa kirjoituksessa Älymystö kehittyy.

Kaksi vuotta koronamääräyksillä alistettujen ja nöryytettyjen rivikansalaisten harkitsemattomat kuohahdukset voi vielä ymmärtää ahdistuksen ulkoistamisena helppoon viholliseen eikä oman kärsimyksen lähteenä toimiviin kotimaan ja EU:n poliitikkoihin. Kerrankin media antoi kansalle luvan vihata pidäkkeettä eikä se totisesti ole jättänyt tuota mahdollisuutta käyttämättä! Sen sijaan Mallisen ulostulot kertovat ideologisesti kovan linjan tasa-arvouskovaisten ja pasifistien hämmennyksestä, jossa poikkeuksellisessa tilanteessa vanhat opit eivät pädekään. Tämän Syntax errorin tuloksena on taantuminen primitiiviiseen vihaan, josta omat korkealentoiset ideaalit alunperin varoittivat.

Yle Watch ei halua olla osa median lietsomaa yksinkertaistavaa sotapopulismia, vaan katsoo epäkiitolliseksi velvollisuudekseen kartoittaa tilanteen suuri kuva. Olivatpa sodan syyt mitkä tahansa, sen seuraukset ovat eri maille ja intressiryhmille erilaiset. Tässä nollasummapelissä joku hyötyy valtavasti ja joku taas häviää lähes kaiken. Seuraavat huomiot ovat vasta alustavia päätelmiä, sillä emme tarkkaan tiedä millaiseen lopputulokseen ja rauhaan sota lopulta päättyy.

Venäjä. Historia ei tunne ainuttakaan maata, joka luopuisi vapaaehtoisesti imperiumistaan. Tässä mielessä Venäjäkään ei ole poikkeus, vaan se pyrkii kaikin keinoin säilyttämään asemansa ja jopa kasvattamaan valtaansa. Viime vuosikymmenet ovat kuitenkin olleet maalle nöyryyttäviä, sillä samalla kun se on joutunut perääntymään asemistaan, sen entiset alusmaat ovat yksi toisensa jälkeen siirtyneet Naton leiriin. Vaikka Varsovan liitto hajosikin kylmän sodan päättymiseen, Nato on säilyttänyt asemansa perustelemalla olemassaolonsa ylläpidetyllä Venäjän uhalla.

Venäjän näkökulmasta nyt käytävässä sodassa ei ole kyse Ukrainasta, vaan Naton laajenemisesta sen omille rajoille. Estääkseen Ukrainan valumisen lännen (EU) ja Naton leiriin maasta tuli Venäjän ja Naton välisen valtataistelun välikappale. Sen sijaan länsimaiden tiedotusvälineet eivät pidä Natoa ekspansiivisena toimijana Itä-Euroopassa, vaan ne katsovat Venäjän rajamaiden siirtymisen lännen leiriin olevan rauhanomaista ja luonnollista liberaalidemokraattista kehitystä.

Lähihistorian faktat puhuvat kuitenkin toista kieltä. Boris Jeltsinin presidenttikaudella Venäjälle luvattiin suullisesti, ettei Nato levittäydy itään. Nato kuitenkin laajeni kahdesti, vuosina 1999 ja 2004, eikä Venäjä voinut heikkoutensa vuoksi tehdä asialla mitään. Venäjä katsoi tuolloin, että kyse oli suorasta luottamuksen pettämisestä. Asiaa ei parantanut Bukarestin huippukokous vuonna 2008, jolloin Nato ilmoitti olevansa valmis ottamaan Ukrainan ja Georgian jäsenikseen. Tämä saattoi olla Venäjälle se vimeinen niitti, joka antoi kimmokeen luoda vastastrategian, jossa pyrittäisiin kaikin keinoin, myös sotilaallisesti, estämään Naton laajeneminen rajoilleen. Tätä mieltä on myos kenraali Gustav Hägglund viisi vuotta sitten antamassaan haastattelussaan. Putin esikuntineen katsoi, että jos Ukraina liittyisi Natoon, se olisi vain muutaman tunnin ajomatkan päästä Moskovasta samalla kuin ohjukset lentäisivät sinne viidessä minuutissa. Kremlissä tätä oli mahdoton hyväksyä, mikä valmisti tien nyt käytävälle sotaretkelle.

Venäläisten narraatio sen pyytämien sotilaspoliittisten turvatakuiden hylkäämisestä ja toisaalta länsimaiden näkemys Venäjästä imperalistisena valloittajana ovat molemmat sotakertomuksia, joista puuttuu laajempi historiallinen yhteys. Yllättävää kyllä, suomettuneen Suomen veteraanipolitiikko Paavo Väyrynen kuvaa Uuden Suomen kirjoituksessaan Ukrainassa käydään Neuvostoliiton hajoamissotaa jo otsikollaan mistä sodassa saattaa viime kädessä olla kyse:

Ukrainan tapahtumat ovat noudattaneet samaa kaavaa. Historiallisista syistä maa on ollut syvästi kahtiajakautunut. Länsi-Ukraina on kuulunut pitkiä aikoja Itävalta-Unkariin ja Puolaan, siellä on suuri puolalais- ja unkarilaisvähemmistö ja siellä venäläisiä suorastaan vihataan. Krimin niemimaa ja suuri osa Itä-Ukrainaa ovat puolestaan kuuluneet satojen vuosien ajan Venäjään. Siellä venäläiset ovat enemmistönä, ja yhteydet Venäjään ovat olleet tiiviit. Tämä venäläisvähemmistö koki Maidanin aukiolta käynnistyneen kumouksen uhkaksi omalle asemalleen ja turvallisuudelleen. Se ryhtyi puolustamaan oikeuksiaan ja pyrkimään jopa eroon Ukrainasta.

Ukrainan yhtenäisyys olisi voitu säilyttää vain siten, että eri väestöryhmät olisivat hakeneet keskinäistä yhteisymmärrystä, jota sekä länsimaat että Venäjä olisivat tukeneet. Geopoliittinen valtakilpailu repi kuitenkin Ukrainan rikki, synnytti sisällissodan ja johti lopulta kansainvälisen kriisin.

Olivatpa sodan syyt mitkä tahansa, kaikille on käynyt selväksi, että se on ollut Venäjälle sotilaallinen, taloudellinen ja moraalinen katastrofi. Vaikka sotaseikkailu olisi mennyt Venäjän suunnitelmien mukaan, se olisi joutunut maksamaan siitä kaikkine pakotteineen kovan hinnan. Putinin lähipiirissä ajateltiin, että valtavista riskeistään huolimatta Ukrainan valtaaminen tai sen jakaminen osiin olisi Venäjän imperiumin tulevaisuuden kannalta hyödyllisempää kuin jos rajanaapurina olisi iso Nato-maa. Koska Venäjä ylimielisenä hyökkääjänä ei osannut aavistaa Ukrainan sitkeää vastarintaa, sota on juuttumassa sissisodaksi, joka pitkittyessään panee vaakalaudelle koko Putinin hallinnon ja jopa Venäjän nykyisen yhtenäisyyden. Taloudelliset tuhovaikutukset ovat vielä oma lukunsa. Ne geopoliiittiset hyödyt, jotka olisi saatu salamasodan onnistumisella, ovat nyt valumassa hukkaan. Tässä sodassa Venäjä on vielä suurempi häviäjä kuin pahoin murjottu sankarillinen Ukraina. Slaavilaisen veljessodan todelliset hyötyjät ovat muualla.

Ukraina. Toisin kuin Venäjä, Ukraina on saanut sodan alusta lähtien nauttia varauksettomasta maailmanlaajuisesta sympatiasta. Se on jo voittanut yksiselitteisesti propagandasodan Venäjän kömpelöä ”tiedottamista” vastaan. Onnistunut propaganda ei olisi mahdollista ilman Ukrainan kunnioitusta herättävää sotilaallista menestystä ja kansalaisten isänmaallista uhrimieltä. Vaikka laskelmoivassa geopoliittisessa valtataistelussa ei ole hyviä ja pahoja, kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi kiistakapulaksi joutuneen Ukrainan kansan uhriasema. Sen itsepuolustus on moraalisesti oikeutettua, kun taas samaa ei voi sanoa Venäjän offensiivista. Luonnollisesti Ukraina ei ole halunnut laajamittaista sotaa, vaikka se onkin taistellut maan itäisellä venäläisenemmistöisellä alueella jo kahdeksan vuotta. Ukrainan kansa sai tahtomattaan päälleen sankarinviitan, mutta sen synnyttämä ylpeys ja hyöty tuskin korvaavat kuolonuhreja ja pommitettuja kaupunkeja.

Niin vaikeaa kun se onkin nykyisessä polarisoituneessa tilanteessa tunnustaa, Ukraina ei ole 2000-luvulla ollut suvereeni valtio, vaan se on ollut jatkuvasti joko Venäjän tai Lännen (USA, EU, Nato) vaikutuksen alainen. Tämä selittää osaltaan Ukrainan valtavan korruption, joka näkyy maan ylintä johtoa myöten.

Suomessakin rajatonta ihailua saanut Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on tyyppiesimerkki rahan ja hämärien taustavoimien avulla saadusta vallasta. Vaikka juutalaistaustainen Zelenskyi on hengennostattajana sotaoloissa kieltämättä mies paikallaan, hän on poliittisesti läpikorruptoitunut taho, joka ei viime kädessä aja ukrainalaisten asiaa, vaan on sitoutunut anglosionistien tavoitteisiin uhriluvuista piittaamatta. Sanomalehti Kaleva kirjoitti ennen presidentinvaaleja huhtikuussa 2019 Zelenskyin päätukijan olevan Ukrainan varakkaimpiin miljardööreihin lukeutuva Ihor Kolomoiskyi. Länsimielisyydestään ja Israel-yhteyksistään tunnettu juutalainen Kolomoiskyi omistaa useita ukrainalaisia tv-kanavia hallitsevan mediayhtiön. Zelenskyi nousi ukrainalaisten tietoisuuteen juuri Kolomoiskyin tv-kanavalla esitetyillä ohjelmillaan.

Korruptio ja juutalaisten valta Ukrainan politiikan huipulla ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä vuodesta 2014 asti maassa on ollut vain juutalaisia presidenttejä kuten Petro Porošenko, joka ryvettyi pahasti korruptioskandaalissa keväällä 2019. Porošenkon jälkeen Ukrainan presidentiksi valittiin juutalaisen rahan turvin Volodymyr Zelenskiy, jonka rinnalle pääministeriksi nousi niin ikään juutalainen Denys Šmyhal. Voidaan kysyä, miksi ukrainalaiset valitsevat kerta toisensa jälkeen muukalaisia kansansa johtoon. Näyttelijänä ja klovnina aiemmin tunnetulla presidentillä saattaa olla kyky lumota ukrainalaiset, mutta olisi outoa, jos vaikka Suomessa presidentiksi valittaisiin Zelenskyitä vastaava Ruben Stiller.

Toisaalta on ymmärrettävää, että ukrainalaiset sietävät mieluummin maansa varat länteen pilkkahintaan puljaavia korruptoituneita juutalaispolitiikkoja kuin takapajuisen Venäjän määräämää nukkehallintoa. Joka tapauksessa tavallisille ukrainalaisille on tarjolla vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Olipa sodan lopputulos mikä tahansa, suurimman hyödyn näyttävät keräävän tässä vaiheessa erilaiset rikollisjärjestöt, joiden käsiin on päätymässä myös huomattava osa lännen antamasta aseavusta.

Suomi. Sisäisesti epävakaa ja sotilaallisesti aggressiivinen Venäjä ei ole Suomelle eduksi oikeastaan missään. Paitsi niille, jotka ovat halunneet liittää jo pitkään maamme globalistisen järjestelmän sotilaalliseksi siiveksi katsottuun Natoon. Tämä kokoomushenkinen porukka haluaa riisua Suomen viimeisetkin itsemäärämisoikeuden ulkoiset merkit, jotta integraatio länteen olisi lopullista ja täydellistä. Natoon liittymistä ovat vaatineet myös perussuomalaiset ja eräät näkyvät kansallismieliset, jotka perustelevat näkemyksensä puhtaasti sotilaspoliittisella turvallisuudella. He uskovat Natoon liittymisen jälkeenkin Suomessa voitavan harjoittaa kansallismielistä sisäpolitiikkaa. Oma lukunsa ovat vielä ne kansallismieliset, jotka ovat nettifoorumeilla aiemmin uhonneet, että ”tulisipa sota ja veriset vaatteet” ja sitten kun Euroopan laidalla pannaan vähän verta pakkiin, ovatkin itku kurkussa ensimmäisinä juoksemassa Nato-mamman helmoihin.

Venäjän yllättävän ja brutaalin hyökkäyksen jälkeen myös niukka enemmistö maan hiljaisista on kääntymässä Ylen gallupin mukaan Nato-jäsenyyden kannattajiksi. Monille suomalaisille järkytyksenä alkanut Ukrainan sota uhkasi uneliasta arkea, johon ei kyetty vastaamaan muulla kuin Nato-paniikkinappulaa painamalla, koska ”joku ratkaisu” on löydettävä. Sota näyttää lisäksi pudottaneen maanpinnalle monet ikuisesta rauhasta unelmoivat punavihreät haihattelijat, mikä onkin Ukrainan tapahtumien harvoja myönteisiä puolia Suomessa. Joka tapauksessa viime aikojen mielipideilmaston rajut muutokset eivät olisi olleet mahdollista ilman sotaa, joten ainakin kokoomuslaisille Nato-intoilijoille Venäjän hyökkäys oli kyynisesti ajateltuna onnenpotku.

Jos suomalaista heikkoitsetuntoista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tarkastelisi jalkapallon fanikulttuurin termein, olisimme mieshuoria ja Glory Hunterseja. Siinä emme tue oman paikallisen seuran menestymistä, vaan samaistumme ulkomaalaisten juurettomiin suurseuroihin, jotka lypsävät faneiltaan vain rahaa, mutta eivät anna viime kädessä muuta kuin sekaantumisen muiden suurseurojen välisiin kiistoihin.

Jalkapallovertaus on sikäli osuva, koska pieni Suomi yrittää aina olla voittajan puolella periaatteistaan riippumatta. Vuonna 1941 veikattiin voittavaksi hevoseksi Saksaa, mutta harva muistaa sen, että presidentti Urho Kekkonen sanoi vielä 1970-luvulla Neuvostoliiton voittavan lopulta ideologisen ja taloudellisen kilpailun Lännen kanssa. Tämä heijastui hänen ulkopolitiikassaan kuin myös opportunistisessa taistolaisliikkeessä, joka odotti vesi kielellä Neuvostoliiton maailmanvallankumousta. 1990-luvun liberalismin huumassa uskottiin kapitalistiseen Neuvostoliittoon eli Euroopan Unioniin. Sitoutumisessa länteen ei haluttu ymmärtää kyseessä olevan uppoavan laivan, jonka amerikkavetoiset arvot tuhoavat Euroopan etnisesti ja kulttuurisesti. Se liberalismi, mikä meille myytiin vuonna 1994, ei ollutkaan brittiläistä 1920-luvun liberalismia, vaan viime kädessä kulttuurimarxismia yhdistettynä korporaatio- ja finanssikapitalismiin. Kun Suomikin nyt puolustaa pontevasti länttä, se tarkoittaa Amerikan ylivaltaa Euroopassa, reaalitaloudesta irtautunutta keinottelevaa finanssikapitalismia, loputonta kansat tuhoavaa maahanmuuttoa ja lgbt-propagandan tulemista viralliseksi ”moraaliseksi” opiksi. Itsenäiseen puolustukseen pohjaava kansallismielisyys ei kuulu tähän projektiin.

Vuorottain vaihtuvasta Neuvostoliiton/Venäjän ja lännen mielistelystä huolimatta Suomi on julistanut ulkomailla olevansa sotilaallisesti puolueeton maa. Kansalaisilleen poliitikot puolestaan väittävät Suomen olevan itsenäinen maa. Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen nämä puheet ovat olleet silkkaa kansallista itsepetosta. Mahdollisen Natojäsenyyden myötä poliitikkojen on pakkoa tunnustaa, ettei Suomi ole missään suhteessa enää itsenäinen valtio. Kun kerran maa on vapaaehtoisesti luopunut kaikista itsenäisyytensä tunnusmerkeistä, mitä mieltä silloin on enää puhua Suomesta ja Suomen turvallisuudesta. Pitäisi puhua vain EU:n ja Naton turvallisuudesta.

Maan henkisestä tilasta kertoo paljon se, että vuoden 2015 lännen kautta tapahtuneesta muukalaisinvaasiosta vastuussa oleva kansanvihollinen, Kokoomuksen Petteri Orpo, saa median tukemana ja suosionosoitusten saattelemana vaatia Suomen välitöntä liittymistä Natoon. Hän vaati myös ensimmäisenä suomalaispolitiikkona Suomea antamaan aseapua sotaa käyvää maalle, vaikka tällä rikottiin maamme kaikkien hallitusten periaateohjelmia. Sotilasavun antaminen on käytännössä puoliavoin sodanjulistus Venäjälle. Koko manööverin tarkoituksena on todennäköisesti ajaa Suomi peruuttamattomastii ja seurauksista piittaamatta Naton syliin Venäjää vastaan.

EU:n talouspakotteisiin osallistuminen ja materiaalisen avun kuten lääkintä- ja elintarvikkeiden antaminen Ukrainalle ovat vielä moraalisesti – joskaan eivät taloudellisesti – perusteltuja Suomen kaltaiselta pieneltä rajamaalta. EU:n ja Yhdysvaltojen talouspakotteilla saadaan varmasti suuri osa Venäjän taloudesta romutettua, mutta tässä huumassa on harvoin sanottu ääneen, mitä vakavia seurauksia toimilla on Suomeen. Bensan hinta on jo nyt sietämätön, mutta pakotteiden ja vastapakotteiden kilpajuoksussa jopa 95-oktaavisen bensiinin litrahinta voi nousta kesään menessä yli kolmeen euroon litralta. Samalla jo jonkin aikaa nousussa ollut inflaatio tulee Venäjä-pakotteiden myötä vain kasvaamaan. Vaikka ryssäviha on jo historiallisista syistä herkullista, sitä ei voi syödä, joten netti-isänmaallliset keskiolutkommandot voivat joutua pian valitsemaan jättääkö valmispitsan ostamatta, jotta eurot riittävät olueen. Pokakonttorista on turha ruinata lisää rahaa, sillä se menee ukrainalaisten pakolaisten elättämiseen.

Ellei satunnaista mielenhäiriötä oteta lukuun, on vaikea kuvitella mikä olisi se syy, miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen. Vuonna 1944 edes Stalin ei katsonut tarpeelliseksi miehittää Suomea, eikä sen jälkeen yksikään kommunistijohtaja nähnyt maamme valtaamisessa juuri mitään mieltä. Putinin Venäjä on Neuvostoliittoa huomattavasti pienempi voima ja siltä puuttuvat sen ideologiset ja sotilaspoliittiset tarpeet, jotka edes teoreettisesti ajaisivat maan hyökäämään Suomeen. Ainoastaan yksi syy voisi kiinnostaa Putinia ja se on sotilaallinen uhka, joka realisoituisi väistämättä mikäli Suomi kuuluisi Natoon. Silti tuollaisen uhan torjumiseksi Venäjällä ei olisi tarvetta miehittää Suomea, vaan siihen riittäisi parikymmentä taktista ydinohjusta suursodan ensimmäisen viiden minuutin aikana.

Mikäli Venäjällä olisi surkean Ukrainan sotaretken jälkeen vielä jostain kumman syystä tarvetta ja voimia hyökätä syrjäiseen Suomeen, se tekisi sen siinä tapauksessa Natosta riippumatta. Toisaalta sotilaallinen liittoutumattomuus olisi juuri se pidäke, mikä ehkäisisi ”hullun koiran” hyökkäyksen, koska puolueettomaan maahan tunkeutuminen tekisi Venäjästä myös venäläisten silmissä anteeksiantamattoman pahantekijän. Konventionaalisessa maasodankäynnissä Suomelle tulisi niin paljon sympatiaa, että saisimme varmasti kansainvälistä apua. Kun armeijaamme vielä vahvistetaan hyvissä ajoin ja lisäämme puolustustahtoamme (ei luulisi olevan vaikeaa), pystyisimmme mahdollisessa sodassa sankaritekoihin, jotka sodan tappiosta huolimatta kannattelisivat vielä pitkään tulevien sukupolvien kansallista, sankarillista, identeettiä. Tässä kohtaa on syytä pitää mielessä Benjamin Franklinin sanat: ”Ihmiset, jotka ovat valmiita luopumaan olennaisesta osasta vapauttaan saadakseen vähän turvallisuutta, eivät ansaitse kumpaakaan ja menettävät lopulta molemmat.”

Puheet Naton turvatakuista henkivät rohkeuden ja itseluottamuksen puutteesta, viime kädessä halusta haudata suomalainen Suomi, koska se vaatisi omia uhrauksia. Tässä pelon ja laiskuuden ilmapiirissä ei ole yllättävää, että myös kansallismielisistä löytyy sivarihenkisiä hedonisteja ja rintamakarkureita, jotka haluavat Natoon yksinkertaisesti siksi, ettei tarvitsisi liikahtaa näppiksen ja halpakaljan ääreltä puolustamaan itse omaa maataan. Siksi ei ole yllättävää, että Ilta-Sanomat julkaisi äskettäin uutisen Venäjän hyökkäys Ukrainaan lisännyt reserviläisten hakeutumista siviilipalvelukseen. Aikamme itsekkyyden, laiskuuden ja mukavuudenhalun huippuna voi pitää toivetta, että joku muu puolustaisi maatamme puolestamme. Toisaalta mitä voidaan odottaa virtuaalielämään tottuneilta isänmaan toivojen sukupolvelta, joka aidosta seksistä vieraantuneena katsoo enimmäkseen pornoa. Eräs sotilaallista liittoutumista vastustava kansallismielinen totesikin sattuvasti, mistä näissä Natorunkkareissa on oikeastaan kyse:

Ymmärrän kyllä senkin liiallisen hauskuuteen ja helppouteen tottuneen syöpäisen Länsimaailman rappioittaman itsetunnottoman ja kunniattoman näkökulman, että selviytymistaistelussa tehdään kaikki mitä voidaan ettei vain satu ”Juhaa leukaan”, eli vaikka mennään Natoon, mutta matti myöhäisenä Naton helmoihin piilottautuminen on kuin liberaali-puna-pasifisti ulkoistaisi maanpuolustushengen. Liberaali-puna-pasifisti on juuri sellainen rauhanajan ilkkuja, joka kerjää nenille, mutta sitten kun tosi tilanne tulee, juoksee se helmoihin turvaa hakemaan.

Tulevaisuudessa on myös itänaapuri uusine johtajineen ja erikoislaatuinen sijaintimme tarkoittaa erikoislaatuista tilannetajua ja myös vahvaa omapäisyyttä niin hyvässä kuin pahassa. Esi-isämme otti riskin ja se kannatti, löytyykö meistä edes piirun vertaa samaa periksiantamattomuutta ja omapäisyyttä? Liberaali-puna-pasifistilla on kaksi mahdollisuutta tositilanteen tullen, pötkiä Ruotsiin pakoon tai löytää itsestään se esi-isien tarmo, omapäisyys ja periksiantamattomuus. Ei haittaa vaikka olet huonokuntoinen pullea pelinarkomaani-sohvaperuna, joystick käsi tottuu kyllä dronekäsittelyyn, tai muuhun vastaavaan nykyajan teknologiaan, lisäksi kehossa on valmiiksi varaenergiaa. Ei se yli-iso kehonrakentajakaan ole sissinä täydellinen, koska tietty kömpelyys ja pitkäaikaisen kestävyyden puute sekä kova proteiinin tarve saattaa hidastaa. Kuvat Ukrainasta osoittavat, että polttopulloja voi tehdä vaikka pyörätuolissa. Ääritilanteessa ”perunankuorijakin” on yhtä tärkeä kuin etulinjan sotilas, koska jokainen tietää, että nälkäisenä hommasta ei tule mitään.

Valmiutta itsenäiseen kansalliseen puolustukseen on kuitenkin kyseenalaistettu viime vuosina jatkuvasti kulissien takaa, kun Suomea on vaivihkaisesti muilutettu askel askeelta Natoon. Puolustusvoimien johtoportaaseen on nostettu huomattava joukko Naton asiamiehiä aivan samaan tapaan kuin poliisijohtoomme on solutettu EU-uskollisia monikultturisteja.

Media on pehmittänyt tavallista kansaa jo vuosikausia negatiivisilla Venäjä-uutisillaan ja toisaalta myötäkarvaisella suhtautumisellaan Nato-lähentymiseen. Tässä mediakampanjassa tärkeää ”asiantuntija-apua” ovat antaneet Natopoliittisen instituutin (tunnetaan virallisesti nimellä Ulkopoliittinen instituutti) kiiluvasilmäiset ammattiarvaajat Mika Aaltola ja Charly Salonius-Pasternak. Venäjän hyökättyä Ukrainaan kansalaisia oli pohjustettu niin hyvin, että heistä puolet on valmiita liittymään nyt Natoon. Liittoutumisen aallot käyvät siinä määrin korkealla, että jopa ns. laatumediassa kuulee puheenvuoroja, joissa Naton liittymisen vastustajat leimataan epäisänmaallisiksi putinisteiksi. Tällaisessä puheessa Natoa kannattavat somalit ovat suomalaisempia kuin suomalaiset sotilasliiton vastustajat, mikä tekee liittoutumista puolustavasta argumentista väistämättä tyyppiä Reductio ad absurdum. Vastaavasti eräiden valtamediaan kriittisesti suhtautuvien kansallismielisten vaihtoehtosivustojen Natoa ja Ukrainan sotaa käsitteleviä kirjoituksia ei voi enää erottaa avoimesti Nato-jäsenyyden puolesta liputtavan Helsingin Sanomien teksteistä tai Ylen kolumnisti Rysky Riiheläisen länsi-integraatiota puolustavista vuodatuksista. Paljon mainostetun Alain de Benoistin uusoikeistolainen globalismi-kritiikki loistaa poissaolollaan ja tilalle on tullut hallitsevan liberaalidemokratian konformistinen puolustaminen.

Mikäli Suomi hakisi ja hyväksyttäisiin Natoon, se olisi viimeinen niitti vieraiden voimien hallinnan hyväksymiselle. EU:n, eurovaluutan ja Naton jälkeen ei olisi enää edes teoreettista mahdollisuutta karistaa niskoiltaan euro-atlanttinen moni- ja homokulttuuri, sillä kovan paikan tullen ”kansainväliselle yhteisölle ja arvoille” lojaali Naton palkka-armeija kukistaisi kaikki pyrkimykset aloittaa kansallinen uudistusohjelma. Nimittäin Naton omassa historiikissa sanotaan suoraan, että se pyrkii estämään eurooppalaisen nationalismin uudelleensyntyminen (vrt. Serbian pommituksen v. 1999) sekä edistämään Euroopan maiden keskinäistä integraatiota. Näin ollen kaikki kansainväliset sitoomukset, joihin Suomea ajetaan, pyrkivät tarkoituksellisesti lisäämään meidän ja muiden valtioiden välistä keskinäisriippuvuutta. Tämä globalistien keskeinen strategia on läsnä myös Natossa, koska sotilasliitossa kansallinen riippumattomuus tehdään mahdottomaksi. Samalla jäsenmaiden kädet tahrataan yhteiseen vereen levittämällä kolmanteen maailmaan pommien avulla ”demokratiaa ja ihmisoikeuksia”.

Natoa pelastajana pitävät kansallismieliset mielipidevaikuttajat uskovat Ukrainan sodan olevan suomalaisia yhdistävä tekijä, joka poistaa jopa kansakuntaa vaivaavat kulttuurisodat. Tällaisessa euforiassa Suomi on kuin Saatanan kanssa sopimuksen tehnyt tohtori Faustus, joka toteuttaa Naton avulla kansalliset unelmansa. Tosiasiassa Ukrainan sota ja Nato-jäsenyyden hakeminen tulevat vain repimään kansakuntaa hajalle. Toisella puolella ovat kaikista itsenäisyyden rippeistä valmiina luopumaan olevat eduskuntapuolueet ja sitä vastassa poliittiseen järjestelmään pettyneet kansallisen suvereeniteetin puolustajat. Viime kädessä tällaisesta eripurasta hyötyvät globalistiset tahot, joille minkä tahansa eurooppalaisen kansallisvaltion yhtenäisyys on este heidän päämäärilleen.

Yhdysvallat. Venäjä on ollut Yhdysvaltain yksinapaiselle, ”sopimuspohjaiselle” maailmanherruudelle, valtava pettymys 2000-luvulla. Vielä 1990-luvulla kun Venäjää ryöstivät länsisuuntautuneet juutalaiset oligargit, Yhdysvallat seurasi tilannetta tyytyväisenä. Humalainen Boris Jeltsin oli helposti pompoteltava presidentti, mutta ei kuitenkaan vielä täydellinen amerikkalaisten intressien marionetti. Toiveet Venäjän tulevalle ”liberaalidemokraattiselle” presidentille ja hallinnolle olivat korkealla, mutta itsevaltaisen entisen KGB-mies Vladimir Putinin astuminen vallan kahvaan sotki Amerikan suunnittelmat.

Viime vuosina vihaa kasvattivat Venäjän taipumattomuus läntisille vasemmistoliberaaleille arvoille, valkoisten vastaiselle anti-rasismille, Cancel-kulttuurille, perhevastaisuudelle ja lgbt-ideologialle. Sopua ja yhteistyötä tällaisen Venäjän kanssa ei olla haluttu Amerikan kummankaan johtavan puolueen piirissä. Siksi presidentti Donald Trumpin kausi oli syvän valtion jatkuvaa sabotaasia suhteiden heikentämiseksi. Vaikka myös Trump on systeemin mies, vasta Bidenin kaltainen dementoitunut sätkynukke saattoi täyttää Amerikan valtaeliitin todelliset toiveet ja tarpeet. Jo virkakautensa alussa Biden lupasi panevansa Venäjän takaisin ruotuun.

Yhdysvaltain eliitin tavoitteissa Ukrainassa leimahtanut sota oli toivottu, odotettu ja osin provosoitu tapahtumaketju. Pitkittyvän ja uuvuttavan sodan uskotaan rampauttavan Venäjää siinä määrin, että tilanne voisi palauttaa Amerikalle hegemonisen kulta-ajan, joka sillä oli sosialismin romahduksen jälkeen 1990-luvulla. Siksi Ukrainalle annetaan aseapua sen verran että se voi jatkaa puolustustaisteluaan, mutta ratkaisevaa Nato-tukea vihollisen lyömiseksi ei tulla kuitenkaan antamaan.

Sotilastrategisesti Washingtonin suurena tavoitteena on estää Venäjän pääsy Mustallemerelle ja Kaspianmerelle. Lopullisena päämääränä on pitää Venäjä ja Kiina ulkona keskeisiltä valtamerireiteltä ja hallita näin yksinoikeudella maailman meriä. Tässä suunnitelmassa Ukrainan sodalla ja Venäjään kohdistuvillla pakotteilla uskotaan olevan suuri merkitys.

Euroopan kannalta Yhdysvaltain tavoitteet eivät käy yksiin. Jo ennen sotaa aloittamillaan ja nyt moninkertaistetuilla pakotteillaan Yhdysvallat pani Euroopan tuhoamaan oman taloutensa vahingoittaakseen Venäjää. Asettamistaan pakotteistaan Eurooppa kärsii eniten itse, varsinkin öljyn ja kaasun huiman hinnannousun vuoksi. Vastaavasti kiristyneen tilanteen vuoksi Euroopan maat joutuvat lisäämään puolustusmenojaan, josta hyödyn ottavat amerikkalaiset aseyhtiöt. Samalla entistä tiukempi sitoutuminen Natoon vain lisää Euroopan riippuvuutta Yhdysvalloista.

Euroopan laidalla käytävä Ukrainan sota on Amerikalle tuttu juttu sikäli, ettei se tälläkään kertaa joudu itse sotimaan Venäjää vastaan. Itse asiassa USA ja Venäjä eivät ole sotineet koskaan keskenään, vaan aina on peluutettu Eurooppaa. Venäläiset ovat sentään taistelleet omilla raja-alueillaan toisin kuin Atlantin takaa kyyristelevä USA pitkän matkan ohjuksikseen. Nyt näyttää siltä, että Yhdysvallat ja Venäjä jakavat taas Eurooppaa, eivätkä sodi keskenään, vaan panevat eurooppalaiset tappamaan toisiaan. Tilanteessa on jotain samaa kuin jos toisilleen vihamieliset Suomi ja Norja hyökkäisivätkin Ruotsiin ja kohdatessaan toisensa miehittämässään maassa päättäisivät jakaa Ruotsin kaikessa rauhassa ilman yhteenottoa.

Kiina. 2000-luvullla taloudellisten suurvaltojen joukkoon astunut Kiina on seurannut Ukrainan sotaa varovaisesti asettumatta kummankaan puolelle. Läheisten taloussuhteiden vuoksi se ei kuitenkaan ole tuominnut Venäjän ”erikoisoperaatiota”. Pitääkseen yllä puolueettoman tarkkailijan roolia Kiina on ilmoittanut jopa halukkuudestaan toimia rauhanvälittäjänä. Luonnollisesti se ei ole halunnut liittyä Yhdysvaltain johtamaan pakoterintamaan, mikä on sille kieltämättä taloudellisesti järkevää.

Kärsivällisenä pelurina Kiina ei katso vielä kaikkia korttejaan, vaan odottaa sodan kehittymistä ja lopputulosta rauhassa. Ainakin lyhyellä tähtäimellä Kiina voi hyötyä EU-maiden Venäjän pakotteista, koska osa kaupankäynnistä siirtyy Itä-Aasiaan. Haittaa ei ole siitäkään, että Yhdysvallat kietoo huomattavan osan taloudestaan ja sotakoneistostaan pitkittyvään Ukrainan sotaan. Lisäksi sodasta näyttää olevan Kiinalle se hyöty, että Venäjästä tulee siitä entistä riippuvaisempi sekä taloudellisesti että sotilaallisesti.

Globalistit: EU ja Maailman talousfoorumi. Euroopan Unioni oli kriisiytymässä kovaa vauhtia vuoden 2019 aikana, jolloin Italian talous- ja velkaongelmat olivat murtaa koko unionin taloudellisen pohjan. Ponzi-huijaus sai helmi-maaliskuussa 2020 kuitenkin yllättävästi lisäaikaa, kun koronavirus astui näyttämölle. Talouden takkuaminen ja pankkikriisi pantiin kätevästi koronan piikkiin samalla kun koronarajoituksilla kyettiin torppaamaan ylituotantoa kysynnän laskettua. Viime vuoden syksystä lähtien kiihtynyt inflaatio on uusien talouspakotteiden vuoksi mennyt ylikierroksille, joten globaalin talousjärjestelmän sisäiset rakenteelliset ongelmat voidaan jatkossa sälyttää Venäjän niskoille.

Talouskriisin taustalla ovat finanssikapitalismin ja reaalikapitalismin entistä jyrkempi erkaantuminen toisistaan, valtava velan määrä ja ylituotanto. Maailman talousfoorumi ja sen perustaja Klaus Schwab ovat koronan varjolla vaatineet ”kapitalismin uudistamista” eli järjestelmän nollaamista ongelmien ”ratkaisemiseksi”. Hyvä alku järjestelmän nollaamiselle on Venäjän sulkeminen pois SWIFT-maksujärjestelmästä. Jossain vaiheessa maksujärjestelmä halvaantuu ja luottamus rahoitusjärjestelmään horjuu, jolloin ratkaisuksi ehdotetaan maailmanlaajuista digitaalivaluuttaa. Mikäli digitaalivaluuttaan siirryttäisiin, merkitsisi se maailman poliittis-taloudelliselle eliitille valtavaa mahdollisuutta kontrolloida kansalaisiaan. Eräs kansalaisvaikuttaja pohti tätä näkymää sosiaalisessa mediassa näin:

On tuotu selvästi esille, Trudeaun ja USA:n teknokraattien jo aloitettua, että sinun rahasi eivät ole sinun rahojasi, vaan sinulla on ainoastaan rajoitettu käyttöoikeus niihin, ja ne voidaan hetken mielijohteesta puhaltaa olemattomiin. Tsaarin kultaa etsitään vielä tänäkin päivänä, mutta miten etsitään kirjanpidollista fiat-rahaa? Jos luulette Venäjän koskaan enää palaavan läntiseen rahajärjestelmään ja jättäytyvän sen armoille, miettikääpä uudestaan. On varmasti erittäin hyvä veto lyödä kaikki kortit kerralla pöytään ja ruveta kuolaamaan vastustajan kaikenpuolisella tuhoamisella, pilkkomisella ja nöyryyttämisellä. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Venäjän sotatoimet hyväksyy lähinnä vain venäläiset itse, varsinkin kun hyökkäyksen oikeuttamiselle ei juuri löydy moraalisia argumentteja. Väärässä ovat myös ne länsimaalaiset, jotka puolustavat Venäjää siksi, ettei siellä virallisella tasolla kannateta lännen vasemmistoliberaaleja rappioarvoja. Tällaiset apologeetit ovat Venäjän hyödyllisiä idiootteja kuten ne lännen kommunistit, jotka tukivat Neuvostoliittoa sen hajoamiseen 1991 saakka.

Lännen on itse parannettava sen sisuskaluja tuhoava syöpä. Tuota syöpää edustavat mm. Maailman talousfoorumiin kuuluvat globalistit, jotka ovat nyt muka Ukrainan puolella ja vetoavat meidän isänmaallisiin tunteisiimme, vaikka he itse vihaavat kaikkea isänmaallisuutta. He puhuvat Ukrainan itsenäisyyden ja vapauden puolesta, vaikka heille ne ovat vain kyynisiä sanoja, joiden tarkoitus on edistää globalistista agendaa, jossa Yhdysvallat määrää marssijärjestyksen.

Lähde

Geopolitiikka Kolumnit Kotimaa Maanpuolustus Politiikka Sionismi Ukraina Ulkomaat Venäjä Yle Watch

Keskustelu

36 kommenttia

Partisaani ei väitä eikä takaa, että kommenttien sisältämä tieto olisi virheetöntä tai täydellistä.

  • Paholainen

    Vastaa

    Totuus ei ole kansakuntien alapuolella.

    Terveisin: Piru kakalla.

  • Plääh

    Vastaa

    ”Jalkapallovertaus on sikäli osuva, koska pieni Suomi yrittää aina olla voittajan puolella periaatteistaan riippumatta. Vuonna 1941 veikattiin voittavaksi hevoseksi Saksaa,” Suomella ei ollut tuolloin vaihtoehtoa. Nytkin siis olisi joku muu vaihtoehto kuin Venäjä tai Nato. Tämä on haihattelua mielestäni. Tietenkin on ikävää olla karhun ja suden välissä, mutta selviytyykö siinä kolmannen tien kautta?

    Venäjä yrittää myös estää Suomen siirtymisen kokonaan Länteen ja on jo räyhännyt asiasta. Kirjoittajat eivät ota huomioon sitä, että Venäjä voi toimia, vaikka Suomi ei olisi vielä edes näyttänyt hakevansa jäsenyyttä. Se katsoo ehkä asialla olevan kiire ja siten sota Suoea vastaan saattoi olla jo suunnitelmissa hyvin lähellä. Vaikka Suomi toimisi kirjoittajien haluamalla tavalla, Venäjä voisi varmistaa Suomen säilymisen valtapiirissään ainakin osaksi valloittamalla SUomen ja siten laajenemisen Suomeen. Näin Nato ei koskaan ”uhkaisi” Suomesta, vaan vasta Ruotsista. Jos Suomi jättäytyisi puolueettomalle vyöhykkeelle ja lipuisi Venäjän vaikutuspiiriin enemmänkin, Venäjä voisi sodalla uhaten tai jpa sodalla estää sille kielteisten voimien nousemisen uudelleen valtaan. Paljon puhuttu itsenäisyys menisi, jos Venäjän mieliksi kiellettäisiin nationalistisia puoleita ym-

    Nato on jo Venäjän rajoilla Baltiassa ja nyt Puolassa, koska ValkoVenäjä on mutettu osaksi imperiumia. Suomi teki typerästi, kun ei liittynyt Naton tuolloin. Nyt liittyminen on entistä vaikeampaa poliitikoillemme ja kansalle, koska Venäjä voi ainakin sanoa hyvin vihaisesti. Suomi voisi koneistaan ampua ohjuksia Pietariin ym. Tosiasiassa Venäjä haluaa laajentua ja siksi etupiirin. SIlle ei riitä hyvät kauppasuhteet ja naapuruussuhteet naapureihinsa. Siksi se haluaa estää Naton laajenemisen. Imperiumin hajoaminen viittaa myös Suomeen, sillä paitsi, että Suomi irrottautui imperiumista 1917, SUomi oli Neuvostoliiton intressipiirissä tai ainakin vaikutuspiirissä 1944–1991 ja eräänlainen vasallimaa. Tämä on etuasema, joka on hiljattain menetetty.

    VEnäjälläkö ei syitä hyökätä Suomeen? Taas ennustajamestarit lupaavat meille paljon. Nämähän eivät uskoneet hyökkäykseen Ukrainaan, vaikka Putin oli jo käytännössä pannut arvovaltansa peliin. Stalin olisi miehittänyt Suomen, jos juutalaiskonklaavi olisi halunnut. Hannu Rautkallion mukaan tämä olisi haitannut Neuvostoliiton kuvaa Pohjoismaissa eli ilmeisesti mädätysprosessia siellä. Neropatit eivät tajua, että asioista olivat päättämässä myös muut maat ja että Suomen syömisellä olisi ollut kova hinta. Nato-Suomi voi olla uhkakuva, vaikka Suomii ei olisi liittynyt. Voisihan se joskus liittyä. Venäjän pääideologia on sitäpaitsi imperiumin vahvistaminen ja laajentaminen. Suomi on lähellä Pietaria ja Vienanmerta ja sens yöminen vahvistaisi asemia Itämerellä ja vaikutusta Skandinaviaan. Argumentti kääntyy siis itseään vastaan, koska juuri uhkakuva lisää houkutusta kaapata Suomi ennen Natoa ja vähäisemmillä uhrauksilla ja riskeillä. Arvaamaton Putin voi olla eri asia kuin Neuvostliiton pamput sitäpaitsi ja entäs se seuraaja? Venäläisten mielestä imperiumin laajentaja ja isänmaan puolustaja ei koskaan ole pahantekijä. Liittoutumattomuus tekisi Suomesta houkuttelevamman saaliin. 

    Natoon liittyjätkin ajattelevat, että sotatilanteessa kaikki suomalaiset puolustaisivat omaa maataan ja että Suomi tekisi omasta armeijastaan mahdollisimman suurten ja vahvan. Eihän liittoutumisen kannattamisessa ole kyse ajattelusta, että toiset puolustaisivat naatamme meidän puolestamme. Kyse on siitä, että sotatilanteessa tulisi tehokasta apua aseiden ja ilmatuen suhtene ja jopa joukko-osastoilla. Pakotteet ja vastatoimet olisivat varmasti suuremmat kuin muussa tapauksessa. Ainakin tämä on todennäköistä. Joka tapauksessa kynnys ahdistaa maatamme pienenee, vaikka kirjoittajat juuri päinvastaista. 

    Siis Natoon liittyjät eivät olisi valmiita isien tapaan puolustaa maataan? Mutta halusivatko Talvisodan miehet jäädä yksin Venäjää vastaan? Silloinhan toivottiin jo kuulumalla Kansainliittoon voivamme jäädä puolueettomana maana konfliktin ulkopuolelle. Tämä ei toiminut. Sitten rukoiltiin diplomaattista apua ja aseapua. Mannerheimin täytyi salata Saksan tukikirje, koska arveli suomalaisten jatkavan sotaa haluten Saksan pommittamaan venäläisjoukkoja. Sotilaille olisi varmasti kelvannut apujoukot tai vahva sotilaallinen tuk muista maistai, jos sitä olisi ollut saatavilla (ei ollut, se myönnetään, mutta ei ollut liittoakaan). Kirjoituksessa muodostuu myös tahattomasti mielikuva siitä, että liittoutumattomina joutuisimme sotaan urheasti sotimaan ylivoimaa vastaan. Siis jopa herkemmin kuin muussa tapauksessa. Kuitenkin olisi tärkeintä välttää sota.

    Nato vastustaa nationalismia ja kaikkea tervettä. Juutalainen Venäjä taistelee myös nationalismia vastaan ja julistaa hirttävänsä natsit julkisesti. Olisiko pienellä maalla ainoa toivo se, että kansalaisvastainta Länsimaissa mahdollistaisi kurssin muutokset sisältäpäin? EU:n myötä olemme jo luopuneet itsenäisyydestämme muutenkin.

    Ihmeellistä puhetta artikkelissa oli väite, että juutaaiset oligarkit olisivat hallinneet vain Jeltsinin kaudella ja että KGB-mies Putin olisi jotenkin muuttanut tilannetta asian suhteen

    • Pari asiaa

      Vastaa

      On eri asia olla juutalainen tai siionisti. Aivan kuten kansallissosialisti tai natsi. Sisäistäppä nämä pari asiaa niin ymmärrät kirjoituksen paremmin.

      Ja ehkä sitten ymmärrät miksi ei kannata niin paljon lahjoitella ukrainalaisille rahaa ja tarvikkeita. Koska ne eivät tosiaankaan ole valkoista väestöä. 

      Ymmärrät sen jälkeen myös miksi meidän ei ikinä olisi kannattanut härnätä Venäjää NATO-kortilla. Nyt me olemme Venäjän vihollinen. Ja NATO:han tai sen jäsenmaat eivät meitä auta. Ruotsalaiset eivät voi koska eivät kuulu NATO:on. Virolaisista voisi olla apua mutta niitä on liian vähän. Ja Suomen kumppanuusmaaksi nimetyn Italian sotasankaruudet tietävät kaikki.

      • TT

        Vastaa

        Kyllä ukrainalaiset ovat valkoisia, mutta keskenään varsin erimielisiä. Lännessä puhutaan ukrainaa ja idässä venäjää ja edelliset mielivät länteen ja jälkimmäiset kenties itään. Maassa on juutalaisvähemmistö, joka on taitavasti juonitellen kammennut itsensä valtaan. Juutalaisoligarkeilla on rahaa, joka liikkuu tarvittaessa rajojen yli voitelemaan korruptoitunutta poliittista koneistoa. Lisänä on vielä USA:n neocon-poliitikkojen ja muiden hämäräporukoiden vaikutus. Asetelma muistuttaakin USA:ta, jossa runkoväestö on valkoinen, mutta soppaa hämmentävät juutalaiset: trotskilaiset tai uusmarxistit, kukin näennäisesti eri tahoillaan, mutta usein myös samaan maaliin. Valkoisten aseman heikentäminen on heillä aina ykköstavoite ja hyvin ovat onnistuneet.

        Ukraina on sellainen soppa, josta kenenkään on turha väittää tietävänsä, mitä maassa tapahtuu. Puolustan itsekin valkoisia, mutta epäilen, että sodan pitkittäminen ja muuttaminen sissisodaksi (guerilla warfare) ei ole kenellekään eduksi. Eskaloituminen ydinsodaksi olisi tietenkin se pahin vaihtoehto.

      • Plääh

        Vastaa

        Kyllä juutalaiset ovat sionisteja ja sionistit juutalaisia ja myös kommunisteja.

        Kyllä ukrainalaiset silminnähden ovat valkoisia.

        Ukrainan thoaminen ja koko yritys liittää se Venäjään ovat hirvittäviä asioita. Ukrainalaisia on mielestäni syytä tukea.

        Joka tapauksessa koska olemme EU:ssa ym. olemme Venäjän mielestä epäystävällinen valtio.

        Natoon liittyminen on tietenkin hankalaa nyt, kun Venäjä on uhkaillut sen johdosta. Arvovalta vaatii vastareaktiota, mutta ehkä nyt, kun se on kiinni Ukrainassa, pöly ennättäisi laskeutua ja kaikki ymmärtäisivät, miksi Venäjä ei voinut mitään.

        Vaikka eme liittyisikään, niin venäjä on jo vihjannut Leninin karkuun pääsämistä maista ja Suomen jäsenyyden vastustaminen merkitsee, että Venäjä halua Suomen etupiiriinsä

        • Zardex

          Vastaa

          Myös Portugalilaiset ovat silminnähden valkoisia, Sinisilmäisiä, puna- ja vaaleapäisiä, jos tuolla kriteerillä arvioidaan. Valkoisia on kuitenkin vain vähemmisö niin Ukrainassa kuin Portugalissakin, vaikka historiallisesti se on ollut enemmistö. Ukrainassa on todellakin erittäin paljon kasaarijuutalaisen näköisiä tummahiuksisia tummasilmäisiä ja enenevässä määrin monessa historiallisesti vaaleita eurooppalaisia, viikinkienkin jälkeläisiä ja kelttejä asuttaneissa maissa, on paljon hiuksensa värjäävää vaaleutta ihannoivaa kulttuuria ihan niiden tummien keskuudessa. Tämä hieman hämää ja saa vaaleiden nykyisen asteen näyttämään todellisuutta korkeammalta monessa vaaleutta salaa ihannoivissa ruskeasilmäisten dominoimassa maassa.

  • Jones

    Vastaa

    Ukrainalaiset ovat saaneet ”joidenkin omistamissa” medioissa sympatiaa vain siksi, koska Ukrainan presidentti on juutalainen. Mutta jos aikoinaan rikollinen juutalainen Mihail Hodorkovski olisi valittu Venäjän presidentiksi ja Ukrainan presidentti olisi saksalaista alkuperää, niin mitenhän silloin kirjoitettaisiin Ukrainan sodasta ”joidenkin omistamissa” medioissa. Valkiolaiset hyväksyvät usein median propagandan, sillä kaikki johtuu historiasta, jonka avulla valkolaisia syyllistetään holokaustista. Tosiasiassa holokausti oli sitä mitä koko sana tarkoittaa. Holokustissa juutalaiset tekivät oman rotupuhdistuksensa, sillä he eivät hyväksyneet sekarotuisia Israeliin.
    Viides Mooseksen kirja:
    23:2 Älköön kukaan sekasikiö pääskö Herran seurakuntaan; älköön sellaisen jälkeläinen edes kymmenennessä polvessa pääskö Herran seurakuntaan.
    Nehemia:
    10:30 Me emme anna tyttäriämme maan kansoille emmekä ota heidän tyttäriänsä pojillemme vaimoiksi.
    13:3 Kuultuaan lain he erottivat kaiken sekakansan Israelista.

    Sekin on valhetta, että juutalaisuus periytyy muka äidiltä. kuten voi edellä olevista raamatunkohdista lukea. Tosin nämä juutlaisten tekemät sekarotuiset ovat oiva keino ”sulautua” kansaan ja siten seläntakana touhuta. He ovat juutalaisille uskollisia, ja ajavat juutalaisten etuja, vaikkeivat puhdasrotuiset juutalaiset heitä koskaan hyväksy juutalaisiksi.

  • Terhomatti Hämeenkorpi

    Vastaa

    No, jopa oli varsinainen vuodatus. Harhaista menoa ja sitä ”juutalaisten salaliittoa”, sitä jaksetaan pitää esillä muka-”informaationa”. Yle Watch ei kuitenkaan ole tökeröin ja pahin tässä suhteessa; Anus Putkosen julkaisu menee vessanpöntöstä alas , kun se ei edes kelpaa paskapaperiksi.

    • Historiaa epäilevä

      Vastaa

      Anus Putkonen on kylläkin pahinta sontaa, mitä olen kuunnellut ja lukenut tästä keissistä.

    • NS

      Vastaa

      Missä on ”harhaista menoa”?
      Tuliko yllätyksenä, että juutalaiset ovat merkittävissä rooleissa mitä tulee mediaan, finanssialaan ja poliitikkojen korruptoimiseen?
      Siihen ei mitään harhoja tarvita, kun ottaa vain asioista selvää.

    • Pekka

      Vastaa

      Ylewatch:n kirjoitus on loistava läpileikkaus nykytilasta. Harvinaisen hyvin on pakattu asia lyhyeen kirjoitukseen. PItää laittaa jakoon.

      Ihmettelinkin jo, eikö kukaan hyökkää Prof. Vihavaista vastaan, mutta eipä tarvitse enää ihmetellä.

    • Tehdäänkehitysmaayhdessä

      Vastaa

      Tyhmyys ihmisen tyhmentää

  • Juha

    Vastaa

    Jos 2015 muukalaisinvaasion jälkeen noin 5000 = yksi promille suomalaisista kannatti 2019 vaaleissa EU:sta eroamista tavoittelevia puolueita, niin 99,9 % kansasta otti iloisella mielellä maahantulijat naapureikseen. Ja kaikki muukin EU humppa on ihanaa tälle enemmistölle, näille ”suomaalaisille” suolla asuville maalaisille. Ja Natoon nämä suomaalaiset haluaa ilman muuta. Niillä on nyt Suomaassa kevätkiima-aika

  • TT

    Vastaa

    Pitkä kirjoitus, jossa on paljon punnittua näkemystä ja sopivasti täkyjä erilaisia näkemyksiä omaaville ja kokonaiskuvaa ymmärtämään pyrkiville.

    Oma skenaarioni on se, että kansainvälisesti levittäytynyt juutalaisverkosto on taustalla ja ajaa nyt kaikilla valkoisia ja muitakin rotuja ahdinkoon. Esimerkiksi 60–100 tuhatta ukrainalaissotilasta on ajettu mottiin Donbassin alueella. Joukkoja oli keskitetty sinne, koska niille oli luvattu helppo voitto separatistialueista. Juutalaiset tai muut petturit ovat kuitenkin varoittaneet Putinia ja Venäjä hyökkäsi ennakoivasti separatistialueille ja on pystynyt saartamaan ison osan Ukrainan armeijaa uuvuttavaan mottiin. Tämä motin taustalla haiskahtaa ansa. Mottiin houkuttelu on Venäläisten jo Stalingradin ajoista tuttu taktiikka.

    USA:ta kohtaa de-dollarisaatio maailmankaupassa, minkä myötä myös punnan ja euron asema romahtaa. Länsiblokissa kyyti tulee olemaan kylmää ja liberaalidemokratia saattaa hävitä kokonaan pois maapallolta. Homotus kenties jää länteen, mutta demokratia ja kansanvalta jää historiaan. Lännessäkin se on ollut jo pitkään pelkkää teatteria. Katsokaa lännen johtajia. Ovatko ne muka vakavasti otettavia hahmoja?

  • Metsäkulman Murre

    Vastaa

    Kiitos kirjoituksesta. Paljon asiaa.

    ”Bensan hinta on jo nyt sietämätön, mutta pakotteiden ja vastapakotteiden kilpajuoksussa jopa 95-oktaavisen bensiinin litrahinta voi nousta kesään menessä yli kolmeen euroon litralta.”

    Liikennepolttoneisteiden kallistuminen johtaa myös muiden hintojen nousuun. Kansalaisten käytettävissä oleva ostovoima pienenee. Tilannetta voisi verrata palkan alennukseen. Tästä alentuneesta palkasta eli vähentyneestä ostovoimasta pitää sitten maksaa kohonnut bensan hinta. 

    Jo nyt on huomattavissa ilta-autoajelujen väheneminen. Kolmen euron litrahinnalla saadaan taajamien palvelujen kysyntä laskemaan. Työvoiman tarve vähenee. Työssä käyminen muuttuu monelta kannattamattomaksi.

    Meillä on kumminkin vielä pelivaraa. Bensan hinnasta noin 60 prosenttia on veroja.
    https://www.aut.fi/tieliikenne/liikenteen_verotus/polttonesteiden_verotus

    Liikennepolttaineiden verotusta vähentämällä voidaan kompensoida raaka-öljyn hinnan nousua. Mutta nykyinen hallituksemme valinnee maan talouselämän pysähtymisen.

  • Metsäkulman Murre

    Vastaa

    Plääh kirjoitti:
    ” Venäjä voisi varmistaa Suomen säilymisen valtapiirissään ainakin osaksi valloittamalla SUomen ja siten laajenemisen Suomeen.”

    Itse asiassa valloittaminen voisi olla hyvin helppoa ja Suomi jopa järjestäisi majoituksen tulijoille ja antaisi diskorahaa.

    ”Siirtolaismassalta suojautuminen vaatii välittömiä lainsäädäntömuutoksia”
    https://riikkapurra.net/2022/03/08/siirtolaismassalta-suojautuminen-vaatii-valittomia-lainsaadantomuutoksia/

    Vieras valta voi ottaa Suomen haltuunsa lähettämällä tänne pakolaisina esiintyviä ihmisiä kymmeniä tuhansia. Heille voidaan antaa älypuhelimet ja paljon käteistä. Heidät voidaan opettaa kertomaan tarinoita. Heidät voidaan kouluttaa omaan tehtäväänsä. Heidän uskollisuutensa saadaan uhkaamalla vaikeuksia heidän kotimaahansa jääville omaisilleen. 

    Edellä kuvaamassani skenaariossa suomalaiset ovat niin tyhmiä, että elättävät tulijat. Tuntuuko tutulta.

  • sitä se on

    Vastaa

    Totuus tekee usein kipeää. Miksi luulet että israelin pääministeri lensi Ukrainaan ja kertoi ottavansa israeliin 200 000 pakolaista? Uusiin siirtokuntiin? Puhdistamaan verta? Oikeastikko turvaan? Maahan johon ei normalisti pääse edes rahalla.

    israel haluaa jatkaa yhä laajentumistaan lippunsa kahden joen (siniset viivat) väliselle alueelle. Se haluaa hallita maata Niililtä Tigrikselle. Ja se on sen tavoite. Ja se etenee hitaasti mutta määrätietoisesti.

    Tuo Tsekin rangaistus venäjä-mielipiteestä osoittaa hyvin sen mikä rotu johtaa maata. Sama on muissakin europan maissa. Jos julistat Venäjän oikeutusta konfliktiin ja sinut tuomitaan, niin silloin maassa on sionistinen johto.

    • Nimetön

      Vastaa

      ukrainan n.45 miljoonan väkimäärästä n.2 miljoonaa on lähtenyt sotaa pakoon.yle uutisoi v.2019,miljoonat ukrainalaiset ovat hakeutuneet töihin ulkomaille-maastamuutto voi jo hidastaa ukrainan omaa taloutta.suomeen suhteutettuna tampereen verran väkeä on poistunut sotatoimi alueilta.ja maailma on kaaoksessa.

  • Hh1488

    Vastaa

    Sitä tässä mietin, kun itselläni on ristiriitaiset tunteet maan puolustamisesta, miksi puolustaisi maata jota johtaa vammaiset Sanna marinit yms muut paskat. Tuntuu myös turhalta uhrata oma henki sellaisten takia joita vihaa, myöskin tilanne näyttäisi pahenevan mikäli suomi liittyisi Natoon jota vastustan, joten miksi puolustaisi suomea, oman henkeni uhalla. Vaikee uskoo että Suomi ois nationalistin arvot omaavalle huonompi maa venäjän miehityksen jälkeen. Mielestäni siinä on jopa se mahdollisuus, että arkadiamäen kusipää laitetaan Siperiaan ja paremmat kusipää tulee tilalle

    • Tino Loimi

      Vastaa

      Niin, yksi syy sille että porukkaa on ryhtynyt ”reservikarkureiksi” on siinä että Suomeen päästettiin 60k arabia jotka eivät halunneet sotia kotimaassaan, r(a)ajat auki ‑ämmät olivat kiimoissaan huutamassa mokkamunia maahamme. Ehkä tuo syö halua puolustaa nyky-Suomea? Ja jos ryssä hyökkää tänne niin ketkä ovatkaan ne ”hädänalaisimmat”, jotka luikkivat Ruotsiin ensimmäisinä?

  • Tamperelainen tietotoimisto

    Vastaa

    Tässä on paljon mukailtu Tamperelaisen kansallissosialistin Matti Simolan puheista youtube videosta Suomen Sodanjulistus. Putkonen, Bäckman sekä punainen kommari toimittaja Leena Hietanen ovat syvällä suossa toivoen ns natsipataljoonien kuolemaa. Kuitenkin Lähi-Idän ihmeet ja islamisti taistelijat on toivotettu tervetulleiksi ”rauhanoperaatioon”.

  • NS

    Vastaa

    Yle Watchilta jälleen kerran erittäin asiallista tekstiä, monesta asiasta olen samaa mieltä.

    ” Maan henkisestä tilasta kertoo paljon se, että vuoden 2015 lännen kautta tapahtuneesta muukalaisinvaasiosta vastuussa oleva kansanvihollinen, Kokoomuksen Petteri Orpo, saa median tukemana ja suosionosoitusten saattelemana vaatia Suomen välitöntä liittymistä Natoon. Hän vaati myös ensimmäisenä suomalaispolitiikkona Suomea antamaan aseapua sotaa käyvää maalle, vaikka tällä rikottiin maamme kaikkien hallitusten periaateohjelmia. Sotilasavun antaminen on käytännössä puoliavoin sodanjulistus Venäjälle. Koko manööverin tarkoituksena on todennäköisesti ajaa Suomi peruuttamattomastii ja seurauksista piittaamatta Naton syliin Venäjää vastaan.”

    On erittäin vastenmielistä, jos Kokoomus voittaa vaalit, siis puolue, joka oli sitä mieltä, että EU:n elvytyspaketista voi äänestää tyhjää!
    Kokoomus ajaa pakkomonikulttuurisuutta ja väestönvaihtoa, LGBT-mädätystä, halpatyövoimaa, Natoa, EU-liittovaltiota, sekä kaikkea muuta tuhoisaa politiikkaa.
    Siksi onkin pakko todeta, että miten vitussa joillain voi olla jäljellä yhtään mitään ”maanpuolustushenkeä”, kun katsoo minkälaista vammailua tämän maan tilanne on ollut noin kolme kymmentä vuotta.
    Ihmiset itse äänestävät tämän maan asiat täysin päin helvettiä ja sitten vielä kehtaavat julkisesti kitistä kaikenlaisista ”elvytyspaketeista”, korkeista hinnoista ja kaikista muista poliitikkojen vahingollisista päätöksistä.

  • Pressa

    Vastaa

    Eipä olisi uskonut, että Putte on se, joka omalla hulluudellaan saa Suomen liittymään Natoon. Hyvä meille. Saadaan turva ja riittävä pelote Putelle. Tänne ei ole asiaa!!

    • NS

      Vastaa

      Kelle ”meille”? Voit ihan keskenäsi tukea sionistista ja kansallismielisvastaista Natoa.
      Suoraan sanottuna ärsyttää, kun ihmiset ovat nykypäivänä sillä tasolla, että eivät kykene ajattelemaan asioita paria-kolmea lausetta pidemmälle.

  • Plääh

    Vastaa

    Brutaali hyökkäys ja Ukrainan valtion lakkauttamisyritys erinäisine tukahduttamisineen ja ”denatsifikaatioineen” on kyllä ihmisten mielestä aidosti kauhistuttavaa. Totta kai suomalaiset pöyristyvät hyökkäyksestä ja Venäjän halusta palauttaa Neuvostoliitto kaikkine kauheuksineen. Ukrainan tukeminen ei ole mitään ”sodan haluamista Venäjää vastaan” ym. On turha paheksua reaktiota tai nähdä se ylhäältä ohjattuna tai jonain panikointina tms.

    • Sensuroimaton Totuus

      Vastaa

      Se sinun ”Neuvostoliitto” on tällä puolella rajaa. Euvostoliitto.

      • Plääh

        Vastaa

        No joo. Aika hyvää vauhtia sekin projekti etenee

  • ValhallaX

    Vastaa

    Yle Watch on suuresti ihailemani blogi ja kerrassaan mainio analyysi.

    Silti, tapani mukaan, haluan painottaa sitä, että tämä on juutalaisten/sionistien operaatio. Selkeästi. Kaikki sionistisen operaation tunnusmerkit ovat havaittavissa ja globalistit (juutalaiset ja heidän perskärpäsensä) ovat tämän(kin) sodan ainoat todelliset voittajat. Tällä demonilla ei ole omatuntoa ja se ei tunne sanoja empatia, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Valkoiset ihmiset eivät voi ymmärtää sitä pahuutta ja saatanallista tuhonvimmaa, joka asuu globohomoporukoissa (tässä yhteydessä sana homo viittaa enemmän sanoihin homo sapiens).

    Sionismin käsikirjassa kaikenlainen kaaos, etenkin taloudellinen sellainen, on aina suositeltavaa. Vain sionisti nauttii siitä, että maailma hänen ympärillään palaa ja kurjistuu. Katsokaapa heidän kotipesäänsä, Israelia: Se piehtaroi sodassa ja hävityksessä. Sen jälkeen kun se ilmaantui maailmankartalle, veri on vuotanut ja vuotaa Lähi-Idässä. Israel on maailman johtava naisten ja lasten pommittaja. Sairaalat ja koulut kuuluvat ensimmäisten tuhottujen rakennusten listaan aina kun sionisti lähtee ”sotaan”. Sionistille sota on viattomien ihmisten teurastusta. Sellainen sionisti on.

    Ja nyt Ukrainassa sionisti elää unelmaansa. Kaksi suurta valkoista maata on saatu propagandalla (vrt. Mossad ja motto: Sotaa petoksella) äärimmäiseen vihaan ja niinpä sionisti toivoo ja rukoilee, että sota jatkuisi kauan ja molemmat maat tuhoutuisivat taloudellisesti, sosiaalisesti ja, etenkin, fyysisesti (paljon kuolleita).

    Miksi? No siksi, että sitten kun pöly laskeutuu, sionistimiljadöörit ilmaantuvat kuin mustat enkelit pölyn keskeltä tyyliin ”mäostankaiken”. Yhdellä eurolla kaivokset, toisella öljyn ja kaasun, ja kolmannella loput. Juuri näin sionisti toimi Saksassa superinflaation aikana. Saksan kansa vajosi kurjuuteen, kun ”rahamiehet” eli ”pintaan noussut kerma” jne. sipsutti varovasti kerjäläisiä vältellen ostamaan omaisuuksia pilkkahinnalla. No, loput onkin historiaa. Joka voisi vihdoinkin toistua, so help me God.

    Ei tämä ole eksistentiaalinen venäläisten ja ukrainalaisten sota aivan niinkuin Talvisota ei ollut eksistentiaalinen venäläisten ja suomalaisten sota. Ehei, silloin oli kuin nyt, sota käytiin juutalaisen bolshevismin ja kansakuntamme välillä ja nyt sota käydään juutalaisen globohomon ja Ukrainan kansan välillä. Siksi Ukrainan kansallismielisten pitäisi viedä saunan taakse heitä johtava globohomoeliitti ja vasta sitten arvioida taistelun todelliset tavoitteet. Samat sanat Venäjän suuntaan.

    • TT

      Vastaa

      On helppo hahmottaa asetelmia, kun havaitsee juutalaisten tai sionistien tai uusmarxistien (kuten Barack Obama) osuuden tapahtumissa. Juutalaiset ovat luoneet kansainvälisen verkoston rahoillaan. Tuossa verkostossa häärivät kaikenlaiset kommunistit ja maailmanparantajat, joilla on tavoitteena kansallisvaltioiden ja niiden kulttuurien tuho. Sionistit eivät ole ihmisiä, mutta tuntevat hyvin ihmiset ja niiden manipuloinnin tunteisiin vetoamalla. Keskivertoihminen toimii vain ja ainoastaan tunteidensa varassa. Ajattelukykyä hänellä ei ole. Politiikassa tämä tuottaa rumaa jälkeä.

      Sekin tiedetään, ettei aivopesty kansalainen kestä kuunnella mitään, mikä viittaa juutalaissalaliittoon. Juutalaisista paasaaminen olisi vielä kauheampi hyvesignaloinnin vastakohta kuin julkinen Venäjän ymmärtäminen tässä kriisissä. Kansallismielisten pitäisi voittaa kulttuurisota sionisteja ja kommunisteja vastaan ennen kuin heillä on mitään mahdollisuuksia saada valtio takaisin oman heimon hallintaan. Sitä ennen Suomi-neito raiskataan, myydään palasina maailmalle ja alkuasukkaat alistetaan digikommunismilla orjiksi.

      • ValhallaX

        Vastaa

        Tismalleen.
        Kun on kerran ymmärtänyt sionismin todellisen luonteen, kaikki selviää. Kun se lipas on avattu, sitä ei voi enää sulkea.
        Todellakin ihmisiä he eivät ole, mitä sitten ovatkin.
        Eihän tämä hyvältä näytä, pikemminkin tosi pahalta, mutta piru vieköön, niin kauan kuin henki pihisee niin totuus on pakko sanoa.
        Itse ujutan esimerkiksi sanan juutalainen henkilöön aina, jos henkilö on juutalainen, sen voi vielä tehdä. Nythän jopa valtamedia puhuu venäläisistä oligarkeista ja sen voi todeta nyt helposti: ”Sekin on yksi juutalainen, kuten useimmat oligarkit jne.”. Toivotonta, tietenkin, mutta prkl pakko sanoa.
        Eestiläisillä on hyvä termi: ”Juutin venom…”. Eli juutalaisen myrkky…

  • Tomppa

    Vastaa

    Alla oleva video asettaa asiat aika mielenkiintoiseen valoon.

    https://rumble.com/vx343f-worldwide-putin-calls-out-satanic-scumbags.html

  • Seppo Lehto

    Vastaa

    Tuo on ryssäläinen disinfovale: ”Boris Jeltsinin presidenttikaudella Venäjälle luvattiin suullisesti, ettei Nato levittäydy itään.” Luvattiin väitetysti puheissa mitä luvattiin, sitä ei kirjattu. Ryssällehän taasen ei edes kirjatut lupaukset hyökkäämättömyyssopimuksista rajanaapureitaan vastaan ole koskaan pitäneet. Joten miksi jokin ilmassa leijunut väite olisi jtkn painavampi kuin totuus Ryssälän imperialismin näkyvistä todisteista Ukrainan kansan tuhontana? Yli 2 miljoonaa pakolaista, tuhansia kuolleita, raunioitetut kaupungit etc

    Seppo Lehto historioitsija
    Tampere
    https://Ajan-Suunta.blogspot.com

  • Skenaario: Ukrainalaisia partalapsia saapuu pakolaisstatuksella Suomeen.

    Vastaa

    Suomi aseistaa kyseisen erikoisjoukoista koostuvan iskuryhmän. 

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Malline:Ven%C3%A4j%C3%A4n_ydinvoimalakartta

    Iskuryhmän kohteena ovat Venäjän ydinvoimalat.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Ven%C3%A4j%C3%A4n_ydinvoimalat

    https://fi.linkfang.org/wiki/Ukrainan_kriisi_2014

    Ukrainan terrorisminvastaiseen operaatioon 2014 osallistuneita on johtamassa Suomessa sotilasoperaatiota joka tähtää kostoiskuun Venäjän maaperällä.

    Ukrainalaisten sotilaiden läsnäolo Suomessa on varmasti herättänyt Venäjän arvelut mahdollisesta iskusta venäläisten selustaan.

    https://ammattisotilas.wordpress.com/2012/06/07/puolustusvoimat-hankkimassa-tykistoohjuksia/

    https://arkisto.fi/uploads/Julkaisut/monografiat/Ulkomaalaisten_sotilaiden_lapset_nide1.pdf

    10 of 384 ”Ulkomaalaisten sotilaiden siittämät lapset lienevät syntyneet lähes kokonaisuudessaan juuri vuosina 1940–45 ja ainoastaan pienehkö määrä vuoden 1946 aikana.”

  • rellinen

    Vastaa

    Länsimaita tuhoavan suvakkimafian ryssänlöyhkää siinä peitellään. Hankitaan teräksenlujaa alibia ryssälle osuudestaan läntisen maailman tuhoon ja turmioon. Samalla saadaan piilotettua länsimaalaisten liberaalien, vasemmiston, lgbt ym. Märättäjien silmästä töröttävää ryssän kokoista hirttä. Pukea itäänpäin kallellaan olevien (piilo)kommareiden päälle natokiimaisen paitaa. Tosin valheellista.
    Näin ryssällä on erinomainen tilaisuus kerätä myös länsimaalaiset konservatiivit ja nationalistit siipiensä suojaan ja siten kontrolloida länsimaiden tuhoutumiseen tähtäävän agendansa vastustajia. Eli, edelläoleva pitkä kirjoituskin pelaa kortteja ryssän kouraan.
    Unohtaa ei myöskään sovi, että ukrainan sota sopii kuin nyrkki silmään koronarokoterosvoilua ja terveystyranniaa (viimeinen askel kohti täydellistä valtaa ja marxilaisen vallankumouksen triumfia) edistäneille länsimaalaisille lgbt, vasemmistolaisille suvakkihallituksille. Kyseinen rosvoretki, vallankaappaus ja maanpetos, neuvostoliiton(venäjän) valtapyrkimyksistä alkunsa saanut vyöry, rokotteiden aiheuttamine vahinkoineen hautautuu ukrainan sotauutisten alle.
    Myöskin länsimaalaisen teollisuuden ja talouden vahingoittamiseen tähtäävät toimet(ilmastorosvoiluineen) saavat uutta pontta ukrainan sodan ja länsimaalaisten(kgb) hallitusten asettamien pakotteiden kanssa.
    Paskaa länkkäreiden niskaan ja putinin porukalle hyvät naurut. Marinit ym. Kiittää kun koronarötökset katoavat kuin tuhka tuuleen. Suoraan sanottuna toveriapua idästä länsimaalaisille kätyreilleen.

  • Plääh

    Vastaa

    Neuvostoliitto saattoi yllättäen olla kokonsa vuoksi juuri vähemmän vaarallinen kuin nykyinen venäjä. NL oli paisunut valtavasti eikä uusiin laajennuksiin ollut haluja. Sotia sodittiin Kolmannessa maailmassa. Afganistanin kriisi vei huomion sitten pois, mutta imperiumi oli muutenkin rapautumasssa. Solzhenitsyn katsoo, että juutalaiset olivat hylänneet Neuvostoliiton ja alkoivat siirtyä sionismiin ja halusivat muuttaa pois Neuvostoliitosta. Juutalaisten mukana radikalismi katosi ja kolossia pyrittiin vain pitämään pystyssä. Juutalaiseliitti valmistautui kommunismin kuppaamiseen ja uudelleenjärjetelyihin. Nyt taas Venäjä on nälkäinen ja haluaa laajennuksia ja varmistella asemiaan. Lisäksi Putin on kasvanut Pietarissa ja siten väkisinkin katsonut ikänsä Suomen suuntaan.

    Kun Venäjä viimeksi taisteli etupiireistä ja vaati niitä, oli kyseessä Stalin. Hän yritti bolshevisoida kaikki saamansa maat ja vielä sopimuksenkin ylitse sitä rikkoen. Myös Putin selkeästi yrittää koko ajan tiivistää otettaan alueista, jotka ovat Venäjän kontrollissa. Ukrainassa tälle pantiin oikein kunnolla vastaan ja siksi ajauduttiin konfliktiin, Jos SUomi nyt ei uskallla liittyä Natoon, vaan tavallaan jättää itsensä Venäjän etuppiiriin ainakin osaksi, saattaa Venäjä ainakin tulkita tämän antautumiseksi ja katsoa, että saumnoja on yrittää taistella Suomesta. Siten on mielestäni nimenomaan enemän vaarallista jättää liittymättä kuin liittoutua. En luota suomalaisten poliitikkojen kykyyn kestää painostusta idästä, mikä toisaalta voi johtaa siihen, että liittymistä ei tehdä.

    Vielä voisin palata vuoteen 1940. Monet historioitsijat ovat sitä mieltä, että elokuussa ja syyskuussa Neuvostoliiton uusi hyökkäys oli hyvin lähellä. Vaikka Ranska kukistui sitten nopeasti ja NL ennätti vain bolshevisoida Baltian maat, aikomuksia oli silti. Jos Saksa olisi pystynyt nousemaan maihin Englantiin, sota olisi ollut kai selviö. Silti monien mielestä saksalaisten kauttakulkujoukot olivat ehkä syy siihen, miksi NL ei miehittänyt Suomea 1940. Saksa antoi vahvoja signaaleja joukoillaan ja sitten myös marraskuussa suoraan neuvotteluissa Molotovin kanssa, että Saksa ei hyväksy sotaa SUomessa ja Suomen bolshevisointia jamiehitystä. Miten olisi siis käynyt ilman ulkovalta Saksan tukea ja kauttakulkujoukkoja? Hitlerhän Talvisodan sai loppumaan ja torjui kaikki pyynnöt sodan jatkamisesta esim. Hautamäen mukaan

  • Lakecat

    Vastaa

    Ihminen lajina on vieläkin niin kehittymätön ja varsinkin Suomen koulutusjärjestelmä tuottaa lisää taantuneita inhimillisiä todellisuuksia: Ihmisiä! Homo Sapiens ei ole vakavasti otettava laji enää asuttamaan näin arvokasta kauneudessaan ja monimuotoisuudessaan planeettaa! Laji joka omaksi huvikseen tappaa ja tuhoaa kaltaistaan elämää on tullut tiensä päähän ja kiltisti lopettaa itsensä!

  • Vastaa

    Kommentit julkaistaan viiveellä eivätkä näy heti.

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

    Lue seuraavaksi